Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miksi virkalääkäri häviää yksityiselle?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Eilen Hesari kertoi, miten virkamiehet piipahtivat voideltavina tutustumassa tietojärjestelmiin USA:ssa. Kymmenpäisen seurueen parin päivän reissu maksoi 40 tonnia.

Valtiovarainministeriön projektijohtaja Tomi Hytönen reissasi karjaosastolla. Hänen lentolippunsa maksoivat 3000 euroa vähemmän kuin bisnesluokassa myhäilevien sosiaali- ja terveysministeriön johtajien tiketit.

Ensin toimittaja Paavo Teittinen kauhisteli lippujen hintoja. Seuraavaksi hän hurskasteli:

”Olennaisinta matkassa ei ole kuitenkaan sen hinta vaan kohde.”

Olen eri mieltä. Mielestäni virkamiesten valinnat kertovat jotain hyvin oleellista.

Jotta en höpise luulon varassa, otin siltä seisomalta yhteyttä tuttuun sote-yrityksen johtajaan. Kysyin, miten hänen firmansa johtajat lentävät rapakon taakse. Kökkivätkö he bisnes- vai turistiluokassa?

Vastaus oli yksiselitteinen:

”Firman linjaus on turistiluokka.”

Hänkin silti myönsi, että joku johtoryhmästä saattaisi yrittää lipsahtaa bisnesluokan puolelle – paitsi jos tuo hyväkäs maksaisi lippunsa omasta taskustaan.

Nyt kaikille vihervassareille uutisia: juuri näistä syistä yksityinen terveydenhuolto säästää veronmaksajien rahoja. Täsmälleen samat käytösmallit toistuvat tuhansia kertoja jokaisessa sairaalassa ja terveyskeskuksessa joka päivä.

  1. Kulukuri on kovimmillaan yrittäjäomistajan johtamassa laitoksessa. Siellä ei tuhlata pennin jeniä mihinkään joutavaan.
  2. Seuraavaksi pihein on tiukan hallituksen valvonnanssa toimiva yksityisesti omistettu yritys. Asia on tutkittu: palkkajohtajilla on tapana tuhlata firman rahaa enemmän kuin omistajayrittäjillä.
  3. Kolmanneksi tulisi säätiön, osuuskunnan tai keskinäisen vakuutusyhtiön pyörittämä laitos, jossa rahojen isäntä alkaa jo ikävästi hämärtyä.
  4. Pahnanpohjimmaisena piehtaroi julkisesti verovaroilla elävä sairaala. Pätäkkä putoilee syliin jostain budjetista niin, ettei rahoilla näytä olevan omistajaa.

Kuten sote-yhtiön pomo totesi, jokaisella meistä on houkutus tilata bisnesluokan lippu heti, kun maksaja tuntuu olevan joku muu minä itse. Se on ihan normaalia, koska me kaikki olemme itsekkäitä.

Ei sairaalakaan muutu tehokkaammaksi siksi, että sen lääkärit olisivat jotain erityistä valiojoukkoa.

Samat ihmiset käyttäytyvät eri tavoin eri organisaatioissa, koska heihin vaikuttavat kulloinkin erilaiset kannustimet.

Oletetaan, että sekä yksityisen että julkisen sairaalan johtajat lentävät rapakon taakse samassa koneessa. Firman edustaja hoitaa reissunsa kolme tonnia halvemmalla kuin virkamieskollegansa.

Kolmen tonnin säästö napsahtaa suoraan yrityksen tulosriville. Virkamies sen sijaan on tuhlannut koko rahan, joten se on ikuisiksi ajoiksi menetetty.

(Juu, voimme saivarrella arvonlisäveroista, kirjanpitoteknisistä yksityiskohdista tai vaikkapa lentoyhtiön valtiolle maksamista osingoista, mikäli se sattui olemaan Finnair. Mutta periaate ei siitä muutu.)

Oletetaan edelleen, että yritys päättää alentaa hintojaan tonnilla verrattuna julkiseen kilpailijaansa. Siihen on nyt varaa, koska kolme tonnia on säästynyt. Silti firmalle jää vielä kaksi tonnia voittoa.

Äkkiä olemme tilanteessa, joka ei mahdu yhdenkään demarin kaaliin:

Yksityinen yritys a) on hoitanut hommansa edullisemmin kuin julkinen, mutta b) silti se tuottaa voittoa!

Tarina ei tietenkään pääty tähän. Yrityksen voitto on verotettavaa tuloa. Viidennes siitä sataa yhteisöverona kaupungin tai kunnan laariin.

Mutta koska myös firman omistajat saivat siivun tuottamistaan säästöistä, kateus ajaa vasemmistolaisen raivon partaalle.

Jostain kumman syystä Supercellin tahkoama massiivinen tulos on tosi hyvä juttu, koska siitä kertyvillä veroilla voidaan rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Mutta kun sote-yritys tuottaa aivan samalla tavalla verotettavaa voittoa, putiikki onkin heti perkeleestä seuraava pahantekijä.

Voitontavoittelu kannustaa yritystä säästämään kulujaan. Se rokottaa meitä veronmaksajia vähemmän kuin julkisesti rahoitettu kilpailijansa.

21 vastausta

  1. Palvelujen yksityistämisessä pitää myös katsoa asioita kansantalouden vinkkelistä, eikä budjettilasit päässä.

    Yksityinen palvelu nimittäin voi olla tehokkaampi, vaikka se olisi kalliimpi. Tässä esimerkki:
    Julkinen sairaala: kulut 10 + voitto 0 = hinta 10
    Yksityinen sairaala: kulut 8 + voitto 3 = hinta 11

    Noin kun tapahtuu, niin joku älähtää yksityisen olevan kalliimpi ja kuppaavan rahaa. Samalla unohtuu, että yksityinen hoisi homman tehokkaammin ja 2 rahaa ylimääräistä jäi talouteen pyörimään. Kansantalouden kannalta tämä oli parepi vaihtoehto.

    1. Kiitos, hyvä tarkennus!

      Monin tavoin epätäsmällinen laskelmani on tietysti reaktio Lumikin (Antti Rinne) & tuhansien demariälykääpiöiden jatkuvaan taivasteluun: ”Miten voittoa tekevä yritys muka voisi tuottaa terveyspalveluja edullisemmin kuin julkinen puoli?”

      Kaikki viittaukset vaikkapa usein pohtimaamme kuluttajan tai tuottajan ylijäämään menee tuolta joukolta yli hilseen. Täytyy siis keskittyä aivan perusjuttuihin.

      En tosin itsekään ole mikrotaloustieteessä kuin vasta haparoiva aloittelija.

  2. Kun Nokian-vuosinani lentelin A:sta B:hen, eli Australiasta Brasiliaan ja sillä välillä, mentiin usein prameasti bisnesluokassa. Sitten joku valopää keksi, että kaikki toimihenkilöt alkavat lentää turistiluokassa. Napina taisi kestää viikon. Taitaa se ilmainen viina houkutella monia suomalaisia enemmän kuin leveämpi jakkara ja isompi näyttö selkänojassa.

    1. Itse olen lentänyt bisnesluokassa vain kerran elämässäni. Muuta ei ollut tarjolla, kun pomoni käski USA:sta kotiin niin kiireesti. Lufthansan nahkapenkit olivat ihan kivat, mutta ei lysti tietenkään ollut tuhansien eurojen arvoista.

    2. Näinhän se menee. Ihmistä paremmin taitaa sopeutua vain rotta ja torakka.

  3. Tässä kokoajan on oletuksena näissä laskelmissa se, että voitot jäävät Suomeen verotettavaksi ja pyörittämään kansantaloutta. Näin ei kuitenkaan käytännössä useinkaan ole, vaan ne kikkaillaan verottajan ulottumattomiin jonnekin banaanisaarille. Silloin tuon voitollisen liiketoiminnan hyödyt menetetään.

    1. Huomaa nyt, että julkisen puolen edustaja tuhlasi kaikki lentolippuunsa käyttämät rahat ulkomaille (mikäli lentoyhtiö ei ollut Finnair). Firmansa rahoilla lentänyt ei millään voi toimia yhtä ikävästi, vaikka hän ei maksaisi Suomeen lainkaan yhteisöveroa.

    2. Vaikka verot menisivät Kuubaan niin silti Suomen kansantalous hyötyy jos se yksityinen firma vain on julkista tehokkaampi. Todennäköisesti myös osa voitosta sijoitetaan firman kehittämiseen. Jos firmaa ei kehitetä, ja jos markkinat ovat tehokkaat (näin valitettavasti Suomessa harvoin on) niin kilpailijat kyllä tulevat tuohon väliin.

      Ongelma tulee jos ulkoistuksen/yksityistämisen jälkeen huomataan että yksityinen ei olekaan julkista vastinetta tehokkaampi (tällaisenkin esimerkin olen nähnyt sote-puolella jossa yksityinen sektori alimitoitti resurssinsa jo tarjousvaiheessa joka lopulta johti potilaiden hengenvaaraan –> julkinen asiakas lopulta joutui maksamaan ylimääräistä näistä resursseista joita yksityinen firma ei ollut osannut laskea tarjousvaiheessa mukaan. Huom. moraalikadon analogia, mutta tietenkin loistava esimerkki julkisen sektorin pomojen osaamattomuudesta ostaa), eikä syystä tai toisesta voida enää jälkikäteen valita sitä tehokkaampaa vaihtoehtoa (väki vaihtunut, johto ei voi myöntää mokanneensa, paluu vanhaan näyttäisi organisaation pahalta epäonnistumiselta, jos asiakas ei maksa enempää niin tapahtuu jotain paljon pahempaa jne.)

      Ideologia on huono kriteeri tehdä päätöksiä tässä asiassa, suuntaan tai toiseen. Tehokkuus ja vaihtoehtoiskustannukset puolestaan ovat lahjomattomia mittareita siitä mikä valinta on ollut onnistunut. Useimmiten se yksityinen sektori on luonteensa takia tehokkaampi, mutta ei suinkaan aina.

      1. Toisinaan pääsen häärimään myös julkishallinnon projekteissa. Joudun aina muistuttamaan ryhmän jäseniä siitä, että he ovat aivan yhtä hyviä ammattilaisia kuin yksityisen puolen kollegansa. Kuulen nimittäin lähes poikkeuksetta ”me olemme vain virkamiehiä” -selittelyä ja mussutusta.

        Toisaalta tsemppaamiseni ei ole mitään nuoleskelua. Yrityksissä häärii aivan yhtä päteviä ihmisiä – ja joukossa on tietysti aina välillä myös saamattomia tossukoita.

        Toisin sanottuna en itsekään usko siihen, että yksityisellä puolella kaikki olisi jotenkin automaattisesti paremmin.

    3. Näissä keskusteluissa täytyy mielestäni pitää mielessä myös vaihtoehtokustannukset jotka tulevat juurikin tuon tehottomuus/tehokkuus -vastakkainasettelun kautta. Mikä vaikutus sillä on yhteiskuntaan yleensä, että jonot ovat kuukausia vs. viikkoja? Tai sillä, että ei tarvitse pohtia saako sitä kunnon hoitoa resurssipulan takia? Nämä eivät välttämättä näy suoraan viivan alla, mutta väittäisin että niillä on merkitystä yhtiskunnan yleiseen ilmapiiriin ja sitä kautta hyvinvointiin. Eipä se paljon lämmitä vanhusta että hoito on halpaa, jos se on niin tehotonta että hoitajalla ei riitä hänelle aikaa…

      1. Hyötyjä tulee tosiaan monta kautta. Keskityin tuossa tekstissäni vain siihen harhaanjohtavaan vasemmiston argumenttiin, että jos firma tekee voittoa, sen lähettämä lasku on väistämättä suurempi kuin voittoa välttelevän organisaation.

    4. Yritykset tuottavat rahan julkisen sektorin pyörittämiseen suurelta osin muuten kuin yhteisöveron kautta. Kaikesta myynnistä lähtee alv (yleensä neljännes myyntihinnasta), työntekijät saavat palkkaa, josta työnantaja maksaa sotu-maksuja jne.

    5. ”Tai sillä, että ei tarvitse pohtia saako sitä kunnon hoitoa resurssipulan takia?”

      Systeemiteorian mukaan resurssipulaa ei juuri koskaan voi ratkoa lisäämällä resursseja.

      Jos terveydenhuollon jonot lyhenevät – kiitos lisäresurssien -, se johtaa feedback-efektiin; lyhyet jonot houkuttelevat yhä enemmän luulosairaita väärinkäyttämään julkista terveydenhuoltoa. Jonot pitenevät hetkessä vanhalle tasolle. Resurssipula syntyy hetkessä uudestaan.

      Suomihan on elävä todiste tästä.

      1. Vastaava ilmiö on tunnettu liikenteessä. Kun uusi katu tai reitti on saatu valmiiksi, se houkuttaa lisää autoilijoita niin, että liikenteen välityskyky saattaa jopa entisestään huonontua.

        Esimerkiksi Braessin paradoksi käsittelee juuri tätä ilmiötä.

    6. Nassim Taleb sivuaa kirjassaan ”Antifragile” vastaavaa ilmiötä; julkisen terveydenhuollon saatavuuden kasvaessa kansanterveyden taso laskee.

      Ihmiselimistön luontainen kyvykkyys taistella sairauksia on ylivoimaisesti paras lääke (lähes) mihin tahansa vaivaan. Mitä enemmän tuota järjestelmää sotkee ulkoisilla apukeinoilla, sitä nopeammin hauta kutsuu.

      Tämä ei tietenkään päde kriisitilanteissa (esim. sydänkohtaus), mutta niiden osuus on vähäinen; julkisen terveydenhuollon kustannusrakennetta dominoivat juurikin nämä kroonisesti sairaat yksilöt.

      Räikeää epäsuhtaa kuvaa esim.: https://archive.ahrq.gov/research/findings/factsheets/costs/expriach/

      Lainaus: ”Half of the population spends little or nothing on health care, while 5 percent of the population spends almost half of the total amount.”

  4. Heh, olin kerran julkisen puolen koulutuksessa jossa kouluttaja kysyi erään teknologian osaamistasosta, vastaus kuului jotakuinkin että ”jos me tuon osaisimme niin olisimme yksityisellä sektorilla tekemässä rahaa”…

    1. Osa julkisen puolen asiantuntijoista käyttää työpaikkaansa savuverhona ja selityksenä sille, ettei ole omatoiminen uuden opiskelu maistunut.

  5. Kannustimista sen verran, että joissain asioissa ne voivat kääntää tilanteen myös julkisen eduksi. Esim. hammaslääkärissä käsittääkseni reiän käsite on hyvin häilyvä. Se on tummentuma, joka voi olla isompi, pienempi jne, ja joskus tarvii poraamista ja joskus ei. Muistan lukeneeni jenkeissä tehdystä tutkimuksesta, jossa kahden eri paikan tekemässä tarkastuksessa löydetään purukalustosta eri määrä ongelmia. (Tämä pitää kyllä vielä itse joskus kokeilla).

    Huhujen mukaan esim. yksityinen megaklinikka paikkakohtaisine veloituksineen on päätynyt löytämään suukalustosta huomattavasti enemmän korjattavaa kuin pitäisi.

    1. Väärät kannustimet saavat myös minkä tahansa sote-osapuolen tekemään kokonaisuuden kannalta ikäviä temppuja. Ikävä kyllä useimmat ministerit eivät näytä tajuavan ihmisen käytöksestä mitään. Uudistus lähtee sikäli tosi helposti lapasesta.

    2. Muistan lukeneeni tutkimuksen jossa todettiin että jos laitetaan otos oireettomia ihmisiä magneettikuvaan niin yli puolella on jokin löydös jota voisi lähteä hoitelemaan. Oireeton ”tila”, mutta putoaa johonkin luokitukseen. Saksassa tutkimustulos oli, että mitä kattavampi vakuutus, sen enemmän hoitoja…

      Siksi tulisi kuluttajankin olla valistunut, valitettavasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.