Vedin ensimmäiset tuotteistusprojektit videoneuvotteluna pari vuotta sitten. Sen jälkeen olen istunut studiossa yhä useammin.

Eikä siinä mitään, sehän sopii vallan mainiosti. En mitenkään erityisesti rakasta matkustamista.

Tai no, ehkä tunnustan suoraan: vihaan matkustamista. Mutta jokaiseen työhön kuulunee myös raskaita tehtäviä.

Olen kuitenkin alkanut ihmetellä merkillistä ilmiötä.

Mieleeni on hiipinyt kammottava epäily, että projektieni etäjäsenet kökkivät nakuina koneidensa äärellä.

Mistä moinen huoli?

No siitä, että ani harva kytkee kameraansa päälle. Arviolta 95 prosenttia projektien osallistujista osallistuu vain äänellään.

Siitä ei ole kyse, että lymyilijät todella juttelisivat autosta tai jostain muuten puhelimitse. Kyllä he jäkittävät työasemiensa tai läppäreidensä tuntumassa. Jaettuja PowerPoint-esityksiä singahtelee eetteriin koko ajan.

Sekään ei taatusti ole ongelma, että tekniikkaa puuttuisi. Kaikilla on satavarmasti riittävä nettiyhteys. Kyklooppikin on koneessa valmiina. Jos ei ole, sellaisen saa muutamalla kympillä melkein lähikioskiltakin.

Miksi kamera silti pysyy pimeänä?

Ymmärrän toki, että jokaisessa meissä asuu pieni kalsarikonsultti. Kotitoimistolla on kiva tehdä hommia karmeissa rytkyissä. Meikata ei tarvitse, ja hiuksista saa valua rasvaa kaikessa rauhassa.

Mutta tämäkään ei selitä lymyilyä. Vain joku satunnainen asiantuntija joskus osallistuu kotoa. Muut liittyvät mukaan jostain yrityksensä toimipisteestä, kotimaasta tai ulkomailta.

Eikö jokainen asiantuntija jo muka tiedä, miksi vaikkapa sähköposti johtaa niin usein väärinkäsityksiin?

Sehän johtuu siitä, että viestistä puuttuvat äänensävyt, eleet ja ilmeet.

Live-konsertti on aivan eri asia kuin Spotifyn ääniraita kuulokkeissa. Vastaavasti ihmiset maksavat paikasta seminaarisalissa kymmenkertaisen hinnan verrattuna siihen, että he saisivat saman asian kirjana.

Vuorovaikutuksen laadulla on siis selvästi merkitystä. Myös näköaisti on käytössä. Ryhmätyö on sitä tehokkaampaa, mitä vahvemmin kaikki tuntuvat olevan läsnä.

Videoneuvottelut ovat aivan riittävän vaikeita muutenkin. En usko, että on kenenkään etu lisäksi rampauttaa niitä aivan tahallaan.

Alan pian periä sakkoja niiltä videoneuvottelujen osallistujilta, joiden kamerat eivät toimi.