Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Ikäsyrjintä tuhosi yritykseni

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Olen työtön yksinyrittäjä. Ongelmani alkoivat kuutisen vuotta sitten. Täytin silloin 50 vuotta. Sen jälkeen liiketoimintani on romahtanut.

Minulla on korkeakoulututkinto ja kymmenien vuosien työkokemus useilta toimialoilta. Olen jopa kirjoittanut useita kirjoja, joita käytetään oppimateriaalina eri alojen oppilaitoksissa.

Osaamisellani ei kuitenkaan näytä olevan mitään merkitystä. Olen lähettänyt esitteeni yli kahdellesadalle pörssiyhtiön johtajalle. Yksikään heistä ei kutsunut edes tapaamiseen.

Lisäksi olen osallistunut kymmeniin tarjouskilpailuihin. En ole voittanut niistä ensimmäistäkään. On se niin väärin!

Yksikään ammattiostaja ei tietenkään tätä myönnä, mutta on aivan selvää, että ahdinkoni syynä on ikäsyrjintä tai jokin muu epäreilu ennakkoluulo.

Kaipaan asiakkailta joustavuutta ja yleistä asennemuutosta. Julkisessa keskustelussa annetaan sellainen kuva, että yrittäjät eivät jousta. Se ei tietenkään pidä paikkaansa.

Koska tarjontaa on valtavasti, asiakkailla on varaa turvallisiin täsmähankintoihin. Viis ennakkoluulottomuudesta ja uudistumishalusta. Näitä vaaditaan vain moderneilta ja aktiivisilta ostajilta.

On tekopyhää puhua starttirahoista ja innovaatioseteleistä, jos samanaikaisesti yritysten hankinnoista vastaavat suosivat entisiä toimittajiaan.

Lisäksi monia asiakkaita leimaavat piiloasenteet. He eivät ehkä edes itse tiedosta syrjivänsä yrittäjiä iän, sukupuolen, vamman tai etnisen taustan perusteella. On vain totuttu siihen, että yritetään löytää asiantuntija, joka sopeutuu jo valmiiksi homogeeniseen joukkoon.

Pienten firmojen ahdinkoa ei hoideta hätiköidyillä, lyhyen aikavälin teoilla, joiden tarkoituksena on kaunistella tilastoja ja vaikeuttaa yrittäjien asemaa entisestään. Ennen tekoja tarvitaan radikaalia asennemuutosta.

Mitkään yhteiskuntapoliittiset toimet eivät edistä yrittäjien tilannetta niin kauan, kun tarjouskilpailuissa hävinnyt asiantuntija, jolla on sopiva koulutus ja työkokemus, ei ole tasa-arvoisessa asemassa kilpailijoidensa kanssa.

Yrityspäättäjien tulisikin kantaa jonkinlaista sosiaalista vastuuta yrittäjien tilanteen parantamiseksi.

Ensimmänen askel tähän suuntaan on ymmärtää ja tiedostaa, että harva yrittäjä on syyllinen omaan tilanteeseensa. Ilman tilauksia voi jäädä kuka tahansa omasta tahdostaan ja halustaan täysin riippumatta.

Jari Parantainen

työtön yrittäjä, Espoo


Lähteet:

Vain harva palkkaa iäkkään työttömän, Mielipide, HS 25.2.2017

Asenteilla on ratkaiseva merkitys työllistämisessä, Mielipide, HS 10.9.2016

Lisäys 15.7.2020: Näin jälkikäteen on selvää, että tästä tuli huono kirjoitus. Yllättävän monet lukijat ovat ottaneet marinani vakavissaan. Mikä kauheinta, osa heistä on yrittäjiä!

59 vastausta

  1. Yksinyrittävien ja konsulttina toimivien naisten kohdalla ehdoton ”takaraja” tai ”eräpäivä”, jolloin työt alkavat vähetä, on 50. – Palkkatyössä naisten ”takaraja” on 53, koska silloin työnantajan maksuihin tulee korotus. Naiset heivataan siinä vaiheessa ulos yrityksestä. Viime syksy oli erityisen raaka naisille. – Jos keskivertonainen on parhaimmillaan työelämässä 40 vuotiaana jää hänelle aktiivista ja nousujohteista työaikaa vain noin 10 vuotta.

    1. Tuo on kyllä niin paksua tuubaa, että ei tahdo pää kestää. Käykö näillä ”ikäsyrjinnän” uhreilla sekuntiakaan mielessä, että joku muu nyt vain sattuu tarjoamaan parempaa palvelua samaan hintaan?

      1. Ei kai siihen jää oikein muita vaihtoehtoja kuin asiakas. Siis jos syynä ei ole rötöstely, sairastuminen tms.

    2. Yksinyrittäjän kohdalla se tarkoittaisi, että on varastanut itseltään ja antaa itselleen siksi potkut. Kai se mahdollista on, mutta erikoista silti.

      1. Yrittäjä voi esimerkiksi kiertää veroja, tehdä petoksia tai aiheuttaa huolimattomuuttaan vahinkoa asiakkailleen. Lista on loputon.

    3. Onhan se mahdollista. En vaan mieltänyt sellaista potkuiksi. Eikä se missään nimessä ole ikäsyrjintää.

    4. Kannattaisiko Jarin hieman kysellä naisilta heidän kokemuksiaan? Tai kysellä jopa oman vaimon kokemuksia työelämästä. – Tämä miehinen uho ja täysin mustavalkoinen jaottelu alkaa naurattaa. Naisten kokemukset iästä (ja ulkoisista avuista 50 ikävuoden jälkeen) ovat taatusti erilaisia kuin miesten. Miehillähän vain karisma kasvaa vatsan myötä.

      1. Väitätkö vakavissasi, että jos olisinkin Jaana Parantainen, yritysten asiantuntijat eivät enää tulisi koulutuksiini? Tai että sukupuoleni estäisi minua vetämästä tuotteistusprojekteja?

        Kuvaat hienosti sitä, miten nainen on itse itsensä pahin vihollinen.

    5. ”Kannattaisiko Jarin hieman kysellä naisilta heidän kokemuksiaan?”

      Ihmisten kokemukset sisäilmaongelmista, mahdollisista sairauksien syistä, työttömyydestä, ikäsyrjinnästä, tuulivoimaloiden terveysvaikutuksista ym. kyllä tiedetään. Jotkut jopa tekevät näillä ihmisten kokemuksilla varsin menestyksekästä politiikkaa!

    6. Paha tietysti sanoa miten miehet itsensä ja karismansa kokevat, sillä siitä minulla ei ole kokemusta. Mutta se täytyy sanoa, että en ole koskaan kokenut olevani mitenkään alakynnessä sen takia, että satun olemaan nainen. Monessa kohdassa itse asiassa päin vastoin.

      Tunnen lukuisia (iäkkäitäkin) naisia, joilla itsetunto ja itsekunnioitus on kohdallaan. Hei eivät suostu alistumaan siihen ajatukseen, että olisivat jotenkin vähempiarvoisia miesten rinnalla. Kommentoin jo aiemmin äidistäni, joka yli kuusikymppisenäkin jättää nuoret taakseen ja ihan vain sillä, että hänellä on rautainen ammattitaito, hyvät sosiaaliset taidot ja omanarvontunto kohdillaan. Ainakaan häntä ei ole heivattu mihinkään.

      Tämä miehet vs. naiset -vastakkainasettelu meinaa muutenkin vähän väsyttää.

  2. Onko Jarin fillarista pudonut ketju rattaalta? Ei kai sentään… odotan yrittäjyyden ilotulistusta moisen inversiovuodatuksen jälkeen. Jokainen ”yrittänyt” tietää, että yritystoimintaa ei syrji muut kuin verottaja ja sekin nykyään aika maltillisesti. Viimeistään 100-vuotiaana yrittäjän ei enää tarvitsella ponnistella erottuakseen massasta.

  3. Aloitin liiketoiminnan konsulttiyrittäjänä 53-vuotiaana, jäin yrittäjän ”aktiivieläkkeelle” – siis työntekoa jatkaen – 63-vuotiaana, myin yhden miehen konsulttiyritykseni kuukausi sitten 64-vuotiaana, ja jatkan työskentelyä kysynnän mukaan uuden omistajan palkollisena.

    Minun ensimmäinen formulani on ollut avoimuus ja jatkuva uudistuminen. Strategiatyö ja brändäys vaihtui palvelumuotoiluksi ja se pari vuotta sitten sosiaalisen markkinoinnin (fsma.fi: ei tarkoita somea) tuomiseen Suomeen.

    Toinen formula on seurannut tästä; työskentely ja projektit asiantuntijaverkostn osana, ja julkisen sektorin suuntaan konsulttityöyhteenliittymissä. Kilpailutuksissakin on pärjätty. Onnistuminen on edellyttänyt avoimuutta, luottamusta verkostokumppaneihin ja ketteriä verkoston toimintatapoja.

    YKSINyrittäminen on todella vaikeaa, nuoremmillekin niin kuin pollitastan aikaisemmissa keskusteluissa on nähty. Vanhemmille se on vieläkin vaikeampaa, jos uskottavuus siihen, että tietosi ja ajattelusi ovat ajassa ja ajasta edelläkin ei välity jokaisessa kontaktissa. Uusien sukupolvien johtajat ja palvelujen ostajat pitää vakuuttaa muullakin kuin piiiitkällä kokemuksella.

    1. No, totta puhuen en ole koskaan nähnyt pienintäkään oiretta, että joku olisi kiinnostunut iästäni sekuntiakaan.

      Asiakkaat ostavat hyötyjä. Heille on aivan samantekevää, vaikka toimittaja olisi 250-vuotias metusalem, jos hommat vain hoituvat.

      Veikkaan kuitenkin, että varsinkin demarit lukevat tekstini aivan sujuvasti ilman, että he näkevät siinä mitään omituista. Sen sijaan jokainen yrittäjä tajuaa heti, että eihän maailma tietenkään toimi noin.

      Jostain syystä tyypillinen päätään puuhun hakkaava työnhakija on mielestään jotenkin aivan eri asemassa kuin vaikkapa yksinyrittäjä.

  4. Aivan huikeeta settiä 😀 😀 😀 Nauroin vedet silmissä tälle ”vuodatukselle”

    1. Oletpa julma raakalainen. Etkö ymmärrä, että tämä on rakenteellinen ongelma?

      Kyllä jonkun pitäisi tehdä asialle jotain. Itse en juuri nyt ehdi, koska on niin kiire valittaa ja syyttää oloja. Peilikin on rikki.

  5. Heh, nämähän olivatkin molemmat lähteet saman kollegasi kirjoittamia. Oletko ostanut palvelua tältä viestintäkonsultilta naapurista, kun tekstisi oli kuin samasta kynästä?

    Vakavasti puhuen kurkkasin kollegasi LI-profiilin. Äkkivilkaisulla näyttää kuin hän ei hakisikaan töitä. Hänhän on menestyvä yrittäjä ja konsultti! Vasta tarkempi tutkiminen paljastaa sen, että työ firmassa on loppunut noin vuosi takaperin. Mutta miksi? Olisiko tuohon kuvaukseen hyvä kirjoittaa, että firma on myyty tai muuta vastaavaa. Mielestäni profiili ei selkeästi viestitä hänen olevan työnhakija. Ainakaan vakavasti.

    1. Ehkä tässä kävi niin, että väänsin parodiaa kirjoituksista, jotka olivat parodiaa jo alun perin?

  6. Osuva parodia.

    Jos nämä poraajat kerran vaativat asennemuutosta, niin aloittaisivat itsestään.

    Samaan aikaan täytyy hitusen – mutta vain hitusen – myös ymmärtää näitä pillittäjiä; Suomen kaltaisessa läpeensä sosialistisessa suunnitelmataloudessa ei ole helppoa.

  7. Kyllä työnhaku varmasti vaikeutuu iän myötä, mutta ei kaikilla eikä pelkästään iän takia.

    Nuorena yleensä riittää, että on ”lupaava”. Sitten seuraa vaihe, jolloin täytyisi jo osata jotain, mutta ”kehityskelpoisuudesta” saattaa saada vielä lisäpisteitä. Viimeistään työuran keskivaiheen ylitettyään pitääkin sitten olla ”osaaja”. Ei siksi, etteikö vanhempikin voisi vielä kehittyä, vaan siksi, että jos tuohon mennessä ei ole kerryttänyt vankkaa osaamista ja näyttöjä jostakin, niin niitä tuskin osaa kerryttääkään.

    Osaajat saavat aina töitä, iästä riippumatta, mutta kaikki eivät tietenkään ole osaajia. Eivät kaikki ole nuorena lupaaviakaan, mutta lupaavaa (tai kehityskelpoista) on helpompi esittää kuin osaavaa.

    1. Niin, mutta en tässä blogissani toivottavasti ole koskaan ilkkunut vähäosaisille. Sen sijaan irvailen näille kahden tai kolmen tutkinnon ”huippuosaajille”, jota he siis ovat omasta mielestään. Ja kuitenkaan he eivät saa työtä.

      Jokainen ulkopuolinen näkee heti, että yhtälössä mättää jokin. Veikkaan, että kyse on usein itsepetoksesta.

      Ihminen on mestari keksimään syitä ja seurauksia sieltäkin, missä niitä ei ole. On paljon helpompaa syyttää työttömyydestään vaikkapa ikäsyrjintää kuin ottaa vastuu omasta markkina-arvostaan.

    2. Juu, ei kommenttini ollut kritiikkiä kirjoituksellesi vaan enemmänkin muuten vaan -pohdintaa.

      Useat tutkinnot voivat kertoa määrätietoisuudesta, kehittymishalusta ja kunnianhimosta. Tai yhtä hyvin ne voivat kertoa, ettei oikein tiedä mitä haluaa ja on hieman ajelehtinut. On paljon ihmisiä, joiden ensimmäinen reaktio uran jämähtäneisyyteen tai yleiseen tyytymättömyyteen tuntuu olevan ”hankinpa uuden tutkinnon”. Enkä tässä irvaile kenellekään minäkään, itsellänikin on useampi tutkinto ja tarinani muistuttaa enemmän jälkimmäistä kuin ensimmäistä versiota. (Toki yritän naamioida ajelehtimisen määrätietoisuudeksi ja kunnianhimoksi aina kun haen töitä.)

      Samoin hyvänkään kuuloinen titteli tai etenevän näköinen urapolku ei tarkoita, että hommassa olisi kehittynyt oikeaksi osaajaksi. On paljon töitä ja yrityksiä, joissa on aivan mahdollista pärjätä pitkäänkin kehittämättä juuri muuta merkittävää osaamista kuin kyvyn navigoida tuloksekkaasti kyseisessä organisaatiossa. Valitettavasti asiaa ei aina huomaa ennen kuin ura kyseisessä yrityksessä syystä tai toisesta tyssää. (Ja tästäkin myös itselläni on kokemusta. Onneksi tuo ura tosin tyssäsi sen verran nopeasti, että ehdin vielä vaihtaa suuntaa.)

      Mielestäni ikä tuo siis työnhakuun sen uuden vaikeusaspektin, ettei omaa aikaansaamattomuuttaan, ajelehtimistaan tahi selkeiden näyttöjen puutetta voi oikein enää selitellä. Nuorempana vielä voi.

      1. Olen tästä (ja aikaisemmastakin pohdinnastasi) kanssasi aivan samaa mieltä!

  8. Ikäsyrjintä ei ole itsepetosta vaan fakta. Täytyy elää aika kaukana käytännön todellisuudesta, mikäli tämä ei ole jo valjennut.

    Oman markkina-arvon kun määrittävät muut.

    1. Kiitos tästä valaisevasta ”tiedosta”!

      Ehkä sitten osaat kertoa, miten on mahdollista, että vaikkapa me yksinyrittäjät emme näytä kärsivän ikäsyrjinnästä lainkaan.

      Toisaalta jos asiakas ei osta, kyllä syyllinen löytyy lähimmästä peilistä. Ei siitä kukaan muu ole vastuussa.

      Älä turhaan tarjoa selitykseksi, että eläkeikää lähestyvien työntekijöiden riski on työnantajalle liian suuri. Jos niin on, heidän hylkäämisensä ei ole mitään syrjintää, vaan fiksu & looginen bisnespäätös.

    2. Pakko kommentoida. Äitini, joka on 62-vuotias, sai juuri työpaikan yhdestä lafkasta heti ensiyrittämällä. Olen aika ylpeä mutsistani, joka käveli haastatteluun hyvällä itsetunnolla ja jutteli haastattelijoidensa kanssa mukavia siinä haastattelun lomassa. Ei osannut hävetä ikäänsä eikä mitään muutakaan, vaan oli oma reteä itsensä. Nuoremmat hakijat jäivät nuolemaan näppejään.

      Jostain syystä näin on käynyt hänelle ennenkin, siis vielä näin myöhemmällä keski-iällä. Kovin aktiivinen hakemustenkirjoittaja hän ei kyllä ole, eikä välittäisi aina duuneja hakeakaan. Hän on koko ajan nimittäin toiminut yrittäjänä tässä sivussa.

      Jos ikää katsotaan niin tulee olo, että myös nuoria syrjitään.

    3. Vastaan Ninalle, jonka kanssa olen samaa mieltä. Palkkatyössä markkina-arvoon vaikuttavat pääasiassa muut, mutta oman markkina-arvonsa päivittämiseksi ja omien intohimojen vuoksi voit tehdä paljonkin. Voit kehittää itseäsi, työkalujasi ja työmenetelmiäsi. Uusien asioiden oppiminen on elämän suola. Onneksi Suomi on vapaa maa ja internetin myötä kuka tahansa voi opiskella ja oppia melkein mitä tahansa. – Terveisin onnellinen eläkeläisnainen, joka tekee konsulttikeikkoja, mentoroi ja perustaa parhaillaan omaa yritystä verkkoon. Nyt ei tarvitse enää testata omaa markkina-arvoaan miehillä, työnantajilla tai työn välittäjillä vaan pelkästään omilla kansainvälisillä asiakkailla, joille iällä ei ole merkitystä.

    1. Muistathan Jukka, miten niiden kahden tiiliskiven kelluntakyvylle käy, kun ne teipataan yhteen?

  9. Hesariin saa näköjään oman työnhakuilmoituksen puolen vuoden välein? Kenen kanssa pitä dricka kaffet että se onnistu? Ettei taas olisi niin että sosiaalipolitiikkaa opiskelemalla on jouduttu sosiaalitoimiston asiakkaaksi.

    1. Jälleen oli yksi kirjoitus hesarissa siitä kuinka työntekijän pitää muuttua pitääkseen markkina-arvonsa. Samalla tässä päivitellään sitä että miksi työnhaun perusteeksi ei riitä se että haluaa rahaa (lue juttu: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005133444.html)

      Luulen että tuo rahan saaminen on aika ilmeistä. Oletan että yrittäjät ja työntekijät tekevät monta asiaa rahan takia. Mutta en usko että mielipidekirjoittajakaan kantaa asiakkaana rahoja sille yrittäjälle joka sanoo että myy esimerkiksi kahvia saadakseen rahaa. Luulen että asiakas arvioi ainakin kahvin 1) hintaa, 2) laatua, 3) hinta-laatusuhdetta muihin kahveihin verrattuna, 4) kahvilan sijaintia/paikkaa, 5) asiakaspalveluja, 6) jotain muuta hänelle tärkeää.

      1. Olin vetää iltapalan henkeen, kun luin illalla tuota liikuttavan itsekeskeistä mielipidekirjoitusta. On se vain kumma, ettei yksikään työnantaja (= joku muu kuin kirjoittaja itse) suostu ottamaan vastuuta työntekijöiden toimeentulosta.

  10. Olen tässä rekrytointia tehdessä törmännyt kaikenlaiseen. Hakija saattaa soittaa ja kysyä, että koskas tulisin sinne kasvokkain, kun mieluumin puhun kuin kirjoitan. Tämä on aika yleinen tarina.

    Hoidan rekrytointia muun työn ohessa ja sadan haastattelun järjestäminen on mahdotonta. On helpompaa katsoa ensin hakijoiden kirjallinen innokkuus.

    Toinen huono tapa on soittaa ja kertoa, että TE-toimistosta käskettiin soittaa.

    1. Myös turhauttavan monet kauppalopot soittavat ja kysyvät koska voisivat tulla esittelemään millon mitäkin. Ja useimmiten sellaista jota emme tarvitse.

      1. Tähän tarjoan taas kerran kahden kysymykseni menetelmää:
        1. Miten tuote tai palvelu kasvattaa firmani tulosta?
        2. Miksi uskoisin sinua?

        Tosin näistäkin toinen kysymys on turha, koska kauppalopo ei koskaan osaa vastata edes tuohon ensimmäiseen. Mutta toisaalta hän ei sitten tule tuhlaamaan toisten aikaa muuten vain.

    2. Hiljattain yrittäjäkollega sai hakijalta huipputarjouksen: hän halusi tulla töihin neljäksi viikoksi niin, ettei hän putoaisi peruspäivärahan varaan.

    3. Hiljattain yrittäjäkollega sai hakijalta huipputarjouksen: hän halusi tulla töihin neljäksi viikoksi niin, ettei hän putoaisi peruspäivärahan varaan.

      Hupaisaa tietysti.

      Mutta muuttuu vähemmän absurdiksi, kun kertaat ansiosidonnaisen päivärahan ehdot ja alat funtsia, minkälaiseen käyttäytymiseen se ohjaa.

      1. Tarkennan vielä: En niinkään naureskele sille, että joku reagoi kannustimiin. Päinvastoin. Olisi outoa, jos ihmiset eivät niin tekisi. Psykologia toimii aina.

        Sen sijaan tämä älytön systeemimme ottaa päähän pahemman kerran. Mutta koska rahat loppuvat lähivuosina, se joudutaan purkamaan joka tapauksessa tavalla tai toisella. Se vain ei taida olla mitään kaunista katsottavaa.

    4. ”Mutta muuttuu vähemmän absurdiksi, kun kertaat ansiosidonnaisen päivärahan ehdot ja alat funtsimaan, minkälaiseen käyttäytymiseen se ohjaa.”

      Kai se lähtökohta olisi hyvä olla että tekee mieluummin töitä kuin että on ansiosidonnaisella?

    5. ”Kai se lähtökohta olisi hyvä olla että tekee mieluummin töitä kuin että on ansiosidonnaisella?”

      Ansiosidonnainen on pieni- ja keskituloisella 60-75% työttömyyttä edeltäneestä tasosta ja sitä saa 500 päivää eli about kaksi vuotta. Tätä saattaa moni pitää siinä määrin avokätisenä, että kiinnostus kohdistuu pysyvän työllistymisen sijasta siihen, miten ansiosidonnaiselle pääsisi uudelleen.

      https://www.tyj.fi/fin/ansiopaivaraha/paivarahan_edellytykset/jasenyys-_ja_tyossaoloehto/

      Jos niitä viikkoja on kasassa 24, pitää saada vielä 2 viikkoa työtä päästäkseen ansiosidonnaiselle.

      Voi sen minun mielestäni möläyttää haastattelussa (keikka)työtä hakiessaankin. Ei kai se työnantaja sitä ole olettanut, että niitä hänen pätkätöitään joku tulisi sydänverellään tekemään.

  11. Tämän päivän Ilta-Sanomissa mehustellaan samalla asialla eli ikäsyrjinnällä. Toki Jarin kirjoitukseen verrattuna tässä puhutaan pitkäaikaistyöttömistä ja duunareista eikä näistä ”huippuosaajista” jotka ovat lähetelleet tuhansia hakemuksia. Tässä linkki juttuun: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005115381.html

    Se mikä pisti itseäni silmään oli seuraavanlainen kommentti: ”Totta kai minulla on tietokone ja älypuhelin! Kysymys loukkasi minua, tunsin itseni vanhaksi ja hyödyttömäksi.”

    En tiedä miksi tuollaisesta kysymyksestä suotta loukkaantua. Itseltänikin on työhaastatteluissa kysytty että osaanko esimerkiksi englantia. Vaikka omasta mielestäni sitä osaan niin en silti loukkaantunut kysymyksestä, se oli aika tärkeä rekrytoivalle yritykselle. Tässä tapauksessa reaktio on ehkä olennaisempaa kuin itse vastaus.

    1. Toinen kohta mikä laittoi miettimään oli loppukaneetti uudelleenkouluttautuneelta lähihoitajalta: ”Ongelma on nyt se, että en tiedä miten kauan jaksan kolmivuorotyötä. Olen sopeutunut jotenkin, mutta ala on raskas. Päivätyöhön haluan vielä vaihtaa, os saan sen mahdollisuuden. Työttömäksi en haluaisi jäädä.”

      En paljoa lähihoitajan työstä tiedä mutta oma käsitykseni on että se on vuorotyötä ja fyysisesti raskasta. Kaippa tuossa olisi voinut ehkä hieman miettiä myös sitä mille alalle päättää kouluttautua..

      Jos en itse esimerkiksi pysty nostamaan raskaita esineitä niin tuskin ryhdyn myöskään muuttomieheksi vaan katson suosiolla jotain muuta hommaa.

  12. Ongelmana on se, että 50-vuotta täyttäneissä eivät osaaminen, palkkataso ja asenne useinkaan kohtaa; joko henkilön osaaminen on ajastaan jäljessä, palkkapyyntö on ihan liikaa tai sitten suhtautuminen työhön ja ennenkaikkea uuden oppimiseen ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. Jos nuo kaikki kolme ovat sellaisia kuin pitää, saa myös yli 50-vuotias nainen töitä. Omanakin työtoverinani aloitti jokin aika sitten yli 50-vuotias nainen, jolla on nuori lapsi. Silti hänet palkattiin.

    1. Kyllä nainen voi saada uuden työpaikan vieläpä uudelta alalta 58 vuotiaana kuten allekirjoittanut. Mutta tällaiset tapaukset ovat aika harvinaisia. – Pidän edelleen kiinni siitä, että naisia kohtaan ikäsyrjintä on raadollista ja totta. Turha on alfaurosten muuta väittää. – Jos olet 25 – 30 vuotias nainen olettavat työnantajat ilman muutta että kohta tehdään lapsia. Oletus liittyy naisen ikään ja näin ollen on ikäsyrjintää. Kun nainen on saanut yhden lapsen oletetaan että kohta hän hankkii toisen. Naiselle ikä on – aina – ongelma.

      1. Syrjitäänkö ihmisiä ikänsä perusteella? Varmasti sellaista esiintyy.

        Entä syrjittiinkö mielipidekirjoitusten kirjoittajaa Karine Ligeriä? Siitä hän ei esitä mitään muuta todistetta kuin oman luulonsa.

        Sama pätee omaan tekstiisi. Esität vain väitteitä, jotka perustuvat…niin, mihin muuhun kuin kuvitelmiisi?

        Lopulta näytätkin olevan sitäkin mieltä, että kyse ei olekaan ikäsyrjinnästä, vaan kaikenikäisiä naisia syrjitään. Vai niin.

    2. Kiitos Kristian, tiivistät tilanteen hienosti. Eihän se ole ikäsyrjintää, jos työnhakija tulee hylätyksi vaikkapa kohtuuttoman palkkapyyntönsä tai huonon asenteensa vuoksi. Usein monet huonot ominaisuudet vain sattuvat kuulumaan samaan pakettiin eläkeikää lähestyvän työntekijän iän kanssa.

    3. Hyvä periksi ei kuitenkaan anneta, voisiko tuo, että naiset luulevat, että heitä syrjitään, johtua siitä, että heidän tutkintonsa on niin hyödytön, ettei yrityselämällä ole sille käyttöä? Jos olet lukenut pääaineenasi ylävoltaisia kieliä ja sivuaineena naistutkimusta ja tehnyt gradusi girgiisialaisesta sekusaali-identiteetistä, ei kannata ihmetellä, jos yritykset eivät riemusta kiljuen palkkaa sinua hyväpalkkaisiin asiantuntijatöihin.

      Jostain mystisestä syystä naiset, jotka ovat lukeneet kovia insinööritieteitä, kuten konetekniikkaa tai sähkötekniikkaa tai sitten kovia luonnontieteitä, kuten tilastotiedettä tai matematiikkaa, eivät koskaan valita julkisuudessa , että heitä syrjitään sukupuolen ja/tai iän perusteella. Voisikohan johtua siitä, että heillä on osaamista, mitä yritykset haluavat ostaa?

  13. Kuten jossain aiemmassakin Jarin työnhakua koskevassa ketjussa kirjoitin, niin olen kehittänyt palvelun, jossa autan ihmisiä töihin. Asiakkaina on ollut monia yli 50 vuotta täyttäneitä naisia ja miehiä – ja töitä on löytynyt.

    Esim. tänä vuonna on ollut:
    – 58- vuotias mies joka pääsi töihin terveysalan start up- yritykseen
    – 55 vuotias nainen joka pääsi markkinointijohtajaksi kiinteistöalalle
    – 52 vuotias nainen joka pääsi projektipäälliköksi finanssialalle
    – 50 vuotias mies joka pääsi it- alan myyjäksi

    Toki asiakkaina on ollut monta nuorempaakin ja on minulla asiakkaina pari yli 50 vuotiasta, jotka vielä eivät ole töissä.

    Paikan saaneita yhdisti se, että kukaan heistä ei ottanut ikäänsä koskaan puheeksi. Se ei ollut heistä relevanttia. Jouduin kaivelemaan tiedon.
    Toinen yhdistävä tekijä oli se, että he pystyivät kertomaan mitä hyötyä heistä on, eli miten heillä tienaa rahaa.

    1. Kiitos Tommi! Olen lukevinani rivien välistä jotain sellaista, että jos ikä on hakijalle itselleen ongelma, se näkyy naamasta tai kuuluu hänen jutuistaan työnhakutilanteessa.

      En siitä sinänsä olisi ihmeissäni. Muistan hyvin, miten asiakkaani joskus vuosia sitten aina tivasivat, paljonko (kallis) hintani sisältää työtunteja. Sehän on aivan epärelevantti kysymys, mutta luulen, että se oli omien myyntipuheideni vika.

      Toisaalta nykyisin ani harva tivaa tunneista mitään. Syy on selvä: puhun heidän kanssaan vain lopputuloksista ja hyödyistä.

  14. Olin muuten aikeissa ennakkotilata kirjasi hinnoittelusta. Jos asiantuntemus on siinäkin tätä tasoa, niin jätänpä kuitenkin väliin.

    1. Epäilen, että yrität vain salata todellisen motiivisi. Jätät kirjani ostamatta, koska olen kirjoittanut sen yli 50-vuotiaana.

  15. Erehdyt. Todellinen motiivini on vältellä tyyppejä, joilla ylimielisyyden ja tietotason suhteessa ylimielisyyden osuus on yli 50.

    1. Oliko mielessäsi jotain konkreettista näkemystä, siis muustakin kuin henkilöstäni? Tällaisenaan (pelkurimaisesti nimettömänä esittämäsi) perustelemattomat mussutukset edustavat verkkokeskustelujen pohjasakkaa.

    2. ”ylimielisyyden ja tietotason suhteessa ylimielisyyden osuus on yli 50”

      Jos haluaa briljeerata matematiikalla,
      niin kannattaa sitä ennen opetella matematiikkaa sen verran,
      ettei kirjoita ihan höpönlöpöä.
      🙂

    3. Syrjintää. Tuollainen käytös ei ole OK. Nyt itsetutkiskelun paikka Sylvialla.

      Vertaa.

      ”Todellinen motiivini on vältellä tyyppejä, joilla X-kromosonin ja Y-kromosonin lukumäärien suhteessa X-kromosonin osuus on yli 50”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sairaanhoitajan pieni palkka ei johdu arvostuksen puutteesta tai ilkeästä työnantajasta.
Jari Parantainen

Sairaanhoitajan palkka on hänen oma päätöksensä

Sairaanhoitajan palkka ei ole huono siksi, että hänen ammattinsa kärsisi arvostuksen puutteesta. Työnantajan tehtäviin taas ei kuulu huolehtia hoitajien sosiaaliturvasta. Sen sijaan sairaanhoitajan palkka on seurausta hänen omista päätöksistään, kuten jokaisen asiantuntijan liksa.

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua
Jari Parantainen

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua

Osmo Soininvaara on mielestäni terävä heppu. Seuraan hänen blogiaan tiiviisti, vaikka en aivan aina hänen päättelyketjujaan täysin ymmärräkään. Paljon olen häneltä kuitenkin oppinut. Joulukuussa 2018

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.