studioprojektini-on-ollut-sarja-kommahduksia

Studioprojektini on sarja kömmähdyksiä

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Studioprojektini on kestänyt jo viisi vuotta. Oppirahoja on palanut tuhansia euroja. Ajattelin jakaa kokemuksiani niin, ettei jokaisen tarvitse sortua samoihin virheisiin.

Tammikuussa 2016 lähetin Sami Paassolalle sähköpostia:

Huomenta Sami, mitä kuuluu – miten meni vuosi 2015?
Tein hiukan uudenvuodenlupauksia. Yksi niistä oli se, että otan haltuun tämän vuoden aikana videointihommat ja testaan webinaaripalveluja.
Eikö niin, että olet vetänyt yritysporukoille videotuotantoon liittyviä koulutuksia?
En nyt ole kyselemässä varsinaista kurssia. Mutta kun olet alan armoitettu asiantuntija, voisinko ostaa sinulta esim. parituntisen konsultointisession? Siis sellaisen, jonka aikana voisin kysellä sinulta vastauksia mielessäni pyöriviin kysymyksiin, joista monet ovat teknisiä.
Olisitko valmis / halukas moiseen? Paljonko veloittaisit siitä?
Ystävällisin terveisin,
Jari

Samia ahdistelin siksi, että hän oli kuvannut ensimmäiset markkinointivideoni. Lisäksi heppu on kokenut leikkaaja sekä entinen tv-tuottaja ja -ohjaaja.

Pelkäsin kameraa vielä tuohon aikaan ihan järkyttävästi. Olin päättänyt, että linssikammosta oli opeteltava eroon.

En vain halunnut siedättää itseäni niin, että paikalla olisi aina ulkopuolinen kuvaaja tikittävän taksamittarinsa kanssa. Sen sijaan halusin treenata yksin siinä tahdissa kuin mieleni tekisi.

Päädyin siis siihen, että käynnistän oman studioprojektini. Oppisin perusteet parhaiten, jos rakentaisin kaiken omin kätösin.

Vaikka kuinka tyrkytin asiantuntijalle pätäkkää, maestro piipahti toimistolleni pelkällä pepsipalkalla. Pumppasin häneltä tuntikausia vinkkejä siitä, millaista kalustoa tarvitsisin, jotta voisin kuvata omia videoitani.

Noudatin Samin ohjeita ja hankin tärkeimmät varusteet. Hiihtolomaviikolla 2016 olin edennyt niin pitkälle, että nauhoitin ensimmäiset koepätkät.

Eihän se hyvin mennyt. Kovin kankeaa oli.

Nauhoitus helppo, suora lähetys vaikea

Lisäksi halusin testata webinaarihommia. Pian huomasin, että videoiden nauhoittaminen on yksi asia. Suoran lähetyksen tuottaminen on aivan eri juttu – se on siis paljon vaikeampaa.

Ensinnäkin tekniset vaatimukset ovat tiukemmat. Törmäsin naurettavalta kuulostaviin esteisiin, kuten surkeisiin nettiyhteyksiin.

Vielä vuonna 2016 kotitoimistolleni luikerteli vain säälittävän hidas ADSL-yhteys, jonka kautta saisin lähetettyä laadukasta kuvaa vain hyvissä oloissa.

Esimerkiksi valokuitua ei tuntunut järjestyvän millään rahalla keskelle Espoo-nimistä pikkupaikkakuntaa.

Toinen yllättävä havainto oli se, että webinaarin juontaminen ja ”ohjaaminen” yhtäaikaa oli paljon vaativampaa kuin olin kuvitellut. En enää ihmettele, miksi tv-esiintyjien ympärillä pyörii komppanian verran ammattilaisia.

Ihminen ei oikeasti pysty keskittymään moneen asiaan samanaikaisesti. Se vain saattaa vaikuttaa siltä, koska opimme esimerkiksi ajamaan polkupyörää tai autoa lähes automaattisesti.

Aika pian huomasin, että hiirellä sohiminen lähetyksen aikana vie aivan liikaa huomiota ja energiaa. Totesin, että kaikki hallintalaitteet kannattaa korvata mekaanisilla painikkeilla, polkimilla, pyöritettävillä nupeilla tai liukusäätimillä.

Sitten tarvitaan vain harjoittelua niin, että liikesarjat muuttuvat vähitellen automaattisiksi. Toki myös makroja kannattaa käyttää aina, kun se on mahdollista.

(On muuten outoa, miten yksimielisesti uusien autojen valmistajat korvaavat mekaanisia kytkimiä kosketusnäytöillä. Jokainen niihin tutustunut kuski on jo huomannut, että ne anastavat paljon enemmän kuljettajan tarkkaavaisuutta kuin perinteiset nappulat ja painikkeet.)

Teknisiä yllätyksiä & vääriä hankintoja

Studioprojektini on hyytynyt teknisiin yllätyksiin käsittämättömän monta kertaa. Juuri mistään laitteesta tai ohjelmistosta ei voi varmaksi sanoa etukäteen, että se sitten myös toimii.

Ensimmäinen kuvausvaloni oli tehokas halogeeni, koska sellaisesta irtoaa roppakaupalla fotoneja edulliseen hintaan. Sitä en kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että tuhannen watin valaisimen energiasta vain häviävän pieni osa muuttuu näkyväksi valoksi.

Loppu on infrapunasäteilyä, joka muuttaa pienen huoneen höyrysaunaksi erittäin nopeasti. Koska halusin kuitenkin esiintyä vaatteet päällä, halogeenit menivät vaihtoon melkein saman tien.

Seuraavaksi ostin led-valaisimen. Noin sekunnissa selvisi, että pieleen meni taas.

Monissa led-valaisimissa on sisäänrakennettu puhallin, jonka hurinan mikrofonit nappaavat erittäin tehokkaasti.

Sama ongelma koskee monia videolaitteita muutenkin. Jopa kamera saattaa sisältää äänekkään töhöttimen.

Isossa studiossa se ei tietenkään haittaa mitään, mutta pienessä tilassa hurina puskee läpi väkisinkin. Kuten arvata saattaa, laitteen valmistaja ei yleensä muista edes mainita moista yksityiskohtaa myyntimateriaaleissaan.

Myös videon striimaus tuotti ongelmia. Videon pakkaaminen ja puskeminen nettiin sai tehokkaatkin Applen koneet kuumenemaan niin, että puhaltimet tietenkin käynnistyivät metelöimään.

Lisäksi vaikkapa videomikserinä ja striimerinä aluksi käyttämäni Wirecast-ohjelmisto oli ainakin vielä tuolloin 4–5 vuotta sitten kaikkea muuta kuin luotettava. Sain sen tilttiin huolestuttavan usein. Se oli viimeinen asia, jota kaipasin live-lähetyksen aikana.

Missä jamassa studioprojektini on nyt viisi vuotta myöhemmin?

Studioprojektini täyttää muutaman kuukauden kuluttua 5 vuotta. En ole enää pitkään aikaan uskaltanut laskea, paljonko siihen on kulunut rahaa.

Mutta jo pelkkiin kaapeleihin ja valokuituihin on uponnut tuhansia euroja. Veikkaan, että kaikkiin kalustohankintoihin on palanut reilusti yli 50 tonnia.

Monet laitteet olen jo ehtinyt vaihtaa sopivampiin tai lahjoittaa pois. Esimerkiksi pääkamerani taitaa olla jo kuudes. Audiomikseri on kolmas.

Lisäksi työaikaa on tietysti pärähtänyt satoja tunteja.

Joka tapauksessa olen maksanut tuhansia ja tuhansia euroja oppirahoja. Ajattelin jakaa kokemuksiani, ettei jokaisen tarvitse sortua samoihin virheisiin. Juttujen aiheiksi suunnittelin jotain tällaista:

  • Millaista tekniikkaa suora lähetys edellyttää?
  • Kuva on toki tärkeä, mutta lieneekö ääni vielä tärkeämpi?
  • Millainen kamera kannattaa valita?
  • Kuinka studio pitäisi valaista?
  • Millainen kuvaustausta toimii myös käytännössä?
  • Mikä on videomikseri? Mihin tarvitset sellaista?
  • Miksi sinäkin tarvitset teleprompteria?

Taustaksi kannattaa lukea kirjoitukseni kuudesta erilaisesta studiosta. Aion jutella tasosta 5, eli raskaan sarjan sooloversiosta.

Rutiköyhille tai saidoille lukijoille on tarjolla samasta aiheesta esimerkiksi erään hämeenlinnalaisen nimeltä mainitsemattoman konsulentin asiantuntemattomia kirjoitelmia.

Korostan, että Katleenan neuvominen teknisissä asioissa on kymmenen kertaa vaikeampaa kuin vokotella demari eroamaan ammattiliitosta.

Paljon fiksumpia vinkkejä löytyy sitten toisen nimeltä mainitsemattoman, tällä kertaa turkulaisen tylyttäjäyrittäjän blogista. Janne sentään ymmärtää, mitä hän on tekemässä.

Studioprojektini vaiheita käsittelevät kirjoitukset perustuvat kaltaiseni paatuneen sarjakömmähtäjän kokemuksiin ja kallisiin virheisiin.

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

3 kommenttia

  1. Haluan korostaa, että yllä oleva kirjoitus on kokonaisuudessaan erään espoolaisen seniliteettiä lähestyvän mukadiplomi-insinöörin mielikuvituksen tuotetta.

    Kaikki viittaukset hämeenlinnalaisten superyksilöiden mahdollisiin teknis-toiminnallisiin vajavaisuuksiin ovat kuvitteellisia ja vailla totuuspohjaa.

  2. On kyllä paljon mukavampi pakertaa oman studioprojektin kanssa, kun ei tarvitse toistaa toisten tekemiä kämmejä. Kiitos lähes valmiista ostoslistasta, se helpotti kyllä hommaa ihan helkkaristi. Hirvittää ajatellakin, kuinka monta tuntia ja euroa olisin hukannut, jos olisin itse lähtenyt randomilla ostelemaan tarvittavia osasia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

tarkistuslista-M
Jari Parantainen

Anna palautetta tapahtumajärjestäjän pikaoppaasta

Tapahtumajärjestäjän pikaopas on rakennettu kuuden tarkistuslistan ympärille. Yhteensä listoista löytyy 62 tärkeää tehtävää, joista moni unohtuu alan ammattilaisiltakin. Sivuja oppaassa on 30.

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action