Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Ryhmätyö suistaa rotkoon

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

En viitsinyt edes vilkaista, miten sanakirja määrittelee ryhmätyön. Arjessani se joka tapauksessa näkyy niin, että muikeaa liksaa nostavat asiantuntijat kokoontuvat jakamaan vastuuta toinen toistaan hienommissa neuvotteluhuoneissa.

Toki myös ”vastuun jakaminen” on kaunisteleva kiertoilmaus. Todellisuudessa jokainen ryhmän jäsen yrittää muljauttaa vastuun jonkun toisen kontolle.

Hiljattain asiakkaani tuotteistusprojekti hyytyi puolimatkassa. Kukaan ei osannut tai uskaltanut päättää mitään yksin. Kaikki vain kyselivät loputtomasti toistensa mielipiteitä. Kun joku sitten kertoi näkemyksensä, joku toinen kiekaisi heti poikkipuoleisen kantansa.

Näin kyllä syntyi loputtomasti ”keskustelua”, mutta konkreettisia tuotoksia ei lainkaan.

Jouduinkin lopulta kieltämään ryhmätyöt. Sen sijaan jokainen sai tehtävän, josta hän oli yksin vastuussa.

Miten joukon jäsenet siihen reagoivat?

He alkoivat tietysti udella huolestuneina, milloin muut ehtisivät kommentoida heidän tuotoksiaan!

Lopulta täsmensin ryhmätyökieltoa: kukaan ei saisi kysyä apua tai mielipiteitä muilta. Muuten aikataulumme pettäisi varmasti.

Saimme kuin saimmekin loppukatselmukseen virkistävän määrän valmista materiaalia. Kun joku alkoi narista jostain kollegansa kirjoittamasta virkkeestä, kysyin valittajan omaa ehdotusta.

”No emmä nyt sitä osaa tässä äkikseltään sanoa. Mutta että ei tätä näinkään voi jättää.”

Totesin vain, että palaamme asiaan heti, kun kriitikolta löytyy jotain parempaa tilalle. Luultavasti sitä päivää ei koskaan tule. Pääsemme etenemään.

Kollegojensa ja lähimmäistensä näkemyksiä  taukoamatta tenttaavat asiantuntijat tuhoavat paitsi menestyviä bisneksiä, myös mahdolliset omat yrityksensä jo ideointivaiheessa.

Talouselämä-lehti (46/2016) kertoi Smoothie Heaven -nimisen firman syntytarinan. Se pyörittää Jungle Juice Bar -ketjua Suomessa ja Espanjassa. Putiikki myy tuoreita puristettuja mehuja ja smoothie-annoksia yli 3 miljoonalla eurolla vuodessa.

Yrittäjäpariskunnan puolikas Noora Fagerström muistelee tilannetta, jota veikkaisin yrityksen historian vaarallisimmaksi:

Ensimmäinen baari avautui kauppakeskus Jumbossa Vantaalla kuusi vuotta sitten. Jopa ystävät empivät sekä paikkaa että liikeideaa.

”Kaverit sanoivat, ettei kukaan Vantaalla osta terveystuotteita. Siellä porukka menee kauppakeskukseen juomaan olutta ja syömään pizzaa. Onneksi he olivat väärässä”, Fagerström hymähtää.

Tilanne on tuttu. Viimeksi joululomalla sorruin pohdiskelemaan ääneen liikeideaa, jota ajattelin ainakin testata vuoden 2017 aikana. Keskustelukumppanini reaktio oli välitön:

”Eihän Suomessa ole edes tarpeeksi asiakkaita!”

Sen verran olen vuosien mittaan jo oppinut, etten piitannut parkaisusta pätkän vertaa.

Jos olisin kuunnellut muiden mielipiteitä, en olisi koskaan perustanut ensimmäistäkään yritystä. Luultavasti laskeskelisin parhaillaan työttömyyspäivärahojani Nokian kenkäisemä kalossinkuva hanurissa.

Jokainen idea näyttää aivan kajahtaneelta vielä päivää ennen kuin se osoittautuu hitiksi.*

* Tämä on Tohtori Peter H. Diamandiksen 22. laista hiukan muokkaamani versio, jonka nappasin kirjasta Tools of Titans.

19 vastausta

  1. Vaikeaa on vastaan väittää. Kannattaisiko minun poistaa ”Teamwork” LI-profiilini taito-osiosta?

    1. Löydätkö ensimmäistäkään LinkedIn-profiilia, jossa joku ei väittäisi itseään ryhmätyötaitoiseksi?

      Jos jokainen käyttää sitä, se on itsestäänselvyys, jonka informaatioarvo on nolla.

    2. Tekeekö niillä profiileilöa oikeasti jotain? Häshtäg aikuistenfacebook

      1. Kuten tiedät, iso osa HR-puuhasta on aikuisten päivähoitotoimintaan liittyvää näytelmää ja pelleilyä. Sikäli LI sopii kuvion jatkoksi luontevasti.

    3. LinkedIn-profiilin hyödyllisyys on aikalailla alasidonnaista, itse olen saanut useita työpaikkahaastattelukutsuja sen kautta ja samoin ovat muut teknillis-luonnontieteellisillä aloilla toimivat. Sitten jossain yhteiskuntatieteissä se on aivan hyödytön.

      1. Myönnän kyllä usein ihmetteleväni ammattilaisia, jotka eivät jaksa pitää LinkedIn-profiiliaan edes säällisessä kunnossa. Se ei olisi iso vaiva, mutta helpottaisi heidän kanssaan asioivien ihmisten elämää.

        Käyn usein vilkaisemassa entuudestaan tuntemattoman vastapuolen urahistoriaa. Lisäksi monet firmat panttaavat työntekijöidensä titteleitä tai tehtäviä. Todellinen tilanne löytyy kuitenkin usein LinkedIn-sivulta.

  2. Omassa pienessä kuplassani löysin yllättävän monta. Ovat varmaan unohtaneet laittaa.

    1. Ehkä he ovat huomanneet, ettei moinen soopa auta erottumaan kilpailijoista. 😉

  3. Varsinaiseen aiheeseen liittyen; olen samaa mieltä ryhmätyöstä. Yleensä sen suosiminen kertoo siitä, että henkilöt eivät ymmärrä tai osaa asiaa tai halua myöntää tosiseikkoja. Olen itse kerran ollut tilanteessa, jossa esittelin Matlabilla tekemiäni simulaatoita eri palvelujen optimaallisesta sijoittamisesta ja sitten eräs tyyppi kommentoi, että ”näissä on pakko olla jokin virhe, koska simulaatio ei tuota palvelua omalle postinumeroalueelleni”. Kun kysyin tarkemmin asiasta, hän loukkaantui ja totesi, että ”kyllä ihmiset siellä vähän syrjemmässäkin ovat yhtä arvokkaita ja tarvisevat samalla tavalla lähipalveluita”.

    Tuossa projektissa oli ihan sama meininki; pidettiin loputtomasti kokousta kokouksen perään ja mitään konkreettista ei saatu päätettyä, sillä vastuunottamista pelättiin. Palkka kyllä kelpaa ja hieno titteli sekä valta, mutta vastuu erilaisista päätöksistä, erityisesti sellaisista, joista joku voisi suuttua, on asia, jota ei halua missään tapauksessa itselle.

    1. Tietysti tämäkin on taas kerran johtamisongelma. Mainitsemani projektin asiantuntijoilla oli ilman muuta hoksottimet kunnossa sen lisäksi, että he osasivat ilmaista itseään oikein sujuvasti.

      Toisaalta pomotkin ovat keskimäärin selvästi fiksumpia kuin joskus kymmeniä vuosia sitten. Mikä tässä siis mättää?

      Kai nykyinen yrityskulttuuri jotenkin kannustaa salakavalasti vetkutteluun ja pyörittelyyn. Ainakin kaikkialla vellova liika kiltteys (= jämeryyden vastakohta) on silmiinpistävää. Kuten olen usein todennut, vaatimista pidetään päivä päivältä epäkohteliaampana.

  4. Vanhan viisauden mukaan jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu. Aina voi luottaa siihen, että Joku Muu(TM) hoitaa. Tämä taitaa linkittyä myös siihen vanhaan esimerkkiin, että vilkkaalla kadulla kaatunutta ei kukaan pysähdy auttamaan (koska kaikki luottavat sen jonkun muun varaan) mutta hiljaisella kadulla joka ainoa auttaa.

    Toisaalta päätöstä tehdessään ihminen joutuu kauas mukavuusalueeltaan. Tuskin meistä kukaan nauttii päätöksenteosta (ostit sitten autoa, taloa tai hammasharjaa). Etenkään, jos ympärillä on ryhmä, joille erityisesti joutuu kantamaan vastuun. Pakko on paras motivaattori!

    1. Tämä konkretisoituu aina, kun kysyn, että kuka ottaa tehtävän vastuulleen. Päät pyörivät vinhasti, kun kaikki tsekkaavat salamana toistensa ilmeet ja aikeet.

      Hämmästyttävän sitkeästi isokin joukko saattaa istua tuppisuuna. Kukaan ei ilmoittaudu vapaaehtoiseksi, vaikka kaikki ovat selvästi noloina / kiusaantuneita.

    2. ”Hämmästyttävän sitkeästi isokin joukko saattaa istua tuppisuuna. Kukaan ei ilmoittaudu vapaaehtoiseksi, vaikka kaikki ovat selvästi noloina / kiusaantuneita”

      Tämä hiljaisuus voi johtua myös siitä että kaikilla on jo niin helkatinmoinen määrä projekteja ja nakkeja vastuulla että tietävät jo etukäteen että ei oikein ehtisi ottaa tätäkään hommaa vastuulleen kun olisi niitä muutamia muitakin hommia tehtävänä. Vaikka joku haluaisikin ottaa sen vastuun niin realiteetit voivat tulla vastaan. Esimiehen tehtävä olisi tietenkin ymmärtää että keillä on jo entuudestaan liikaa hommia.

      Ja näissä vastuujutuissa tulee sama vitsaus esiin kuin armeijassakin. Esimies antaa nakin tai projektin sille luotetulle alaiselle hoidettavaksi kun tietää että silloin se ainakin tulee tehdyksi. Sille vätykselle ei puolestaan voi antaa mitään hommaa koska tietää jo etukäteen miten siinä käy. Samaan aikaan tämä johtaa siihen tilanteeseen että ne parhaimmat nakkikoneet tulevat jatkuvasti ylikuormitetuiksi.

      1. Totta tupiset tietysti!

        Tässä tulemmekin kiinnostavaan kysymykseen: Johtuuko ”helkatinmoinen määrä projekteja ja nakkeja” esimiehestä vai alaisesta?

        Runsaan viikon päästä perjantaina Pölli tästä -lukupiirin aiheena on Sari Torkkolan Lean-kirja. Sari kertoo kirjassaan aivan oleellisen havainnon siitä, miten hän sai kaoottisen ja työkuormansa alle luhistuvan asiantuntijoiden joukon raiteille.

        Työntekijät eivät saaneet enää valita itse omia töitään!

        Toisin sanottuna kaaos johtui pitkälti siitä, että asiantuntijat poimivat itselleen mieluisia hommia. Sitä pidetään usein heidän itsestäänselvänä oikeutenaan. Käytäntö on kuitenkin sikäli aivan älytön, että tehtävät eivät tule tehdyksi ainakaan tärkeysjärjestyksessä – eikä missään muussakaan järjestyksessä.

  5. Ryhmätyö on vähän kuin työntekolarppi. Lopulta siitä ei jää käteen yleensä kuin kuusi hukattua tuntia ja päänsärky; vaikka joku jossain välissä esittäisikin jonkun kivan idean, jota ei heti torpata, kukaan ei kuitenkaan kirjoita sitä ylös.

    Puolen vuoden päästä sama tehdään uusiksi.

    1. Hyvä määritelmä!

      Toimin tuotteistusprojektien sihteerinä(kin) monta vuotta. Kirjoitin katselmuksista muistiot jälkikäteen.

      Nykyisin nimeämme sihteerin, jonka homma on kirjata sovitut asiat. Hiljattain kävi kuitenkin niin, että kynäilijämme olikin poissa.

      Koska en hoksannut mainita asiasta erikseen, kukaan ei kirjoittanut palaverista mitään ylös. Se on hämmästyttävää!

      Tarkoitan, että kai jokaisen kannattaisi jo oman oikeusturvansakin vuoksi raapustaa aina jotain paperille.

  6. Muistuu mieleeni ensimmäiset Noste-rynnäköt, joissa sain olla mukana. Niistä opin kaksi tärkeää asiaa: 1) ”Kuka tekee päätökset?” ja 2) Idean saa tyrmätä vain, jos on vastaidea. Näiden kahden asian johtaminen missä tahansa toimeksiannossa suomalaisissa firmoissa vaatii härän kellit. Ei riitä, että muljauttaa nämä kaksi viisautta projektin alussa. Välillä niitä joutuu kiskomaan hohtimilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.