Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli.
Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi ostaa seteleillä konsulttipalveluja.
Toki Rehn on vain johdonmukainen keskustalainen. Puolueen kantava idea on periä rahaa menestyjiltä ja lahjoittaa ne luusereille.
Näin innovaatiosetelikin toimii. Hyvät yritykset maksavat veroja, joiden avulla valtio rahoittaa huonoja yrityksiä.
Jonkin kieroutuneen logiikan perusteella ministerit päättelevät, että markkinoiden vääristäminen on hyvä asia.
Hallituksemme on valjastanut Tekesin käsikassarakseen. Siellä virkamiehet ovat aina virkeinä. He kyllä keksivät, kenelle 5 000 euron innovaatiosetelit kannattaa kylvää.
Monet näyttävät pitävän kaksivuotiseksi kaavailtua kokeilua onnistuneena jo ennen kuin se on alkanutkaan. Kauppalehti (7.10.2016) paljasti jymyuutisen:
”Sekä hakijayritykset että palveluntarjoajat ovat innostuneet innovaatiosetelistä.”
Mutta se vasta olisi uutinen, jos yrittäjät eivät juoksisi kieli pitkällä valtion tukiaisten perässä. Olisihan se paukku, jos he yrittäisivät pärjätä markkinatalouden ehdoilla.
Tästäkin tukihumpasta kehkeytyy melkoinen sirkus. Kauppalehden juttu antaa monta vinkkiä, miksi niin käy:
- ”Tekes edellyttää, että palveluntarjoajan talous on riittävän hyvässä kunnossa, eikä esimerkiksi maksuhäiriöitä ole.”
- ”Palveluntarjoajalla ja hakijalla ei saa olla intressiyhteyttä, eli setelillä ei voi ostaa esimerkiksi lähisukulaistensa palveluja.”
- ”Alustan avoimuus vaatii Tekesiltä luottoa sekä hakijoihin että tarjoajiin.”
- ”Konsulttien laskutusautomaattia setelistä ei haluta.”
- ”Hallitus ei ole pannut innovaatiosetelikokeilulle hintalappua.”
Kaikesta näkee heti, miten innovaatiosetelihärdelli alkaa ruokkia virkamiesten mielivaltaa, järjetöntä paperisotaa ja korruptiota. Kekseliäät yrittäjät kehittävät varttitunnissa puoli tusinaa tapaa imuroida tukirahoja liiveihinsä.
Sitä paitsi tiedän kokemuksesta, miten löysä pätäkkä vaikuttaa sekä myyjiin että ostajiin. Luvassa on roppakaupalla vetelää pelleilyä:
- Ostajan näkökulmasta sillä ei ole niin suurta väliä, onko palvelua toimittava konsultti kovin hyvä työssään. Eihän kuviossa voi mitään hävitäkään, ehkä muutaman tunnin työaikaa enintään.
- Kun tulokset ovat ostajalle yhdentekeviä, tietenkin asenne heijastuu myös myyjään. Miksi asiantuntijan kannattaisi yrittää parastaan, kun hänen palvelunsa on joka tapauksessa ostajalle ilmaista?
Innovaatioseteleitä käyttäneet yrittäjät toteavat aikanaan, että olihan se ihan kiva projekti. Mutta emme muuttaneet toimintaamme piiruakaan.
Kankeasta yrittäjästä ei koskaan kehity tulisieluista innovaattoria niin, että valtio lähettää hänelle ilmaista rahaa.
Ilmoittaudu seuraavalle Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 25. lokakuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.
