Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Ravinteli Bertha tarjoaa vain kaksi vaihtoehtoa

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Viimeksi olimme pahasti myöhässä. Yritimme varata pöytää tamperelaiseen Ravinteli Berthaan vain muutamaa viikkoa etukäteen. Ei puhettakaan, että olisimme onnistuneet.

Tänä vuonna olimme ajoissa liikkeellä. Saimme paikat. Niinpä popsimme illallisemme puolitoista viikkoa sitten lauantaina.

Näin tuotteistajan kannalta ilta oli hauska yllätys. Vaihtoehtoja löytyi listalta tasan kaksi: joko neljän tai kuuden ruokalajin illallinen.

Sapuskan jälkeen jututin yhtä yrittäjistä. Pekka Salmela kertoi, että aikaisemmin menussa oli esimerkiksi kolme alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kolme jälkiruokaa.

Toisinaan äijät olivat kuitenkin tarjonneet vain yhtä vaihtoehtoa, johon kuului jokin tietty määrä ruokalajeja. Noina päivinä asiakkaiden palaute oli ollut poikkeuksellisen myönteistä.

Pekka Salmela on yksi Ravinteli Berthan kolmesta yrittäjäomistajasta. Hän kertoi, että idea nykyisestä suppeasta valikoimasta syntyi tavallaan vahingossa.
Pekka Salmela on yksi Ravinteli Berthan kolmesta yrittäjäomistajasta. Hän kertoi, että idea nykyisestä suppeasta valikoimasta syntyi tavallaan vahingossa.

Niinpä berthalaiset siirtyivät vuoden 2017 alusta kokonaan kahden vaihtoehdon systeemiin. Hyvin on kuulemma pelittänyt.

Tavallaan idea syntyi siis vahingossa. Tai sitten voisi sanoa, että ravintoloitsijamme kuuntelivat asiakkaitaan.

Miten järjestely näkyi meille?

No vaikkapa niin, että apetta napsahteli pöytään tosi nopeasti. Tuskin olimme ehtineet varista sanoa, kun alkuruoka oli jo edessä.

Tietysti myös tilausvaihe oli erittäin vikkelä. Kun olimme päättäneet ruokalajien määrän, jäljellä oli oikeastaan vain yksi kysymys: otatteko juomapaketin?

Eikä siinä tietenkään vielä kaikki. Totta kai laskutuskin oli selkeää. Hintahan oli jo täsmälleen tiedossa etukäteen.

Voin vain kuvitella, miten paljon tehokkaammaksi keittiön tuotantotyö muuttuu, kun valikoima supistuu. Silti ei käynyt mielessäkään, että me palkanmaksajat olisimme jotenkin kärsineet jotenkin niukkuutta.

Itse asiassa en edes katsonut etukäteen, mitä lautasille ilmestyisi. Oli paljon hauskempaa tulla yllätetyksi kerta toisensa jälkeen.

Törmään vuodesta toiseen eri alojen asiantuntijoihin, jotka jankuttavat samaa: ”Kaikki asiakkaat ovat erilaisia”. Ja kun näin on päätetty, palveluja on sitten löydyttävä joka lähtöön.

Seuraukset käyvät kalliiksi. Valikoima räjähtää niin laajaksi, ettei sitä hallitse kukaan. Suurin osa palveluista jää tuotteistamatta, koska niitä on vain liikaa.

Rönsyily taas näkyy asiakkaalle viimeistään toimitusvaiheessa. Laatu vaihtelee holtittomasti niin, että se näyttää riippuvan lähinnä ilmanpaineesta ja kuun asennosta.

Todellisuudessa ostajat haluaisivat, että vaihtoehtoja olisi mahdollisimman vähän. Se tekisi tilaamisesta paljon helpompaa.

Aivomme vihaavat päättämistä, koska se on raskasta työtä. Fiksu myyjä jättääkin asiakkaalle enintään kaksi vaihtoehtoa.

16 vastausta

  1. Kaikki kunnia Berthalle, mutta saman paketoinnin keksivät kaikki maailman ”mäkkärit” jo vuosikymmeniä sitten. Tosin nyt sitten ovat luisuneet vaihtoehtoihin, ”salaatti ranskisten tilalle”, ”laittikola sen sokeripommin tilalle” jne.
    Ja poikkeuksellisesti high-end ravintolatoiminnan taloudellisesti kannattavaksi saanut Tomi Björck teki saman tempun jo 8 vuotta sitten Farangissa.
    Muikea hinnoittelu liittyy siihen, että ravintola on paikkakunnallaan niin haluttu, että kiitellään kun sieltä pöytä saadaan, syödään sitten hienosti ravintolan ehdoilla ja maksetaan 110 € + tipsit hengeltä.
    Huomasit kai, että myös annosten koot oli toteutettu periaatteella ”less is more, with high design costs”.
    Mikäs siinä niin kauan kun nöyriä pakettiasiakkaita riittää…

    1. Toki konsepti on ikivanha. Esimerkiksi Ravintola Palace tarjoili seitsemän ruokalajin yllätysmenua 20 vuotta sitten. Yksikään pöytään tuleva annos ei ollut asiakkaan tiedossa etukäteen. Hauskaa oli.

      Mutta koska kilpailijoiden aivoton kopiointi on maailman yleisin ja typerin strategia, ilahdun aina pienistäkin poikkeamista ehkä suhteettoman paljon.

    2. Timo: McDonalds tarjoaa suomessa pelkästään hampurilaisia 22 erilaista. Tuohon sitten muut tuotteet päälle. Ja kaiken lisäksi noista komponenteista muodostetaan erikoishinnoiteltuja aterioita. Monen tavallisen ravintolan menu on paljon selvempi.

      Jenkkilässä mäkkäri lähti selkeyttämään menuaan muutama vuosi sitten:
      https://www.business2community.com/food-recipes/mcdonalds-is-ditching-a-bunch-of-menu-items-to-better-its-customer-experience-01136195#rTjSfhbiS9VUTKHy.97

      Asiakas valitsee _aina_ valinnanvapauden, jos vaihtoehtona on ’ei valinnanvapautta’. Asiakas ei osaa arvioida päätöksenteon kustannuksia tai riskejä, vaan näkee valinnanvapauden mahdollisuutena valita myös se kiinteä paketti tai jotain muuta, jos siltä tuntuu.

      Pizzerioissa asiakkaan räätälöintihalu on usein taklattu siten, että asiakkaan fantasia maksaa hitusen enemmän kuin vastaavat valmiiksi mietityt vaihtoehdot. Tuollainen pienikin hintaero aiheuttaa sen, että fantasiaa tilataan aika harvoin.

      1. Käyn keskimäärin ehkä kerran vuodessa Mäkkärillä. Joka kerta taannun siihen, että tilaan saman Bic Macin + ranskalaiset, johon olen oppinut turvautumaan jo joskus kymmeniä vuosia sitten.

        Lista on vain aivan liian sekava & hämmentävä niin, että pelkään nolaavani itseni. Turvallisinta on siis pitäytyä vanhassa.

        Subway on toki vielä paljon pahempi. Kysymys seuraa toistaan. Päätöksiä on tehtävä pikatahtia ainakin puoli tusinaa, että saisi patonginpätkän haltuunsa. Se on aivan liian vaikeaa, siksi ohitan paikan nykyisin kokonaan.

  2. En tiedä mikä tilanne on nykyään mutta Berthassa ainakin muutama vuosi sitten asiakas ei edes tiennyt minkä annoksen tulee saamaan. Eli ainoa minkä he silloin asiakkaalle kertoivat oli annoksen pääraaka-aine. Eli he taikoivat esimerkiksi häränhännästä sellaisen liemen kun halusivat. Lopullinen annos oli siis asiakkaalle yllätys.

    Mielestäni se toimi hyvin koska asiakkaana sitä kutkutti että mitähän hienoa kokit olivat minulle keksineet. En tiedä miten hyvin tämä malli noudattaa tuotteistuksen ihannetta koska keittiössä sovelletaan ja räätälöidään mutta ainakin periaatteessa antaa mahdollisuuden käyttää raaka-aineet kustannustehokkaasti hyödyksi. Ja luulisi että asiakkaan ilahduttaminen olisi näin helpompaa.

    1. Näinhän maistelumenyyt toimivat. Bertha ja muut ilmoittavat pääraaka-aineet, eivät mitä niistä valmistetaan.

      Toimisiko perunat, maito, jauheliha, korppujauho, sipuli?
      (siis lihapullat ja perunamuussi)

      Eri segmenttien olemassaolo on taitavalle yrittäjälle ihana asia.

  3. Mulle tulee kokemattomia asiakkaita ja ne käyttäytyvät kuin villivarsat. Millään eivät tuumaa pysyä niissä aitauksissa, joita olen heille etukäteen rakennellut. Toki tilanne on miljoona kertaa parempi, kuin ennen tuotteistusta oli. Silti yhä mietin, miten paimentaisin heitä pysymään ohjauksessani. Seuraavaksi yritän pelotella korkeilla lisähinnoilla, jos valmis ratkaisu ei kelpaa.

  4. Runsaan valikoiman autuuden harha on yllättävän vahva lähes kaikkialla. Tutkin muutama päivä sitten älypuhelimia. Erityisesti Huawei on huono esimerkki: malleja on turkasen paljon. Vertailussa tulee vaikeuksia kun pitää miettiä että mitä hyötyä minulle on 3 tai 4 gigatavun muistista tai muusta hyvin marginaalisesta ominaisuuksien erosta. Viimeksi sama ongelma oli n. 10 vuotta sitten kun Nokialla oli kymmeniä eri malleja jotka eivät eronneet toisistaan kuin nimellisesti.

    1. Muistan elävästi, kun olin 10 vuotta sitten ostamassa (viimeiseksi jäänyttä) Nokia-puhelintani. Verkossa oli esitelty kolme versiota, joista en millään saanut selvää, miten ne erosivat toisistaan. Nimi (tai siis numero) oli kussakin mallissa omansa ja hintakin vaihteli, mutta kaikki kappulat olivat aivan saman näköisiä keskenään. Spekseistä ei ollut mitään apua. Olihan raivostuttava asetelma.

  5. Tällaisessa hienossa illallisravintolassa (vain taining nykysuomella) on kysymys mitä suurimmassa määrin erittäin vaativan asiantuntijapalvelun ostamisesta. Sikäli ei mikään ihme, jos lopputuloksen laatu paranee, kun asiantuntemattomien asiakkaiden ei anneta ohjata prosessia liikoja.

  6. Ainakin Helsingissä tuollaisessa ”parempien” ravintoloiden kategoriassa nämä 4 ja 6 ruokalajin vaihtoehdot (tai 5, 7 ja 9 tai miten missäkin) on jo sen verran normiksi tullut paketointitapa, että ainakin itse alan asiakkaana kaivata ravintolaa, joka tuotteistaisi ruoan minulle vaihtelun vuoksi vähän toisella tavoin. Siis haluaisin ihan perinteiseen tapaan tietää, tuleeko lautaselle kanaa vai possua ja vieläpä senkin, tuleeko possusta pihvi, nyhtö vai mureke. Ja millä lisukkeilla. Siis suomeksi se vanhan ajan à la carte. Siinä ei toisaalta tarvitse olla niitä ruokavaihtoehtoja kovin montaa, vain sen verran minkä ravintola kokemuksella tietää hanskaavansa.

    1. Ymmärrän, mutta kirjoitan tällaisista kokemuksistani siksi, että fiksuimmat nappaavat niistä oppeja muille toimialoille.

      Maailman ravintoloista vähintään 95 prosenttia puksuttaa tästä hamaan tappiin perinteisten menujensa turvin aivan mukavasti – ja hyvä niin.

      Pointtini onkin se, että lukemattomat suomalaiset asiantuntijat kärsivät siitä, että he suostuvat tarjoamaan asiakkailleen kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ikävä kyllä ns. asiakaslähtöisyys kääntyy kaikkien tappioksi. Vaihtoehdoista on usein vain haittaa.

      Berthan esimerkki kertoo, että ”yllättäen” asiakkaita riittää myös sellaisille palveluille, joita ei räätälöidä asiakaskohtaisesti.

    2. Jari: Juuri noin. Tyypilinen ravintola on aika huono bisnes. Miksi siis ottaa mallia ravintoloiden yleisestä käytännöstä. Yleensä ravintolayrittäjä repii elantonsa tekemällä ympäripyöreitä päiviä 7 päivää viikossa. Miksi tuollaista kukaan haluaisi kopioida?

      Toki meillä on menestyviä ketjuja, jotka ovat hanskanneet asiakkaiden toivomat variaatiot viilatulla prosessikoneistolla. Uuden yrittäjän tuskin kuitenkaan kannattaa haastaa näitä ketjuja tarjoamalla samaa mopommalla koneistolla.

      Ei siitä tosin ole mitään haittaa, että käy joskus tunnin mcdonalsissa ihmettelemässä miten imuohjattu ruuan valmistus toimii. Sitten kun ymmärtää mcdonaldsin ja burger kingin eron, on saavuttanut jo aika paljon prosessiymmärrystä.

      1. Tunnustan näin julkisesti, että olen aikoinaan vakavissani harkinnut McDonalds-yrittäjyyttä. Selvitin lisenssimaksut ja muut kuviot. Lopulta (tai alun perinkään) vaimoni ei kuitenkaan halunnut ryhtyä Mäkkäri-yrittäjän puolisoksi, joten se siitä.

        Mutta oli tosi kiinnostavaa kuulla jo tuolloin 20 vuotta sitten, miten esimerkiksi kassajärjestelmä osasi (puoli?)automaattisesti kutsua työntekijöitä duuniin aina tarpeen mukaan. Ja vastaavasti se myös heitti heitä ulos, kun ravintolassa tuli hiljaisempaa.

        Jokainen Mäkkäri teki tilinpäätöksen joka päivä. Käsikirjat kuvasivat prosessit niin, että pesuainepisaratkin laskettiin.

        Juttua voisi jatkaa aika pitkään. Olipa aika hurja konsepti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.