Naputtelin ensimmäisen täysmittaisen kirjani kesällä 2005. Asiakkaani kirmailivat kesälaitumilla, joten silloin oli hyvää aikaa hakata hammondia.

Rakas vaimoni ei hihkunut riemusta, koska kökin sisällä käytännössä koko hänen lomansa. Hän napautti jälkikäteen, että seuraavan kesäkirjani saisinkin sommitella ihan poikamiehenä.

Onneksi asumme edelleen yhteisessä kiinteistössä. Mutta uhmasin kohtaloani jälleen. Heinäkuuni pärähti taas työhuoneen uumenissa.

Tällä kertaa en kirjoittanut kirjaa. Uusimman pläjäykseni käsikirjoituksen toimitin kustannustoimittajalleni Liisalle jo wapuksi. Sen sijaan paikkasin hölmöilyjäni.

Sutaisin keväällä nimen paperiin, jonka mukaan toimittaisin ensimmäisen verkkokurssini materiaalit juhannukseen mennessä. Paketin nimeksi annoimme Houdini-hinnoittelu.

Kun olen vetänyt hinnoittelukursseja monta vuotta, ajattelin, että tämähän on helppoa kuin uhriutuminen demarille: nyt vain pajatan hyväksi havaitut juttuni videoiksi. Siinä ei kauan nokka natise.

VÄÄRIN!

Vaimoni on joskus kertonut myös sen, mistä hän tunnistaa yrittäjän. Sehän on pieni ihminen, jolla on suuret luulot omista kyvyistään. Kuten jokainen aviomies hyvin tietää, vaimot tuppaavat olemaan ärsyttävän tarkkanäköisiä.

Jos nyt jotain olen kesän aikana oppinut, se on se, että verkkokurssi ei ole sama asia kuin live-kurssi. Eikä se ole sitäkään, että yritän muistella videokameran ääressä, mitä olen joskus horissut jonkin kirjan sivuille.

Harjoitteluksi meni. Niinpä onnistuin toimittamaan kesäkuussa vain neljänneksen kurssin videoista ja oheismateriaaleista. Loput jäivät heinäkuulle. Käsikirjoittamiseen meni yhteensä kolme viikkoa. Kuvauksiin pärähti viikko.

Tallenteita kertyi noin 65 kappaletta. En tiedä lopullista yhteiskestoa vielä, sillä kurssin tuottaja Sami Paassola yrittää yhä leikata niistä jotain järjellistä. Tyypillisen jakson pituudeksi tuli kuitenkin nauhoitusvaiheessa kymmenisen minuuttia.

Osa otoksista meni kerralla purkkiin. Mutta monta kertaa vasta viides otos sujui niin, että kehtasin lähettää rainan jatkokäsittelyyn. Eikä jälki ollut sittenkään kaksista.

No, tarkoitukseni ei ole vaikertaa vaivojani tai ylistää ahkeruuttani. Tarkoitukseni on sanoa, että sisällöntuotanto vaatii näköjään paljon enemmän työtä kuin olisin ikinä etukäteen kuvitellut. Taas. Joka kerta. Yllätyn aina siitä riippumatta, mitä formaattia pitäisi suoltaa.

  • Ensimmäinen kirjaprojekti oli paljon raskaampi kuin uskoinkaan. Siihen paloi ainakin 300 tuntia – sen jälkeen, kun kaikki lähdeaineisto oli kasassa. Lisäksi tulivat vielä kaikki opuksen markkinointiin liittyvät operaatiot.
  • Pölli tästä -blogin kimpussa on nyt kulunut reilusti yli 2 000 tuntia. Jos joku olisi kertonut sen 10 vuotta sitten, tuskin olisin koskaan edes aloittanut.
  • Verkkokurssin tuotantoon upposi siis henkilötyökuukausi. Näin siitä huolimatta, että olen testannut valtaosan sisällöstä jo moneen kertaan koulutuksissa ja projekteissa. Saldoon sisältyvät vasta omat tuntini. Jälkituotantoonkin uppoaa useita viikkoja.

Kun taivastelin ja selittelin myöhästymistäni eilen, kurssini tuotantoyhtiön Suksee Oy:n toinen osakas Jussi Koivusaari lohdutti:

“Some-konsultit, softakauppiaat ja alustanikkarit unohtavat varsinaisen sisällön osuuden myyntipuheistaan aina – ihan aina, ja ihan tahallaan.”

Jussin lausunto veti hiljaiseksi. Omat kokemukseni vahvistavat hänen näkemyksensä. Jos joku myy vaikkapa markkinointiautomaation järjestelmää tai sisältömarkkinoinnin alustaa, hän paasaa ummet ja lammet siitä, miten juuri hänen kapineillaan on niin mahtavaa julkaista sisältöä sinne ja tänne.

Kapinekauppias ei koskaan mainitse sanallakaan sitä, että jonkun on se sisältökin tuotettava. Ja että siihen menee kymmenen kertaa enemmän aikaa ja vaivaa kuin ostaja osaa pahimmissakaan painajaisissaan kuvitella.

Tosin ei edes karu totuus aina riitä kääntämään innokkaan aikojan päätä.

Heti liitukautta seuraavina aikoina firmani koodasi ja myi CRM-softaa. Kerroin jokaiselle asiakasehdokkaalle, että heidän hankkeensa menestymisen todennäköisyys olisi hyvin pieni. Tai etten ainakaan itse ollut nähnyt ensimmäistäkään onnistunutta CRM-projektia koskaan.

Silti asiakkaat ostivat. Eivätkä he koskaan onnistuneet projekteissaan. Eivät ainakaan läheskään niin hyvin kuin alun perin haaveilivat.

Syy oli aina se sama: myyjät eivät naputelleet tietokantaan edes perusjuttuja. Kun sisältö oli täynnä reikiä ja virheitä, vain täystolvana olisi tehnyt sen perusteella kovin tärkeitä päätöksiä. Systeemi alkoi sammaloitua sillä sekunnilla, kun se oli otettu käyttöön.

Kapinekauppias jättää tahallaan kertomatta, että hänen pyytämänsä hinta on kuin paarman pieru hiilivoimalan hormissa. Todellinen kustannuksesi kertyy sisällöntuotannosta.