Tätä on nolo tunnustaa. Ehdin vetää koulutuksia 20 vuotta ennen kuin tajusin. Jokainen laatimani Keynote- ja PowerPoint-esitys oli torso.

Kaikista esityksistäni puuttui sivu, joka on ehkä jopa tärkein. Valaistuin vuosi sitten. Päivitin kurssimateriaalini. Nyt jokainen aineistopläjäys alkaa piilotetulla osuudella, jota yleisö ei koskaan näe.

Annoin uudelle sisällölle aika ilmeisen otsikon “Post mortem”. Kaikille sivistymättömille moukille tiedoksi: se on suomeksi ruumiinavaus. Tässä esimerkki:

Jokainen Keynote- tai PowerPoint-esitys kaipaa tällaista Post mortem -sivua. Kirjaan sellaiseen kaikki koulutuksissa äkkäämäni puutteet ja kehitysideat. (Klikkaa kuva täysikokoiseksi)

Jokainen Keynote- tai PowerPoint-esitys kaipaa tällaista Post mortem -sivua. Kirjaan sellaiseen kaikki koulutuksissa äkkäämäni puutteet ja kehitysideat. (Klikkaa kuva täysikokoiseksi)

Esimerkiksi perjantaina vedin päivän kestävän Tuotepäällikön pelastuspakkaus -kurssin. Tänään aamulla

  1. Lähetin päivitetyn version esitysmateriaalistani koulutuksen organisoijalle
  2. Laskin osallistujien palautteista Net Promoter Score -pisteet ja toimitin ne tilaajalle
  3. Tuuttasin Tuotteistajan nimioppaan osallistujille jaettavaksi
  4. Paiskasin laskuni menemään

Lopuksi päivitin Post mortem -sivun. Siihen kirjasin päivän aikana esiin tulleet puutteet ja korjaustarpeet. Siellä ne ovat nyt visusti tallessa seuraavaa kertaa varten.

Jos sama kurssi toistuu yli kuukauden päästä, en muista edellisestä sessiosta kuin ehkä pahimmat munaukset. Ilman Post mortem -sivua kaikki hienosäädöt ovat varmasti haihtuneet mielestä.

Toki voisin naputella fiksaukset myös erilliseen sovellukseen. Suosikkini on Wunderlist – ainakin toistaiseksi. Microsoftilla on ollut onneksi muita kiireitä, koska se ole vielä ehtinyt tuhota sitä.

Mutta näin kuvio toimii pomminvarmasti. Nakkilista kulkee aina materiaalipaketin mukana.

Sellainenkin vallankumouksellinen idea kävi mielessäni, että korjaisin kunkin esityksen puutteet heti shown jälkeen. Silloin koko Post mortem -sivu olisi turha. Mutta kun olen saamaton vätys.

Sisältöremppa alkaa kiinnostaa vasta, kun seuraava aineistotoimitus alkaa uhkaavasti lähestyä.

Pitkäksi en vedä esityksiäni enää koskaan, sillä yleisö antaa myöhästymisistä aina kipakkaa palautetta. Mutta nykyisin leivon Post mortem -osuuteen myös alkuperäisen aikataulun ja sen, miten hyvin onnistuin ajoituksessa. Sitten ehdotan itselleni, miten lyhennän tai pidennän esitystä seuraavaksi kerraksi.*

Keynote- tai PowerPoint-esitys jalostuu nopeammin, kun kirjaat korjaustarpeet Post mortem -sivuksi heti jokaisen keikkasi jälkeen.

*Katleenalta olen oppinut, että esityksessä on oltava useita kehiä siltä varalta, että ajoitus menee persiilleen. Ja ainahan se menee, paitsi joskus tuurilla.