Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Euro olisi paras innovaatioseteli

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli.

Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi ostaa seteleillä konsulttipalveluja.

Toki Rehn on vain johdonmukainen keskustalainen. Puolueen kantava idea on periä rahaa menestyjiltä ja lahjoittaa ne luusereille.

Näin innovaatiosetelikin toimii. Hyvät yritykset maksavat veroja, joiden avulla valtio rahoittaa huonoja yrityksiä.

Jonkin kieroutuneen logiikan perusteella ministerit päättelevät, että markkinoiden vääristäminen on hyvä asia.

Hallituksemme on valjastanut Tekesin käsikassarakseen. Siellä virkamiehet ovat aina virkeinä. He kyllä keksivät, kenelle 5 000 euron innovaatiosetelit kannattaa kylvää.

Monet näyttävät pitävän kaksivuotiseksi kaavailtua kokeilua onnistuneena jo ennen kuin se on alkanutkaan. Kauppalehti (7.10.2016) paljasti jymyuutisen:

”Sekä hakijayritykset että palveluntarjoajat ovat innostuneet innovaatiosetelistä.”

Mutta se vasta olisi uutinen, jos yrittäjät eivät juoksisi kieli pitkällä valtion tukiaisten perässä. Olisihan se paukku, jos he yrittäisivät pärjätä markkinatalouden ehdoilla.

Tästäkin tukihumpasta kehkeytyy melkoinen sirkus. Kauppalehden juttu antaa monta vinkkiä, miksi niin käy:

  • ”Tekes edellyttää, että palveluntarjoajan talous on riittävän hyvässä kunnossa, eikä esimerkiksi maksuhäiriöitä ole.”
  • ”Palveluntarjoajalla ja hakijalla ei saa olla intressiyhteyttä, eli setelillä ei voi ostaa esimerkiksi lähisukulaistensa palveluja.”
  • ”Alustan avoimuus vaatii Tekesiltä luottoa sekä hakijoihin että tarjoajiin.”
  • ”Konsulttien laskutusautomaattia setelistä ei haluta.”
  • ”Hallitus ei ole pannut innovaatiosetelikokeilulle hintalappua.”

Kaikesta näkee heti, miten innovaatiosetelihärdelli alkaa ruokkia virkamiesten mielivaltaa, järjetöntä paperisotaa ja korruptiota. Kekseliäät yrittäjät kehittävät varttitunnissa puoli tusinaa tapaa imuroida tukirahoja liiveihinsä.

Sitä paitsi tiedän kokemuksesta, miten löysä pätäkkä vaikuttaa sekä myyjiin että ostajiin. Luvassa on roppakaupalla vetelää pelleilyä:

  1. Ostajan näkökulmasta sillä ei ole niin suurta väliä, onko palvelua toimittava konsultti kovin hyvä työssään. Eihän kuviossa voi mitään hävitäkään, ehkä muutaman tunnin työaikaa enintään.
  2. Kun tulokset ovat ostajalle yhdentekeviä, tietenkin asenne heijastuu myös myyjään. Miksi asiantuntijan kannattaisi yrittää parastaan, kun hänen palvelunsa on joka tapauksessa ostajalle ilmaista?

Innovaatioseteleitä käyttäneet yrittäjät toteavat aikanaan, että olihan se ihan kiva projekti. Mutta emme muuttaneet toimintaamme piiruakaan.

Kankeasta yrittäjästä ei koskaan kehity tulisieluista innovaattoria niin, että valtio lähettää hänelle ilmaista rahaa.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 25. lokakuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.


Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

22 kommenttia

  1. Mikä muka voisi mennä pieleen? Sosialismi on aina toiminut moitteetta.

    Ps. Ketään sopimusoikeuden asiantuntijoita? Tarvitsisin neuvoa seuraavan lauseen kanssa: ”jos projektin lopputulos ei miellytä, yrityksesi saa korvauksena 2500 euron lahjakortin Verkkokauppa.comiin!”

    1. Jos ajattelisin mustavalkoisesti – ja niinhän minä aina ajattelen – tässä on tarjolla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa:

      1. Tekes yrittää ihan oikeasti valvoa, ettei kukaan käytä innovaatioseteliä vaikkapa niin, että kaverusten firmat myyvät palveluja ristiin toisilleen.

      2. Tekes on valvovinaan. Tärkeintä on se, että virkamiehillä riittää työtä ja tekemistä tästä hamaan tappiin.

      Kumpikohan noista on parempi? Joka tapauksessa molemmat linjat maksavat veronmaksajille mansikoita.

      1. Lainaus KL: ”Alustan avoimuus vaatii Tekesiltä luottoa sekä hakijoihin että tarjoajiin.”

        Kaikki parhaat järjestelmät perustuvat luottamukseen. Katso nyt vaikka Venezuelaa. Yksikään yrittäjä ei ole karannut maasta. He vain ovat alkaneet innovoida valtion tuella. Ihan pian innovoivat itselleen puhdasta juomavettä.

        1. Tulkitsin tuon kohdan niin, että nyt yhtäkkiä virkamies taas tietää parhaiten, ketkä kelpaavat myyjiksi ja ketkä ostajiksi.

          Saamme siis riesaksemme jälleen uuden joukon portinvartijoita ohjaamaan tyhmiä yrittäjiä, jotka eivät tietenkään osaisi ostaa toisiltaan mitään ilman valtion valistunutta neuvontaa.

          1. Sarkasmi sikseen. Tietenkin innovaatioseteli on aivan järisyttävän typerä idea.

            Se on kuitenkin loogista jatkumoa muille järisyttävän typerille ideoille, kuten vastikkeeton työttömyysturva, progressiivinen tuloverotus tai viiden vuoden irtisanomissuoja.

      2. Tuossahan selititkin sen kepun juonen: Kaupunkilaiset maksakoot veroilla innovaatiosetelit, joita sitten levitetään maaseudulle, jossa pikkufirmat ostavat innovaatikonsultointia paikalliselta yrittäjältä. Homma toimii, koska palveluiden kate on kova. Jos tuki on esim. 50% kuluista ja kate 80%, niin veivaus kannattaa.

        Sen sijaan Tekesin perinteisesti harjoittama innovaatioiden tukeminen ei toimikaan rahanjakokoneena. Tuet maksetaan kuluja vastaan ja usein ne kulut ovat omia palkkoja ja materiaaleja. Noiden aitojen kulujen kanssa ei tukiveivaus enää kannatakaan, koska Tekesin tuki ei tuo systeemiin ’ilmaista’ rahaa. Perinteisessä mallissa tarvitaan yritys, joka on valmis käyttämään myös omaa rahaa tuotekehitykseen. Tästä syystä perinteinen Tekes-tuki ei kepulle riitä.

        1. Ai niin, unohtui: Innovaatioiden tukeminen on siis ainoa yritystuen muoto, jolle löytyy tukea taloustieteestä. Innovaatioiden tukemisen oikeasta määrästä ja tavasta vain ei tunnu olevan yksimielisyyttä.

          1. Saattaa olla, että innovaatiotuki on hyvä asia. Mutta niiden kannustusvaikutus on kyllä kaikkea muuta kuin selvä. Ainakin omat kokemukseni ovat hyvin ristiriitaisia.

            Tekes tosiaan maksaa tuen kuluja vastaan. Toisin sanottuna firmalla on oltava oma rahoitus tuotekehitykselleen joka tapauksessa, sillä ainakin Tekesin avustukset tupsahtavat firman tilille kauan jälkikäteen. Lainat saattavat olla eri asia.

            Näin homma toimi ainakin silloin aikoinaan, kun olin pariin otteeseen mukana hakemassa ja nostamassa pätäkkää Tekesiltä.

            No, käytännössä avustukset olivatkin vain mukavia bonareita. Niillä ei ollut mitään merkitystä sen kannalta, käynnistimmekö tuotekehitysprojektejamme vai emme.

            Sen ainakin huomasin, että ainakaan muutaman kymppitonnin takia ei kannata hötkyillä. Paperisotaa riittää, on sävellettävä tyhjänpäiväisiä raportteja, Tekes-yhteyshenkilö häipyy / ilmestyy / vaihtuu miten sattuu, tilitysten aikataulut vaihtelevat satunnaisesti jne. Mitään bisnestä ei voi perustaa tuollaisen ”kumppanin” varaan.

          2. Tekesin tarkoitus lienee kannustaa yrityksiä etsimään ”villejä ideoita” eli hankkeita joihin eivät välttämättä muuten lähtisi. Tämän logiikka on mielestäni hyvin selvä ja perusteltuakin.

            Sen sijaan on vaikea uskoa että valtio osaa budjetoida juuri oikean summan millä näitä villejä ideoita käytännössä tutkitaan ja tuetaan. Nykyisellä summalla voidaan hyvässä lykyssä saada selville se villi idea mutta tämä ei vielä tarkoita että sitä oikeasti lähdetään suunnittelemaan ja tekemään koska se toiminta on edelleen yhtä epävarmaa kuin aiemminkin.

            Jos yrittäjä saa tuolla summalla idean että digitalisaatiossa on paljon mahdollisuuksia, ei nettisivujen perustaminen vielä kauheasti Suomea taida auttaa. Änkyräyrittäjä on edelleen änkyräyrittäjä

          3. Niin, epäilemättä on mahdollista, että yrittäjä hyötyy ideoista, joita hän ei itse ole tullut ajatelleeksi. Niitähän itsekin kauppaan työkseni.

          4. Innovaatiotukien perusidea on tukea innovaatioita ilman sen suurempaa virkamiesten harkintaa. Tarkoitus ei ole tunnistaa hyviä bisneksiä, koska se on firmojen hommaa. Tukia on ryhdytty jakamaan, jotta firmat panostaisivat hieman enemmän innovaatioihin kuin muuten. Taustalla on ajatus, että firmat innovoivat vähemmän kuin yhteiskunnallisesti olisi toivottavaa, koska firmat eivät kykene kaappaamaan kaikkea innovoinnilla tuotettavaa arvoa itselleen. Osa kehitetyistä ideoista valuu asiakkaille ja kilpailijoille.

            Sittemmin koko touhuun on sotkettu yhä enemmin monimutkaisia ja turhan tuntuisia elementtiä. Noista monet tuntuvat palvellevan enemmän rahanjakokoneiston tarvetta kuin rahan kanavointia innovaatiotoimintaan. Olisi ehkä parasta, että koko innovaatiotuki hoidettaisiin verottajan toimesta pitkälle automatisoituna. Jonkinlainen innovoivien yritysten negatiivinen vero.

        2. Kunnon Kepun veivaus olisikin ollut laittaa Tekes kokonaan maakuntahallinnon alle. Joka maakuntaan olisi tullut oma Tekes-keskus, aijai!

        3. Perinteinen Tekesin malli (eli malli jossa rahaa jaettiin kustannuksia vastaan) käytännössä mahdollisti tutkimuslaitosten rahoittamisen ja mukanaolon hankkeessa. Kyllä firmat uskoakseni edelleen ne samat aloitteet ja hankkeet tekevät (ja olisivat varmasti tehneet aikaisemminkin) vaikka ei olisi Tekesin rahaa latin latia. Nyt jää vain tutkimuslaitosten mukanaolo (ja dokumentointi) tästä kuviosta pois. Ehkä jonkin verran myös yritysten verkottuminen keskenään tulee vähentymään.

  2. Kauppalehti on tunnetusti varsin kritiikitön virkamiehistön villeimpiäkin aivopieruja kohtaan ja hehkuttaa avoimesti mitä tahansa, jonka luvataan lisäävän talouskasvua. Jos jotain näissä ideoissa kritisoidaan, niin se on markkinahäiriön skaalaamista liian pieneksi.

    Itse kyllästyin jokin aika sitten kyseisen julkaisun näköalattomuuteen ja pistin protestiksi tilaukseni tauolle. Kiukaan sytykkeitä saa halvemmallakin.

  3. Pakko on paras muusa. Omat parhaat ideani yrittäjänä ovat useimmiten kummunneet nälästä käsin.

    Erilaiset tukitoimet ja ”löysä raha” epäilemättä laiskistavat useimpia. Vaikea sanoa tietysti muiden puolesta yhtään mitään, mutta ainakin minuun se vaikuttaa niin. Ei olisi näet enää itse pakko keksiä ja innovoida yhtään mitään, kun voisi vain täytellä hakemuksia.

    1. Tämä vähän riippuu. Erään ison yrityksen pomo sanoi tovi sitten että he ostavat firmoja joilla menee hyvin (ja joilla on valmiiksi kassassa rahaa) koska sieltä tuppaa saamaan parhaat ideatkin käyttöönsä. Myös puskuri voi vapauttaa ajattelua.

  4. Mediassa on myös jätetty mainitsematta projektin kokonaiskustannukset. Touhuhan vaikuttaa ihan pelleilyltä kun numeroita katsoo. Ilmeisesti ei ole mitään väliä miten verorahoja sitten käytetään, tärkeää vaan on että kuinka paljon innovaatiota ja pöhinää valtio meille taas suo.

    Kokonaisuudessaan innovaatioseteleitä jaetaan 600keur arvosta kolmen vuoden aikana. Projektin budjetti on 1,47 miljoonaa. Eli virkamiesten puuhasteluun kuluu rapiat 870keur, että saavat rahanjakoruljanssin pidettyä pyörimässä.

    Kirjoitin tästä käsittämättömyydestä blogiini: https://jeremiaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223790-innovaatioseteli-malliesimerkki-valtion-rahanjaon-tehottomuudesta

    1. Tässä se nyt näkyy konkreettisesti, mitä hyvinvointitappio tarkoittaa. Kun rahojamme kierrätetään virkamiesten kautta, he tietenkin nappaavat siitä osuutensa. Tässäkin tapauksessa tappio on siis lähes 60 % potista.

      Jos raha olisi jätetty verottamatta, me suomalaiset kuluttajat olisimme voineet käyttää senkin ihan itse johonkin hyödyllisempään.

      1. Jari: tuo tehokkuustappio on paljon enemmän kuin 60%

        Tappiota syntyy näin:
        – verotuksen itsessään aiheuttama hyvinvointitappio
        – byrokratiakustannus, jotta Tekes saa käteensä 100€
        – Tekesin jakobyrokratia, jonka jälkeen firmat saavat käteensä 40€
        – Rahan käytössä firmoissa tapahtuva tehoton 60€ kohdistaminen, koska seteli ei takuulla käy kaikkiin hankintoihin.
        – Firmoissa Tekesin raportointibyrokratiaan kuluva aika

        Lopputuloksena Tekesille budjetoitu 100€ maksaa yhteiskunnalle ehkä 130€ ja firma saa hankittua kaikkien mutkien jälkeen 30€ hyötyä 40€ setelillä. Ehkä 1/4 kohdistuu firman hyödyksi.

        1. Hyvä tarkennus! Viittasin omassa kommentissani vain tuohon Tekesin virkamiesten kykyyn hävittää yli puolet rahoista.

    2. Eli Suomen parista sadasta tuhannesta yrityksestä 120 saa setelin? No voi vittu sentään.

    3. Jeremiaan viesti perustuu virhekäsitykseen. Innovaatioseteleitähän on kaksi erilaista.

      Tampereen seudulla on oma seteli, ja sitten on tämä Tekesin seteli.

      Kuten Tekes Twitterissä vahvisti, tuo 600k euroa jako koskee Tampereen omaa seteliä. Tekes vahvisti Twitterissä myös, että heidän setelinsä on ”järjestetty tehokkaasti”, toisin kuin tamperelaisten seteli.

      https://twitter.com/Tekesfi/status/783650621215899648

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Miten saksalainen putkiremontti voi valmistua viikossa?

Suomen Kuvalehti kertoo tuoreessa jutussaan (44/2016), miten saksalainen putkiremppa valmistuu yli kymmenen kertaa nopeammin kuin suomalainen. Jutusta näkyy karusti reaktio, johon olen törmännyt urani aikana lukemattomia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Turun telakka ja turhat insinöörit

Pari vuotta sitten näytti siltä, että Suomen meriteollisuus on kanttuvei. Sitten syyskuussa 2014 saksalainen Mayer osti Turun telakan. Yhtäkkiä näkymät muuttuivat rajusti. Nyt turkulaiset hukkuvat tilauksiin.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.