Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Venezuelan kriisin taustalla on hinnoitteluongelma

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Esitän tuntomerkkejä. Kerro niiden perusteella, mistä valtiosta on kyse.

  1. Maassa riehuu jopa 10 000 prosentin hyperinflaatio.
  2. Maan päämies päätti puolittaa hinnat viranomaismääräyksin.
  3. Peruselintarvikkeista, kuten leivästä, sokerista ja maissista on huutava pula.
  4. Liha on loppunut jopa mustasta pörssistä käytännössä kokonaan.
  5. Polttoainetta on vaikea saada.
  6. Sairaaloissa potilaat kuolevat lääkkeiden puutteeseen.
  7. Sähkökatkoista on tullut jatkuva riesa. Myös veden jakelu tökkii.

Aivan, kyse on tietenkin Zimbabwesta kymmenen vuoden takaa. Tiivistin listan The New York Timesin artikkelista Caps on Prices Only Deepen Zimbabweans’ Misery elokuulta 2007.

Lista voisi aivan yhtä hyvin olla Venezuelasta. Ei suinkaan ole sattumaa, että maailman suurimpien öljyvarojen päällä nököttävässä valtiossa asiat etenevät täsmälleen samaa rataa kuin lukemattomia kertoja muissa maissa aiemmin.

On kuitenkin kiinnostavaa seurata, mitä vaikkapa valtakunnan päälehti arvelee Venezuelan kriisin syyksi:

  • ”Sosialistisen Venezuelan romahdus alkoi raakaöljyn hinnan puolittumisesta 2014.” (HS 22.3.2017)
  • ”Maan koko talous rakennettiin öljyn varaan. Sitten tuli romahdus.” (HS 25.11.2016)
  • ”Öljyn hinnan romahdettua tuontiin ei ole enää varaa.” (HS 16.10.2016)
  • ”Määräykset ovat uusi vaihe kurimuksessa, johon Venezuela on vajonnut öljyn hinnan romahdettua.” (HS 16.5.2016)
  • ”Venezuelan vientituloista 95 prosenttia tulee öljystä, joten öljyn hinnan romahdus on syventänyt vaikeuksia.” (HS 6.3.2016)
  • ”Venezuela ei ole saamassa helpostusta ahdinkoonsa öljyn hinnasta.” (HS 8.2.2016)

Myönnän, että poimintani on vain mikroskooppinen osa Hesarin jutuista. Niissä on kyllä puitu Venezuelan pahenevaa kaaosta monesta näkökulmasta. Mutta silti toimittajat tuntuvat aina päätyvän siihen, että ongelmien taustalla olisi öljyn hinta.

Ajatuksen taustalla on tietysti kutkuttava paradoksi:

Miten on mahdollista, että periaatteessa upporikas öljyvaltio on käytännössä rutiköyhä.

En olisi niin varma, että Venezuelan kaaos johtuu lopulta fossiileista lainkaan. Nimittäin mikä tahansa upporikas valtio voi kehittää itse itselleen todella helposti pulan miltei kaikesta, siis vaikkapa ruoasta, lääkkeistä, polttoaineista, vedestä, energiasta – tai jopa asunnoista.

Kriisiin tarvitaan vain yksi päätös. Se houkuttaa erityisesti populismiin taipuvaisia poliitikkoja, jotka eivät norkoilleet aivan jonon kärjessä, kun järkeä jaettiin.

Kiusaus on lähes ylivoimainen myös siksi, että ainakin 95 prosenttia äänestäjistä on päätöksestä aivan innoissaan. Harvat heistä hahmottavat myöhemminkään, mikä helkkari suunnitelmassa meni niin pahasti pieleen.

Se yksi tuhoisa päätös on nimeltään hintasääntely.

Sillä ei ole suurta väliä, asettaako hallitus katto- vai pohjahintoja. Molemmat johtavat ongelmiin. Monet niistä ovat juuri samoja, jotka riivaavat Venezuelaa.

Houkuttavinta on tietenkin tohtoroida liian korkeilta vaikuttavia hintoja. Eikä siihen tarvita mitään banaanivaltiota. Esimerkiksi oman Kelamme tuore johtaja Elli Aaltonen ehdotti heti kautensa aluksi, että Suomessa pitäisi ottaa jälleen käyttöön vuokrasääntely. Näin muka saataisiin kasvukeskusten asuntopulaa korjatuksi.

Kuitenkin on aivan hyvin tiedossa, mitä markkinahintojen rajoittamisesta aina seuraa. Se vain pahentaisi tilannetta.

Esimerkkiä ei tarvitse käydä Tukholmaa kauempaa katsomassa. Kaupunkilaiset jonottavat vuokrasäänneltyihin asuntoihin jopa 20 vuotta.

Kiinnostavaa hintasääntelyssä on se, että vaikkapa ruoasta tai lääkkeistä ei välttämättä ole todellista niukkuutta. Molempia saattaa olla jossain varastot pullollaan. Mutta kun hintaleikkuri tekee bisneksestä kannattamatonta, kukaan ei halua toimittaa tuotteitaan – ei ainakaan virallisia kanavia pitkin.

Kun hinnoittelun avulla on saatu pula aikaan, siitä seuraa monenlaisia lieveilmiöitä. Ihminen on kekseliäs otus.

Ensinnäkin kaikki kynnelle kykenevät alkavat hamstrata. Aikanaan 1970-luvun energiakriisin aikana Yhdysvalloissa bensa loppui huoltoasemilta. Kuten jokainen tajuaa, se oli USA:ssa paha kriisi jo sinänsä.

Minne polttoaine joutui? No, se päätyi tietenkin kansalaisten autojen bensatankkeihin. Kun miljoonat autoilijat tankkasivat pirssinsä piripintaan yhtäaikaa, normaalikulutuksen mukaan mitoitettu jakeluketju kuivui saman tien.

Kun polttoaineesta tuli pula, salaliittoteoriat yleistyivät heti.

Kansalaiset olivat aivan varmoja, että täpötäydet tankkerit seilasivat ympyrää merellä odottelemassa, että hinnat nousisivat jälleen. Harvalla kävi mielessä, että ”kadonnut” bensa olikin hänen oman autonsa tankissa.

Venezuelassa vainoharhoja ei tarvitse edes itse keksiä. Presidentti Nicolas Maduro syyttää ongelmista kaikkea mahdollista, aina maan tuotantoa sabotoivista porvareista ulkovaltojen salaliittoon.

Tietenkin myös Venezuelassa kaikki hamstraavat kaikkea niin paljon kuin pystyvät. Siitä onkin enää lyhyt matka seuraavaan vaiheeseen.

Korruptio alkaa kukoistaa. Mustanpörssin markkinat käynnistyvät.

Neuvostoliitossa saattoi saada jopa kuolemantuomion ruoan myymisestä mustassa pörssissä. Silti jopa neljä viidestä neuvostoliittolaisesta hyödynsi kiellettyjä kanavia.

Hintaleikkuri johtaa myös siihen, että pian tuotteiden laatu romahtaa. Kun kaikesta on (näennäistä) niukkuutta, kysyntää riittää huonoillekin hyödykkeille. Ongelma koskee myös palveluja.

Julkisen terveydenhuollon autuudesta vakuuttunut suomalainen ei ehkä tule ajatelleeksi, että terveyskeskuksen viikkojen tai kuukausien jono on laatuongelma. Eikä se johdu lääkäri-, hoitaja- tai rahapulasta. Varsinainen syy on julkiseen järjestelmään sisäänrakennettu hintasääntely.

Yksityisellä puolella sama palvelu järjestyy heti huomiseksi, vaikka hoidon todelliset tuotantokustannukset tuskin poikkeavat oleellisesti julkisen puolen lukemista.

Tyhmän populistipoliitikon kehittämä perushyödykkeiden hinnoitteluongelma riittää ajamaan minkä tahansa yhteiskunnan vaikeuksiin.

Lähde: Basic Economics – A Common Sense Guide to the Economy, Thomas Sowell 2015


Toukokuun lukupiiri on vuorossa perjantaina 26.5. klo 9:15. Webinaari on maksuton. Se kestää 45 minuuttia.

Ruodittava kirja on nimeltään Zero to One: Notes on Start Ups, or How to Build the Future.

Teoksen on kirjoittanut miljardööri Peter Thiel, joka on yksi PayPalin perustajista. Thiel on kiinnostava heppu, sillä hän selvästi näkee monia asioita toisin kuin enemmistö.

Lisäkseni Thielin ajatuksista tulee juttelemaan tuotteistaja Antti Apunen, joka on kova poika lukemaan itsekin.

Lukupiiriin kannattaa osallistua, vaikket ehtisi lukea teosta etukäteen. Saat nopeasti käsityksen sisällöstä. Voit jopa sujuvasti teeskennellä, että olet ahminut koko pläjäyksen alusta loppuun.

Ilmoittaudu toukokuun Pölli tästä -lukupiiriin


Lisää lukupiirin ajankohta kalenteriisi suoraan tästä:

Google-kalenteri  Apple-kalenteri  Microsoft Outlook


Tiesithän, että saat esimerkiksi iPadillesi tai puhelimeesi Kindle-lukusovelluksen maksutta?

Sitten voit ostaa Zero to One -kirjan Kindle-version Amazonista. Se maksaa vain noin 13 taalaa. Pääset lukemaan teosta muutamassa minuutissa tilauksestasi.

Kindle Applen laitteille  Kindle Android-laitteille  Kindle PC:lle tai Mäkille


20 vastausta

    1. No sekin vielä. En sitä epäile, etteikö öljyn notkahtanut hinta olisi saattanut laukaista ensimmäiset paniikkireaktiot. Mutta jostain syystä monet muut öljymaat ovat selvinneet kohtalaisen pienin vaurioin. Lähin sellainen löytyy tietysti tuosta heti itärajan takaa.

  1. Sillat, junaradat ja pilvenpiirtäjät rakennetaan siten, että niihin jää joustovaraa erilaisia satunnaisefektejä (lämpölaajeneminen, maanjäristykset, jne.) varten.

    Sosialistit kuvittelevat voivansa rakentaa kansantalouden ilman vastaavaa joustovaraa.

    Minä en haluaisi asua talossa, joka pössähtää kivipölyksi ritariperhosen laskeutuessa ulkoseinälle.

    1. Poliitikot eivät tunnu hahmottavan, miten hienosti markkinoilla määräytyvät hinnat huolehtivat näennäisen automaattisesti siitä, että tavaraa ja palveluja päätyy oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

      Neuvostoliitossa kommunistit yrittivät päinvastaista. Keskusvirasto kokeili päättää miljoonista hinnoista kansalaistensa puolesta. No eihän siitä tietenkään mitään tullut.

      Tehdas saattoi puskea tuotantolinjalta jotain perseenpäristintä hillittömiä määriä, mutta silti kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Ruokaakin mätäni varastoihin valtavasti, koska sapuska oli aina väärässä paikassa väärään aikaan.

    2. Hintasääntelyn tuhoisuus toteutuu vieläpä tuplana. Jos esim. vuokria alennetaan hintasääntelyllä, niin kysyntä räjähtää ja tarjonta romahtaa verrattuna sääntelemättömään tilanteeseen. Pieni epäkohta muuttuu hetkessä suureksi.

      Hintasääntely ulottuu jopa substituutteihin: Kuka haluaa pistää rahansa omistusasuntoon, jos vuokrasäännelty asunto on parempi vaihtoehto (silloin kun sen sattuu saamaan)? Jos on elämässään pärjännyt niin hyvin, että omistusasunto on vaihtoehto, niin luultavasti osaa hoitaa itsensa jonon kärkeen säänneltyjä vuokra-asuntoja jaettaessa. Eikös hyvien sijaintien Hitas-asunnoissa asu suhteellisen paljon poliittisesti vaikutusvaltaista väkeä ja hyvätuloisia?

      1. Totta! Hitas on hauska kotoperäinen esimerkkimme siitä, miten sääntely ”lisää tasa-arvoa”.

    3. Hitas on monimutkainen asia.

      Äärimuodot
      1. Asumista ei tueta mitenkään. Kukin asuu siellä, minne rahat riittää.
      2. Erilaisia tukimuotoja. Asumistuki, kuntien vuokra-asunnot, hitas, lainojen korkotuet, ARAVA,…

      Vaihtoehto 1 on reilu ja tasapuolinen. Ekohomistimielessä siis. Varjopuolena on asuma-alueiden erityminen. Syntyy myös slummeja.

      Vaihtoehto 2 on kaikkien ekonomistien haukkuma. Se voi kuitenkin olla kokonaisuuden kannalta järkeväkin, jos estetään yhteiskunnan pirstaloituminen.

    4. HMM: tukimuodot vaihtelevat haitallisuudeltaan. Hintasääntely on pahimmasta päästä. Asumistuki on myös huono. Paras tukimuoto olisi asumisen tukien poistaminen ja pienituloisten verotuksen keventäminen. Tuolloin pienituloiset voisivat hankkia tuloillaan sitä mikä heille eniten tuottaa hyvinvointia.

    5. HMM: tukimuodot vaihtelevat haitallisuudeltaan. Hintasääntely on pahimmasta päästä.

      Kyllä.

      Asumistuki on myös huono.

      Tästä esiintyy väittelyä. Osa pitää välttämättömänä, toisten mielestä valuu lähinnä vuokranantajien laariin.

      Paras tukimuoto olisi asumisen tukien poistaminen ja pienituloisten verotuksen keventäminen. Tuolloin pienituloiset voisivat hankkia tuloillaan sitä mikä heille eniten tuottaa hyvinvointia.

      Pienituloiset eivät maksa tuloveroja. Ja jos lähestytään mediaanituloa, niin vielä esim. 25 000 euron vuositulolla veroprosentti on noin 13. Parin prosenttiyksikön kevennys lisäisi nettotuloa 500 euroa eli 40e/kk. Ehkä tällä sitten hankkii sitä, mikä eniten lisää hyvinvointia…

      Edelleen: jos yhteiskunta ei mitenkään puutu asumiseen, asuma-alueet eriytyvät. Joillakin alueilla asuu vain rikkaita, toisilla vain keskiluokkaisia ja sitten joillakin vain huono-osaisia. Yhteiskunnan on järkevää pyrkiä siihen, että ainakaan viime mainittuja ei synny.

      Kuten sanottu, HITAS ym. ovat ekonomisten haukkumia järjestelmiä. Voi silti olla järkevää pitää nämä, jos vaihtoehtona on tietoisesti luoda/synnyttää slummeja.

      Keskustelua on mahdoton jatkaa kommenttikentässä. Jos aihe edelleen kiinnostaa, blogin isäntä ehkä laatii siitä erillisen kirjoituksen. Jos toisaalta ei kiinnosta, tämän jenkan voi ehkä lukita 😉

    6. HMM: Westend, Eira, Kulosaari ja muut ovat olemassa. Markkina toimii ja eriytyminen jatkuu niin kauan kuin ostajat voivat valita mistä ostavat. Ehkä kannattaisi maksaa rikkaille kontulaan muuttamisesta, jos kerran eriytymisen vastustaminen on sellainen asia, että yhteiskunnan kannattaa siihen pistää vero, ei kun velkarahaa? Jos Kontulassa ei kenenkään tarvitsisi maksaa tuloveroa, niin äkkiäkös sinne saataisiin eriytymistä vähentävää ainesta.

      Mutta ehkä meidän kannattaisi pysyttäytyä blogin teeman mukaisesti ostamisessa, myymisessä ja markkinoissa.

  2. Vähän epämääräinen pohdinta aiheesta:

    Kun hintasääntely tulee voimaan niin se yleensä hetkeksi vaikuttaa kuten toivottu, mutta kun ihmiset muuttavat käyttäytymistään optimoidakseen uuteen tilanteeseen kaikki kaatuu niskaan.

    Psykologisesti tuo saattaa näyttää kansalaisen silmään siltä että populistipoliitikko on oikeassa: Hinnat laskivat kuten luvattiinkin, mutta sitten joku pahantahtoinen ”salaliitto” iski ja romautti systeemin.

    Kuuntelin jokin aikaa sitten podcastin jossa kerrotaan mitä Argentiinassa tapahtui kun julkinen valta päätti pakottaa valmistajat siirtämään valmistuksen maahan.

    https://www.npr.org/sections/money/2017/02/17/515850029/episode-755-the-phone-at-the-end-of-the-world

    Alkuvaihe näytti hyvältä, mutta aika nopeasti maa ajautui kulutustuotteissa mustan pörssin varaan.

    1. Markkinatalous on siinä mielessä ”luonnollinen” tapa hoitaa asioita, että jos joku (valtio) hämmentää systeemiä, kansalaiset alkavat heti kehittää kiertoteitä ja varjotaloutta.

      Esimerkkejä putkahtelee koko ajan. Kun EU yrittää asettaa hintakaton verkkovierailuille, kuviosta eniten kärsivät pohjoismaiset operaattorit keksivät heti kiertoteitä: Elisa kiertää EU-hintakattoa.

      Jos kiertotietä ei löydy, tietenkin turistien kannalta ”kohtuulliset hinnat” tarkoittavat jälleen kerran sitä, että joku muu maksaa hintojen kohtuullistamisesta. Tässä tapauksessa suomalaiset operaattorit lopulta yrittävät vyöryttää maksut meidän kaikkien puhelinlaskuihin.

      Vastaavasti asuntojen vuokrakatto johtaa siihen, että sitten vuokraisännät joko jättävät kämppänsä remppaamatta tai perivät osan hinnasta kiertotietä.

      Menneinä vuosina vuokranantajat keksivät lisämaksuja vaikkapa niin, että asunto pitikin vuokrata kalustettuna. Sillä ei ollut niin väliä, että vuokralainen saattoi kärrätä ne ”vuokraamansa” kalusteet kaatopaikalle saman tien – jos niitä oli asunnossa alun perinkään.

  3. Yksityisen terveydenhuollon isoimpia ja lähes ainoita ongelmia yksilön ja yhteiskunnan kannalta on se, että maallikkopotilas ei voi oikeasti tietää onko hänelle tehtävä toimenpiteen motiivina vahvemmin yrityksen liikevaihdon lisääminen vaiko lääketieteellinen syy. Miten toimenpiteet pitäisi hinnoitella tai systeemi järjestää niin että tämä ongelma ei kasva?

    1. Eikö julkisen terveydenhuollon ongelma ole myöskin tuo sama: Mallikkopotilas ei voi tietää onko toimenpiteen motiiva potilaan hyvinvointi vai kustannussäästöt?

      Markkinoilla asiakas voi kuitenkin kilpailuttaa toimittajat, joten jos joku toimittaja tuntuu määräävään turhia toimenpiteitä, niin tuollainen toimittjaa varmaan ajan mittaan menettää asiakkaita.

      Missään länsimaassa ei kuitenkaan taida olla yksityistä terveydenhoitoa ilman kattavaa vakuutusbisnestä. Jos potilaalla on vakuutus, niin ei hantä yksilötasolla kiinnosta vakuutusyhtiön piikkiin menevät turhat magneettikuvaukset. Se on vakuutusyhtiön ongelma pistää hyvksytyt palvelunarjoajat kuriin.

    2. Toki sama ilmiö on mahdollista julkisellakin. En ole vain kuullut julkiselta puolelta esimerkkejä todellisen elämän tilanteista.
      Mutta esimerkiksi eräässä työterveyspalveluja tarjoavassa puljussa töissä oleva lääkärituttavani kertoi kuinka esimies kannustaa siihen että saataisiin laskutettavaa tietyn verran. Tuolloinkaan se ei ole tietystikään yksilön ongelma, mutta yrityksen ongelma ja yhteiskunnan ongelma se on.

      1. Tässäkään asiassa terveydenhuolto ei poikkea muista asiantuntijabisneksistä. Aivan samat ongelmat vaivaavat vaikkapa autohuoltoa:

        • Asentaja vaihtaa asiakkaidensa autoihin mielellään uusia osia aina, kun hän vain kehtaa / saa luvan / mitä ikinä.
        • Asiakkaalla on hyvin harvoin mitään käsitystä siitä, mitä autolle oikeasti pitäisi tehdä.
        • Sekä autojen omistajat että vakuutusyhtiöt yrittävät pitää kustannukset kurissa.
        • Merkkihuoltojen brändinrakennustyö tähtää siihen, että asiakas voisi luottaa autohuollon rehellisyyteen.
        • Markkinat huolehtivat, että pahimmat huijarit jäävät vähitellen ilman bisnestä.

        Oleellista lienee juuri se, että kun yhdelläkään terveyspalvelujen tarjoajalla ei ole monopolia, asiakkaat äänestävät lopulta rahoillaan.

    3. Julkisella sektorilla ongelma on nimenomaan päinvastainen; maallikkopotilas ei tiedä tehdäänkö hänelle kaikki tarpeelliset tutkimukset kustannus(säästöjen) takia.

      Vakuutusyhtiöt ovat ratkaisseet ongelmaa perustamalla omia sairaaloita. Siellä tulee toki samat jääviyskysymykset kun maksaja on myös tekijä; säästetäänkö liikaa.

  4. Asuntopulaan on helppo ratkaisu: luovutaan siitä oletuksesta, että on jotenkin universaali ihmisoikeus asua muiden kustantamana Suomen kalleimmilla alueilla. Tyhjiä asuntoja meillä on vaikka millä mitalla. Niihin tarvitaan asukkaita ja ne löytyvät Kehä III:n ulkopuolelta. Sinne vain muuttoa, niin vähempikin raha riittää.

  5. Tämä kirjoitus on kyllä nyt erittäin ajankihtainen, aikana jolloin hallitus on kaittamassa kattohintaa sähkölle reunaehdolka että valtio maksaa katon yli menevän hinnan. Arvata saattaa että tästä kehittyy taas uusi valtion kassan kuppaus järjestelmä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.