Miksi Marxin veljesten elokuvat olivat niin suosittuja?

Koulutin juristijoukkoa. Erään jaksomme aiheena oli se, miten asiantuntija voisi jalostaa blogikirjoituksia, kolumneja, oppaita, kirjoja tai puheita niin, että ne varmasti uppoavat kohderyhmäänsä.

Ehdotin, että juristit soveltaisivat Marxin veljesten menetelmää. Tuo nelikko esiintyi 1930-luvulla useissa elokuvissa, joista tuli valtavia hittejä. Heidän suosionsa oli kaikkea muuta kuin sattumaa.

Juristit eivät tainneet innostua ajatuksestani. Mutta ei se mitään, käytän kuitenkin Marxin veljesten keinoa omien tuotosteni viilaamiseen vuodesta toiseen. Se sopisi myös monelle asiakkaalleni kuin demarin kätönen veronmaksajan taskuun.

Muutaman päivän päästä vedän taas seuraavan koulutukseni. Aiheena on tietenkin tuotteistaminen. Olen vetänyt periaatteessa samaa kurssia 20 vuoden ajan, yhteensä noin tuhat kertaa.

Kun tuotteistamisen idea on nimenomaan monistaa osaamista, voisi tietenkin ajatella, että koulutukseni sisältö on vakiintunut aikoja sitten.

Lienee viisasta toistaa samaa, hyväksi havaittua ohjelmaa kerta toisensa jälkeen. Sehän on tehokasta. Laatuvaihtelukin pysyy kurissa.

Väärin!

Hyvin harvoin peräkkäisten koulutusteni sisältö on identtinen. Se on Marxin veljesten syytä.

Marxin veljekset olivat salaa teräviä tuotekehittäjiä

Nuo New Yorkiin asettuneiden saksanjuutalaisten siirtolaisten lapset olivat lahjakkaita muusikoita, laulajia ja näyttelijöitä. He aloittivat uransa Vaudeville-näyttämöllä. Suosionsa myötä veljekset etenivät Broadway-musikkaaleihin, joista tuli menestyksiä.

Anarkistinen kohellus oli nelikon tavaramerkki. Se helposti hämärtää sen tosiasian, että suharit olivat myös teräviä tuotekehittäjiä.

Veljekset tekivät ensin viisi elokuvaa Paramountille. Sen jälkeen MGM nappasi heidät talliinsa. Kahdesta seuraavasta filmistä tuli valtavia hittejä.

Mutta mistä Marxin veljekset tiesivät, mitkä vitsit naurattaisivat elokuvien yleisöä eniten?

Sepä se, että he tiesivät sen kiertueiltaan.

Nelikko testasi sketsejään elävän yleisön edessä lukemattomia kertoja.

Tulosten mittaaminen oli oikeastaan aika helppoa: mitä enemmän yleisö ulvoi naurusta, sitä parempaa komiikkaa. Mittariksi kelpasivat siis kenen tahansa kuulevan korvat. Toki suosio näkyi myös lipputuloina.

Kuinka sovellat Marxin veljesten oppeja käytännössä?

En tietenkään ole koomikko, vaan erittäin tylsien asiantuntijapalvelujen kurttuotsainen kouluttaja. Asiakkaani eivät saa palkkaa hekottelusta tai huumorintajustaan, vaan rautaisesta osaamisestaan.

Mutta ei se silti tarkoita, ettenkö koulutuksessa näkisi, mikä kuulijoita kiinnostaa ja mikä ei.

Toki vähäeleinen suomalainen yrittää kätkeä tuntemuksensa parhaansa mukaan. Mutta tuskin kukaan silti pystyy täysin piilottelemaan esimerkiksi pintaan puskevia haukotuksiaan. Leukanivelten natina kuuluu kilometrin päähän – jopa videoneuvottelussa.

Niinpä lisään lähes jokaiseen esitykseeni osuuden, jota en ole koskaan ennen näyttänyt. Sitten seurailen osallistujien reaktioita vaivihkaa.

Etenkin zombiemainen toljotus ja syvä hiljaisuus usein paljastaa, että aihe ei nyt varsinaisesti kolahtanut. Joko en osannut esittää asiaani tai jorinani lipsahti jopa aiheen vierestä.

Vähintään puolet uudistuksistani päätyy roskikseen saman tien. Joskus tuntuu siltä, että kyhäelmäni epäonnistuvat jopa neljä kertaa viidestä.

Mutta ne muutamat testin läpäisseet osuudet päätyvät vakio-ohjelmaani jopa vuosiksi. Näin koulutuksen sisältö jalostuu vähitellen aivan samalla tavalla kuin Marxin veljesten hulluttelut aikoinaan.

Siksi suosittelen, että jokainen asiantuntija alkaa vetää koulutuksia, huvitti se tai ei.

Ei niistä ole aina pakko saada edes rahaa, koska esitystilanteet tarjoavat loistavan keinon sisältöjen, ideoiden ja ajatusten ”kuluttajatesteihin”.

Olen kirjoittanut vuosien mittaan kymmenkunta bisneskirjaa. Ei liene mikään yllätys, että opuksista parhaiten ovat käyneet kaupaksi juuri ne, joiden sisältö perustuu koulutusteni yleisöä eniten kiinnostaneisiin osuuksiin.

Sinänsä lahjakkaat Marxin veljekset eivät olleet mitään selvännäkijöitä tai ns. visionäärisiä innovaattoreita. Sen sijaan he olivat sitkeitä testaajia ja mittaajia, jotka jalostivat sisältöjään elävän yleisön edessä vuosikausia.