Kuulin pari tuntia sitten, että Patrian tietohallintojohtaja ja tietokirjailija Sari Torkkola voitti Lean-teoksellaan vuoden 2016 parhaan bisneskirjan palkinnon.
Onnittelut Sarille hienosta suorituksesta!
Toki kisan ratkaisu oli jo ennakkoon Pölli tästä -lukupiiriin osallistuneiden tiedossa. Opus käsittelee Lean-asioita poikkeuksellisen kiinnostavasti niin, että sen puolesta oli helppo lyödä vetoa.
Katso tammikuun Pölli tästä -lukupiirin tallenne. Sari kertoo kiinnostavia taustoja ja yksityiskohtia siitä, miten voittajakirja syntyi.
Jos olet kiinnostunut Lean-asioista, käy ilmoittautumassa Sarin verkkosivuilla hänen postituslistalleen.
5 vastausta
Olin todella tyytyväinen Sarin voittoon.
Luin finalistikirjoista kolme kuudesta. Draivi oli kohtuullinen, Bulkista brändiksi hienoinen pettymys. Sarin kirja oli aivan eri tasoa eli loistava ja erinomainen. Jännä, että finaalin sisälläkin on noin suuria tasoeroja.
Sekin oli arvattavissa, että kirja loppuisi kaupoista saman tien. Neljäs painos on tulossa myyntiin 23. helmikuuta.
Itse luin finalistikirjoista (Sarin teoksen lisäksi) Kirsi Pihan Rytmihäiriön ja Matti Alahuhdan Johtajuus-opuksen.
Etenkin Alahuhta oli pettymys. En muista löytäneeni siitä ensimmäistäkään omaperäistä ajatusta. Kirsi sentään sanoi monta juttua mukavan räväkästi, kuten viestinnän ammattilaiselta voi odottaakin.
Tämä on vain taas kerran esimerkki, että vaikka suuri johtaja menestyisi bisneksessä, hän ei ole välttämättä säkenöivä kirjailija (oli kuvioissa haamukirjoittajia tai ei).
Hauska yksityiskohta muuten tuo, että kisaan osallistuivat sekä Marco Mäkinen että Kirsi Piha, jotka ovat siis naimisissa keskenään. Perheellä oli suorastaan epäreilu kilpailuetu.
Joo, ehdin jo unohtaa lukeneeni myös Alahuhdan kirjan, se oli vain jo viime vuoden puolella. Kirjasta piirtyi esille niin tasapainoinen johtaja, että mieleen hiipi epäilys, voiko kukaan olla niin täydellinen?
Ainakin omasta mielestäni Alahuhdan kirja oli hemmetin hyvä. Ei todellakaan mikään värikäs opus täynnä tunteita, tarinoita ja kipinöiviä juttuja vaan tasapainoinen kuvaus oikeiden asioiden tekemisestä sekä asioiden tekemisestä oikein (tämäkin on kyllä niin lässynläälailla sanottu).
Varmaankin reflektoi enemmän henkilön insinöörimäisyyttä ja jämäkkyyttä. Ei Alahuhta ole myöskään mitenkään säkenöivä puhuja. Toisaalta tulokset puhuvat puolestaan, mutta en itsekään loistavaa uraa kirjailijana hänelle povaisi.