Hesarin Lontoon kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä on taitava kirjoittaja. Mutta joskus formulakuskikin peruuttaa mersunsa tolppaan marketin parkkipaikalla.

Sipilä kolhi kotteronsa, kun hän alkoi taivastella suomalaista masokismia. Osa meistä on kuulemma haluaa asua asunnoissa, jotka ovat hädin tuskin kanakopin kokoisia.

“Miten suomalaiset on onnistuttu aivopesemään niin, että he hyväksyvät ahtaan asumisen mukisematta?”

Tavallaan on ymmärrettävää, että juuri suomalainen toimittaja ajattelee näin. Hän on elänyt monta vuotta maassa, jossa iso osa kansasta pähkäilee esimerkiksi palkkojaan samalla tavalla.

Totta kai vasemmistopoliitikkojen tehtävä on laulaa ay-liikkeen lauluja. Mutta yllättävän moni myös ihan järkevistä ihmisistä kuvittelee, että minimipalkka takaa meille kaikille kohtalaiset liksat.

Kyse on molemmissa tapauksissa aivan samasta ajatusharhasta. Seuraukset ovat selkeät:

  1. Jos pienet (halvat) asunnot ovat kiellettyjä, sitten osalla suomalaisista ei ole varaa ostaa asuntoa lainkaan.
  2. Jos pienet palkat ovat kiellettyjä, sitten osa suomalaisista ei saa työtä lainkaan.

Lisäksi moni kuvittelee tietävänsä, mikä on jonkin asian oikea hinta – siis paremmin kuin ostaja itse.

Kuka meistä on neuvomaan, jos joku haluaa ostaa pienen kämpän? Sipilä saa asua juuri niin väljästi kuin hän haluaa. Mutta vaikkapa suomalainen opiskelija saattaa arvostaa hyvää sijaintia enemmän kuin neliöitä.

Ostaja päättää itse ja yksin, mikä on jonkin tuotteen tai palvelun oikea hinta.