Pari vuotta sitten näytti siltä, että Suomen meriteollisuus on kanttuvei. Sitten syyskuussa 2014 saksalainen Mayer osti Turun telakan.

Yhtäkkiä näkymät muuttuivat rajusti. Nyt turkulaiset hukkuvat tilauksiin. Eilen he juhlivat jälleen uutta jättikauppaa. Työtä piisaa jo vuoteen 2024 saakka.

Tilanne on tietysti tosi nolo suomalaisen insinöörin näkökulmasta.

Miten on mahdollista, että kotimaiset laivanrakentajat horjuvat yhtenä päivänä konkurssin partaalla? Hetkeä myöhemmin täsmälleen sama porukka onkin maailman parasta eliittijoukkoa.

Epätoivoisia selityksiä onkin helppo bongata tiedotusvälineistä harva se päivä. Esimerkistä käyköön lausunto, jonka Meriteollisuus ry:n toiminnajohtaja Merja Salmi-Lindgren antoi Tekniikka & Talous -lehdelle (12.8.2016):

“Suomalaisten etuina ovat korkea teknologia ja edelläkävijyys sekä luotettavuus. Myös suomalaisten kyky ratkaista ongelmia on huippuluokkaa, Salmi-Lindgren kehuu.”

Mutta nyt tolvanakin tajuaa, ettei huipputekniikka, edelläkävijyys tai luotettavuus riitä mihinkään. Muuten ei kai ole mahdollista, että koko bisnes oli juuri hetki sitten menossa turvalleen.

Tuskin Turun telakan surkeat työntekijät on tässä välissä vaihdettu loistaviksi. Sama sakki siellä on töissä ollut koko ajan.

Aaltoliikkeen taustalla on tietysti se, että meiltä puuttuu taidoista tärkein – ja siinä samalla kaikki.

Meriteollisuutemme insinöörit eivät enää osaa myydä.

Turkulaisten huippuosaaminen on turhaakin turhempaa, jos sitä ei kukaan ymmärrä ostaa. Onneksi saksalainen on toista maata. Kauppoja kertyy niin, että toimitukset on hajautettava jopa tänne Länsi-Siperiaan.

Salmi-Lindgrenin mielestä kykymme ratkaista ongelmia on huippuluokkaa. Mutta perisuomalaiseen tapaan insinöörimme ratkovat tosi hienosti vääriä ongelmia.

Meriteollisuuden insinöörit näyttävät unohtaneen, että tuotekehitys on turhaa ilman tehokasta myyntiä ja markkinointia.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 25. lokakuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.