“Mikä ihmettä tuollainen mitätön konsultinretku muka tietää sote-hommista? Miten kehtaat väittää alan todellisia asiantuntijoita vastaan?”

Nämä ovat tyypillisiä reaktioita, kun rohkenen kommentoida sote-suunnitelmia.

Ensinnäkin se on aina yhtä liikuttavaa, miten auktoriteettiuskoisia lampaita suomalaiset ovat. Tittelit purevat ällistyttävän hyvin. Jos vaikkapa jokin professoriporukka on jotain mieltä, se on sitten totta.

No, voin ensinnäkin paljastaa, että olen tuotteistanut myös sote-palveluja. Ne ovat ihan samanlaisia asiantuntijapalveluja kuin kaikki muutkin, väittivät lääkärit mitä tahansa.

Totta kai jokainen asiantuntija pitää omaa alaansa erityisenä ja ainutlaatuisena. Mutta kuten jokainen konkarikonsultti tietää, aivan samoja arkisia pulmia kaikki hänen asiakkaansa pähkivät.

Siksi toisekseen olen istunut projekteissa kaiken maailman dosenttien, tohtoreiden ja professoreiden kanssa vuodesta 1983 saakka. Heidän mielenmaisemansa on kyllä tullut jo tutuksi.

Tämä voi nyt tulla joillekin tsaarin alamaisille yllätyksenä: oppineet ihmiset käyvät paskalla aivan samalla tavalla kuin me taviksetkin.

Myös professori pelkää työpaikkansa puolesta. Hän taantuu sekunneissa lapseksi aivan samoin kuin kilpailua säikähtänyt, laittomaan lakkoon heittäytyvä veturinkuljettaja.

Tunnistan sote-keskustelusta kaikki tyypilliset asiantuntijan paniikkireaktiot. Kuuntelen samoja jupinoita ja hätäparkaisuja kaiket päivät projektikokouksissa ja koulutuksissa. Niihin sortuvat myös akateemisesti koulutetut.

Jokainen sote-käänteitä vähänkään seurannut on jo huomannut, että vasta palveluseteliä koskevat hallituksen suunnitelmat säpsäyttivät julkisen puolen lääkärit hereille.

Kohta meillä on kuulemma riesanamme tsiljoona kuutiota autioita sairaalakiinteistöjä. Julkisen terveydenhuollon koko henkilökunta on rynninyt tuplapalkan houkuttaman yksityisten leipiin ilakoimaan.

Kuitenkin jokainen täysjärkinen tajuaa, että jos lääkäri ei halua vaikkapa päivystää, silloin hän ei saa siitä riittävästi liksaa tai muuta hyötyä.

Niin yksinkertaista se on. Kannustimet ovat pielessä. Asia on äkkiä korjattu.

Hesari julkaisi eilen (1.11.2017) parin yksityisen puolen lääkärin haastattelun. Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen kiteytti tilanteen mainiosti:

“Erikoissairaanhoidossa on ilmeisesti ajateltu, ettei sote-uudistus koske heitä, vaikka erikoissairaanhoito on alusta lähtien ollut suunnitelmassa mukana.”

Tuominen on siitä hankala vähäteltävä, että hän on työskennellyt pitkään myös julkisella puolella. Niin oli toinenkin haastateltu, Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka. Konkarit tunnistivat heti, mistä sote-päästöt kumpuavat.

“Valinnanvapaudessa on käynnissä sairaanhoitopiirien vastahyökkäys, jonka tarkoituksena on suojautua kilpailulta – ja jatkaa kuten ennenkin, paitsi että laskua annetusta erikoissairaanhoidosta ei enää lähetetä kuntiin vaan maakuntaan.”

Hassua tässä kaikessa on se, ettei sote-uudistuksen tarkoitus ole suojata julkisen puolen työpaikkoja. Sen idea on tuottaa suomalaisille terveyttä nykyistä edullisemmin.

Kansalaisten näkökulmasta pitäisi olla aivan samantekevää, kuka on lopulta lääkärin työnantaja. Verorahoistamme liksat maksetaan joka tapauksessa.

Tiedotusvälineet levittävät virkahenkilöiden propagandaa innokkaasti. Tuore esimerkki löytyi tänään Hesarin pääkirjoitusaukeamalta. Kolumnin otsikko tiivisti näkökulman oivasti:

Terveyspalvelujen valinnanvapaudessa ratkaisevat pahimmillaan perusteettomat mielikuvat – ”Laatumme on huippuluokkaa”

Tämäkin on tuttu vastaväite. Olen nähnyt kymmeniä kertoja, miten suomalainen asiantuntija narisee samaa.

“On se nyt perkele, että ruotsalaiset pukupellet ja puoskarit nappasivat senkin tilauksen. Meidän tuotteemme olisi ollut paljon parempi.”

Nokialaiset olivat aivan parantumattomia. Vielä firman kännykkäbisneksen viimeisinä aikoina he hehkuttelivat tv-uutisissa, miten monta megapikseliä kännykän kameraan oli tungettu.

Samaan aikaan ehkä kolme tusinaa iPhone-käyttäjää maailmassa on koskaan pohtinut, montako pikseliä hänen kamerassaan sattuu pesimään. Ja hekin ovat kaikki insinöörejä eräässä Länsi-Siperiassa sijaitsevassa maassa.

On se vain jännää, että suomalainen osaa kyllä äänestää. Hän pystyy valitsemaan itselleen ammatin. Puolisokin löytyy.

Peruspertsa onnistuu myös ostamaan itselleen satojatuhansia euroja maksavan asunnon. Lapsia hän saa tehtailla aivan vapaasti. Auton ostaminen on suorastaan mieluisaa ajanvietettä.

Vain yksi päätös menee aina pieleen. Typerä tavis haahuilee perusteettomien mielikuviensa harhauttamana väärään sairaalaan.

Julkisen puolen lääkäri on ylimielinen kuin taiteilija. Ei hänen tarvitse perustella kenellekään, miksi hän on niin älyttömän taitava. Ei edes palkanmaksajalleen.