Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Vain kasvuyrittäjä kelpaa, osa 2

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Yrittäjien asiaa ajava lobbari jauhaa outoja puolitotuuksia. Hän väittää, että byrokraatit kiusaavat yrittäjiä. Tai että yrityksen olisi kasvettava, jotta se olisi kannattava.

Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n varapuheenjohtaja Heimo Aho kommentoi syyskuun 8. päivän Kauppalehdessä näin:

”Pk-yrittäjä joutuu vuoden aikana sadan viranomaistiedustelun kohteeksi. Kuukaudessa tiedusteluja tulee siis 5-7 kappaletta. Meilläkin pitäisi harkita Norjan mallia. Siellä yrittäjä hoitaa tiedotusvelvollisuutensa viranomaisiin päin yhdeltä luukulta.”

Olin tästä lausunnosta hyvin hämmentynyt. Olen ollut yrittäjänä 25 vuotta joko pää- tai sivutoimisesti. Viranomaiset ovat lähettäneet firmalleni sinä aikana ehkä 10-20 tiedustelua yhteensä. Siis vähemmän kuin yhden vuodessa keskimäärin.

Tilanne olisi tietysti toinen, jos kirjanpitäjäni jättäisi arvonlisäveroilmoitukset tekemättä. Aivan varmasti kyselyjä alkaisi tuutata luukun täydeltä. Onkohan EK käynyt tutkimassa rakennusalan veronkiertoon erikoistuneita jobbareita? Vai mistä heidän tuloksensa ovat peräisin?

Monet jaksavat jauhaa vastaavaa tuubaa yrittäjiä muka riivaavista virkamiehistä. Itse ihmettelen vuodesta toiseen, miksen näe mitään merkkejä mistään byrokratiasta.

Tarkoitus on varmaan hyvä. Mutta jotenkin soisin, että yrittäjien edushenkilöt keskittyisivät puhumaan totta.

Toinen vastaava mystinen väite on se, että yrityksen on kasvettava, jotta se säilyisi kannattavana.

Päähäni ei ole koskaan mahtunut, miksi liikevaihtonsa vuodesta toiseen samana säilyttävästä yrityksestä pitäisi tulla tappiollinen. Sitä paitsi myös rajusti kutistuva yritys voi tahkota vallan mainiota tulosta.

Oletetaan, että mainostoimiston liikevaihto on tänä vuonna neljä miljoonaa euroa. Siitä jää voittoa miljoona, eli 25 prosenttia liikevaihdosta.

Ensi vuonna lama iskee toimistoa moukarin lailla. Liikevaihto puolittuu kahteen miljoonaan.

Mutta kannattavuus säilyy ennallaan, koska nyt bonuksia ei makseta. Viimeiselle riville jää siis vanhaan tapaan neljännes liikevaihdosta, eli puoli miljoonaa.

Propagandistien mielestä yritys on nyt jotenkin pulassa, kun se ”kasvaa negatiivisesti”.

Voittoa tosin jäi sen verran, että sillä hankkisi (verojenkin jälkeen) vielä ihan mukavan kämpän minkä tahansa suomalaiskaupungin keskustasta.

Osaako nyt joku kertoa, miksei tuon kutistuvan mainostoimiston puoli milliä ei ole voittoa? Mutta jos se olisikin kasvavan firman tulos, lukema kelpaisi lobbareille mainiosti?

Luuleeko joku nyt, ettei kukaan voi olla niin tyhmä, että häneen uppoaisi moinen höpinä?

Tässä esimerkki Hesarin yleisönosastosta kuluneelta kesältä:

”Tästä (nollakasvusta) syntyisi vielä ratkaisematta oleva ongelma: millä tavalla yritystoimintaa harjoitetaan silloin, kun kasvu loppuu? Yrityksen kannattavuus syntyy hyvin yksinkertaisesta yhtälöstä – voitto on tulojen ja menojen erotus. Ilman voittoa ei yritystoimintaa voi harjoittaa.”

Kirjoittaja siis aivan selvästi ajattelee, että kun yritys ei kasva, se ei voi tehdä voittoa. Vastaavia mielipiteitä putkahtelee tiedotusvälineisiin saakka yllättävän usein.

Rakas yrittäjälobbari, yritä keskittyä tosiasioihin. Puolitotuuksista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

22 kommenttia

  1. ja sitten vielä ihan mediassa asti ihmetellään, kun yrittäjäksi siirtymiseen ei löydy innokkaita.
    Kommentit ovat varsin tuttuja kaupunkilegendoja.
    Yrittäminen on jo silloin kannatettavaa ja suositeltavaa jos voit vaikka yksin omalla työlläsi elätät itsesi ja jopa perheesi. Jos vielä pääset rikastumaan yrittämisellä, on se toimeentulon kannalta vain ekstraherkkua.

  2. Sen verran numeroiden olisi kuitenkin kasvettava vuosittain, että inflaation vaikutus tulee sentään katettua. Muutoin nollakasvu on tosiaankin takapakkia. Tosin inflaatio on vain joitakin prosentteja.

  3. hmm.. Pieni ja ketterä on parempi kuin suuri ja jähmeä. Kun sitten yhtäkkiä iskee lama ja joutuu potkimaan 50 tyyppiä pihalle ja osa niistä haastaa firman oikeuteen ja varastossa on tavaraa yllinkyllin, mutta kukaan ei osta sitä, ollaan paljon todennäköisemmin konkassa, kuin se pienyrittäjä joka voi muuttaa hienoisesti konseptiaan tarvittaessa ja jonka mahdolliset tappiotkin, mahdollisessa konkurssissa ovat niin pienet että niistä selviää tekemällä (tai ottamalla vastaan) välillä hanttihommia.

    Ison lafkan omistajalla on niin rutosti hävittävää, että sitä tekee helposti epätoivoisia tekoja kun tiukka paikka tulee. No thanx.

  4. Nyt tuli mielestäni Parantaiselle paha ohari, vai oliko tarkoitus vain provosoida? Jos firman tulos putoaa 50%, niin kyllä se ihan oikeasti putoaa! Vaikka voitto on samat 25%, niin prosenteilla ei ole ennenkään voinut kaupassa maksaa, vaan ostot tehdään euroilla.

    Täällä on selväsi paljon yksinyrittäjiä, jotka koittavat kovasti todistella (itselleen?) konseptinsa erinomaisuutta. Ei se kasvuyrittäminenkään ole kirosana;)

  5. Hyvä Palveluyrittäjä,

    Kiitos kommentistasi! Pahoittelen, että kirjoitin niin epäselvästi.

    Tässä hiukan lisää asiaa (toivottavasti) valaisevaa pohdittavaa:

    Kasvuyritysten perään itkevät tuijottavat yrityksen liikevaihtoa. Miksi se on ylipäätään kiinnostava suure? Eikö liiketoiminnan tulos ole ainoa oikea mittari?

    Sen kaikki tietävät, että yhtiö voi masinoida enemmän tappiota kuin sen liikevaihto on. Mutta toisaalta se voi myös tuottaa enemmän voittoa kuin liikevaihtonsa verran.

    Jos tulos on oikea mittari, mitä väliä sillä on, mihin suuntaan firman liikevaihto kulkee?

    Miksi pörssiyhtiöiden omistajat innostuvat ostamaan osakkeita, kun johto ilmoittaa myyvänsä puolet yrityksen toiminnoista (ja liikevaihdosta)?

    Eikö pörssin reaktio johdu juuri siitä, että rönsyjään karsiva ja siten kutistuva yritys on usein paljon lupaavampi tulosgeneraattori kuin vielä hetki sitten kasvuyrityksenä markkinoitu kokonaisuus?

    Entä jos yrittäjä on ajatellut siirtyä vähitellen eläkkeelle? Niinpä hän vähentää töitään esimerkiksi kymmenen prosenttia vuosittain. Firman liikevaihto ehkä kutistuu samaa tahtia. Mutta tulos saattaa aivan hyvin vain kasvaa koko ajan.

    Miksi tällainen yritystoiminta ei ole arvostettavaa, vaan ”yrittäjä koettaa kovasti todistella konseptinsa erinomaisuutta”?

  6. Ehkä tässä olisi erotettava, puhutaanko yrittäjyydestä vai sijoittamisesta?

    Jos on siirtymässä eläkkeelle ja tulos pienenee puoleen, ei se tee välttämättä yrittäjälle mitään. Mukana olevan pääomasijoittajan pakka saattaisi sen sijaan mennä sekaisin.

    Osa pörssi- ja varsinkin kasvuyhtiöiden arvosta tuppaa olemaan tulevaisuuden odotuksissa. Silloin on luonnollista, että omistajaa (pääomasijoittajaa) kiinnostaa kasvu. Mutta jos kyse on oman elannon hankkimisesta, on keskustelu toinen.

    Ovathan monet tyytyväisiä nollatulokseenkin. Silloin harvemmin on pääomasijoittajia hengittämässä niskaan.

  7. Olen ehdottomasti Parantainen-fani ja blogisi ahkera lukija, mutta tämän postauksen kotiläksyt olivat jääneet sinulta googlaamatta. Heimo J. Aho on kohtuullisen kokenut yrittäjä. Lobbari hän on vain harrastukseltaan.

  8. ”Täällä on selväsi paljon yksinyrittäjiä, jotka koittavat kovasti todistella (itselleen?) konseptinsa erinomaisuutta. Ei se kasvuyrittäminenkään ole kirosana;)”

    Minusta koko yrittäjyyden käsite pitäisi kantaa pihalle tuulettumaan. Yrittäjiä on monenlaisia niinkuin on palkansaajiakin.

    Yksinyrittäjä työllistää itsensä, on pois työvoimaviranomaisten jaloista eikä kärky ansiosidonnaisia. Kasvuyrittäjä työllistää itsensä lisäksi muita. Myös yksinyrittäjä voi vaikuttaa positiivisesti toisen samanlaisen työtilanteeseen, ainakin jos ymmärtää verkostoitumisen jalon aatteen päälle. Siis molempi hyvä! Pääasia, että hoitaa homman tavalla, joka itselle ja elämäntilanteeseen sopii.

  9. Samaa mieltä Outin kanssa.

    Ammatinharjoittajat ovat hieman erilainen yrittäjäryhmä kuin nämä varsinaiset pörssihait. On aivan eri asia tehdä bisnestä oman osaamisensa pohjalta kuin sen pohjalta kuinka hyvä on vaatimaan osaamista muilta.

    Ei tarvitse olla edes nero arvatakseen kumman näistä kahdesta yrittäjätyypistä on mahdollista kasvaa käsittämättömän kokoisiin mittasuhteisiin.

  10. Ammatinharjoittajan ja pörssihain välissä on monen monituista porrasta. Jälleen näillä rinnastuksilla vahvistettiin ainakin minun mielikuvaani siitä, että tällä palstalla kirjoituksia kommentoi ”ketterien yksinyrittäjien” porukka, joka vannoo vain oman tapansa nimeen.

    Suomesa on kuitenkin lukemattomia5-10 hengen pk-yrityksiä, joissa on toisinaan jopa täyspäiväinen tj, useimmiten tj tosin taitaa löytyä sorvin äärestä…

    Minä en ainakaan haluaisi olla vain omin käsin tekemäni rahan varassa, vaan on mukava jos tuloja tulee myös työntekijöitteni kautta.

  11. Hyvä Palveluyrittäjä,

    Kiitos kommentistasi! Tuonet itse tänne juuri sitä kaipaamaasi näkemystä muilta kuin yksinyrittäjiltä. Ainakin jos kerrot, oletko itse kasvuyrittäjä vai et? Jos olet, miksi? Jos et ole, mikset?

  12. En tiedä lasketaanko minua kasvuyrittäjäksi virallisesti. Olen erinäisten sukupolven-alan-ja osaamisenpuutekauppojen jälkeen kasvattanut yhden hengen yrityksestäni kymmenessä vuodessa 50 henkeä työllistäväksi Oy:ksi. Lv on reilut 3Me, kun se alunalkaen oli luokkaa 20 000 euroa…

    Kasvu ei ole itsetarkoitus, mutta ainakin minulle lisäturvaa tuo se, ettei koko perheen toimeentulo ole minun käsieni varassa. Ja toisinaan voi viettää lomaakin ja työt rullaa silti:)

    Nyt on yrittäjillä 1000 taalan paikka laajentaa toimintaansa kun massoittain yrittäjiä jää eläkkeelle ja etsii työlleen jatkajia. Ongelmana tietysti saattaa olla, ettei myytävää usein ole kuin ne kirjanpitomapit…

  13. Näinhän se on, että jos firma on vain yrittäjän varassa, riskit ovat suuret.

    Oman yhtiöni olen organisoinut niin, että kaikki työntekijäni ovat alihankkijoita tai heidän työntekijöitään. Näin olen yhdistänyt yksinyrittämisen ja hiukan suuremman organisaation hyviä puolia.

    Tuotteistusprojektimme pyörivät nykyisin hienosti ilman yrittäjääkin. Uskonkin vankasti, että Timothy Ferriss on äkännyt monille houkuttavan / koukuttavan reitin, josta hän kertoo (hiljattain myös suomeksi ilmestyneessä) kirjassaan neljän tunnin työviikosta.

    Lue Ferrissin ajatuksista lisää täältä: Neljän tunnin työviikko.

  14. Luin tuon kirjan alkuperäiskielellä. Ihan asiaa, tosin en usko että kukaan pystyy elättämään itseään myymällä printtiteepaitoja netissä. Mutta se on vain minun mielipiteeni. Itselläni on tavoitteena ulkoistaa oma ”johtajanpallini” 10 vuoden kuluessa ulkopuoliselle kokonaan. Tällä hetkellä teen 30-tuntista työviikkoa, joka ei ole huono sekään.

    Alihankkijoiden käyttö on varmasti järkevää, meilläkin osa toimista on ulkoistettu alihankkijoille. Juuri riittävässä suhteessa jos tilauskanta notkahtaakin.

  15. Takaisin asiaan. Hesarista saa lukea suurin piirtein neljännesvuosittan, miten kenenkin suuryhtiön tulos on taas ROMAHTANUT, kun ei tullut voittoa kuin 5 miljardia Euroa. Miten niin romahtanut, jos tulee voittoa, eikö se ole VOITTOA, oli se sitten 1 Euro tai 100 Miljoonaa Euroa ???? Siitähän on jo kaikki tarpeellinen (kiinteät ja muuttuvat sun muut kulut) otettu pois.

    Mitenköhän me täällä ollenkaan pärjättiin 20 tai 30 vuotta sitten kun kaikkien yritysten voitot olivat jo valmiiksi romahtaneita.

  16. Nyt en ymmärtänyt Hannun pointtia? Eli on hyvä jos Nokia tekisi vuosittain euron voittoa? Voiton määrä ja sen hyvyys taasen riippuu monesta asiasta, esim. % liikevaihdosta. Jos ensin tehdään voittoa 20 % liikevaihdosta ja seuraavana vuonna vain 10 %, niin tuloskunto romahti puoleen. Jos tulosta tulee 20 % mutta liikevaihto putoaa puoleen, niin bisnes on jostain muusta syystä nuupallaan.

    Minun tavoitteeni on tehdä yritykselläni mahdollisimman suurta voittoprosenttia mahdollisimman suurella liikevaihdolla. Olenkin hieman kummallinen siinä suhteessa.

  17. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ei kannattais marista jos kerran toiminnasta jää voittoa. Ei kaikki voi saada aina vaan pekkää voittoa koko ajan. Kannattais alkaa marisemaan vasta siinä vaiheesa kun viivan alla näkyy miinusta.

    Enkä se olenkin minä joka olen kummallinen kun en ole nykymenon mukaisesti yltiöahne, kaikkitännemulleheti tyyppi.

  18. Lukisitko Hannu mieluummin lehtiä, joissa talousosaston jutut on otsikoitu ”Nokian tulos ihan hyvä”, ja jutun lukemalla selviäisi että tulos on tippunut edellisvuodesta puoleen?

    Muutos ja erityisesti sen suunta on aina uutinen. Hesarin tehtävä on välittää uutisia – sitä ei oikein voi kutsua marinaksi tai ahneuden lietsomiseksi hyvällä tahdollakaan.

  19. Jos haluaa investoida, niin tuloksen pitää olla voitollinen. Jos ainoa investointi on se kotitoimiston läppäri ja pari fläppitaulukynää (jotka ”maksetaan” kilometrikorvauksilla), niin on ehkä vaikea ymmärtää toimitilat omaavan kivijalkayrityksen ansaintalogiikkaa ja rahoitusta.

    Jos tehdas tarvitsee uuden miljoonahallin, niin se miljoona pitää tehdä tulosta.

  20. Juuri tästä syystä korostan joka käänteessä, että tämä blogi käsittelee asioita pääasiassa asiantuntijapalveluja tuottavien ammattilaisten näkökulmasta.

    Toisaalta olen aikanaan järjestänyt asiantuntijatyötä tekevän firmani pulaan siksi, että olen mennyt investoimaan liian suuriin ja kalliisiin toimitiloihin.

    Myöhempinä aikoina olen havainnut, että lukuisat yrittäjät alkavat hankkia tiloja likimain ensimmäisenä työnään. Kivijalka ikään kuin konkretisoi aikeet. Tilakustannus tavallaan pakottaa olemaan tosissaan siinä, mitä ikinä onkin tarkoitus ryhtyä tekemään.

    Todellisuudessa toimitilat (kuten monet muutkin muka pakolliset investoinnit) voi välttää kokonaan, kun miettii asioita hiukan perinteisestä mallista poikkeavalla tavalla.

  21. Olen ehkä hieman outo, mutta kummaksun tuota ajatusta että yrityksen pitää kasvaa. Itse olen tehnyt ja tulen aina tekemään, niin että saan riittävän toimeentulon mahdollisimman vähällä työllä. En näe mitään syytä lähteä kasvattamaan sitä vuosi vuodelta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: Pyyhepino jäi ihmetyttämään

Kävin toissailtana vetämässä kolmituntisen sissimarkkinointikoulutuksen Tuusulan Onnelassa. Käsiäänestyksen perusteella selvä enemmistö yleisöstä oli yrittäjiä. Tilaisuuden järjestäjä Keuke tietää luultavasti tarkan pääluvun. Mutta veikkaisin, että se osui johonkin 150–200

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.