Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. jari@pollitasta.fi ✆ 050 5229 529

Tiina Arlin Vantaalta on sitä mieltä, että työttömyys ei ole työttömän oma vika (HS 23.9.2016). Se oli kyllä todella erikoinen näkemys.

Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika. Kenen muun vika se muka olisi? Pääministerin? Jumalan? Kohtalon? Vai hammaskeijun?

Oletaan, että Tiina Arlin jää työttömäksi. Sehän johtuu siitä, ettei hän osaa tai halua tehdä järkevään hintaan sellaisia hommia, joilla olisi jollekulle jotain arvoa.

Toki kuka tahansa meistä voi hetkellisesti menettää työpaikkansa ilman omaa syytään. Ehkä koko firma päätti lopettaa Suomessa. Tai pomo sattui olemaan ihan mahdoton kusipää.

Mutta jos Tiina Arlin on vaikkapa taitava java-koodari, hän vain marssisi kilpailevaan softafirmaan kadun toiselle puolen. Uusi työpaikka löytyisi kolmessa sekunnissa.

Entä jos Tiina Arlin ei satu olemaan nokkela ohjelmoija? Onko se muka jonkun muun vika kuin Arlinin itsensä?

Pitäisikö jonkin demareiden kehittämän empaattisen enkeliorganisaation kytätä jokaista tervettä ja toimikelpoista kansalaista siltä varalta, että joku ei itse viitsi huolehtia omasta markkina-arvostaan?

No, totta kai suomalaiset tekevät parhaansa, että kaikki vain odottavat tumput suorana. Aina jonkun muun tehtävä on huolehtia, että juuri minulle riittää elantoa.

Ongelma alkaa jo lapsuudesta.

Ensin vekarat passitetaan maailman parhaan varhaiskasvatuksen piiriin. Ja siitä alakouluun. Sitten yläkouluun ja ehkä lukioon tai ammattikouluun. Osa käy armeijan harmaissa. Lopuksi on hankittava yksi tai useita tutkintoja.

Pian suomalainen on viettänyt jopa 30 vuotta elämästään niin, että joku on kertonut hänelle joka päivä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ja tietenkin sama meno jatkuu työpaikalla.

Tulokseksi saamme tiina-arliineja, joiden mielestä jonkun muun pitäisi huolehtia, että hänellä hommia riittää. Jos onkin ankeaa, syynä on se kuuluisa Rakenteellinen Ongelma.

Huvittavinta tilanteessa on opettajien oma asenne, joka ei näytä muuttuvan sitten millään. Lehtori Outi Nikanderin näkemys vuodelta 2013 lienee tyypillistä tuskailua:

”Millä ajalla ja kenen rahalla opettajat täydennyskoulutetaan? Mistä saadaan opetusmateriaalit ja sopivat harjoituskokeet? Vai vastuutetaanko ja koulutetaanko kaikki lukion opettajat?”

(HS-mielipide 22.1.2013 – Saavatko opettajat valmiudet ylioppilasuudistukseen?)

Talouselämä-lehti (28/2016) kyseli hiljattain, ”miten yli 20 000 heikosti tai keskinkertaisesti tietotekniikkaa hallitsevaa opettajaa koulutetaan?”.

Edes opettajat itse eivät muka voi opiskella oma-aloitteisesti mitään, vaikka jokaisella heistä on käytössään netti ja tietokone. Osaamisen pitäisi kaiketi hiipiä korvien väliin jonkin mystisen telepaattisen osmoosin välityksellä.

Jos saan arvata, nämä kädettömät tolvanat osaavat kuitenkin sujuvasti surffata kaiket illat netissä. Mutta eivät he siellä käy vahingossakaan läpi Khan Academyn maksuttomia kursseja.

Onko sekin rakenteellinen ongelma, että vapaa-aika kuluu verkkokaupoissa tai juorujen ja pornon parissa?

Kaikki opiskelu on lopulta itseopiskelua. Jos oppi ei maistu, työttömyys odottaa jo seuraavan nurkan takana.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 25. lokakuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.


186 vastausta

  1. Kiitos tavallistakin mainiommasta kirjoituksesta! Hienoa, että Jari uskallat nostaa kissan pöydälle.

    1. Eivätkö ihmiset todella ymmärrä, miten tuhoisaa on opettaa avuttomuutta? Aivan täyspäisetkin jankuttavat joka paikassa, ettei työttömyydelle muka voi mitään. Merkillistä kohtalonuskoa sellainen.

      1. Ehkä elämme kohtalotaloudessa, jossa vastuu on ulkoistettu oman pään ulkopuolelle?

        Päättäminenhän on vastuunottamista ja -kantamista. Kun lilluu ajopuuna elämänvirrassa, on vapaa tuolta vastuun taakalta. Seuraukset tiedämme kaikki.

    2. jos minulla on ravintola niin pitääkö minun palkata kaikki työttömät ammattitaitoiset ravintolatyöntekijät riippumatta siitä onko ravintolassani vapaita työpaikkoja tai ei?

      1. Ei tietenkään Lissu.

        Luin kommenttini nyt noin viisi tuntia myöhemmin uudelleen. Siitä jäi hyvin oleellinen kohta pois: maininta sarkasmista.

        En todellakaan usko kohtalotalouteen. Mun moka, opiksi itselle.

    3. Toivon kaikille työttömien morkkaajille omakohtaista työttömyyttä niin todellisuudessa huomaatte, ettei näiden työttömien määrän aiheuttamasta suosta niin vain nousta tai tulla valituksi töihin (vaikka olisit paras työhön…), eikä pitkäaikaistyöttömyyden korvauksilla perheellinen työtön Suomessa ainakaan elä = 500e kk nto. Töitä ei ole, vaikka toisin yritetään valehdella. Tunnustettaisiinko ihan tosia-asiat jo eikä puhuta p.skaa. P:npuhuminen ja asioiden vääristely on helppoa, vaan esim rekryasenteiden ja -faktojen tunnustaminen yms on vaikeaa.

      1. Ei töitä tietenkään ole, jos joistain loppuun kilpailluista tai hyödyttömiksi muuttuneista duuneista pitäisi saada rahaa.

        Usein kaltaisesi nimimerkin takaa huutelevat pelkurit kuvittelevat, että kaikki hyödyllinen on jo keksitty. Niin ei tietenkään ole.

        Siitä vain nyt pohtimaan, minkä ihmisiä riivaavan ongelman kimppuun aiot hyökätä. Niitä riittää ratkottavaksi loputtomasti. Jos ratkaisusi hyöty on iso ja kilpailu vähäistä, siitä on luvassa erinomainen liksa.

        Mutta jos saan arvata, et tietenkään voi tehdä mitään. Se johtuu siitä, ettei sinulla ole rahaa, suhteita tai osaamista. Etkä voi mitään uutta opetellakaan, koska seliseli. Jonkun olisi kaadettava osaaminen korvastasi sisään.

      2. Ai niin, toteanpa nyt vielä sen, että olen kyllä ollut työttömänä aikoinaan. Pian työkkäri passitti aputyömieheksi kunnan hommiin.

        Palkka oli tietenkin surkea ja päivät tylsiä ja/tai raskaita. Muistan erityisen elävästi viikot lautapoikana 25 asteen pakkasessa.

        Seuraavaksi joku varmaan kertoo, miksi olin jotenkin väärällä tavalla työtön niin, ettei minulla ole varaa kommentoida aihetta.

        1. Jääpä nykyään työttömäksi, voit pudota sinakin pilvilinnoistasi. Vaikka luulet olevasi miten hyvä, et äkkiä olekaan. Ja sitäpaitsi, jos olen jo ammattilainen alallani, johon kokoajan haetaan työntekijöitä, enkä töitä saa, vika ei ole minussa vaan ehkä myös ikärasismissa ja muutapa niitä asenteita eli kouluta esim. työnanatajat ensin… Itse en enää tässä iässä ammattiani muuta, koska olen tsto-kauppa-laaduntark.-kokooja yms alan ammattilainen jo, eikä siis ole mitään kiinnostusta vaihtaa pois näiltä laajoilta aloilta, jossa työtä on vaan sitä ei saa. Ja tämä tilanne on työttömien fakta. Ansiosidonnaisen kesto ei todellakaan riitä työllistämään nykyoloissa. Sen jälkeen 500e kk nto lyhyen (naisilla pienen) ansiosidonnaisen jälkeen / työm. tuki, josta menee veroa jopa 20-25%, mikä on todella väärin tällaisessa kriisitilanteessa.
          Ei ollenkaan ok esim perheellisillä tämä tilanne, jossa vanhemmat ovat työttöminä ja 18-20 v nuoret töissä edes hetkittäin… Millaista mallia on perheissä näyttää näin, jos on tilanne. Toivon sinulle Jari työttömyyttä nykyoloissa niin todella näet, mitä se on.

          1. Kuten jo etukäteen arvasin, olen tietenkin ollut jotenkin väärin työtön. Kokemukseni ovat siis mielestäsi liian vanhoja, pitäisikin olla työttömänä juuri nyt. Ikään kuin asetelma siitä jotenkin muuttuisi.

            Sitä paitsi jos haluaisin työttömäksi, joutuisin toimimaan omien neuvojeni vastaisesti. Se ei kai olisi kovin johdonmukaista.

            Pahansuopa vastaksesi vain vahvistaa tekstini alkuperäisen pointin, kun toteat että ”itse en enää tässä iässä ammattiani muuta”.

            Oletko koskaan pohtinut, mitä ikäsyrjintä tarkoittaa? Se ei nimittäin ole ikäsyrjintää, jos työnantaja haluaa työntekijöiltään joustavampaa asennetta kuin mitä itse kommentissasi osoitat.

          2. Aluksi on todettava että epäonnen toivominen toiselle harvoin on kovin rakentavaa.

            Eittämättä myös työnantajissa on vikaa mutta jos toimialan kaikki työnantajat ovat kuvailemiesi kaltaisia, ainakin itse hakeutuisin suosiolla toisaalle töihin. Tai alkaisin heidän kilpailijaksi jos näen että ovat idiootteja.

            Vai olisiko Nokian yrityksenä pitänyt jäädä matkapuhelimien päätelaitebusinekseen kun heillä kerran oli osaamista siinä? Tai olisiko Vesku Loirin pitänyt itsepintaisesti jäädä futisvahdiksi tai pelkäksi näyttelijäksi?

          3. ”Ja sitäpaitsi, jos olen jo ammattilainen alallani, johon kokoajan haetaan työntekijöitä, enkä töitä saa, vika ei ole minussa”

            Eipä tietenkään, eipä tietenkään…

          4. Jarille työttömyyden toivominen on epäasiallista. Lisäksi toive on jo toteutunut. Jari on nimittäin koko ajan työnhakijana. Työtön hän ei silti ole.

            Yrittäjänä Jarin pitää hakea työtä jatkuvasti. Eivät projektit ja puhujakeikat tule hänelle automaattisesti. Olen itsekin ollut Jarin ”työnhaun” kohteena 10 vuotta sitten, eli hän halusi saada silloisen työnantajani asiakkaakseen. Ja kaikki mitä hän tarjosi oli Jarin itse vuosien varrella rakentamaa. Meidän tapaamisemme jälkeen hän meni seuraavaan paikkaan kysymään yritykselleen töitä. Jarilla on siis nyt 20 vuoden kokemus työnhakemisesta takanaan.

            Ja aina hän oli hakemassa piilotöitä. Ainakaan me emme ilmoittaneet tarpeistamme missään aviisissa.

            Työtön työnhakija voi tehdä ihan samat asiat perässä:
            – Kiteyttää millä tavalla tuottaa arvoa yrityksille
            – Tunnistaa sitä tarvitsevat toimijat
            – Kaivaa esille kuka päätöksen palkkaamisesta voi tehdä
            – Hankkiutuu kasvokkain.
            – Miettii keinot, millä mahdollisesti vielä alentaa ostamisen tai palkkaamisen riskin tunnetta.

            Työnhakija huijaa itseään, jos väittää ettei voi noita asioita tehdä.

            Tällä hetkellä siis autan työttömiä työnhakijoita tekemään tuollaisia työnhakuprojekteja. Toimii, jos on oikein tunnistettu tarve, yritys, päättäjä ja mahdollisuus palkata. Jos ei toimi, niin sitten tehdään tarvittavat fiksaukset ja mennään seuraavaan tapaamiseen.

          5. Kiitos Tommi, mainio rinnastus! Eikä se jää pelkäksi yksittäistapaukseksi tai anekdootiksi. Suomessa on kuitenkin hiukan yli neljännesmiljoona yrittäjää. Työttömän on sikäli aivan turha väittää, ettei ”jatkuva työnhaku” voisi toimia.

  2. Asiaa.

    Käsittämätöntä, mihin jamaan julkinen keskustelu onkin ajautunut. Yksilöillä on valinnanvapaus, mutta virhevalinnat ovat aina jonkun muun syytä.

    Tätä ei voi jakaa liikaa.

    1. Mikähän vinoutuma aivoissani on, kun luin ensin ”vihervalinnat” ja liitin kommenttisi vihervasemmistolaiseen politiikkaan? 😀

    2. Todella, näinhän uusliberalistinen ajattelu toimii: kaikki virheet ovat aina jonkun toisen syytä. Voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sosialisoidaan.

    3. Kotikasvatus on täällä jäänyt melkoisen monella kesken, koska ilman mitään omaa kokemusta työttömyydestä ollaan muka yhtäkkiä työttömyyden asiantuntijoita.

      Moisiin tunnekylmiin narsisteihin en haluaisi törmätä edes ohimennen kuntoillessa, mitä työttömän on muuten pakko harrastaa, koska eihän valtio järjestä meille juurikaan jatkokoulutusta, vaikka se olisikin erittäin todennäköisesti nopein väylä päästä takaisin sinne työelämään..!

      1. Jaa, luulisi että ilman omaa kokemusta työttömyydestä ollaan nimen omaan työllistymisen asiantuntijoita.

        Jatkokoulutuskaan ei aina auta jos pohjalla on loppututkinto nokkahuilunsoitosta. Työllistymisen ensimmäiset askeleet otetaan koulutuslinjaa valittaessa. Liian moni valitsee väärin.

      2. Myös yrittäjä ilman asiakkaita on työtön.

        Kyllä analogia tässä blogissa on siinä mielessä osuva. Jos yrittäjä ei pärjää jollakin alalla, voi olla parempi vaihtaa alaa. Yrittäjän kannattaa myös miettiä miten tuottaa eniten lisäarvoa asiakkaalleen; on se sitten lisää myyntiä, alentuneita kustannuksia tai vähentynyttä riskiä/lisää turvallisuutta. Yhtä lailla se on yrittäjän oma vika jos kauppa ei käy.. Veikkaan tosin että tällaisella otsikoinnilla (vaihda työttömän tilalle yrittäjä ja työttömyyden tilalle konkurssi) ei olisi tullut samanlaista keskustelua vaikka yhtä lailla osa yrittäjistä syyttää byrokratiaa, hallitusta, rakenteita tai mitä lie omasta kyvyttömyydestään.

        Joiltakin kommentaattoreilta on toki jäänyt huomaamatta (mahdolliset) työttömyyteen liittyvät erinäiset ongelmat kuten alentunut itsetunto, masennus tai ulkopuolisuus. Kun joutuu tuollaiseen kehään niin siitä nouseminen ei ole ihan helppoa.

        1. Pettymysten sietokyky tosiaan vaihtelee. Siihen vaikuttaa varmasti jo lapsuus. Curling-vanhemmat suojelevat kullannuppujaan kaikilta pettymyksiltä.

          Yrittäjäehdokas tuskin pärjää alkua pidemmälle, jos hän ei kestä takaiskuja ja torjuntaa. Seurauksena on ”alentunut itsetunto, masennus tai ulkopuolisuus”.

          1. Tämän päivän Hyysäri kertoo että koulussa lopetetaan arvosanojen antaminen koska se saattaa aiheuttaa ahdistusta. Jatkossa arvioidaan oppimista, ei osaamista. Ja ei, en ymmärtänyt logiikkaa…

  3. Minä olen tilanteeseen tyytyväinen. Oma jälkikasvu on nimittäin kasvatettu siihen malliin että ne syövät työelämään siirryttäessä nuo pullamössöt elävältä ennen ensimmäistä työhaastattelua.

    Silmäilen usein Opettaja-lehteä, ja silmiinpistävää on sen valittava moodi; kaikki on paskaa, mihinkään ei ole aikaa (10 viikon kesätauko, anyone??), vaatimukset ja nynnynnyy. Ja sama itku jatkuu lehtien palstoilla, kun milloin mikäkin Mirjapetteri ei saa töitä mistään vaikka on loppututkinto ja väikkäri naistutkimuksesta. NiinQ.

    Elämä on taistelu, ja siihen pitää varautua asianmukaisesti. Mitään ei saa ilmaiseksi, paitsi välttämättömän minimin. Ie työttömyyspäivärahan. Jo työpaikkaan pitää OSATA JOTAIN TUOTTAVAA! Ensimmäinen ohje kaikille (opiskelupaikkaa valittaessa) pitäisi olla, että katsoo sellaisen alan jossa valtaosa työpaikoista on yksityisellä sektorilla. Sossut ja muut humalistit kun joutuvat tyytymään julkisen puolen paikkoihin ja sinne päästäkseen pitää olla sukua Marxille.

    1. Tavallaan on tietysti loogista, että jos perinteinen opettaja kaataa oppia muksujen korvasta sisään, hän tietysti olettaa saavansa vastaavaa kohtelua itsekin. Mutta silti tuo kuvaamasi opettajien pelottava uusavuttomuus pistää kyllä silmään kaikkialla.

    2. Olen pitkälti samaa mieltä.

      Keskustelimme puolisoni kanssa lasten tulevista työpaikoista joskus tulevaisuudessa. Kerroin suoraan tehneeni kaksi päätöstä, joista en jousta; 1. en ota heitä firmaani töihin ja 2. ensimmäinen ihan oikea työpaikka tulee olemaan puhelinbuukkausta/jokin oikea provisiopalkkainen myyntityö.

    3. Sinulla on herttainen usko siihen, ettei joku muu osaa kilpailla vielä kovemmin. Miksi muuten menestymisestä täytyy tehdä itsetarkoitus?

      1. Hyvä kysymys Joni.

        Käsitykseni mukaan on fiksua mennä sinne, missä ei ole niin kova kilpailu. On ihmisen työ lopulta mikä tahansa, kaikki liittyy jollain tavalla myyntiin. Jos ei muuten, niin sinun pitää myydä ideoita toiselle ihmiselle. Myyminen on taito, jolla on iso arvo.

        Sitä paitsi kesätyöpaikan saaminen on yleensä paljon helpompaa puhelinmyyntiyrityksestä. Sinistä merta. Esimerkkinä tämä. https://www.neste.com/fi/fi/neste-sai-enn%C3%A4tykselliset-17-000-kes%C3%A4ty%C3%B6hakemusta

    4. ” (10 viikon kesätauko, anyone??)”

      Niin jos satut viran saamaan. Iso osa opettajuuksistakin vain on määräaikaisia. Siinähän on kiva vedellä kesät palkatta. Japitkiä kesiä ollaan muiltakin ottamassa pois.

      Paska palkka, pitkät päivät. Illat menee töitä tehdessä, mutta siltä ajalta et saa mitään korvausta. Ai pitäisi ehtiä tehdä työpäivän lomassa? Koitapa itse huviksesi.

      Mikä ihmeen likasanko opettajista on tullut, jota kaikki tuntuvat heittelevän paskalla joka suunnasta!

      1. Opettajilla on ollut nyt ainakin 20 vuotta aikaa ottaa tietotekniikka haltuun. Sinä aikana niitä pelkästään kesätaukojakin on ollut 200 viikkoa, eli nelisen vuotta yhteensä. Eikö siinä olisi todellakaan ehtinyt sivistää itseään oma-aloitteisesti?

  4. Kouluhan (about mikä tahansa koulu) epäonnistuu juuri siinä että opettaisiin rakastamaan oppimista ja mikä siinä on hienoa. Taannoin juuri minulle eräs tuttu ihmetteli miten voin tietää niin monista asioista (keskustelu rönsyili putkihommista psykologiaan). Helposti kun rakastaa oppimista ja ei pelkää kokeilla.

    1. Joo, kaikkein oleellisinta olisi ehdollistaa lapsia opiskelemaan. Ihan sama mitä, kunhan siitä tulee palkinnoksi riittävä ryöppy endorfiinia!

      1. Mjoo, kunhan ei kannusta vain opiskelemaan ja opiskelemaan, kunnes on viisi tutkintoa mutta ei edelleenkään yhtään töitä. Että kunhan opiskellessaan oppii myös tuottamaan jotain hyödyllistä.

        1. Tutkinto ei ole todistus muusta kuin läsnäolosta ja tenttien läpäisystä.

          Motivaatio ja kompetenssi haettavaan tehtävään on yhtä kuin työmarkkina-arvo kyseisen tehtävän osalta.

          1. Kari, oma tutkintoni on juuri kuvaamasi kaltainen: läsnäoloa + tentit. Muutamaa parasta kurssia lukuunottamatta kaikki oleellinen tuli opituksi työprojekteissa opintojen ohessa.

            Ja kun en halunnut mennä Nokialle töihin, perustin itselleni työpaikan – eli toiminimen – heti toisena opiskeluvuonna.

        2. Tutkintojen keräily on tosiaan joillekin ilmiselvä tapa lykätä vastuuta omasta elannostaan.

  5. Noinhan se menee. Ongelmat alkavat jo peruskoulun penkiltä, jossa oppimisen lähtökohta on: ”Voitte ensin itse miettiä ja sitten opettaja kertoo oikean vastauksen”. Jos nykyajalle ominaista oikeassa olemisen tarvetta saataisiin hieman vähennettyä ja asioiden kyseenalaistamisen merkitystä korostettua, voisi meillä ehkä tulevaisuudessa kasvaa hieman itsenäisempiä sukupolvia.

    Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei tietenkään ole kotoa saatavissa yhtäläisiä valmiuksia omaehtoiseen ja kriittiseen ajatteluun, eikä mediakaan siihen kovin paljon suomalaisia nuoria kannusta. Mitä tilanteelle voisi sitten tehdä? Ei varmaan paljon muuta kuin yrittää tehdä oma osansa ja keskustella lähipiirin nuorten kanssa erilaisista asioista ja aidosti kysyä heidän näkemyksiään. Vastaukset tulisi myös hyväksyä nuoren omiksi eikä yrittää opettajan tavoin ”korjata oikeiksi”, olivat näkemykset sitten mitä hyvänsä. Vain sallimalla muiden mielipiteet voi kehittää omaakin itsekritiikkiä, sillä kukaan meistä ei ole kaikkitietävä, vaikka olisi kuinka varma omasta viisaudestaan.

  6. Ei ihan suoraan liity asiaan mutta tuli ajasta kitisevistä opettajista mieleen että törmäsin taannoin graduun, jossa oli tutkittu opettajien myöhästelyä. Nämä jakaantuivat tutkimuksessa niin että ajoissa oli 55 prosenttia ja myöhässä 45 prosenttia. Opettajat jotka tulivat myöhässä opetus alkoi keskimäärin seitsemän minuuttia oppitunnian alusta. Nopealla päässälaskulla opettajat hukkasivat yhden oppitunnin verran aikaa päivässä. Opettajanhuoneessa juoruilu ja kahvinjuonti oli siis tärkeämpää.

    Toisaalta en usko että hyvällä opettajalla, joka pystyy opettamaan sitä oppimisen rakastamista on minuuteilla mitään väliä. Vaikka uskoohan hallituskin että 6 minuutilla on merkitystä ja tuottavuus tulee ihan jostain muualta kuin noista kuudesta minuutista.

    1. Lähipiirissä on paljon peruskoulunopettajia, ja luottoni siihen ammattikuntaan on rapissut tehokkaasti. Valtaosa hankkii jonkun kirjasarjan, lukee opetettavat asiat sieltä ja teettää tehtäväkirjan tehtävät, ja kurssin lopussa tehdään kirjasarjaan kuuluva koe. Oma efortti tasan paikallaolo.

      Ehkä meidän PISA-menestys tulee kombosta hyvät kirjasarjat + opettajan (edes jonkinasteinen) kunnioitus.

  7. Vaimoni on opettaja. Hän luki jatkotutkinnon työnsä ohessa. Ja vielä erikoistumiset päälle. Vitutti yrittäjänä pyörittää kahden harrastavan lapsen arkea, kuskata, kokata, käyttää koirat ja tuhat muuta. Tän viikon maanantaina se oli jossain koulutuksessa, eilen ensiapukoulutuksessa. Milloin missäkin. Istuu vapaa-aikanaan koneella ja tekee töitä. Oon silti ylpeä hänestä, että näyttää omalla esimerkillään lapsille, että vaikka pääsisi vähemmällä, kannattaa tehdä töitä. Yrittäjänä minulle se on itsestään selvää. Ja sen verran on esimerkit uponneet lapsiin, että molemmat paiskivat koulussa kovasti töitä. Toivottavasti se jatkuu työelämään, ja he kuuluvat Olli Kuhtan lasten kanssa siihen porukkaan, jotka syövät pullamössöilijät elävältä.

      1. Se vie johonkin. Ja ei ole muille riesaksi. Pelkästään jälkimmäinen riittää syyksi.

        Olen enenevässä määrin sitä mieltä että työttömiltä pitäisi poistaa äänioikeus.

  8. Nyky-yhteiskunnassa tämä syyllisten etsiminen yksilöiden ongelmiin on ihan naurettavaa. Kenen vika yksilön työttömyys on? Mitä väliä.

    Oli syyllinen kuka/mikä tahansa, aikuisen yksilön tulee kyetä kantamaan seuraukset ihan itse. Tai sitten voi rukoilla vaikka lentävää spagettimonsteria apuun.

    Kaikkein alhaisinta on äänestää vasemmistopuolueita, jotka sitten pakottavat viattomat sivulliset kantamaan taakkaa. Minä en halua kantaa Tiinan taakkaa. Minua ei kiinnosta yhdenkään työttömän ongelmat. Minua kiinnostavat omat ongelmani. Niitäkin on ihan tarpeeksi.

    1. Maksan osuuteni veroista mukisematta niin, että hädässä olevat suomalaiset selviävät. Ikävä kyllä liian moni meistä saa ihan itse päättää, onko hätä vai ei. Sitä paitsi ainakin pahimpien demareiden mielestä hädäksi käy lähes mikä tahansa tikku sormessa.

      Ihmisluonto sitten huolehtii, että yhä useampi täysin työkykyinen ihminen alkaa kehittää syitä, miksi muiden tulisi elättää häntä.

      Kun riittävän moni muu lähipiirin ihminen onnistuu venkoilemaan itsensä sohvalle makoilemaan, tietenkin sosiaalinen paine helpottaa tosi nopeasti: ”Jos kerta tuo, niin kyllä minäkin olen oikeutettu siihen ja tuohon.”

      1. ”Hädässä oleva suomalainen” on vähän kuin ”elämänsä kunnossa oleva vainaja”.

        Tuo on ihan totta, että ihmispsykologia vetää mutkat suoriksi ja saa yksilön alentumaan ties mihin. Ehkä tässä on ankkurointi-ilmiö taustalla. Kun vieruskaveri surffaa 90% työajasta facebookissa, oma 80% surffaus tuntuu suorastaan yli-ihmisyydeltä.

      2. Parantaisella on ilmeisesti ongelmat alkaneet jo ennen lapsuutta, niin lapsellista sontaa oli tuo kirjoitus ja Tiina Arlinin ja muiden työttömien mobbaamista, veikkaan, että kirjoittaja on kunnon nousukas, ja kun on yrittäjä, myös kokoomuslainen, senhän näkee jo demareiden mobbaamisesta pariinkin otteeseen tässä ihmeellisessä kirjoitelmassa, josta en kyllä saanut mitään kiksejä, kyllä se yhteiskunnan tilasta ja rakenteista on kiinni onko kaikille töitä, jokainen on ammattinsa valinnut ja ihan kuka tahansa ei voi juosta koodaajan paikalle jäätyään työttömäksi, en palkkaisi tätä kirjoittajaa edes pitkin hampain koskaan mihinkään yritykseen, enkä kyllä maksaisi kursseistaankaan, jos sieltä alakoulusta ei ole muita oppeja jäänyt kuin kanssaihmisten kirjoitusten mitätöinti ja oman erinomaisuutensa korostaminen, jotain on mennyt pieleen myöhemminkin kuin alakouluaikoina, oliko tää muuten kokoomuksen joku puoluejulistus?

        1. Kokoomus on samanlainen julkisen sektorin ihailija kuin muutkin meidän sosialistipuolueet.

          1. Kokoomusta on tosiaan erittäin vaikea kannattaa. Se on täynnä merkillisen munatonta porukkaa, joka ei uskalla käyttää valtaansa silloinkaan, kun se on vaaleilla hankittu.

        2. Samaa mieltä kuin Maarit K. Eipä kannata kirjoitella työttömyydestä tai työttömistä, jollei ole mitään hajua itsellä, mitä se on. Kaikilla kun pappa ei betala koulutusta tms, jonka jo tarpeellisen on hankkinut joskus kuitenkin ja siihen päälle vielä roimasti työkokemusta sekä ilman omaa syytään ahneuden vuoksi on joutunut työttömäksi jopa vuosiksi. Ja tosiaankaan kaikille ei ole töitä, ainakaan jos on +45v. Mitä silloin pitäisi tehdä? Kituuttaa perheellisenä n. 500e kk nto eläkeikään asti, joka sekin on huonotuloista, jollei töitä löydy ennen.

          1. Et tietenkään voi arvostella aihevalintojani, jos et ole itse kirjoittanut koskaan bisnesblogia. Sehän on aivan sama kuin kommentoisit jotain kuolemasta, vaikket ole itse koskaan kuollut.

  9. Ensiksi haluaisin sanoa että kirjasi ovat todella hyviä, ja olen ostanut niistä useamman.

    Vaikka tässä kirjoituksessa oli paljon asiaa johon yhdyn, on siinä kuitenkin muutama ongelmallinen seikka.

    Jos Suomessa vallitsisi täysin vapaa markkinatalous, niin olisin koko kirjoituksestasi 100-prosenttisesti samaa mieltä. Sellaisessa talousjärjestelmässä työttömyys on aina oma valinta. Työmarkkinajärjestöjen ja sosialismin aiheuttamat ongelmat työmarkkinoihin tunnet varmasti hyvin, joten politiikan jätän tähän.

    Mihinkään firmaan ei tänä päivänä mennä noin vain. Ei nettihakemuksen kautta, eikä varsinkaan fyysisesti sisään marssimalla.

    Vaikka olisit harrastanut koodaamista koko elämäsi, se ei työnantajia kiinnosta. Ainoa kokemus joka heille jotain merkitsee, on sellainen joka on saatu työsuhteessa. Tässäkin tapauksessa vain vakituiset työsuhteet lasketaan. Kesätöistä ja muista määräaikaisista saatu kokemus koetaan lähinnä söpönä.

    Itseltäni löytyy pari vuotta vanhat diplomi-insinöörin paperit, joiden polttamista olen jo leikillä (enemmän tai vähemmän) harkinnut. Niitä työnantaja katsoo samalla lailla kuin sitä että hakija osaa sentään sitoa omat kengännauhat.

    Jos haen tavallista duunarin työtä, niin minut ohitetaan ylikoulutettuna. Jos haen korkeakoulutetun töitä, niin sitten taas useamman vuoden kokemus määräaikaisista ei riitä. Nettikursseja voi käydä korkeintaan oman ajan kuluksi.

    Olen samaa mieltä siitä että Suomen kouluissa kasvatetaan avuttomia ihmisiä, joilla ei ole mitään oma-aloitteisuutta. En kuintekaan koe kuuluvani heihin, vaikka työtön olenkin. Olin 12-vuotiaasta asti aina löytänyt töitä, ja vielä opiskelijana ollessa mitään ongelmaa kesätöiden saamisessakaan ei ollut. Sitten valmistuin juuri, kun YT-neuvottelut oli tuhonnut oman alani työmarkkinat. Satoja työhakemuksia olen lähettänyt ja soitellut perään, mutta jokaiseen ilmoitukseen on 100 tai jopa 1000 muuta hakijaa.

    Työttömiä on niin monta eri sorttia, että on turhaa niputtaa kaikkia yhteen niiden kanssa jotka eivät oikeasti edes yritä päästä töihin.

    1. Vaikka et ehkä neuvojani kaipaa, yhden annan kuitenkin!

      Huomaatko mitään loogista ongelmaa tuossa väitteessäsi, että työnantajaa kiinnostaa vain työsuhteessa hankittu kokemus? Jostainhan ne koodarit sinne firmoihin alun perin ovat tulleet.

      Näin entisenä työnantajana (ja koodarina) väitän tasan päinvastaista: sillä ei ole paskankaan merkitystä, mistä olet javasi tai muun kielen oppinut.

      Se on sitten toinen asia, haluaako joku työnhakijalta kokemusta. Mutta kokemuksellakaan ei ole mitään itseisarvoa. Sehän on vain (aika kehno) tapa yrittää varmistaa, että työnhakija ei osoittautuisi täydeksi pommiksi.

      Lopulta kyse on aina ostajan (eli työntantajan) riskistä. Jos nollaat hänen riskinsä, tietenkin pääset töihin saman tien – siis jos osaamisellesi on ylipäätään mitään kysyntää.

      Se teoriasta. Käytännössä itse tekisin niin, että lupaisin maksaa työnantajalle esimerkiksi 3 kuukauden ajan siitä, että saisin tulla näyttämään osaamiseni. Työntekijän arvioiminen tai perehdyttäminen kun ei ole ilmaista.

      Jos ajatus jotenkin tökkii, saman asian saat aikaan, kun perustat toiminimen ja alat myydä osaamistasi sen kautta. Ostajan riski suorastaan romahtaa siihen verrattuna, että hänen pitäisi palkata sinut työntekijäkseen.

      1. ”Huomaatko mitään loogista ongelmaa tuossa väitteessäsi, että työnantajaa kiinnostaa vain työsuhteessa hankittu kokemus?”

        Sellaisenaan väitteeni oli virheellinen. Mutta nuorena tai opiskelijana onkin helppo päästä töihin ilman kokemusta. Pääsinhän itsekin kun olin vielä nuori opiskelija.

        ”Näin entisenä työnantajana (ja koodarina) väitän tasan päinvastaista: sillä ei ole paskankaan merkitystä, mistä olet javasi tai muun kielen oppinut.”

        Tämä maa olisikin parempi paikka jos jokainen työnantaja ajattelisi noin.

        ”Käytännössä itse tekisin niin, että lupaisin maksaa työnantajalle esimerkiksi 3 kuukauden ajan siitä, että saisin tulla näyttämään osaamiseni…
        … perustat toiminimen ja alat myydä osaamistasi sen kautta.”

        Juuri tällaista olen ajatellut. Olisin oikeasti valmis jopa maksamaan työkokemuksesta. Mutta laki sitä tuskin sallii, ja jos jokin porsaanreikä löytyy niin tuskin yksikään firma uskaltaa sellaiseen lähteä.

        Suurin osa työsuhteistani on ollut vuokratyöfirmojen kautta, ja mielessäni on käynyt oman toiminimen perustamista ihan vain vuokratakseni itseäni työnantajille. Eräs entinen työkaveri (sivutoiminen yrittäjä) tyrmäsi ajatuksen perusteilla joita en nyt muista, mutta jos itse Jari Parantainen tosiaan tällaista ehdottaa niin saatan tutkia mahdollisuutta tosissani.

        1. Mutta laki sitä tuskin sallii, ja jos jokin porsaanreikä löytyy niin tuskin yksikään firma uskaltaa sellaiseen lähteä.

          Aivan varmasti jokin laki taipuu tähänkin käyttöön. Toisaalta on vaikea kuvitella, miksi yritystä pitäisi kieltää myymästä koulutusta mahdolliselle tulevalle työntekijälleen.

          1. Voisiko tässä olla liikeidea. Jos itse saisi yrityksen tarjoamaan koulutusta työllistämisen muodossa, voisi kuvitella että sitä saisi myytyä muillekin.

      2. En kyllä maksaisi siitä, että voisin mennä töihin. Ennemmin tekisin vaikka nettisivut tai pienen pelin todisteeksi taidoista. Työpaikalla tehtyjä juttuja on vähän vaikeampi näyttää muille firmoille. Töitä kyllä riittää, jos on osaamista. Työttömien pitäisi tosiaan oma-aloitteisesti opiskella. Toki joillain vanhuksilla se voi käsittääkseni olla vaikeata, kun ei enää aivot toimi? Sitä en vielä tiedä, kun en ole niin vanha.

        1. Ideasi on hyvä. Ehdotukseni tuottamat reaktiot ovatkin vain osoitusta siitä, miten rajoittuneita monet työnhakijat ovat. Kaikki investoinnit tulevaisuuteen ovat aivan mahdottomia. Ostajan (työnantajan) näkökulma ei kiinnosta pätkääkään.

          Varmasti osa iäkkäistä dementoituu. Mutta paljon useammin ongelma on asenteessa: ”Olen jo opiskellut ihan tarpeeksi, joten näillä eväillä mennään.”

      3. Kirjoittaja olettaa, että työttömällä on tuosta vaan fyrkkaa heittää 3 kuukautta maksaakseen työhönpääsystä? huh huh, toiminimellä taasen se on kyllä edelleen se työn ostaja, joka maksaa sinun palveluksistasi, et sinä! mitenhän tämän markkinatalouden kävisi, jos kaikki alkaisivat työttöminä ottamaan riskilainaa(jota ei muuten työtön pankista saa), saa maksaisivat harjoitteluun päästäkseen? huh huh, mitä teorioita, kohta varmaan ehdotat, että tehkää ihmeessä palkatta muutama vuosi ilmaiseksi töitä, ainakin kokemusta karttuu, eläkettä ei kylläkään, katsos, kun järjestelmä on se, joka sanelee tässä maassa, miten näitä hommia tehdään, myös laki, kukapa maksaisi työturvallisuudestasi sillä ajalla, siihen vielä vakuutukset päälle, jos työaikana jotain sattuu….ei ole taas tätä aivopierua mietitty aamutuimaan yhtään pidemmälle kuin nenän päähän.

        1. Jokainen yrittäjä tekee ilmaiseksi töitä paljonkin. Sitä kutsutaan joskus investoinniksi, joskus tuotekehitykseksi ja toisinaan myyntityöksi.

          Huh huh, olisihan se tosiaan hurjaa, jos työnhakijakin investoisi omaan tulevaisuuteensa!

        2. Suurin osa ihmisistä toistelee itselleen lausetta, ”en voi”. Tuota lausetta kuulee todella usein. Olipa kyse elämäntapojen remontista terveelliseksi, taukojumpasta tai taloudellisen riippumattomuuden hankkimisesta. Vastaus ”minulla ei ole varaa” tai ”en voi”, blokkaa aivot, niin että ihminen lakkaa ajattelemasta. Sen sijaan, kun alat sanomaan, ”kuinka voin hankkia tuon?”, kysymys aktioi aivosi työskentelemään ja hakemaan ratkaisuja. Kannattaa olla rohkeasti itsekäs ja ahne. Ala sanoa itsellesi ”minulla ei ole varaa”, sijaan, ”kuinka minulla olisi varaa tuohon”. Vinkkinä. En kannusta tässä nyt aivottomaan työllä itsensä tappamiseen.

      4. ”Käytännössä itse tekisin niin, että lupaisin maksaa työnantajalle esimerkiksi 3 kuukauden ajan siitä, että saisin tulla näyttämään osaamiseni. ”

        Mitä järkeä tuossa on, kun voi yhtä hyvin tehdä töitä ilmaiseksi itselleen?

        Mitä tähän mysteeriin tulee, miksi jotkut ovat töissä ja jotkut eivät, niin ehkäpä fakta, että 80 % työpaikoista jaetaan suhteilla – siis piirien ulkopuolella olevat kilpailevat niistä jäljelle jäävistä 20 prosentista – kertoo jotakin.

        Kaikki työpaikat kun eivät ole huippuosaajien erityisosaamis-asiantuntijatehtäviä, vaan autokuskiksi pääsee isin firmaan, kaupankassaksi äidin kauppaan jne.

        1. On se vain kumma, että joillain niitä suhteita on ja toisilla ei. Satutko itse kuulumaan juuri tuohon 20 prosenttiin, joka on jätetty piirien ulkopuolelle?

          1. Ei siinä ole mitään kummallista. Satutko itse kuulumaan siihen 80 prosenttiin joka sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa isukin suhteilla?

          2. Oletan nyt, että sinäkin olet täysi-ikäinen. Kenen asia on hankkia sinulle niitä tarvittavia suhteita, jos ei se ole oma tehtäväsi?

            Tuo ”minulla ei ole” -puhe on jälleen yksi itsepetostelun peruslaji, jonka avulla ihmiset väistelevät omaa vastuutaan.

          3. Ja jotta sisäinen sankari ei nyt ryhdy selittämään kuinka ”ihan kuka tahansa voi tulla miksi tahansa elämässä”, siteeraan hieman mietintöä nimeltä ”EU:N SOSIAALINEN TODELLISUUS”

            ”Eurooppalaisista 40 prosenttia on sitä mieltä, että köyhyys on väistämätöntä tai
            seurausta huonosta onnesta, ja 18 prosenttia katsoo, että köyhyyden syy on laiskuus.
            31 prosenttia kuitenkin katsoo köyhyyden heijastavan epäoikeudenmukaisuutta (ranskalaisista
            ja ruotsalaisista 10 prosenttia enemmän, briteistä 10 prosenttia vähemmän). Lasten köyhyyttä
            tutkittaessa on osoitettu, että tulevaisuudennäkymät ja kasvava vähäosaisuuden riski pysyvät
            samanlaisina sukupolvesta toiseen. Kysymys kuuluu, millä tavoin perinteisen tulonjaon
            keinoja ja kohdennettuja toimenpiteitä pitäisi yhdistää, että suunta saataisiin muutettua.”

            ”Korkean työttömyyden ja alhaisen työvoimaosuuden keskittyminen tietyille alueille sekä
            ikähaitarin kumpaankin päähän viittaa siihen, että tasavertaisten työmahdollisuuksien tiellä on
            useissa jäsenvaltioissa huomattavia rakenteellisia esteitä. Näiden esteiden poistaminen ja
            työllisyysasteen nostaminen ovat keskeisiä toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
            toteuttamiseksi.”

          4. Mistä revit noita juttujasi? Onko joku väittänyt, että ”ihan kuka tahansa voi tulla miksi tahansa elämässä”?

            Kenen asia on huolehtia työmarkkina-arvostasi? Onko se sinun vastuullasi vai ei? Jos ei ole, kenen siitä mielestäsi pitäisi vastata?

        2. Jos pääsee suhteilla työhön, jossa työnantaja maksaa palkan omasta pussistaan, niin silloinhan se on työnantajan oma valinta: Hän valitsee työntekijän, joka ei ole teholtaan paras saatavilla oleva.

          Kuinka suuri osa työpaikoista sitten on tuollaisia ’suojatyöpaikkoja’ joissa työnantaja tuhlaa omia rahojaan elättääkseen vähemmän tehokasta työntekijää? Ehkä 1%.

          ’Suojatyöpaikkaa’ ei kannata sekoittaa siihen, että saa työn ammatillisilla suhteilla, eli siten että työnantaja on useita kanavia pitkin päässyt vakuuttumaan tulevan työpanoksen arvosta.

          Markkina-arvosta huolehtiminen on tärkeää, vaikka uskoisi olevansa nykyisessä duunissa eläkkeelle asti. Palkkaa on nimittäin vaikea neuvotella lisää, jos työnantajalla on sellainen käsitys, että kukaan ei tule tarjoamaan parempaa palkkaa. Jos työnantaja taas kokee työntekijän olevan alipalkattu kilpailijan tarjoamaan palkkatasoon nähden, niin ylennys tai palkankorotus on kohtuullisen helppo neuvotella.

    2. ”Vaikka olisit harrastanut koodaamista koko elämäsi, se ei työnantajia kiinnosta. Ainoa kokemus joka heille jotain merkitsee, on sellainen joka on saatu työsuhteessa. Tässäkin tapauksessa vain vakituiset työsuhteet lasketaan. ”

      Meille on ainakin palkattu koodaajia suoraan lukiosta, ilman mitään virallista koulutusta tai työkokemusta. Kunhan löytyy koodaus-osaamista ja kiinnostusta oppia.
      Varmaan kyse on siitä, että mitä isompi firma, sitä enemmän arvostetaan erinäköisiä papereita… ja julkisella puolella paperit ovat ehdoton must.

      1. Itse palkkasin firmamme taitavimman ohjelmoijan jo silloin, kun hän oli 15-vuotias. Sitten vain odottelimme, että hän täyttäisi 16, koska muuten olisimme rikkoneet lakia.

        Ihan täysin emme onnistuneet kaveria hillitsemään. Hän teki sitten meiltä salaa töitä jo ennen syntymäpäiväänsä.

        1. Tämä keskustelu ei johda mihinkään, kun jankutetaan vain ohjelmoijista, tässä maassa kun on paljon muutakin tekemistä, ja tärkeitä ammatteja, yhteen puskaan tuijottaminen varmaan poikii yhden kurkkivan siilin sieltä aina silloin tällöin, mutta ei ratkaise puolen miljoonan työttömän työllistymisongelmaa…..

          1. Ehkä se vaatisi hiukan abstraktimpaa ajattelua hoksata, että koodari on tässä yhteydessä vain esimerkki.

          2. Jos koodari on vain esimerkki, ehkäpä kannattaisi ottaa huomioon että kaikki ammatit eivät ole koodariammatteja, ja näin kuten tavallista asioita ei voi yleistää.

            Faktahan on että työttömiä on n. puoli miljoonaa ja avoimia työpaikkoja joitain kymmeniä tuhansia. Joku neropatti voi tähän kommentoida että tuottavalle työntekijälle on aina tarjolla työpaikkoja, sillä tokihan työnantaja palkkaa aina henkilön jonka työskentely firmassa tuottaa sille voittoa.

            Mutta voi: rahaa ei ole loputtomasti. Työn tuottavuus on alkutuotannon ulkopuolella vain suhteellinen käsite, sillä sitä koodiakaan ei tarvita loputtomasti, ja mitä useampi sitä haluaa tuottaa, sitä vähäarvoisempaa koodaustyö on.

            Kilpailu ei katoa mihinkään vaikka harjoittelisit koodaamista 24/7: saatat olla huipulla mutta siitä saat vain syyn syyllistää jotakuta muuta siitä, ettei hän myöskin uhrannut koko elämäänsä koodaamiselle.

            Eli ei kuulosta rajallisen elinajan elämässä ja rajallisten resurssien maailmassa erityisen järkevältä puuhalta.

          3. Joni, eiköhän taloustieteen Nobel ole sinun, jos pystyt osoittamaan, että ”rahaa ei ole loputtomasti”.

          4. Onko sinulla, Suomen valtiolla, EU:n keskuspankilla tai koko maapallolla rahaa loputtomasti? Vai hyväksyvätkö työntekijäksi palkaksi pelkän lupauksen, että palkka tulee sitten joskus, vaikka firmalla ei nyt olekaan rahaa?

          5. No, tosiasiassa rahaa on kyllä loputtomasti. Mutta sekin on laaja aihe, joka ei kuulu nyt tähän yhteyteen.

    3. Vastaan tähän kysymykseen ja kommentoin blogia sillä taustalla, että tällä hetkellä autan ihmisiä saamaan töitä. Lähestymistapamme on ”parantaismainen” eli joka asiakkaan kanssa ensin tuotteistamme hänen osaamisensa ja sen jälkeen alamme markkinoimaan sitä. Tähän mennessä alle kahdessa kuukaudessa kaikki ovat päässeet töihin. Ja asiakkaamme maksavat tulossidonnaisen palkkionsa itse.

      Koska en koskaan syyllistä asiakkaitani, niin asiat, joissa tarvitaan eniten APUA ovat:
      1. kiteyttää, miten heidät palkkaamalla tienaa rahaa. Mitä kapeammaksi kiteytys saadaan, sen helpompaa on vaihe 2.
      2. Tunnistaa muitakin kohdeyrityksiä kuin Suomen 50 suurinta työnantajaa. Usein paikka löytyy pienemmästä yrityksestä.
      3. Tunnistaa konkreettinen ongelma jonka ratkaisemisessa he voisivat yritystä auttaa. Tämä on vahvasti kytköksissä kohtaan 1.
      4. Auttaa pääsyssä yritykseen esittelemään tuo idea.
      5. Sparrata, aikatauluttaa, kannustaa ja pitää tahtia yllä.

      Kaikkien kanssa onnistuu ja useimmiten aukot osaamisessa on helppo paikata sillä, että lukee ja ottaa selvää. Motto on, että se miten haet töitä kertoo siitä, miten teet työtä.

      Jos laitat sisään sadannen hakemuksen samalla tekstillä, niin onnistumisen todennäköisyys on alle prosentti. Mutta jos tunnistat yrityksen tarpeen ja luot siihen ratkaisun, niin tällaiset ihmiset työllistyvät aika nopeasti. Ja sama pätee avoimiin hakuihin. Jos jo ennen hakemusta haastattelet yrityksen asiakkaita, työntekijöitä ja sidosryhmiä ja osoitat hakemuksessasi ymmärtäväsi mitä haet ja pystyt asiat ratkomaan, niin todennäköisesti pääset ainakin haastatteluun.

      Ehkä blogin viestiin toteaisin, että hetkellinen työttömyys ei nykyisin useinkaan ole työttömän vika. Voi olla, että joku toiminto vain lakkaa olemasta. Mutta pitkään jatkunut työttömyys on terveellä ihmisellä priorisointikysymys.

      1. Kiitos Tommi, tämä oli valaiseva koonti. Hauska tuo mottosi ”miten haet töitä kertoo siitä, miten teet työtä”.

        Tästä olen tietysti paasannut monta kertaa menneinä vuosina. Usein hakija a) väittää olevansa erittäin fiksu ja lahjakas ja b) sitten hän kuitenkin hakee töitä tavalla, jossa ei ole järjen häivää.

      2. Olisi mielenkiintoista tietää miltä alalta asiakkaanne ovat? Tuloksenne ovat suorastaan järisyttäviä, jos olette onnistuneet löytämään yli viiskymppiselle toimistosihteerillekin töitä alle kahdessa kuukaudessa, kun alalla on ylitarjontaa ja lisäksi tuo ikäsyrjintä rasitteena? Itsellä taas sellainen kokemus, että ns. työvalmentajat haluavat kaikki pistää ensimmäiseksi sinun cv:si uusiksi(siinähän se vika aina on…), sitten ihan hyvääkin
        asiaa, laitellaan hakuja pk-yrityksiin, tarkennetaan jokaiseen hakuun kohdennukset ja sinun osaamisesi
        ydinkohdat yrityksen kannalta, on muuten tehty erinomaisia myyntikirjeitä kaikilla mausteilla ja juurikin noin kuin sinäkin toimit…….ei tuloksia!

        Mitä tarkoitat pitkään jatkuneen ihmisen työttömyyden priorisointikysymyksellä? Kannattaa heittäytyä hirteen, niinkö?

        1. Hei Maarit,

          Asiakkainamme on ollut useita yli 50 vuotiaita henkilöitä ja on tälläkin hetkellä. Ja sekä miehiä, että naisia. Koulutustaustat ovat vaihdelleet melkoisesti, mutta tärkeintä on ollut, että kokemuksesta löytyy jotain osaamisalueita joilla on konkreettista markkina-arvoa.
          Ja toiseksi – hakuprosesseihin on nähty huomattavan paljon vaivaa. Usein hakijamme käyttää monta päivää valmistelutöihin ennen kuin on yhteydessä potentiaaliseksi arvioituun yritykseen. Mutta tuloksena on, että yritykset ovat olleet jopa ilahtuneita siitä, että henkilö haki heille töihin. On aika poikkeuksellista, että joku tuolla ulkona näennäisen pyyteettömästi miettii miten voisi yritystä auttaa sen ongelmien ratkomisessa ja tuo ihan toteuttamiskelpoisia ideoita pöydälle. Ja kun mekään emme saa mitään palkkiota, jos emme onnistu auttamaan työpaikan löytämisessä, niin koetamme auttaa hakijoitamme kaikin keinoin.

          Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, niin yhtään yli 50 vuotiasta toimistosihteerinaista emme ole auttaneet. Viime viikolla töihin pääsi 48 vuotias mies office manager tittelillä. Ja 54 vuotias nainen markkinointitehtäviin. Eli ehkä noiden kombinaatio sitten olisi lähimpänä 🙂

          Priorisoinnilla tarkoitin sitä, että jos työttömyys pitkittyy, niin jokaiselle TERVEELLE löytyy Suomesta jotain työtä. Silloin voi joutua tinkimään palkasta, työmatkasta tai työnsisällöstä. Mutta silloin ei tarvitse olla työtön.

          Mutta tarkennan vielä, että me emme yritä auttaa ihmistä mihin tahansa työhön vaan juuri sellaiseen, johon hän haluaa. Koska sellaista harvoin on avoimessa haussa, niin se pitää kaivaa piilotyöpaikoista.

          Kokemusta tähän sain kun perustin oman yritykseni kaksi vuotta sitten. Huomasin olevani heti ensimmäisenä päivänä työtön. Missään ei ollut avoimia ostoilmoituksia. Kaikki työt piti etsiä markkinoinnin, verkostojen tai liidienhakuvälineiden välillä. Onnistuin siinä erittäin hyvin. Nyt autan työnhakijoita tekemään samaa, koska ihan samasta asiasta on kysymys: Haetaan oikea kohderyhmä tuotteistetulle palvelulle. Mutta samalla tavalla kuin yrityksetkin tarvitsevat apua tuotteistukseen, viestintään ja markkinointiin, niin tarvitsevat myös työnhakijat. Olemmekin ikäänkuin työnhakijoiden mainostoimisto.

          Anteeksi pitkä vastaus, mutta tästä aiheesta on mukavaa kertoa.

    4. Oma valinta se insinööriopintokin on ollut, olisiko putkimiehen papereilla ollut helpompi selvitä työhaastatteluun?

      1. Ensimmäinen asia, jonka yli 50 -vuotiaan tulee tehdä rekrytoimakseni on

        1) Luopua vetoamasta pitkään työkokemukseen tai ikään hyvän rekrytoinnin mittarina

        2) luopua etukäteen ikärasismista syyttämisestä siltä varalta, ettei tule valituksi

        1. Tosiaan kaikenikäisistä työnhakijoista löytyy tyyppejä, jotka kuvittelevat työpaikkaa juuri häntä varten suunnitelluksi päivähoitolaksi.

          Niinpä haastatteluihin marssii edelleen ihmisiä, jotka höpisevät liikuttavan estottomasti siitä, mitä he itse toivovat, haluavat ja tarvitsevat. Siitä ei myyntipuhe enää paljon paskemmaksi muutu.

          Fiksu työnhakija tajuaa kertoa, miten hän ajatteli hyödyttää työnantajaa. Sellaiset ihmiset ovat yhä yllättävän harvinaisia.

  10. Jännä jatkumo: aloitetaan Tiinasta, yksilöstä, mutta parin kappaleen päästä ollaankin jo lapsuudessa ja koulussa, systeemisissä tekijöissä… 😉

    Opittu aluttomuus renosoi. Mutta kommentoijien ”dog eat dog” -maailmankuva ei. Kuka haluaa olla hyödyke, kuka ihminen muullekin kuin äitilleen?

    Paskamaisinta on, että synkistelystä ja ääriraadollisesta maailmankuvasta kärsivät eniten ne, jotka jo ennestään ovat ahtaimmalla. On turha saarnata yksilön vastuusta ja toimenpide-ehdotuksista, jos opittu pelko ja häpeä hallitsevat elämää ja ovat vastassa joka nurkan takana…

    Puolueista viis, mutta kyllähän sen niin kuuluu mennä, että vahvan kuuluu auttaa ja nostaa heikompaa. Ja tällä en tarkoita vain toimimattomaan järjestelmään veroeurojen pakotettua tuuppaamista, vaan ihan oikeaa auttamista. Niiden ihmisten auttamista, jotka ovat itse valmiita tekemään työn, mutta tarvitsevat siihen jeesiä. Ollaan ihmisiksi.

    1. ”Puolueista viis, mutta kyllähän sen niin kuuluu mennä, että vahvan kuuluu auttaa ja nostaa heikompaa.”

      Selkäpiitä karmii lukea tälläistä. Minä en ikinä allekirjoittaisi noin kuvottavaa teoriaa. Minun maailmassani vahva ja heikko ovat yksilöitä; kumpikaan ei ole velvollinen auttamaan toisiaan.

      Minun maailmassani vahva ei ole heikon orja.

      1. Tässä maassa vallitsevana tendenssinä on tehdä vahvoista heikompien ”orjia”. Tavalla tai toisella.

        Toimintaa kutsutaan nimikkeillä ”tulonsiirto”, ”tasa-arvo”, ”sosiaalinen vastuu”, ”demokratia” tai ”pohjoismainen sivistysvaltio”.

        Kolmikantainen ”Kilpailukykysopimus” on näitä heikkopäisimpiä sumutuksia aiheen tiimoilta. Korporaatioiden valtaa tässä pönkitettiin eikä mitään muuta.

        Orjuuttaminen toteutetaan ”demokraattisesti” verotuksen kautta. Ne, jotka tällaisen orjuuttamisen kohteeksi joutuvat, eivät omaa valitusoikeutta missään oikeusasteessa. Vaihtoehdoiksi jäävät maasta muutto, verokeinottelu tai luovuttaminen. Yrittää voi tietysti edelleen…

      2. Kuka tuossa orjuudesta puhui? Olemme kai demokraattisessa yhteiskunnassa ja kaikki maksavat ajallaan veroja saadakseen palveluja! Myös hädän hetkellä, ja se hätä on silloin, kun tuotannolliset ja taloudelliset selitykset työnantajan taholta sinut potkivat työelämästä pihalle! Huomautettakoon, että työtön maksaa veroja pienestä tuestaan joka kuukausi 20 -25%, maksatko sinä? Entä pääomaverotus? Kaukana tuosta! Vahva ja heikko ovat tottakai yksilöitä, mutta minua karmisi tulla vastaan tätä ihmistä, joka ajattelee toisen ihmisen auttamista tilapäisesti orjuutena?? Odotas, kun itse jäät työttömäksi, muuttuu ääni kitusissa!

        1. Miten verovaroista voi maksaa veroa? Tuo näennäinen 20-25% ver tarkoittaa käytännössä sitä että saat verovaroja vain vähän vähemmän kuin bruttona luulisi. Pääomavero taasen pompsautettiin 34 prosenttiin.

          1. Kyse on rahan kierrosta, eräästä taloustieteen aivan peruskäsitteistä. Kun rahaa käytetään palvelun A maksamiseen, maksulla voidaan ostaa palvelu B ja niin edelleen. Jokaista palvelua tietysti verotetan. Normaalisti jokaisessa vaiheessa syntyy hävikkiä, minkä korvaamiseen tarvitaan arvonlisää, joka voi olla esimerkiksi alkutuotantoa.

          2. Onko arvonlisällä mielestäsi jokin katto, jota se ei voi ylittää?

  11. Opettajien dissausta muuta kuin provomielessä on myöskin hyvin vaikea ymmärtää.

    Toki ammattikuntaan mahtuu paljon mätiä omenia, joiden kuuluisi olla muualla kuin koulussa, mutta suuri osa tuntemistani opettajista on rautaisia ammattilaisia. Ammattilaisia, jotka tekevät paljon pyyteetöntä ja ilmaista duunia tehdäkseen työnsä entistä paremmin – monesti ankeista olosuhteista ja resurssipulasta huolimatta.

    Jos ei ole muutamaan kymmeneen vuoteen käynyt koulussa, suosittelen visiittiä sijaisopettajan kengissä. Saattaa yllättää, millainen koulumaailma on tätä nykyä omin silmin nähtynä ja omassa kropassa koettuna…

    1. Jostain syystä moni aina olettaa, etten tiedä kirjoittamastani asiasta tuon taivaallista. Luulen kuitenkin, että tunnen opettajan arkea paljon tarkemmin kuin keskimääräinen provokaattori.

      Toisaalta on tosi vaikea on olla yleistämättä, jos kymmenettuhannet opettajat ilmoittavat, etteivät he osaa käyttää tietokoneitaan.