Lueskelin Espoon paikallislehteä Länsiväylää (19.2.2022). Kokoomuksen varavaltuutettu ja Karamzinin koulun johtokunnan jäsen Jyrki Noponen oli lähettänyt aviisiin mielipidekirjoituksensa Eivät rehtorit vaikene, he eivät vain ehdi.
Tekstin ydin näkyy hyvin jo otsikosta. Kiire estää rehtoreita päivystämästä vuorokauden ympäri sähköpostinsa ääressä siltä varalta, että joku toimittaja jossain haluaa tietää jotain.
Toki monet toimittajat pitävät itseään Kovin Tärkeinä Ihmisinä (KTI).
Hämmästys onkin suuri, jos joku saamaton virkavätys ei heti kapsahda käsi lipassa asentoon hoilaamaan Porilaisten marssia, kun KTI astuu huoneeseen.
Olen tietenkin Noposen – ja luultavasti jokaisen espoolaisen rehtorin – kanssa samaa mieltä, että kouluissa työaikaa kuluu suhteettoman paljon jonninjoutavan byrokratian pyörittämiseen.
Suosittukin neuvo voi olla huono neuvo
Mutta sitten Noponen harhautuu antamaan johtamisvinkin. Se on kyllä hyvin yleinen. Mutta se on silti huono.
”Mitä ikinä kouluja velvoitetaan tekemään, kuluttaa se olemassa olevia resursseja, opettajien aikaa ja henkistä kapasiteettia. Siksi kehottaisin ensin päättämään, kuinka toimenpiteet resursoidaan, ja vasta sitten pohtimaan, mitä voidaan tehdä.”
Toki ymmärrän, että koulut kiemurtelevat ainaisen raha- ja työvoimapulan kourissa. Silloin on luonnollista, että myös päättäjien näkökenttä alkaa kaventua. Mutta se on vaarallista yhtäkaikki.
Olen törmännyt vastaavaan ajatteluun jopa pörssiyhtiön nurkkahuoneessa. Toimitusjohtajan logiikka oli täsmälleen sama, vaikka hän käyttikin eri sanoja:
”Ei meidän kannata tuotteistaa noin vaativaa palvelua, koska meillä ei kukaan osaisi toimittaa sitä asiakkaille.”
Mikä yhdistää näitä varavaltuutetun ja toimitusjohtajan näkemyksiä?
Molemmat lähtevät johtamaan organisaatiota resurssien perusteella.
Kuulostiko hämärältä?
Ehkä kaavio selvittää asiaa. Vertaa kahta vaihtoehtoa.
Kaaviossa väärä tapa on juuri se, johon pörssiyhtiön johtaja kompastui. Hänen mielestään oli mahdotonta tuotteistaa mitään sellaista, jonka toimitusvaihetta hänen työntekijänsä eivät osaisi entuudestaan.
Päätökset perustuvat resursseihin, joita yrityksellä oli jo.
Jos johtaja haksahtaa ajattelemaan yleisemminkin näin, hän kuristaa organisaationsa kuolioon. Yhtiöhän ei silloin voi koskaan tehdä mitään muuta kuin ehkä tehostaa vanhenevia juttujaan.
Planeettamme kallioista löytyy jatkuvasti sellaisten eläinten ja kasvien fossiileja, jotka kuoliva sukupuuttoon jo miljoonia vuosia sitten. Nekään eivät pystyneet sopeutumaan ympäristönsä muutoksiin.
Jos johtaja haluaa välttää kurjuuden kierteen, oikea tapa olisi tietenkin miettiä, mitä yrityksen tai organisaation pitäisi tehdä (strategiansa perusteella). Sen jälkeen pomo hankkii tarvittavan osaamisen.
Resurssitarve perustuu siis tavoitteisiin, ei suinkaan päinvastoin.
Myös koulua täytyy johtaa tavoitteiden perusteella
Vastaavasti varavaltuutettu kehottaa miettimään ensin resurssit kuntoon. Sen jälkeen voidaan katsoa, mitä niillä resursseilla olisi mahdollista tehdä.
Se on tietenkin aivan nurinkurinen ajatus.
Totta kai myös koulua tulee johtaa niin, että ensin asetetaan vaikkapa oppimis- ja kasvatustavoitteet. Sen jälkeen hankitaan resurssit, joilla tavoitteisiin päästään.
Jos raha ei resursseihin riitä, sitten on varmaan viisainta miettiä tavoitteet uusiksi. Muuten koko touhu ajautuu ahdistavaan umpikujaan.
Niin on tietysti monen kaupungin koulutoimessa jo käynytkin. Käsien vääntely ja vaikerrus ei tietenkään ratkaise taustalla vaanivaa johtamisongelmaa.
Se ei tietenkään helpota asiaa lainkaan, että komentoketjun huipulla hölmöilevä valtuusto on kyvytön asettamaan edes tavoitteitaan tärkeysjärjestykseen.
Joka tapauksessa takaperoinen johtamismalli on kuitenkin hyvin yleinen. Se kertoo vain, että kuka tahansa meistä saattaa siihen haksahtaa.
Siksi kannattaa pitää hieno kaavioni mielessä. Silloin on helpompi tunnistaa tilanne, kun johtaja, hallitus tai jokin muu konklaavi päättää punkea pers edellä petäjään.
Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.
Yksi vastaus
Tuossa tavan vaihtamisessa tavoitteisiin on se ongelma, että silloin jotkut työntekijät muodostuisivat turhiksi. Niistä eroon pääseminen järkevästi on kohtuuttoman hankalaa. Usein pomot eivät edes halua muutosta, koska he joutuisivat irtisanomaan, ja kukapa siitä tykkäisi.