Etäopetus tarkoittaa nykyään sitä, että opettajan pitää vetää jopa kahta tai kolmea ryhmää yhtäaikaa.

Etäopetus on jo riittävän vaikeaa – lähiryhmä sotkee loputkin

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Etäopetus tarkoittaa nykyään sitä, että opettaja joutuu vetämään jopa kahta tai kolmea ryhmää yhtä aikaa.

Osa oppilaista istuu luokassa perinteiseen tapaan. Toinen porukka opiskelee saman rakennuksen toisessa luokassa etäyhteyden välityksellä. Loput seuraavat opetusta kodeissaan, hekin videoneuvottelun avulla.

Periaatteessa tämä kuulostaa tehokkaalta. Käytännössä digiloikka lässähtää naamalleen rapakkoon.

Tiedän tämän jo omilta koulutuskeikoiltani.

Ennen koronaa yhä useampi koulutuksen järjestäjä alkoi myydä samaa tilaisuutta sekä etä- että lähiyleisölle. Yleensä enemmistö kuulijoista istui perinteiseen tapaan auditoriossa tai koulutustilassa. Loput osallistuivat Zoom- tai Teams-videoneuvottelun välityksellä.

Järjestely on jo pelkästään teknisesti vaikea heti, kun yleisö jakautuu yhteen lähiryhmään ja yksittäisiin etäosallistujiin. Lisäksi tällainen puolittainen etäopetus kuormittaa opettajaa todella paljon. Vaikka opettajaa ei sääliksi kävisikään, totta kai se heikentää opetuksen laatua.

Asetelma muuttuu vielä vaikeammaksi, jos osa etäyleisöstä istuu samassa tilassa yhdessä.

Mikä tässä muka on niin hankalaa?

Lyhyesti sanottuna: puhe ei välity. Vuorovaikutus jää pois.

Myös kuvan kanssa tulee vaikeuksia, kun etäryhmä kasvaa. Kaukaa kuvattu näkymä koko porukasta ei paljon lohduta. Mutta silloinkin audio-ongelma on kriittisempi.

Jokainen tietää, miten vaikeaa keskustelu on jo pelkästään kahden henkilön välillä videoteitse. Se töksähtelee jopa silloin, kun tietoliikennyhteys on täydellinen. Tilanne mutkistuu entisestään, kun samassa tilassa istuu useita ihmisiä.

Oletan nyt koko ajan, että koulutuksen tavoitteena on vuorovaikutus.

Nimittäin siinä ei ole mitään erityisen mutkikasta, että opettaja esiintyy yksinään. Hänen videokuvansa ja äänensä siirtyy kyllä. Asetelma on siis sama kuin perinteisessä televisiolähetyksessä. Kaksisuuntaisuus tarkoittaa silloin enintään chat-tyyppistä palautetta yleisöltä.

Mutta entä jos tavoitteena on jokin edes etäisesti perinteistä keskustelua muistuttava opetustilanne?

Ongelma 1: Joku paikallisesta yleisöstä haluaa kysyä jotain

Oletetaan, että opettajan kanssa luokkahuoneessa on 20 oppilasta. Jos joku heistä haluaa kysyä jotain, se pitäisi saada napatuksi mikrofonilla niin, että myös etäosallistujat kuulisivat kysymyksen.

Pienestäkin luokasta on vaikea kaapata fiksusti kaikkien puhetta joihinkin ”yleisiin” mikrofoneihin.

Vaikka tila toki voidaan mikittää KGB-tyylisesti kuin huone Viru-hotellissa aikoinaan, siitä seuraa todella kiusallisia tilanteita. Mikrofonit tallettavat myös asioita, joita ei ole kaikkien kuultavaksi tarkoitettu. Enkä nyt tarkoita pelkästään ihmisen äänekästä ruoansulatusta hernekeittopäivinä.

Se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että joku oppilaista murjaisee jotain opettajasta vieruskaverilleen. Silloin kaikki kuulevat sen – opettaja myös.

Yksi yleinen ajatus on kierrättää irrallista mikrofonia (tai useita) yleisön joukossa. Käytännössä se on toivotonta turaamista.

Ensinnäkin ihmisillä on tapana huudella spontaanisti kaikenlaista. Vaikka olisi sovittu, että opettaja toistaa kaiken (omaan mikrofoniinsa), monet huudahdukset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niiden toistaminen kerta kaikkiaan ole luontevaa.

Se mikä etäyleisöä ehkä auttaisi, tekee opettajasta lähiyleisön näkökulmasta merkillisen jankuttajan.

Jos taas opettaja ei toista kuulemaansa, etäyleisö näkee heti, että joku muu sanoi jossain jotain – mutta mitä?

Näistä tilanteista olen saanut monta kertaa kitkerää palautetta.

Vaikka mikrofonin kierrättäminen ei edes olisi kovin vaivalloista (mitä se etenkin isossa tilassa aina on), se selvästi korottaa kynnystä niin, että ani harva yleisöstä haluaa enää sanoa mitään. Edes pehmustettu heiteltävä mikrofoni ei ratkaise pulmaa.

Ongelma 2: Joku etäyleisöstä haluaa sanoa jotain

Etäosallistujan osa ei ole häävi sekään. Hänen on vaikea viitata ja pyytää puheenvuoroa. Videoneuvottelusta huolehtiva sovellus voi tarjota virtuaalisen viittaustoiminnon, mutta vaikkapa luokkatilassa liikkuvan opettajan on vaikea vaania sitä.

Niinpä etäoppilaan täytyy vain karjaista jotain opettajan tai lähiosallistujien puheen päälle. Se vaikuttaa helposti aggressiiviiselta. Tunnelma ei missään tapauksessa edistä keskustelua.

Jos taas etäopiskelijoitakin on samassa tilassa useita, asia muuttuu vielä hankalammaksi. Nyt kahdesta ryhmästä pitäisi siirtää puhetta molempiin suuntiin jotenkin ymmärrettävästi. Koska se harvoin onnistuu, aika nopeasti kaikki oppivat möllöttämään visusti hiljaa.

Se siitä vuorovaikutteisuudesta. Etäopetus muuttuu yksisuuntaiseksi luennoksi.

Miksi vuorovaikutteisuus olisi tärkeää?

Entä miksi ylipäätään pitäisi tunkea vuorovaikutteisuutta joka paikkaan? Eikö se ole jotain yltiösosiaalisten amerikkalaisten höpinää taas?

Tämä on oikeastaan sama kysymys kuin se, että mitä eroa on YouTube-videolla ja webinaarilla.

Jos opetustilanne ei ole vuorovaikutteinen, miksi se olisi jotenkin hyödyllisempi kuin videotallenne.

Eikö silloin olisi tehokkaampaa nauhoittaa opetus etukäteen ja editoida se napakaksi yksisuuntaiseksi verkkokurssiksi? Kaikki live-tilanteen paineet ja sekoilut jäisivät pois.

Miten etäopetus kannattaisi järjestää?

Jos tavoitteena kuitenkin on vuorovaikutteinen opetustilanne, ehdotan seuraavia mustavalkoisia pelisääntöjä:

  1. Kaikki oppilaat istuvat opettajansa kanssa samassa tilassa (mutta vasta koronan jälkeen).
  2. Jos kaikki eivät voi olla opettajan tuntumassa, sitten he istuvat yksin omien koneidensa ääressä kukin omassa tilassaan.
  3. Kaikki etäosallistujat käyttävät kuulokkeita tietokoneensa kaiuttimen sijaan.
  4. Kaikki etäosallistujat käyttävät myös erillistä mikrofonia, koska usein tietokoneen sisäänrakennettu rakkine on kelvoton.
  5. Jokainen pitää kameransa päällä. Etäyhteys on harvoin niin huono, että kameroita pitäisi sen vuoksi pimentää. Piilossa lymyily on junttien hommaa.

Asiakkaasi saattaa tilata sinulta koulutuksen niin, että osa yleisöstä tulisi kanssasi samaan tilaan ja loput osallistuvat etänä. Kerro tilaajalle ryhdikkään kohteliaasti, että ajatus on huono. Pyydä häntä lukemaan ensin tämä tekstini. Sen jälkeen ehdota, että kaikki kuulijat osallistuisivat etänä, kukin omassa paikassaan – tai vähintään niin kaukana toisistaan, etteivät he kuule toistensa puhetta.

PS. Jos olet koulutuksen järjestäjä, älä anna yksittäisten osallistujien toiveiden vaikuttaa järjestelyihin liiaksi. Heidän näkökulmansa on väistämättä itsekäs. Jonkun mielestä kiva asetelma ei tarkoita, että se olisi kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen. Tämä lienee monille tuttua kotimaisista seminaareista, joissa sadan suomalaisen työkieli on sorruttu vaihtamaan englanniksi yhden ulkomaisen osallistujan takia. Sitä ei monessa muussa maassa tapahtuisi.

2 kommenttia

  1. Mietimme töissä juuri samoja asioita. Sisäiset koulutukset ovat jääneet koronan takia suurelta osin pitämättä, vaikka tarve niille on huutava. Tällä viikolla testaamme uutta videokameraa ja korkealaatuista Jabran konferenssikaiutinta – ja toivomme, että näiden avulla koulutustilaisuudesta saadaan toimiva. Myös korkealaatuinen kuulokemikrofoniyhdistelmä osallistujilla on ehdoton, kuten tekstissäsi mainitset.

    1. Hyvältä kuulostaa! Vastaavaa liikehdintää on havaittavissa. Esimerkiksi Danske Bank ilmoitti hiljattain, että se laittaa 20 tuhannen työntekijänsä etätyöpisteet kuntoon:

      ”Tämän takia yhtiö tukee kaikkia työntekijöitään kertaluonteisella avustuksella, joka on tarkoitettu kotitoimiston ergonomian parantamiseen. Raha maksetaan osana palkkaa ja se vaihtelee maittain paikallisen kustannusten ja keskimääräisen veroasteen perusteella. Suomessa se on 970 euroa ennen veroja.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

CRM-ohjelmisto on vaikea ostos
Jari Parantainen

Millainen on hyvä CRM-ohjelmisto?

CRM-ohjelmisto on nykyisin yrityksen vakiovaruste. Mutta yllättävän harva osaa kertoa, mitä sillä pitäisi saada aikaan käytännössä. Silloin on aika vaikea määritellä sitäkään, millainen on hyvä CRM-ohjelmisto. Kerron, millainen kauppalista kourassani kiertelen shoppailemassa seuraavaa omaa CRM-sovellustani.

shutterstock_52067119
Jari Parantainen

Prompteri auttaa, koska haluat katsoa silmiin

Prompteri on läpinäkyvä näyttö, jonka avulla voit pitää katseesi kamerassa. Siitä on hyötyä sekä videoneuvotteluissa että webinaareissa. Pääset eroon häiritsevästä vaikutelmasta, että vilkuilet jatkuvasti jonnekin katsojan ohitse.

studioprojektini-on-ollut-sarja-kommahduksia
Jari Parantainen

Studioprojektini on sarja kömmähdyksiä

Studioprojektini on kestänyt pian viisi vuotta. Oppirahoja on palanut tuhansia euroja. Ajattelin jakaa kokemuksiani niin, ettei jokaisen tarvitse sortua samoihin virheisiin.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.