Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kaikki ei löydy Googlesta

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Vedin koulutusta juristeille. Aiheenamme oli sisältömarkkinointi. Juttelimme keinoista, joilla lakihenkilö voisi rakentaa asiantuntijamainettaan. Yksi niistä on tietysti kirjoittaminen ja julkaiseminen.

Neuvoin kirjoittamisesta kiinnostuneita rakentamaan omaa arkistoa. Sinne kannattaisi säilöä kaikenlaisia lähteitä ja tiedonpirstaleita, joista voisi olla jonain päivänä hyötyä. Omaani olen rakentanut nyt runsaat 15 vuotta.

Olin yleisöni reaktiosta aivan äimänä. Kallispalkkaiset ammattilaiset alkoivat vain hekotella. Ehdotuksessani ei ollut kuulemma mitään järkeä:

”Kaikki kyllä löytyy Googlesta!”

Muuten meni ihan oikein – paitsi että Googlesta ei löydy läheskään kaikki.

Muistan lehtijutun, jossa Italian kirjeenvaihtaja kertoi paikallisesta ravintolasta. Se oli kuuluisa aivan järkyttävän töykeistä tarjoilijoistaan niin, että asiakkaat jonottivat sinne jopa kuukausia.

Olen aika varma, että juttu ilmestyi Taloussanomien painetussa versiossa. Sen julkaiseminen loppui vuonna 2007. Mutta en löydä lähdettä millään hakukoneella, vaikka olen joskus käyttänyt haravointiin jopa tuntikausia.

Kirjoitan parhaillaan kirjaa hinnoittelusta. Tiedän lukeneeni jostain, että Apple ajatteli alun perin hinnoitella iTunes-biisit tasan dollariin. Mutta testien jälkeen kävi ilmi, että 99 sentin hinta lisäsi musiikin menekkiä selvästi.

Jahtasin lähdettä pääsiäisen pyhinä. Kun sitä ei löytynyt arkistostani, etsin tietysti hakukoneella. Ei mitään. Kävin läpi myös kaikki vuosien mittaan ostamani hinnoittelua käsittelevät kirjat. Vesiperä jälleen.

Kaikki lähteet kertovat, että Steve Jobs olisi alun perinkin päättänyt 99 sentin hinnoista. Väite on painettu myös hänen elämäkertaansa. Mutta mahtaako se olla faktaa vai fiktiota?

Seuraavaksi aloin etsiä Kyösti Kakkosen lausuntoa. Hänhän on todennut, että halpakaupan täytyy näyttää halvalta. Muuten siellä ei kauppa käy.

Mutta missä ja milloin Kakkonen on tuon sanonut? Ei muuten löydy Googlella.

Onneksi lähde löytyi Evernote-arkistostani. Haastattelu ilmestyi Taloussanomissa 8.11.2005.

Tietokannassani on nyt 15 391 dokumenttia. Tosin niistä vain ehkä kaksi kolmannesta on varsinaisia lähteitä. Loppu on sekalaista sälää.

Esimerkiksi kirjanpitäjälleni lähettämiä Eurocard-tositteita on kertynyt 1 971 kappaletta. Evernoteen tallentuvat myös kaikki muistiinpanoni, jotka kirjoitan Applen kynällä ja iPad Pro:lla.

Eilen lisäsin arkistoon 15 leikettä, jotka olivat lehtijuttuja kaikki. Kyse oli muutaman päivän aikana kertyneestä saaliista.

Kuuluuko työhösi sisältömarkkinointi? Hyvä arkisto on ammattikirjoittajan salainen ase.


Huhtikuun Pölli tästä -lukupiiri starttaa perjantaina 28. maaliskuuta klo 9:15. Puimme opusta nimeltään The Undoing Project: A Friendship that Changed the World.

Teoksen on kirjoittanut Michael Lewis, joka on julkaissut urallaan jo useita bestsellereitä. Hänen uusin kirjansa kertoo kahden nerokkaan psykologin urasta. Daniel Kahneman ja Amos Tversky loivat yhdessä 40 vuotta sitten joukon merkittäviä päätöksentekoa koskevia teorioita, jotka loivat pohjan lukemattomille käyttäytymistiedettä ja taloustiedettä sittemmin yhdistäneille tutkimuksille. Ikävä kyllä Tversky kuoli syöpään jo vuonna 1996, joten Kahneman pokkasi prospektiteoriasta taloustieteen Nobelin vuonna 2002 yksin.

Kirja taustoittaa mainiosti kaksikon työtä, jonka tulokset tiivistyvät Kahnemanin kirjassa Thinking, Fast and Slow vuodelta 2011. Se taas on mielestäni yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä bisneskirjoista. Teos nököttää New York Timesin bestseller-listalla vieläkin nyt 6 vuotta julkaisunsa jälkeen – sattumoisin heti Lewisin uutuutta seuraavana, eli 6. sijalla (tilanne 2.4.2017).

Lukupiiriin kannattaa osallistua, vaikket kirjaa ehtisi lukeakaan. Ja jos ajankohta ei satu sopimaan, pääset myöhemmin katsomaan / kuuntelemaan tallenteen joka tapauksessa.

Ilmoittaudu huhtikuun Pölli tästä -lukupiiriin


Lisää lukupiirin ajankohta kalenteriisi suoraan tästä:

Google-kalenteri  Apple-kalenteri  Microsoft Outlook


8 vastausta

  1. Googlen hakutulosten listan kredibiliteettiäkin joutuu välillä tarkastelemaan suurennuslasilla, jos haluaa varmistua tiedon oikeellisuudesta. Sen lisäksi tieto on pirstaleista, huonosti jäsenneltyä ja vaikeasti löydettävissä. Luulen, että määrätietoinen ja väsymätön henkilökohtainen arkistointi on tulevaisuutta ja rahanarvoista tavaraa, kun maailma hukkuu tietoon, jonka oikeellisuutta ja metadataa ei enää kukaan tajua.

    1. Täsmälleen! Pelkkä sälä tai muistikuvat ovat likimain nollan arvoisia, jos lähdeviitettä ei löydy. Epämääräiset tarinat sopivat enintään leiritulilla kerrottavaksi, mutta ovat kirjan tai artikkelin lähtökohdaksi aivan turhia.

  2. Arkistosi on kunnioitettavan kokoinen. Miten olet ratkaissut tiedon löytymisen nopeasti ja näppärästi? Omassa arkistoinnissani törmään usein ongelmaan, että se toimii kuin ihmisen mieli; kaikki on tallessa mutta mitään ei löydy. Etuna on , että etsiessä saattaa osua eteen jokin aivan muu arkistoitu helmi.

    1. Kiitos Tiina, esität oleellisen kysymyksen!

      Evernoten maksullisessa versiossa on se hyvä puoli, että se indeksoi kaiken tekstin, siis myös valokuvista. Toisin sanottuna haku löytää sanat kyllä, usein myös käsinkirjoitetusta tekstistä (riippuu tietysti käsialasta).

      Enemmistö arkistoni dokumenteista on puhelimella ottamiani kuvia lehtijutuista. Evernotella on esimerkiksi iPhone-sovellus, jolla kuvat voi napata suoraan tietokantaan ilman turhia välivaiheita.

      Lisäksi napsin selaimesta sivuja Evernoten omalla laajennusosalla. Yleensä talletan sivuista automaattisesti siistittyjä versioita niin, ettei mukaan tule mainoksia, valikoita tms. sälää.

      Lopuksi naputtelen dokumentteihin hakusanoja, kuten vaikkapa ”hinnoittelu”, ”tuotteistaminen”, ”psykologia” jne. Esimerkiksi ideapankki-hakusanalla löytyy nyt 49 dokumenttia, ”Case Supercell” antaa 3 tulosta ja ”ammatin arvostus” seitsemän. Psykologia-hakusana on käytössä 164:ssä dokumentissa.

      Itse lisäämiäni hakusanoja löytyy kannasta hiukan yli 2000 erilaista.

    2. Kaikkea mielenkiintoista osuu silmiin päivittäin, joten arkistoja kertyy sinne sun tänne. Ilman indeksointia tuppaa syntymään ns. once in never out -arkistointijärjestelmä. Olen vähän kaarrellut tuon Evernotenkin ympärillä, vastauksesi perusteella maksullinen versio vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta.

      Arkistoitko enää mitään fyysistä materiaalia vai onko kaikki sähköistä? Mihin päätyivät esimerkiksi Tool of Titans -kirjan alleviivaukset ja miten palaat niihin myöhemmin?

      1. Kaikki on nykyisin sähköistä. Fyysinen arkistoni kasvoi niin valtavaksi (kymmenien varastolaatikoiden suuruiseksi), että lopulta se oli pakko siirtää sähköiseen muotoon pari vuotta sitten. Siihen meni järkyttävän paljon aikaa, mutta tulipahan samalla karsituksi turha tauhka.

        Alleviivaukset siirrän Evernoteen nykyään Bookcision-sovelluksella.

        Aiemmin käytin automaattisempaa Clippings.io:ta, mutta lopulta kypsyin mitättömään 1,49 euron kk-maksuun. Jos sen edes olisi voinut maksaa vuodeksi kerrallaan, mutta ei: joka kuukausi piti tuokin veloitus käsitellä erikseen.

  3. Kuulostaapa hyvältä tuo Evernoten maksullinen ohjelma jos kerran kykenee valokuvastakin poimimaan tekstin!

    Itse olen vuosia tyytynyt vähemmän edistykselliseen versioon ja jaotellut nappaamani jutut wordilla 😀 Toistaiseksi olen kyennyt kansioiden ja hakutoimintojen avulla löytämään olennaiset jutut arkistosta. Yksi syy näin alkeellisen järjestelmän käyttöön on ollut se että olen siten saanut helposti merkittyä oikeat lähdeviittaukset.

    Saanko kysyä miten hoidatte nuo viittaustiedot? Oletan että haluatte tietää mistä lähteistä referoitte juttunne..? Ammattini puolesta itselläni on käytössä sitten vähän raskaamman kaluston ohjelmat saman asian hoitamiseksi, mutta näitä yksittäisiä löydöksiä olen tallennellut tällä kehitysmaa-versiolla

    1. En ole ihan varma, ymmärsinkö kysymyksesi. Mutta joka tapauksessa: jos otan kuvan vaikkapa lehtiartikkelista, huolehdin usein, että lehden nimi päiväyksineen tulee kuvaan mukaan. Jos se ei onnistu luontevasti, pyöräytän tiedot kynällä artikkelin viereen. Tai sitten vain naputtelen ne Evernote-dokumenttiin kuvan seuraksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Esimerkkejä asiakkaille painetuista Natua-paidoista
Jari Parantainen

Mikä tässä paitakaupassa mättää?

Monilahjakkaiden yrittäjien täytyy näköjään aina häröillä kaikenlaisiin sivubisneksiin. Tällä kertaa se on t-paitojen painatusbisnes. Kerro mielipiteesi: mitä puutteita löydät Natua-verkkokaupasta?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.