Asiakkaani reklamoi, että tämä Pölli tästä -blogi on päivittynyt liian harvoin viime aikoina. Sönkötin, että on pitänyt kiirettä ja seliseli.

Juttelin kollegan kanssa. Totesimme, että me kumpikin olemme lykänneet verkkosivujemme päivitysprojekteja nyt kahden vuoden ajan. Myös moni muu tähdellinen hanke on jäänyt toistuvasti asiakasprojektien jalkoihin.

No, tämähän on useimmille palvelukauppiaille tuttua rutinaa. Työjonossa riittää aina muka-kiireellisiä tulipaloja sammuteltavaksi. Tärkeät, tulevaisuutta rakentavat kehityshommat jäävät viikosta toiseen tekemättä.

Haluaisin esimerkiksi tuottaa lisää verkkokoulutuksia. Mutta tuotekehitystöitä on erittäin helppo lykätä, koska sillä ei ole mitään välitöntä vaikutusta. Kierre on siitä huolimatta aivan naurettava.

En “ehdi” paneutua  monistuvien tuotteiden kehitystöihin, koska on niin kiire toimittaa ei-monistuvia tuotteita.

Selitys on täsmälleen sama, johon monet asiakasehdokkaani vetoavat.

Ratkaisu on ilmeinen. Jos aika ei riitä tärkeisiin tehtäviin, muita duuneja on tietenkin karsittava. Leikkurin on lopulta iskettävä myös laskutettavaan työhön.

Olenkin päättänyt lopettaa projektibisneksen. Se tarkoittaa, että puolet liikevaihdostani katoaa.

Päätös on ollut vaikea. Olenhan vetänyt tuotteistushankkeita yli 15 vuotta. Lisäksi projekteista on kertynyt paljon tarinoita ja käytännön esimerkkejä koulutusteni materiaaliksi.

Jos päätös oli tuskallinen, käytännön toimet vasta vaikeita olivatkin. Mutta eihän tuote voi roikkua esillä, jos en sitä enää toimita.

Niinpä pöydälläni nököttää nyt pläjäys uusia käyntikortteja. Läpyskän kääntöpuolen hinnastosta ei löydy enää projekteja. Myös verkkosivuni saivat tutustua delete-näppäimen voimaan. Se oli nopea päivitys.

Uuden käyntikorttini takana ei ole enää projektihintoja.

Uuden käyntikorttini takana ei ole enää projektihintoja.

Asiakkailleni jankutan alvariinsa, että jos firmalla on kaksi fokusta, sillä ei ole yhtään fokusta. Moni väittää vastaan, että useiden eri tuotelinjojen muodostamat “tukijalat” vähentävät suhdanteista syntyviä riskejä. Se on sikäli hankala argumentti torpattavaksi, että se on totta.

Myös oma bisnekseni vaihtelee holtittomasti. Välillä koulutuksia menee paljon ja projekteja vähän. Edellisenä vuonna tilanne saattoi olla juuri päinvastainen.

Sitähän tietysti luulisi, että kaltaiseni yksinyrittäjän ei tarvitse perustella päätöksiään kellekään. Voin kuitenkin kertoa, että esimerkiksi yrittäjän puolisolla saattaa olla joitain epähienoja näkemyksiä siitä, mikä on järkevää ja mikä ei.

– Kultaseni, minulla olisi loistava uusi bisnesidea!

– Aha, joko taas. No mitä nyt tällä kertaa?

– Mitä siitä tuumisit, jos puolittaisin firman liikevaihdon?

– No ilman muuta, sehän kuulostaa aivan loistavalta strategialta!

Mitä tuumit, mikä osa vuoropuhelusta on silkkaa mielikuvituksen tuotetta?

Uusia tuotteita on pirun vaikea kehittää ilman, että dumppaat vanhoja roskikseen.


Nopeat avaimet käteen -tuotteistusprojektit saat Ediste Oy:stä. Antti Apunen paketoi mutkikkaan asiantuntijapalvelusi helposti ostettavaksi ja myytäväksi.

Muiden konsultointiprojektien kyselijät ohjaan vastaisuudessa Seedi Oy:n pakeille. Marko Parkkinen joukkoineen keksii keinot, joilla myyntisi kääntyy kasvuun.