Tiina Arlin Vantaalta on sitä mieltä, että työttömyys ei ole työttömän oma vika (HS 23.9.2016). Se oli kyllä todella erikoinen näkemys.

Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika. Kenen muun vika se muka olisi? Pääministerin? Jumalan? Kohtalon? Vai hammaskeijun?

Oletaan, että Tiina Arlin jää työttömäksi. Sehän johtuu siitä, ettei hän osaa tai halua tehdä järkevään hintaan sellaisia hommia, joilla olisi jollekulle jotain arvoa.

Toki kuka tahansa meistä voi hetkellisesti menettää työpaikkansa ilman omaa syytään. Ehkä koko firma päätti lopettaa Suomessa. Tai pomo sattui olemaan ihan mahdoton kusipää.

Mutta jos Tiina Arlin on vaikkapa taitava java-koodari, hän vain marssisi kilpailevaan softafirmaan kadun toiselle puolen. Uusi työpaikka löytyisi kolmessa sekunnissa.

Entä jos Tiina Arlin ei satu olemaan nokkela ohjelmoija? Onko se muka jonkun muun vika kuin Arlinin itsensä?

Pitäisikö jonkin demareiden kehittämän empaattisen enkeliorganisaation kytätä jokaista tervettä ja toimikelpoista kansalaista siltä varalta, että joku ei itse viitsi huolehtia omasta markkina-arvostaan?

No, totta kai suomalaiset tekevät parhaansa, että kaikki vain odottavat tumput suorana. Aina jonkun muun tehtävä on huolehtia, että juuri minulle riittää elantoa.

Ongelma alkaa jo lapsuudesta.

Ensin vekarat passitetaan maailman parhaan varhaiskasvatuksen piiriin. Ja siitä alakouluun. Sitten yläkouluun ja ehkä lukioon tai ammattikouluun. Osa käy armeijan harmaissa. Lopuksi on hankittava yksi tai useita tutkintoja.

Pian suomalainen on viettänyt jopa 30 vuotta elämästään niin, että joku on kertonut hänelle joka päivä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ja tietenkin sama meno jatkuu työpaikalla.

Tulokseksi saamme tiina-arliineja, joiden mielestä jonkun muun pitäisi huolehtia, että hänellä hommia riittää. Jos onkin ankeaa, syynä on se kuuluisa Rakenteellinen Ongelma.

Huvittavinta tilanteessa on opettajien oma asenne, joka ei näytä muuttuvan sitten millään. Lehtori Outi Nikanderin näkemys vuodelta 2013 lienee tyypillistä tuskailua:

“Millä ajalla ja kenen rahalla opettajat täydennyskoulutetaan? Mistä saadaan opetusmateriaalit ja sopivat harjoituskokeet? Vai vastuutetaanko ja koulutetaanko kaikki lukion opettajat?”

(HS-mielipide 22.1.2013 – Saavatko opettajat valmiudet ylioppilasuudistukseen?)

Talouselämä-lehti (28/2016) kyseli hiljattain, “miten yli 20 000 heikosti tai keskinkertaisesti tietotekniikkaa hallitsevaa opettajaa koulutetaan?”.

Edes opettajat itse eivät muka voi opiskella oma-aloitteisesti mitään, vaikka jokaisella heistä on käytössään netti ja tietokone. Osaamisen pitäisi kaiketi hiipiä korvien väliin jonkin mystisen telepaattisen osmoosin välityksellä.

Jos saan arvata, nämä kädettömät tolvanat osaavat kuitenkin sujuvasti surffata kaiket illat netissä. Mutta eivät he siellä käy vahingossakaan läpi Khan Academyn maksuttomia kursseja.

Onko sekin rakenteellinen ongelma, että vapaa-aika kuluu verkkokaupoissa tai juorujen ja pornon parissa?

Kaikki opiskelu on lopulta itseopiskelua. Jos oppi ei maistu, työttömyys odottaa jo seuraavan nurkan takana.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 25. lokakuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.