Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Tiina Arlin Vantaalta on sitä mieltä, että työttömyys ei ole työttömän oma vika (HS 23.9.2016). Se oli kyllä todella erikoinen näkemys.

Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika. Kenen muun vika se muka olisi? Pääministerin? Jumalan? Kohtalon? Vai hammaskeijun?

Oletaan, että Tiina Arlin jää työttömäksi. Sehän johtuu siitä, ettei hän osaa tai halua tehdä järkevään hintaan sellaisia hommia, joilla olisi jollekulle jotain arvoa.

Toki kuka tahansa meistä voi hetkellisesti menettää työpaikkansa ilman omaa syytään. Ehkä koko firma päätti lopettaa Suomessa. Tai pomo sattui olemaan ihan mahdoton kusipää.

Mutta jos Tiina Arlin on vaikkapa taitava java-koodari, hän vain marssisi kilpailevaan softafirmaan kadun toiselle puolen. Uusi työpaikka löytyisi kolmessa sekunnissa.

Entä jos Tiina Arlin ei satu olemaan nokkela ohjelmoija? Onko se muka jonkun muun vika kuin Arlinin itsensä?

Pitäisikö jonkin demareiden kehittämän empaattisen enkeliorganisaation kytätä jokaista tervettä ja toimikelpoista kansalaista siltä varalta, että joku ei itse viitsi huolehtia omasta markkina-arvostaan?

No, totta kai suomalaiset tekevät parhaansa, että kaikki vain odottavat tumput suorana. Aina jonkun muun tehtävä on huolehtia, että juuri minulle riittää elantoa.

Ongelma alkaa jo lapsuudesta.

Ensin vekarat passitetaan maailman parhaan varhaiskasvatuksen piiriin. Ja siitä alakouluun. Sitten yläkouluun ja ehkä lukioon tai ammattikouluun. Osa käy armeijan harmaissa. Lopuksi on hankittava yksi tai useita tutkintoja.

Pian suomalainen on viettänyt jopa 30 vuotta elämästään niin, että joku on kertonut hänelle joka päivä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ja tietenkin sama meno jatkuu työpaikalla.

Tulokseksi saamme tiina-arliineja, joiden mielestä jonkun muun pitäisi huolehtia, että hänellä hommia riittää. Jos onkin ankeaa, syynä on se kuuluisa Rakenteellinen Ongelma.

Huvittavinta tilanteessa on opettajien oma asenne, joka ei näytä muuttuvan sitten millään. Lehtori Outi Nikanderin näkemys vuodelta 2013 lienee tyypillistä tuskailua:

”Millä ajalla ja kenen rahalla opettajat täydennyskoulutetaan? Mistä saadaan opetusmateriaalit ja sopivat harjoituskokeet? Vai vastuutetaanko ja koulutetaanko kaikki lukion opettajat?”

(HS-mielipide 22.1.2013 – Saavatko opettajat valmiudet ylioppilasuudistukseen?)

Talouselämä-lehti (28/2016) kyseli hiljattain, ”miten yli 20 000 heikosti tai keskinkertaisesti tietotekniikkaa hallitsevaa opettajaa koulutetaan?”.

Edes opettajat itse eivät muka voi opiskella oma-aloitteisesti mitään, vaikka jokaisella heistä on käytössään netti ja tietokone. Osaamisen pitäisi kaiketi hiipiä korvien väliin jonkin mystisen telepaattisen osmoosin välityksellä.

Jos saan arvata, nämä kädettömät tolvanat osaavat kuitenkin sujuvasti surffata kaiket illat netissä. Mutta eivät he siellä käy vahingossakaan läpi Khan Academyn maksuttomia kursseja.

Onko sekin rakenteellinen ongelma, että vapaa-aika kuluu verkkokaupoissa tai juorujen ja pornon parissa?

Kaikki opiskelu on lopulta itseopiskelua. Jos oppi ei maistu, työttömyys odottaa jo seuraavan nurkan takana.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 25. lokakuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.


Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

185 kommenttia

  1. Kiitos tavallistakin mainiommasta kirjoituksesta! Hienoa, että Jari uskallat nostaa kissan pöydälle.

    1. Eivätkö ihmiset todella ymmärrä, miten tuhoisaa on opettaa avuttomuutta? Aivan täyspäisetkin jankuttavat joka paikassa, ettei työttömyydelle muka voi mitään. Merkillistä kohtalonuskoa sellainen.

      1. Ehkä elämme kohtalotaloudessa, jossa vastuu on ulkoistettu oman pään ulkopuolelle?

        Päättäminenhän on vastuunottamista ja -kantamista. Kun lilluu ajopuuna elämänvirrassa, on vapaa tuolta vastuun taakalta. Seuraukset tiedämme kaikki.

    2. jos minulla on ravintola niin pitääkö minun palkata kaikki työttömät ammattitaitoiset ravintolatyöntekijät riippumatta siitä onko ravintolassani vapaita työpaikkoja tai ei?

      1. Ei tietenkään Lissu.

        Luin kommenttini nyt noin viisi tuntia myöhemmin uudelleen. Siitä jäi hyvin oleellinen kohta pois: maininta sarkasmista.

        En todellakaan usko kohtalotalouteen. Mun moka, opiksi itselle.

    3. Toivon kaikille työttömien morkkaajille omakohtaista työttömyyttä niin todellisuudessa huomaatte, ettei näiden työttömien määrän aiheuttamasta suosta niin vain nousta tai tulla valituksi töihin (vaikka olisit paras työhön…), eikä pitkäaikaistyöttömyyden korvauksilla perheellinen työtön Suomessa ainakaan elä = 500e kk nto. Töitä ei ole, vaikka toisin yritetään valehdella. Tunnustettaisiinko ihan tosia-asiat jo eikä puhuta p.skaa. P:npuhuminen ja asioiden vääristely on helppoa, vaan esim rekryasenteiden ja -faktojen tunnustaminen yms on vaikeaa.

      1. Ei töitä tietenkään ole, jos joistain loppuun kilpailluista tai hyödyttömiksi muuttuneista duuneista pitäisi saada rahaa.

        Usein kaltaisesi nimimerkin takaa huutelevat pelkurit kuvittelevat, että kaikki hyödyllinen on jo keksitty. Niin ei tietenkään ole.

        Siitä vain nyt pohtimaan, minkä ihmisiä riivaavan ongelman kimppuun aiot hyökätä. Niitä riittää ratkottavaksi loputtomasti. Jos ratkaisusi hyöty on iso ja kilpailu vähäistä, siitä on luvassa erinomainen liksa.

        Mutta jos saan arvata, et tietenkään voi tehdä mitään. Se johtuu siitä, ettei sinulla ole rahaa, suhteita tai osaamista. Etkä voi mitään uutta opetellakaan, koska seliseli. Jonkun olisi kaadettava osaaminen korvastasi sisään.

      2. Ai niin, toteanpa nyt vielä sen, että olen kyllä ollut työttömänä aikoinaan. Pian työkkäri passitti aputyömieheksi kunnan hommiin.

        Palkka oli tietenkin surkea ja päivät tylsiä ja/tai raskaita. Muistan erityisen elävästi viikot lautapoikana 25 asteen pakkasessa.

        Seuraavaksi joku varmaan kertoo, miksi olin jotenkin väärällä tavalla työtön niin, ettei minulla ole varaa kommentoida aihetta.

        1. Jääpä nykyään työttömäksi, voit pudota sinakin pilvilinnoistasi. Vaikka luulet olevasi miten hyvä, et äkkiä olekaan. Ja sitäpaitsi, jos olen jo ammattilainen alallani, johon kokoajan haetaan työntekijöitä, enkä töitä saa, vika ei ole minussa vaan ehkä myös ikärasismissa ja muutapa niitä asenteita eli kouluta esim. työnanatajat ensin… Itse en enää tässä iässä ammattiani muuta, koska olen tsto-kauppa-laaduntark.-kokooja yms alan ammattilainen jo, eikä siis ole mitään kiinnostusta vaihtaa pois näiltä laajoilta aloilta, jossa työtä on vaan sitä ei saa. Ja tämä tilanne on työttömien fakta. Ansiosidonnaisen kesto ei todellakaan riitä työllistämään nykyoloissa. Sen jälkeen 500e kk nto lyhyen (naisilla pienen) ansiosidonnaisen jälkeen / työm. tuki, josta menee veroa jopa 20-25%, mikä on todella väärin tällaisessa kriisitilanteessa.
          Ei ollenkaan ok esim perheellisillä tämä tilanne, jossa vanhemmat ovat työttöminä ja 18-20 v nuoret töissä edes hetkittäin… Millaista mallia on perheissä näyttää näin, jos on tilanne. Toivon sinulle Jari työttömyyttä nykyoloissa niin todella näet, mitä se on.

          1. Kuten jo etukäteen arvasin, olen tietenkin ollut jotenkin väärin työtön. Kokemukseni ovat siis mielestäsi liian vanhoja, pitäisikin olla työttömänä juuri nyt. Ikään kuin asetelma siitä jotenkin muuttuisi.

            Sitä paitsi jos haluaisin työttömäksi, joutuisin toimimaan omien neuvojeni vastaisesti. Se ei kai olisi kovin johdonmukaista.

            Pahansuopa vastaksesi vain vahvistaa tekstini alkuperäisen pointin, kun toteat että ”itse en enää tässä iässä ammattiani muuta”.

            Oletko koskaan pohtinut, mitä ikäsyrjintä tarkoittaa? Se ei nimittäin ole ikäsyrjintää, jos työnantaja haluaa työntekijöiltään joustavampaa asennetta kuin mitä itse kommentissasi osoitat.

          2. Aluksi on todettava että epäonnen toivominen toiselle harvoin on kovin rakentavaa.

            Eittämättä myös työnantajissa on vikaa mutta jos toimialan kaikki työnantajat ovat kuvailemiesi kaltaisia, ainakin itse hakeutuisin suosiolla toisaalle töihin. Tai alkaisin heidän kilpailijaksi jos näen että ovat idiootteja.

            Vai olisiko Nokian yrityksenä pitänyt jäädä matkapuhelimien päätelaitebusinekseen kun heillä kerran oli osaamista siinä? Tai olisiko Vesku Loirin pitänyt itsepintaisesti jäädä futisvahdiksi tai pelkäksi näyttelijäksi?

          3. ”Ja sitäpaitsi, jos olen jo ammattilainen alallani, johon kokoajan haetaan työntekijöitä, enkä töitä saa, vika ei ole minussa”

            Eipä tietenkään, eipä tietenkään…

          4. Jarille työttömyyden toivominen on epäasiallista. Lisäksi toive on jo toteutunut. Jari on nimittäin koko ajan työnhakijana. Työtön hän ei silti ole.

            Yrittäjänä Jarin pitää hakea työtä jatkuvasti. Eivät projektit ja puhujakeikat tule hänelle automaattisesti. Olen itsekin ollut Jarin ”työnhaun” kohteena 10 vuotta sitten, eli hän halusi saada silloisen työnantajani asiakkaakseen. Ja kaikki mitä hän tarjosi oli Jarin itse vuosien varrella rakentamaa. Meidän tapaamisemme jälkeen hän meni seuraavaan paikkaan kysymään yritykselleen töitä. Jarilla on siis nyt 20 vuoden kokemus työnhakemisesta takanaan.

            Ja aina hän oli hakemassa piilotöitä. Ainakaan me emme ilmoittaneet tarpeistamme missään aviisissa.

            Työtön työnhakija voi tehdä ihan samat asiat perässä:
            – Kiteyttää millä tavalla tuottaa arvoa yrityksille
            – Tunnistaa sitä tarvitsevat toimijat
            – Kaivaa esille kuka päätöksen palkkaamisesta voi tehdä
            – Hankkiutuu kasvokkain.
            – Miettii keinot, millä mahdollisesti vielä alentaa ostamisen tai palkkaamisen riskin tunnetta.

            Työnhakija huijaa itseään, jos väittää ettei voi noita asioita tehdä.

            Tällä hetkellä siis autan työttömiä työnhakijoita tekemään tuollaisia työnhakuprojekteja. Toimii, jos on oikein tunnistettu tarve, yritys, päättäjä ja mahdollisuus palkata. Jos ei toimi, niin sitten tehdään tarvittavat fiksaukset ja mennään seuraavaan tapaamiseen.

          5. Kiitos Tommi, mainio rinnastus! Eikä se jää pelkäksi yksittäistapaukseksi tai anekdootiksi. Suomessa on kuitenkin hiukan yli neljännesmiljoona yrittäjää. Työttömän on sikäli aivan turha väittää, ettei ”jatkuva työnhaku” voisi toimia.

  2. Asiaa.

    Käsittämätöntä, mihin jamaan julkinen keskustelu onkin ajautunut. Yksilöillä on valinnanvapaus, mutta virhevalinnat ovat aina jonkun muun syytä.

    Tätä ei voi jakaa liikaa.

    1. Todella, näinhän uusliberalistinen ajattelu toimii: kaikki virheet ovat aina jonkun toisen syytä. Voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sosialisoidaan.

    2. Kotikasvatus on täällä jäänyt melkoisen monella kesken, koska ilman mitään omaa kokemusta työttömyydestä ollaan muka yhtäkkiä työttömyyden asiantuntijoita.

      Moisiin tunnekylmiin narsisteihin en haluaisi törmätä edes ohimennen kuntoillessa, mitä työttömän on muuten pakko harrastaa, koska eihän valtio järjestä meille juurikaan jatkokoulutusta, vaikka se olisikin erittäin todennäköisesti nopein väylä päästä takaisin sinne työelämään..!

      1. Jaa, luulisi että ilman omaa kokemusta työttömyydestä ollaan nimen omaan työllistymisen asiantuntijoita.

        Jatkokoulutuskaan ei aina auta jos pohjalla on loppututkinto nokkahuilunsoitosta. Työllistymisen ensimmäiset askeleet otetaan koulutuslinjaa valittaessa. Liian moni valitsee väärin.

      2. Myös yrittäjä ilman asiakkaita on työtön.

        Kyllä analogia tässä blogissa on siinä mielessä osuva. Jos yrittäjä ei pärjää jollakin alalla, voi olla parempi vaihtaa alaa. Yrittäjän kannattaa myös miettiä miten tuottaa eniten lisäarvoa asiakkaalleen; on se sitten lisää myyntiä, alentuneita kustannuksia tai vähentynyttä riskiä/lisää turvallisuutta. Yhtä lailla se on yrittäjän oma vika jos kauppa ei käy.. Veikkaan tosin että tällaisella otsikoinnilla (vaihda työttömän tilalle yrittäjä ja työttömyyden tilalle konkurssi) ei olisi tullut samanlaista keskustelua vaikka yhtä lailla osa yrittäjistä syyttää byrokratiaa, hallitusta, rakenteita tai mitä lie omasta kyvyttömyydestään.

        Joiltakin kommentaattoreilta on toki jäänyt huomaamatta (mahdolliset) työttömyyteen liittyvät erinäiset ongelmat kuten alentunut itsetunto, masennus tai ulkopuolisuus. Kun joutuu tuollaiseen kehään niin siitä nouseminen ei ole ihan helppoa.

        1. Pettymysten sietokyky tosiaan vaihtelee. Siihen vaikuttaa varmasti jo lapsuus. Curling-vanhemmat suojelevat kullannuppujaan kaikilta pettymyksiltä.

          Yrittäjäehdokas tuskin pärjää alkua pidemmälle, jos hän ei kestä takaiskuja ja torjuntaa. Seurauksena on ”alentunut itsetunto, masennus tai ulkopuolisuus”.

          1. Tämän päivän Hyysäri kertoo että koulussa lopetetaan arvosanojen antaminen koska se saattaa aiheuttaa ahdistusta. Jatkossa arvioidaan oppimista, ei osaamista. Ja ei, en ymmärtänyt logiikkaa…

  3. Minä olen tilanteeseen tyytyväinen. Oma jälkikasvu on nimittäin kasvatettu siihen malliin että ne syövät työelämään siirryttäessä nuo pullamössöt elävältä ennen ensimmäistä työhaastattelua.

    Silmäilen usein Opettaja-lehteä, ja silmiinpistävää on sen valittava moodi; kaikki on paskaa, mihinkään ei ole aikaa (10 viikon kesätauko, anyone??), vaatimukset ja nynnynnyy. Ja sama itku jatkuu lehtien palstoilla, kun milloin mikäkin Mirjapetteri ei saa töitä mistään vaikka on loppututkinto ja väikkäri naistutkimuksesta. NiinQ.

    Elämä on taistelu, ja siihen pitää varautua asianmukaisesti. Mitään ei saa ilmaiseksi, paitsi välttämättömän minimin. Ie työttömyyspäivärahan. Jo työpaikkaan pitää OSATA JOTAIN TUOTTAVAA! Ensimmäinen ohje kaikille (opiskelupaikkaa valittaessa) pitäisi olla, että katsoo sellaisen alan jossa valtaosa työpaikoista on yksityisellä sektorilla. Sossut ja muut humalistit kun joutuvat tyytymään julkisen puolen paikkoihin ja sinne päästäkseen pitää olla sukua Marxille.

    1. Tavallaan on tietysti loogista, että jos perinteinen opettaja kaataa oppia muksujen korvasta sisään, hän tietysti olettaa saavansa vastaavaa kohtelua itsekin. Mutta silti tuo kuvaamasi opettajien pelottava uusavuttomuus pistää kyllä silmään kaikkialla.

    2. Olen pitkälti samaa mieltä.

      Keskustelimme puolisoni kanssa lasten tulevista työpaikoista joskus tulevaisuudessa. Kerroin suoraan tehneeni kaksi päätöstä, joista en jousta; 1. en ota heitä firmaani töihin ja 2. ensimmäinen ihan oikea työpaikka tulee olemaan puhelinbuukkausta/jokin oikea provisiopalkkainen myyntityö.

    3. Sinulla on herttainen usko siihen, ettei joku muu osaa kilpailla vielä kovemmin. Miksi muuten menestymisestä täytyy tehdä itsetarkoitus?

      1. Hyvä kysymys Joni.

        Käsitykseni mukaan on fiksua mennä sinne, missä ei ole niin kova kilpailu. On ihmisen työ lopulta mikä tahansa, kaikki liittyy jollain tavalla myyntiin. Jos ei muuten, niin sinun pitää myydä ideoita toiselle ihmiselle. Myyminen on taito, jolla on iso arvo.

        Sitä paitsi kesätyöpaikan saaminen on yleensä paljon helpompaa puhelinmyyntiyrityksestä. Sinistä merta. Esimerkkinä tämä. https://www.neste.com/fi/fi/neste-sai-enn%C3%A4tykselliset-17-000-kes%C3%A4ty%C3%B6hakemusta

    4. ” (10 viikon kesätauko, anyone??)”

      Niin jos satut viran saamaan. Iso osa opettajuuksistakin vain on määräaikaisia. Siinähän on kiva vedellä kesät palkatta. Japitkiä kesiä ollaan muiltakin ottamassa pois.

      Paska palkka, pitkät päivät. Illat menee töitä tehdessä, mutta siltä ajalta et saa mitään korvausta. Ai pitäisi ehtiä tehdä työpäivän lomassa? Koitapa itse huviksesi.

      Mikä ihmeen likasanko opettajista on tullut, jota kaikki tuntuvat heittelevän paskalla joka suunnasta!

      1. Opettajilla on ollut nyt ainakin 20 vuotta aikaa ottaa tietotekniikka haltuun. Sinä aikana niitä pelkästään kesätaukojakin on ollut 200 viikkoa, eli nelisen vuotta yhteensä. Eikö siinä olisi todellakaan ehtinyt sivistää itseään oma-aloitteisesti?

  4. Kouluhan (about mikä tahansa koulu) epäonnistuu juuri siinä että opettaisiin rakastamaan oppimista ja mikä siinä on hienoa. Taannoin juuri minulle eräs tuttu ihmetteli miten voin tietää niin monista asioista (keskustelu rönsyili putkihommista psykologiaan). Helposti kun rakastaa oppimista ja ei pelkää kokeilla.

    1. Joo, kaikkein oleellisinta olisi ehdollistaa lapsia opiskelemaan. Ihan sama mitä, kunhan siitä tulee palkinnoksi riittävä ryöppy endorfiinia!

      1. Mjoo, kunhan ei kannusta vain opiskelemaan ja opiskelemaan, kunnes on viisi tutkintoa mutta ei edelleenkään yhtään töitä. Että kunhan opiskellessaan oppii myös tuottamaan jotain hyödyllistä.

        1. Tutkinto ei ole todistus muusta kuin läsnäolosta ja tenttien läpäisystä.

          Motivaatio ja kompetenssi haettavaan tehtävään on yhtä kuin työmarkkina-arvo kyseisen tehtävän osalta.

          1. Kari, oma tutkintoni on juuri kuvaamasi kaltainen: läsnäoloa + tentit. Muutamaa parasta kurssia lukuunottamatta kaikki oleellinen tuli opituksi työprojekteissa opintojen ohessa.

            Ja kun en halunnut mennä Nokialle töihin, perustin itselleni työpaikan – eli toiminimen – heti toisena opiskeluvuonna.

        2. Tutkintojen keräily on tosiaan joillekin ilmiselvä tapa lykätä vastuuta omasta elannostaan.

  5. Noinhan se menee. Ongelmat alkavat jo peruskoulun penkiltä, jossa oppimisen lähtökohta on: ”Voitte ensin itse miettiä ja sitten opettaja kertoo oikean vastauksen”. Jos nykyajalle ominaista oikeassa olemisen tarvetta saataisiin hieman vähennettyä ja asioiden kyseenalaistamisen merkitystä korostettua, voisi meillä ehkä tulevaisuudessa kasvaa hieman itsenäisempiä sukupolvia.

    Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei tietenkään ole kotoa saatavissa yhtäläisiä valmiuksia omaehtoiseen ja kriittiseen ajatteluun, eikä mediakaan siihen kovin paljon suomalaisia nuoria kannusta. Mitä tilanteelle voisi sitten tehdä? Ei varmaan paljon muuta kuin yrittää tehdä oma osansa ja keskustella lähipiirin nuorten kanssa erilaisista asioista ja aidosti kysyä heidän näkemyksiään. Vastaukset tulisi myös hyväksyä nuoren omiksi eikä yrittää opettajan tavoin ”korjata oikeiksi”, olivat näkemykset sitten mitä hyvänsä. Vain sallimalla muiden mielipiteet voi kehittää omaakin itsekritiikkiä, sillä kukaan meistä ei ole kaikkitietävä, vaikka olisi kuinka varma omasta viisaudestaan.

  6. Ei ihan suoraan liity asiaan mutta tuli ajasta kitisevistä opettajista mieleen että törmäsin taannoin graduun, jossa oli tutkittu opettajien myöhästelyä. Nämä jakaantuivat tutkimuksessa niin että ajoissa oli 55 prosenttia ja myöhässä 45 prosenttia. Opettajat jotka tulivat myöhässä opetus alkoi keskimäärin seitsemän minuuttia oppitunnian alusta. Nopealla päässälaskulla opettajat hukkasivat yhden oppitunnin verran aikaa päivässä. Opettajanhuoneessa juoruilu ja kahvinjuonti oli siis tärkeämpää.

    Toisaalta en usko että hyvällä opettajalla, joka pystyy opettamaan sitä oppimisen rakastamista on minuuteilla mitään väliä. Vaikka uskoohan hallituskin että 6 minuutilla on merkitystä ja tuottavuus tulee ihan jostain muualta kuin noista kuudesta minuutista.

    1. Lähipiirissä on paljon peruskoulunopettajia, ja luottoni siihen ammattikuntaan on rapissut tehokkaasti. Valtaosa hankkii jonkun kirjasarjan, lukee opetettavat asiat sieltä ja teettää tehtäväkirjan tehtävät, ja kurssin lopussa tehdään kirjasarjaan kuuluva koe. Oma efortti tasan paikallaolo.

      Ehkä meidän PISA-menestys tulee kombosta hyvät kirjasarjat + opettajan (edes jonkinasteinen) kunnioitus.

  7. Vaimoni on opettaja. Hän luki jatkotutkinnon työnsä ohessa. Ja vielä erikoistumiset päälle. Vitutti yrittäjänä pyörittää kahden harrastavan lapsen arkea, kuskata, kokata, käyttää koirat ja tuhat muuta. Tän viikon maanantaina se oli jossain koulutuksessa, eilen ensiapukoulutuksessa. Milloin missäkin. Istuu vapaa-aikanaan koneella ja tekee töitä. Oon silti ylpeä hänestä, että näyttää omalla esimerkillään lapsille, että vaikka pääsisi vähemmällä, kannattaa tehdä töitä. Yrittäjänä minulle se on itsestään selvää. Ja sen verran on esimerkit uponneet lapsiin, että molemmat paiskivat koulussa kovasti töitä. Toivottavasti se jatkuu työelämään, ja he kuuluvat Olli Kuhtan lasten kanssa siihen porukkaan, jotka syövät pullamössöilijät elävältä.

      1. Se vie johonkin. Ja ei ole muille riesaksi. Pelkästään jälkimmäinen riittää syyksi.

        Olen enenevässä määrin sitä mieltä että työttömiltä pitäisi poistaa äänioikeus.

  8. Nyky-yhteiskunnassa tämä syyllisten etsiminen yksilöiden ongelmiin on ihan naurettavaa. Kenen vika yksilön työttömyys on? Mitä väliä.

    Oli syyllinen kuka/mikä tahansa, aikuisen yksilön tulee kyetä kantamaan seuraukset ihan itse. Tai sitten voi rukoilla vaikka lentävää spagettimonsteria apuun.

    Kaikkein alhaisinta on äänestää vasemmistopuolueita, jotka sitten pakottavat viattomat sivulliset kantamaan taakkaa. Minä en halua kantaa Tiinan taakkaa. Minua ei kiinnosta yhdenkään työttömän ongelmat. Minua kiinnostavat omat ongelmani. Niitäkin on ihan tarpeeksi.

    1. Maksan osuuteni veroista mukisematta niin, että hädässä olevat suomalaiset selviävät. Ikävä kyllä liian moni meistä saa ihan itse päättää, onko hätä vai ei. Sitä paitsi ainakin pahimpien demareiden mielestä hädäksi käy lähes mikä tahansa tikku sormessa.

      Ihmisluonto sitten huolehtii, että yhä useampi täysin työkykyinen ihminen alkaa kehittää syitä, miksi muiden tulisi elättää häntä.

      Kun riittävän moni muu lähipiirin ihminen onnistuu venkoilemaan itsensä sohvalle makoilemaan, tietenkin sosiaalinen paine helpottaa tosi nopeasti: ”Jos kerta tuo, niin kyllä minäkin olen oikeutettu siihen ja tuohon.”

      1. ”Hädässä oleva suomalainen” on vähän kuin ”elämänsä kunnossa oleva vainaja”.

        Tuo on ihan totta, että ihmispsykologia vetää mutkat suoriksi ja saa yksilön alentumaan ties mihin. Ehkä tässä on ankkurointi-ilmiö taustalla. Kun vieruskaveri surffaa 90% työajasta facebookissa, oma 80% surffaus tuntuu suorastaan yli-ihmisyydeltä.

      2. Parantaisella on ilmeisesti ongelmat alkaneet jo ennen lapsuutta, niin lapsellista sontaa oli tuo kirjoitus ja Tiina Arlinin ja muiden työttömien mobbaamista, veikkaan, että kirjoittaja on kunnon nousukas, ja kun on yrittäjä, myös kokoomuslainen, senhän näkee jo demareiden mobbaamisesta pariinkin otteeseen tässä ihmeellisessä kirjoitelmassa, josta en kyllä saanut mitään kiksejä, kyllä se yhteiskunnan tilasta ja rakenteista on kiinni onko kaikille töitä, jokainen on ammattinsa valinnut ja ihan kuka tahansa ei voi juosta koodaajan paikalle jäätyään työttömäksi, en palkkaisi tätä kirjoittajaa edes pitkin hampain koskaan mihinkään yritykseen, enkä kyllä maksaisi kursseistaankaan, jos sieltä alakoulusta ei ole muita oppeja jäänyt kuin kanssaihmisten kirjoitusten mitätöinti ja oman erinomaisuutensa korostaminen, jotain on mennyt pieleen myöhemminkin kuin alakouluaikoina, oliko tää muuten kokoomuksen joku puoluejulistus?

        1. Kokoomus on samanlainen julkisen sektorin ihailija kuin muutkin meidän sosialistipuolueet.

          1. Kokoomusta on tosiaan erittäin vaikea kannattaa. Se on täynnä merkillisen munatonta porukkaa, joka ei uskalla käyttää valtaansa silloinkaan, kun se on vaaleilla hankittu.

        2. Samaa mieltä kuin Maarit K. Eipä kannata kirjoitella työttömyydestä tai työttömistä, jollei ole mitään hajua itsellä, mitä se on. Kaikilla kun pappa ei betala koulutusta tms, jonka jo tarpeellisen on hankkinut joskus kuitenkin ja siihen päälle vielä roimasti työkokemusta sekä ilman omaa syytään ahneuden vuoksi on joutunut työttömäksi jopa vuosiksi. Ja tosiaankaan kaikille ei ole töitä, ainakaan jos on +45v. Mitä silloin pitäisi tehdä? Kituuttaa perheellisenä n. 500e kk nto eläkeikään asti, joka sekin on huonotuloista, jollei töitä löydy ennen.

          1. Et tietenkään voi arvostella aihevalintojani, jos et ole itse kirjoittanut koskaan bisnesblogia. Sehän on aivan sama kuin kommentoisit jotain kuolemasta, vaikket ole itse koskaan kuollut.

  9. Ensiksi haluaisin sanoa että kirjasi ovat todella hyviä, ja olen ostanut niistä useamman.

    Vaikka tässä kirjoituksessa oli paljon asiaa johon yhdyn, on siinä kuitenkin muutama ongelmallinen seikka.

    Jos Suomessa vallitsisi täysin vapaa markkinatalous, niin olisin koko kirjoituksestasi 100-prosenttisesti samaa mieltä. Sellaisessa talousjärjestelmässä työttömyys on aina oma valinta. Työmarkkinajärjestöjen ja sosialismin aiheuttamat ongelmat työmarkkinoihin tunnet varmasti hyvin, joten politiikan jätän tähän.

    Mihinkään firmaan ei tänä päivänä mennä noin vain. Ei nettihakemuksen kautta, eikä varsinkaan fyysisesti sisään marssimalla.

    Vaikka olisit harrastanut koodaamista koko elämäsi, se ei työnantajia kiinnosta. Ainoa kokemus joka heille jotain merkitsee, on sellainen joka on saatu työsuhteessa. Tässäkin tapauksessa vain vakituiset työsuhteet lasketaan. Kesätöistä ja muista määräaikaisista saatu kokemus koetaan lähinnä söpönä.

    Itseltäni löytyy pari vuotta vanhat diplomi-insinöörin paperit, joiden polttamista olen jo leikillä (enemmän tai vähemmän) harkinnut. Niitä työnantaja katsoo samalla lailla kuin sitä että hakija osaa sentään sitoa omat kengännauhat.

    Jos haen tavallista duunarin työtä, niin minut ohitetaan ylikoulutettuna. Jos haen korkeakoulutetun töitä, niin sitten taas useamman vuoden kokemus määräaikaisista ei riitä. Nettikursseja voi käydä korkeintaan oman ajan kuluksi.

    Olen samaa mieltä siitä että Suomen kouluissa kasvatetaan avuttomia ihmisiä, joilla ei ole mitään oma-aloitteisuutta. En kuintekaan koe kuuluvani heihin, vaikka työtön olenkin. Olin 12-vuotiaasta asti aina löytänyt töitä, ja vielä opiskelijana ollessa mitään ongelmaa kesätöiden saamisessakaan ei ollut. Sitten valmistuin juuri, kun YT-neuvottelut oli tuhonnut oman alani työmarkkinat. Satoja työhakemuksia olen lähettänyt ja soitellut perään, mutta jokaiseen ilmoitukseen on 100 tai jopa 1000 muuta hakijaa.

    Työttömiä on niin monta eri sorttia, että on turhaa niputtaa kaikkia yhteen niiden kanssa jotka eivät oikeasti edes yritä päästä töihin.

    1. Vaikka et ehkä neuvojani kaipaa, yhden annan kuitenkin!

      Huomaatko mitään loogista ongelmaa tuossa väitteessäsi, että työnantajaa kiinnostaa vain työsuhteessa hankittu kokemus? Jostainhan ne koodarit sinne firmoihin alun perin ovat tulleet.

      Näin entisenä työnantajana (ja koodarina) väitän tasan päinvastaista: sillä ei ole paskankaan merkitystä, mistä olet javasi tai muun kielen oppinut.

      Se on sitten toinen asia, haluaako joku työnhakijalta kokemusta. Mutta kokemuksellakaan ei ole mitään itseisarvoa. Sehän on vain (aika kehno) tapa yrittää varmistaa, että työnhakija ei osoittautuisi täydeksi pommiksi.

      Lopulta kyse on aina ostajan (eli työntantajan) riskistä. Jos nollaat hänen riskinsä, tietenkin pääset töihin saman tien – siis jos osaamisellesi on ylipäätään mitään kysyntää.

      Se teoriasta. Käytännössä itse tekisin niin, että lupaisin maksaa työnantajalle esimerkiksi 3 kuukauden ajan siitä, että saisin tulla näyttämään osaamiseni. Työntekijän arvioiminen tai perehdyttäminen kun ei ole ilmaista.

      Jos ajatus jotenkin tökkii, saman asian saat aikaan, kun perustat toiminimen ja alat myydä osaamistasi sen kautta. Ostajan riski suorastaan romahtaa siihen verrattuna, että hänen pitäisi palkata sinut työntekijäkseen.

      1. ”Huomaatko mitään loogista ongelmaa tuossa väitteessäsi, että työnantajaa kiinnostaa vain työsuhteessa hankittu kokemus?”

        Sellaisenaan väitteeni oli virheellinen. Mutta nuorena tai opiskelijana onkin helppo päästä töihin ilman kokemusta. Pääsinhän itsekin kun olin vielä nuori opiskelija.

        ”Näin entisenä työnantajana (ja koodarina) väitän tasan päinvastaista: sillä ei ole paskankaan merkitystä, mistä olet javasi tai muun kielen oppinut.”

        Tämä maa olisikin parempi paikka jos jokainen työnantaja ajattelisi noin.

        ”Käytännössä itse tekisin niin, että lupaisin maksaa työnantajalle esimerkiksi 3 kuukauden ajan siitä, että saisin tulla näyttämään osaamiseni…
        … perustat toiminimen ja alat myydä osaamistasi sen kautta.”

        Juuri tällaista olen ajatellut. Olisin oikeasti valmis jopa maksamaan työkokemuksesta. Mutta laki sitä tuskin sallii, ja jos jokin porsaanreikä löytyy niin tuskin yksikään firma uskaltaa sellaiseen lähteä.

        Suurin osa työsuhteistani on ollut vuokratyöfirmojen kautta, ja mielessäni on käynyt oman toiminimen perustamista ihan vain vuokratakseni itseäni työnantajille. Eräs entinen työkaveri (sivutoiminen yrittäjä) tyrmäsi ajatuksen perusteilla joita en nyt muista, mutta jos itse Jari Parantainen tosiaan tällaista ehdottaa niin saatan tutkia mahdollisuutta tosissani.

        1. Mutta laki sitä tuskin sallii, ja jos jokin porsaanreikä löytyy niin tuskin yksikään firma uskaltaa sellaiseen lähteä.

          Aivan varmasti jokin laki taipuu tähänkin käyttöön. Toisaalta on vaikea kuvitella, miksi yritystä pitäisi kieltää myymästä koulutusta mahdolliselle tulevalle työntekijälleen.

          1. Voisiko tässä olla liikeidea. Jos itse saisi yrityksen tarjoamaan koulutusta työllistämisen muodossa, voisi kuvitella että sitä saisi myytyä muillekin.

      2. En kyllä maksaisi siitä, että voisin mennä töihin. Ennemmin tekisin vaikka nettisivut tai pienen pelin todisteeksi taidoista. Työpaikalla tehtyjä juttuja on vähän vaikeampi näyttää muille firmoille. Töitä kyllä riittää, jos on osaamista. Työttömien pitäisi tosiaan oma-aloitteisesti opiskella. Toki joillain vanhuksilla se voi käsittääkseni olla vaikeata, kun ei enää aivot toimi? Sitä en vielä tiedä, kun en ole niin vanha.

        1. Ideasi on hyvä. Ehdotukseni tuottamat reaktiot ovatkin vain osoitusta siitä, miten rajoittuneita monet työnhakijat ovat. Kaikki investoinnit tulevaisuuteen ovat aivan mahdottomia. Ostajan (työnantajan) näkökulma ei kiinnosta pätkääkään.

          Varmasti osa iäkkäistä dementoituu. Mutta paljon useammin ongelma on asenteessa: ”Olen jo opiskellut ihan tarpeeksi, joten näillä eväillä mennään.”

      3. Kirjoittaja olettaa, että työttömällä on tuosta vaan fyrkkaa heittää 3 kuukautta maksaakseen työhönpääsystä? huh huh, toiminimellä taasen se on kyllä edelleen se työn ostaja, joka maksaa sinun palveluksistasi, et sinä! mitenhän tämän markkinatalouden kävisi, jos kaikki alkaisivat työttöminä ottamaan riskilainaa(jota ei muuten työtön pankista saa), saa maksaisivat harjoitteluun päästäkseen? huh huh, mitä teorioita, kohta varmaan ehdotat, että tehkää ihmeessä palkatta muutama vuosi ilmaiseksi töitä, ainakin kokemusta karttuu, eläkettä ei kylläkään, katsos, kun järjestelmä on se, joka sanelee tässä maassa, miten näitä hommia tehdään, myös laki, kukapa maksaisi työturvallisuudestasi sillä ajalla, siihen vielä vakuutukset päälle, jos työaikana jotain sattuu….ei ole taas tätä aivopierua mietitty aamutuimaan yhtään pidemmälle kuin nenän päähän.

        1. Jokainen yrittäjä tekee ilmaiseksi töitä paljonkin. Sitä kutsutaan joskus investoinniksi, joskus tuotekehitykseksi ja toisinaan myyntityöksi.

          Huh huh, olisihan se tosiaan hurjaa, jos työnhakijakin investoisi omaan tulevaisuuteensa!

        2. Suurin osa ihmisistä toistelee itselleen lausetta, ”en voi”. Tuota lausetta kuulee todella usein. Olipa kyse elämäntapojen remontista terveelliseksi, taukojumpasta tai taloudellisen riippumattomuuden hankkimisesta. Vastaus ”minulla ei ole varaa” tai ”en voi”, blokkaa aivot, niin että ihminen lakkaa ajattelemasta. Sen sijaan, kun alat sanomaan, ”kuinka voin hankkia tuon?”, kysymys aktioi aivosi työskentelemään ja hakemaan ratkaisuja. Kannattaa olla rohkeasti itsekäs ja ahne. Ala sanoa itsellesi ”minulla ei ole varaa”, sijaan, ”kuinka minulla olisi varaa tuohon”. Vinkkinä. En kannusta tässä nyt aivottomaan työllä itsensä tappamiseen.

      4. ”Käytännössä itse tekisin niin, että lupaisin maksaa työnantajalle esimerkiksi 3 kuukauden ajan siitä, että saisin tulla näyttämään osaamiseni. ”

        Mitä järkeä tuossa on, kun voi yhtä hyvin tehdä töitä ilmaiseksi itselleen?

        Mitä tähän mysteeriin tulee, miksi jotkut ovat töissä ja jotkut eivät, niin ehkäpä fakta, että 80 % työpaikoista jaetaan suhteilla – siis piirien ulkopuolella olevat kilpailevat niistä jäljelle jäävistä 20 prosentista – kertoo jotakin.

        Kaikki työpaikat kun eivät ole huippuosaajien erityisosaamis-asiantuntijatehtäviä, vaan autokuskiksi pääsee isin firmaan, kaupankassaksi äidin kauppaan jne.

        1. On se vain kumma, että joillain niitä suhteita on ja toisilla ei. Satutko itse kuulumaan juuri tuohon 20 prosenttiin, joka on jätetty piirien ulkopuolelle?

          1. Ei siinä ole mitään kummallista. Satutko itse kuulumaan siihen 80 prosenttiin joka sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa isukin suhteilla?

          2. Oletan nyt, että sinäkin olet täysi-ikäinen. Kenen asia on hankkia sinulle niitä tarvittavia suhteita, jos ei se ole oma tehtäväsi?

            Tuo ”minulla ei ole” -puhe on jälleen yksi itsepetostelun peruslaji, jonka avulla ihmiset väistelevät omaa vastuutaan.

          3. Ja jotta sisäinen sankari ei nyt ryhdy selittämään kuinka ”ihan kuka tahansa voi tulla miksi tahansa elämässä”, siteeraan hieman mietintöä nimeltä ”EU:N SOSIAALINEN TODELLISUUS”

            ”Eurooppalaisista 40 prosenttia on sitä mieltä, että köyhyys on väistämätöntä tai
            seurausta huonosta onnesta, ja 18 prosenttia katsoo, että köyhyyden syy on laiskuus.
            31 prosenttia kuitenkin katsoo köyhyyden heijastavan epäoikeudenmukaisuutta (ranskalaisista
            ja ruotsalaisista 10 prosenttia enemmän, briteistä 10 prosenttia vähemmän). Lasten köyhyyttä
            tutkittaessa on osoitettu, että tulevaisuudennäkymät ja kasvava vähäosaisuuden riski pysyvät
            samanlaisina sukupolvesta toiseen. Kysymys kuuluu, millä tavoin perinteisen tulonjaon
            keinoja ja kohdennettuja toimenpiteitä pitäisi yhdistää, että suunta saataisiin muutettua.”

            ”Korkean työttömyyden ja alhaisen työvoimaosuuden keskittyminen tietyille alueille sekä
            ikähaitarin kumpaankin päähän viittaa siihen, että tasavertaisten työmahdollisuuksien tiellä on
            useissa jäsenvaltioissa huomattavia rakenteellisia esteitä. Näiden esteiden poistaminen ja
            työllisyysasteen nostaminen ovat keskeisiä toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
            toteuttamiseksi.”

          4. Mistä revit noita juttujasi? Onko joku väittänyt, että ”ihan kuka tahansa voi tulla miksi tahansa elämässä”?

            Kenen asia on huolehtia työmarkkina-arvostasi? Onko se sinun vastuullasi vai ei? Jos ei ole, kenen siitä mielestäsi pitäisi vastata?

        2. Jos pääsee suhteilla työhön, jossa työnantaja maksaa palkan omasta pussistaan, niin silloinhan se on työnantajan oma valinta: Hän valitsee työntekijän, joka ei ole teholtaan paras saatavilla oleva.

          Kuinka suuri osa työpaikoista sitten on tuollaisia ’suojatyöpaikkoja’ joissa työnantaja tuhlaa omia rahojaan elättääkseen vähemmän tehokasta työntekijää? Ehkä 1%.

          ’Suojatyöpaikkaa’ ei kannata sekoittaa siihen, että saa työn ammatillisilla suhteilla, eli siten että työnantaja on useita kanavia pitkin päässyt vakuuttumaan tulevan työpanoksen arvosta.

          Markkina-arvosta huolehtiminen on tärkeää, vaikka uskoisi olevansa nykyisessä duunissa eläkkeelle asti. Palkkaa on nimittäin vaikea neuvotella lisää, jos työnantajalla on sellainen käsitys, että kukaan ei tule tarjoamaan parempaa palkkaa. Jos työnantaja taas kokee työntekijän olevan alipalkattu kilpailijan tarjoamaan palkkatasoon nähden, niin ylennys tai palkankorotus on kohtuullisen helppo neuvotella.

    2. ”Vaikka olisit harrastanut koodaamista koko elämäsi, se ei työnantajia kiinnosta. Ainoa kokemus joka heille jotain merkitsee, on sellainen joka on saatu työsuhteessa. Tässäkin tapauksessa vain vakituiset työsuhteet lasketaan. ”

      Meille on ainakin palkattu koodaajia suoraan lukiosta, ilman mitään virallista koulutusta tai työkokemusta. Kunhan löytyy koodaus-osaamista ja kiinnostusta oppia.
      Varmaan kyse on siitä, että mitä isompi firma, sitä enemmän arvostetaan erinäköisiä papereita… ja julkisella puolella paperit ovat ehdoton must.

      1. Itse palkkasin firmamme taitavimman ohjelmoijan jo silloin, kun hän oli 15-vuotias. Sitten vain odottelimme, että hän täyttäisi 16, koska muuten olisimme rikkoneet lakia.

        Ihan täysin emme onnistuneet kaveria hillitsemään. Hän teki sitten meiltä salaa töitä jo ennen syntymäpäiväänsä.

        1. Tämä keskustelu ei johda mihinkään, kun jankutetaan vain ohjelmoijista, tässä maassa kun on paljon muutakin tekemistä, ja tärkeitä ammatteja, yhteen puskaan tuijottaminen varmaan poikii yhden kurkkivan siilin sieltä aina silloin tällöin, mutta ei ratkaise puolen miljoonan työttömän työllistymisongelmaa…..

          1. Ehkä se vaatisi hiukan abstraktimpaa ajattelua hoksata, että koodari on tässä yhteydessä vain esimerkki.

          2. Jos koodari on vain esimerkki, ehkäpä kannattaisi ottaa huomioon että kaikki ammatit eivät ole koodariammatteja, ja näin kuten tavallista asioita ei voi yleistää.

            Faktahan on että työttömiä on n. puoli miljoonaa ja avoimia työpaikkoja joitain kymmeniä tuhansia. Joku neropatti voi tähän kommentoida että tuottavalle työntekijälle on aina tarjolla työpaikkoja, sillä tokihan työnantaja palkkaa aina henkilön jonka työskentely firmassa tuottaa sille voittoa.

            Mutta voi: rahaa ei ole loputtomasti. Työn tuottavuus on alkutuotannon ulkopuolella vain suhteellinen käsite, sillä sitä koodiakaan ei tarvita loputtomasti, ja mitä useampi sitä haluaa tuottaa, sitä vähäarvoisempaa koodaustyö on.

            Kilpailu ei katoa mihinkään vaikka harjoittelisit koodaamista 24/7: saatat olla huipulla mutta siitä saat vain syyn syyllistää jotakuta muuta siitä, ettei hän myöskin uhrannut koko elämäänsä koodaamiselle.

            Eli ei kuulosta rajallisen elinajan elämässä ja rajallisten resurssien maailmassa erityisen järkevältä puuhalta.

          3. Joni, eiköhän taloustieteen Nobel ole sinun, jos pystyt osoittamaan, että ”rahaa ei ole loputtomasti”.

          4. Onko sinulla, Suomen valtiolla, EU:n keskuspankilla tai koko maapallolla rahaa loputtomasti? Vai hyväksyvätkö työntekijäksi palkaksi pelkän lupauksen, että palkka tulee sitten joskus, vaikka firmalla ei nyt olekaan rahaa?

          5. No, tosiasiassa rahaa on kyllä loputtomasti. Mutta sekin on laaja aihe, joka ei kuulu nyt tähän yhteyteen.

    3. Vastaan tähän kysymykseen ja kommentoin blogia sillä taustalla, että tällä hetkellä autan ihmisiä saamaan töitä. Lähestymistapamme on ”parantaismainen” eli joka asiakkaan kanssa ensin tuotteistamme hänen osaamisensa ja sen jälkeen alamme markkinoimaan sitä. Tähän mennessä alle kahdessa kuukaudessa kaikki ovat päässeet töihin. Ja asiakkaamme maksavat tulossidonnaisen palkkionsa itse.

      Koska en koskaan syyllistä asiakkaitani, niin asiat, joissa tarvitaan eniten APUA ovat:
      1. kiteyttää, miten heidät palkkaamalla tienaa rahaa. Mitä kapeammaksi kiteytys saadaan, sen helpompaa on vaihe 2.
      2. Tunnistaa muitakin kohdeyrityksiä kuin Suomen 50 suurinta työnantajaa. Usein paikka löytyy pienemmästä yrityksestä.
      3. Tunnistaa konkreettinen ongelma jonka ratkaisemisessa he voisivat yritystä auttaa. Tämä on vahvasti kytköksissä kohtaan 1.
      4. Auttaa pääsyssä yritykseen esittelemään tuo idea.
      5. Sparrata, aikatauluttaa, kannustaa ja pitää tahtia yllä.

      Kaikkien kanssa onnistuu ja useimmiten aukot osaamisessa on helppo paikata sillä, että lukee ja ottaa selvää. Motto on, että se miten haet töitä kertoo siitä, miten teet työtä.

      Jos laitat sisään sadannen hakemuksen samalla tekstillä, niin onnistumisen todennäköisyys on alle prosentti. Mutta jos tunnistat yrityksen tarpeen ja luot siihen ratkaisun, niin tällaiset ihmiset työllistyvät aika nopeasti. Ja sama pätee avoimiin hakuihin. Jos jo ennen hakemusta haastattelet yrityksen asiakkaita, työntekijöitä ja sidosryhmiä ja osoitat hakemuksessasi ymmärtäväsi mitä haet ja pystyt asiat ratkomaan, niin todennäköisesti pääset ainakin haastatteluun.

      Ehkä blogin viestiin toteaisin, että hetkellinen työttömyys ei nykyisin useinkaan ole työttömän vika. Voi olla, että joku toiminto vain lakkaa olemasta. Mutta pitkään jatkunut työttömyys on terveellä ihmisellä priorisointikysymys.

      1. Kiitos Tommi, tämä oli valaiseva koonti. Hauska tuo mottosi ”miten haet töitä kertoo siitä, miten teet työtä”.

        Tästä olen tietysti paasannut monta kertaa menneinä vuosina. Usein hakija a) väittää olevansa erittäin fiksu ja lahjakas ja b) sitten hän kuitenkin hakee töitä tavalla, jossa ei ole järjen häivää.

      2. Olisi mielenkiintoista tietää miltä alalta asiakkaanne ovat? Tuloksenne ovat suorastaan järisyttäviä, jos olette onnistuneet löytämään yli viiskymppiselle toimistosihteerillekin töitä alle kahdessa kuukaudessa, kun alalla on ylitarjontaa ja lisäksi tuo ikäsyrjintä rasitteena? Itsellä taas sellainen kokemus, että ns. työvalmentajat haluavat kaikki pistää ensimmäiseksi sinun cv:si uusiksi(siinähän se vika aina on…), sitten ihan hyvääkin
        asiaa, laitellaan hakuja pk-yrityksiin, tarkennetaan jokaiseen hakuun kohdennukset ja sinun osaamisesi
        ydinkohdat yrityksen kannalta, on muuten tehty erinomaisia myyntikirjeitä kaikilla mausteilla ja juurikin noin kuin sinäkin toimit…….ei tuloksia!

        Mitä tarkoitat pitkään jatkuneen ihmisen työttömyyden priorisointikysymyksellä? Kannattaa heittäytyä hirteen, niinkö?

        1. Hei Maarit,

          Asiakkainamme on ollut useita yli 50 vuotiaita henkilöitä ja on tälläkin hetkellä. Ja sekä miehiä, että naisia. Koulutustaustat ovat vaihdelleet melkoisesti, mutta tärkeintä on ollut, että kokemuksesta löytyy jotain osaamisalueita joilla on konkreettista markkina-arvoa.
          Ja toiseksi – hakuprosesseihin on nähty huomattavan paljon vaivaa. Usein hakijamme käyttää monta päivää valmistelutöihin ennen kuin on yhteydessä potentiaaliseksi arvioituun yritykseen. Mutta tuloksena on, että yritykset ovat olleet jopa ilahtuneita siitä, että henkilö haki heille töihin. On aika poikkeuksellista, että joku tuolla ulkona näennäisen pyyteettömästi miettii miten voisi yritystä auttaa sen ongelmien ratkomisessa ja tuo ihan toteuttamiskelpoisia ideoita pöydälle. Ja kun mekään emme saa mitään palkkiota, jos emme onnistu auttamaan työpaikan löytämisessä, niin koetamme auttaa hakijoitamme kaikin keinoin.

          Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, niin yhtään yli 50 vuotiasta toimistosihteerinaista emme ole auttaneet. Viime viikolla töihin pääsi 48 vuotias mies office manager tittelillä. Ja 54 vuotias nainen markkinointitehtäviin. Eli ehkä noiden kombinaatio sitten olisi lähimpänä 🙂

          Priorisoinnilla tarkoitin sitä, että jos työttömyys pitkittyy, niin jokaiselle TERVEELLE löytyy Suomesta jotain työtä. Silloin voi joutua tinkimään palkasta, työmatkasta tai työnsisällöstä. Mutta silloin ei tarvitse olla työtön.

          Mutta tarkennan vielä, että me emme yritä auttaa ihmistä mihin tahansa työhön vaan juuri sellaiseen, johon hän haluaa. Koska sellaista harvoin on avoimessa haussa, niin se pitää kaivaa piilotyöpaikoista.

          Kokemusta tähän sain kun perustin oman yritykseni kaksi vuotta sitten. Huomasin olevani heti ensimmäisenä päivänä työtön. Missään ei ollut avoimia ostoilmoituksia. Kaikki työt piti etsiä markkinoinnin, verkostojen tai liidienhakuvälineiden välillä. Onnistuin siinä erittäin hyvin. Nyt autan työnhakijoita tekemään samaa, koska ihan samasta asiasta on kysymys: Haetaan oikea kohderyhmä tuotteistetulle palvelulle. Mutta samalla tavalla kuin yrityksetkin tarvitsevat apua tuotteistukseen, viestintään ja markkinointiin, niin tarvitsevat myös työnhakijat. Olemmekin ikäänkuin työnhakijoiden mainostoimisto.

          Anteeksi pitkä vastaus, mutta tästä aiheesta on mukavaa kertoa.

    4. Oma valinta se insinööriopintokin on ollut, olisiko putkimiehen papereilla ollut helpompi selvitä työhaastatteluun?

      1. Ensimmäinen asia, jonka yli 50 -vuotiaan tulee tehdä rekrytoimakseni on

        1) Luopua vetoamasta pitkään työkokemukseen tai ikään hyvän rekrytoinnin mittarina

        2) luopua etukäteen ikärasismista syyttämisestä siltä varalta, ettei tule valituksi

        1. Tosiaan kaikenikäisistä työnhakijoista löytyy tyyppejä, jotka kuvittelevat työpaikkaa juuri häntä varten suunnitelluksi päivähoitolaksi.

          Niinpä haastatteluihin marssii edelleen ihmisiä, jotka höpisevät liikuttavan estottomasti siitä, mitä he itse toivovat, haluavat ja tarvitsevat. Siitä ei myyntipuhe enää paljon paskemmaksi muutu.

          Fiksu työnhakija tajuaa kertoa, miten hän ajatteli hyödyttää työnantajaa. Sellaiset ihmiset ovat yhä yllättävän harvinaisia.

  10. Jännä jatkumo: aloitetaan Tiinasta, yksilöstä, mutta parin kappaleen päästä ollaankin jo lapsuudessa ja koulussa, systeemisissä tekijöissä… 😉

    Opittu aluttomuus renosoi. Mutta kommentoijien ”dog eat dog” -maailmankuva ei. Kuka haluaa olla hyödyke, kuka ihminen muullekin kuin äitilleen?

    Paskamaisinta on, että synkistelystä ja ääriraadollisesta maailmankuvasta kärsivät eniten ne, jotka jo ennestään ovat ahtaimmalla. On turha saarnata yksilön vastuusta ja toimenpide-ehdotuksista, jos opittu pelko ja häpeä hallitsevat elämää ja ovat vastassa joka nurkan takana…

    Puolueista viis, mutta kyllähän sen niin kuuluu mennä, että vahvan kuuluu auttaa ja nostaa heikompaa. Ja tällä en tarkoita vain toimimattomaan järjestelmään veroeurojen pakotettua tuuppaamista, vaan ihan oikeaa auttamista. Niiden ihmisten auttamista, jotka ovat itse valmiita tekemään työn, mutta tarvitsevat siihen jeesiä. Ollaan ihmisiksi.

    1. ”Puolueista viis, mutta kyllähän sen niin kuuluu mennä, että vahvan kuuluu auttaa ja nostaa heikompaa.”

      Selkäpiitä karmii lukea tälläistä. Minä en ikinä allekirjoittaisi noin kuvottavaa teoriaa. Minun maailmassani vahva ja heikko ovat yksilöitä; kumpikaan ei ole velvollinen auttamaan toisiaan.

      Minun maailmassani vahva ei ole heikon orja.

      1. Tässä maassa vallitsevana tendenssinä on tehdä vahvoista heikompien ”orjia”. Tavalla tai toisella.

        Toimintaa kutsutaan nimikkeillä ”tulonsiirto”, ”tasa-arvo”, ”sosiaalinen vastuu”, ”demokratia” tai ”pohjoismainen sivistysvaltio”.

        Kolmikantainen ”Kilpailukykysopimus” on näitä heikkopäisimpiä sumutuksia aiheen tiimoilta. Korporaatioiden valtaa tässä pönkitettiin eikä mitään muuta.

        Orjuuttaminen toteutetaan ”demokraattisesti” verotuksen kautta. Ne, jotka tällaisen orjuuttamisen kohteeksi joutuvat, eivät omaa valitusoikeutta missään oikeusasteessa. Vaihtoehdoiksi jäävät maasta muutto, verokeinottelu tai luovuttaminen. Yrittää voi tietysti edelleen…

      2. Kuka tuossa orjuudesta puhui? Olemme kai demokraattisessa yhteiskunnassa ja kaikki maksavat ajallaan veroja saadakseen palveluja! Myös hädän hetkellä, ja se hätä on silloin, kun tuotannolliset ja taloudelliset selitykset työnantajan taholta sinut potkivat työelämästä pihalle! Huomautettakoon, että työtön maksaa veroja pienestä tuestaan joka kuukausi 20 -25%, maksatko sinä? Entä pääomaverotus? Kaukana tuosta! Vahva ja heikko ovat tottakai yksilöitä, mutta minua karmisi tulla vastaan tätä ihmistä, joka ajattelee toisen ihmisen auttamista tilapäisesti orjuutena?? Odotas, kun itse jäät työttömäksi, muuttuu ääni kitusissa!

        1. Miten verovaroista voi maksaa veroa? Tuo näennäinen 20-25% ver tarkoittaa käytännössä sitä että saat verovaroja vain vähän vähemmän kuin bruttona luulisi. Pääomavero taasen pompsautettiin 34 prosenttiin.

          1. Kyse on rahan kierrosta, eräästä taloustieteen aivan peruskäsitteistä. Kun rahaa käytetään palvelun A maksamiseen, maksulla voidaan ostaa palvelu B ja niin edelleen. Jokaista palvelua tietysti verotetan. Normaalisti jokaisessa vaiheessa syntyy hävikkiä, minkä korvaamiseen tarvitaan arvonlisää, joka voi olla esimerkiksi alkutuotantoa.

          2. Onko arvonlisällä mielestäsi jokin katto, jota se ei voi ylittää?

  11. Opettajien dissausta muuta kuin provomielessä on myöskin hyvin vaikea ymmärtää.

    Toki ammattikuntaan mahtuu paljon mätiä omenia, joiden kuuluisi olla muualla kuin koulussa, mutta suuri osa tuntemistani opettajista on rautaisia ammattilaisia. Ammattilaisia, jotka tekevät paljon pyyteetöntä ja ilmaista duunia tehdäkseen työnsä entistä paremmin – monesti ankeista olosuhteista ja resurssipulasta huolimatta.

    Jos ei ole muutamaan kymmeneen vuoteen käynyt koulussa, suosittelen visiittiä sijaisopettajan kengissä. Saattaa yllättää, millainen koulumaailma on tätä nykyä omin silmin nähtynä ja omassa kropassa koettuna…

    1. Jostain syystä moni aina olettaa, etten tiedä kirjoittamastani asiasta tuon taivaallista. Luulen kuitenkin, että tunnen opettajan arkea paljon tarkemmin kuin keskimääräinen provokaattori.

      Toisaalta on tosi vaikea on olla yleistämättä, jos kymmenettuhannet opettajat ilmoittavat, etteivät he osaa käyttää tietokoneitaan.

        1. Aivan. Vaimoni on opettaja ja veljeni myös. Vaimoni veli on opettaja. Molemmat vanhempani sekä tätini että setäni olivat opettajia.

          1. Harmillista, että lähipiiriisi on sattunut tuollaisia esimerkkejä opettajista. Omat kokemukseni omista ja lapseni opettajista ovat onneksi parempia.

          2. Päinvastoin, esimerkiksi vaimoni hallitsee tietotekniset asiat varsin hyvin. Isävainaani opetteli pc-tekniikan yli 60-vuotiaana papparaisena omin nokkinensa niin, että hän pesi taidoiltaan monta alan konkaria.

            Mutta jos palautan nyt vielä kerran mieleen, että kymmenettuhannet opettajat ovat itse sitä mieltä, ettei heillä ole valmiuksia ns. digiloikkaan.

      1. 80% opettajista on osallistunut aktiivisesti täydennys- ja jatkokoulutukseen. Lisäksi suomalaisten opettajien tuloksellisuus on hyvä, selviää Opetushallituksen raportista: https://www.oph.fi/download/156282_opettajat_suomessa_2013.pdf

        Ihan kiva että on omakohtaisia kokemuksia opettajista mutta niiden perusteella yleistäminen on tietenkin turhaa. Tuon selvityksen perusteella ei voida myöskään tehdä johtopäätöstä että suomalaiset opettajat ”kaataisivat oppia oppilaiden päähän”, ainakaan perinteiseen hierarkiseen tyyliin. Joskin tämäkin tyyli voi johtaa hyviin oppimistuloksiin kuten Etelä-Koreassa.

        Varmasti totta että digitalisaation hyödyntämisessä ja opettajien digivalmiuksien parantamisessa on paljon parantamisen varaa. Näihin asioihin kuitenkin panostetaan erittäin paljon joka koulutustasolla. Toisaalta seuraavassa jutussa sanotaan samaa mistä Jarikin on puhunut eli opettajan omasta vastuusta kehittää asioita: https://yle.fi/uutiset/3-8757538

          1. Verrattuna moneen muuhun (kilpailija)maahan tuloksellisuus on hyvä. On toki syytä katsoa suuntaa ja pohtia mitä toimenpiteitä tulee tehdä jotta tuloksellisuus on jatkossa hyvä.

            Ja kaikkihan me taidetaan tietää mistä syystä tulokset ovat laskussa.. Vastaus tähän on kasvanut maahanmuutto joka osaltaan (tai sen verrattainen vähäisyys) selittää myös Suomen aiemman menestyksen.

            Tässä hyvä kirjoitus tuosta paljon puhutun digitalisaation haasteista Helsingissä: https://www.hs.fi/kaupunki/a1475470653976?jako=c819766e2e4858e45dd4c0b778131510&ref=og-url

  12. Työttömänä masentaa lukea tällaista tekstiä ja tuollaisia kommentteja. Sosiaalidarwinismi ja heikkojen ja epäonnistuneiden lyttääminen tuntuu olevan kovin suosittua. Ymmärrys ja empatia ovat ilmeisesti heikkojen ihmisten ominaisuuksia, joilla ei tunnu olevan sijaa vahvojen ja menestyneiden maailmassa.

    Älkää sitten ihmetelkö, miksi niin monet syrjäytyvät ja palavat loppuun. Tai miksi monet eivät edes halua menestyä, jos menestymiseen kuuluu toisten lyttääminen. Joillekin menestys on jopa pikemminkin omasta hyvästään luopumista ja omastaan jakamista.

    Muistakaa myös, että kaikki eivät ole niin hyviä ja onnistuneita ihmisiä kuin te. Ne heikot tietävät, etteivät koskaan pysty ansaitsemaan sitä ylemmyydentunnetta, mitä te tunnette. Kyllä usein työtön tunteekin, että työttömyys on hänen oma vikansa; sen faktan hierominen hänen naamaansa vasten vaan ei yleensä auta hänen tilannettaan yhtään. Häpeässä ja syyllisyydessä on usein rangaistusta tarpeeksi.

    Totta kai työttömänä täytyy yrittää parhaansa kuten missä tahansa muussakin tilanteessa. Vastuu omasta elämästään täytyy ottaa. Mutta samalla totta on sekin, että kukaan meistä ei ole oman onnensa seppä. Ja minua työttömänä lohduttaa ainakin se, että työttömällä on ihmisarvo siinä kuin muillakin ihmisillä. Markkina-arvo on vain markkina-arvo, ja markkinat eivät onneksi ole tärkeintä elämässä. Vaikka olisin epäonnistunut, voin silti pyrkiä epäonnistumisista huolimatta eteenpäin ja kokea itseni hyväksytyksi ja jopa rakastetuksi. Vaikka en olisikaan onnistunut työllistymään, en ole sen vähempiarvoinen kuin maailman rikkain ja menestynein ihminen. Tämä tuo minulle lohtua kovassa maailmassa, jossa kilpaillaan toisiaan vastaan ja yritetään raivata itselle tilaa kyynärpäillä. Raaka työelämä on sentään vain yksi elämän osa-alue.

    Minä voin vain yrittää antaa anteeksi ihmisille, jotka pilkkaavat minua työttömyydestäni, vaikka eivät ollenkaan tunne minua.

    1. Et ilmeisesti edes lukenut kirjoituksia, joita kritisoit?

      Rautalangasta:
      – työttömäksi jääminen = tapahtuma, joka voi sattua kelle vaan mistä vain syystä
      – työttömyys = olotila, joka johtuu siitä, että ei ole saanut töitä

      Kun kysytään kenen vika se työttömys on, niin tietenkin vastaus on ’työttömän’. Jos siis tuollaista kysymystä kukaan järkevä esittää.

      Oleellisempaa olisi kysyä positiivisempi kysymys: ”kenen tehtävä on työllistyä työttömäksi jäätyään?”. Tuohon vastaus on myös ”työttömän”.

      Sitten kun töitä ei löydy, voidaan kysyä miksi? Selityksiä tuohon on pohjimmiltaan vain kaksi:
      1. Työttömällä ei ole sellaista osaamista tai näyttöä suorituksissta, että hänet kannattaisi palkata TES:in mukaisella palkalla. Hänen ei siis odoteta tuottavan riittävästi TES:in pakottamaan palkkatasoon nähden.
      2. Työtön ei halua ottaa vastaan tarjolla olevaa työtä työtehtävien, palkan tai paikkakunnan takia. Harva hakee hommiin, joista saa vähemmän palkkaa kuin mitä ansiosidonnaisena maksetaan.

      Mitään muita syitä kuin nuo kaksi ei työttömyyteen pohjimmiltaan ole. Maailmassa on huikea määrä tekemätöntä työtä ja jokainen tehty työtunti vain lisää tarvetta tehdä lisää työtä. Työhän mennyt ostaakin hernekeiton valmiina purkissa ja taas tarvitaan tehtaassa lisää väkeä.

      Poliitikkoja voi halutessaan myös syyttää noista kahdesta juurisyystä. TES-yleissitovuus voitaisiin halutessa poistaa, jolloin työttömyys vähenisi. Samoin tuloloukkuja yms. voitaisiin purkaa, jotta pienipalkkainenkin työ toisella paikkakunnalla houkuttelisi.

      1. Luin kyllä ja kovasti niissä oli ylemmyydentuntoa huokuvaa moraalista syyllistämistä ”tolvanoista” ja ”pullamössöistä”. Siksi otin kantaa nimenomaan asian moraaliseen puoleen. Luulenkin, että puhumme hieman eri asioista. En minäkään edes yritä väittää, etteikö oma työttömyyteni olisi oma vikani.

        1. Blogin retoriikka taitaa olla uutta sinulle. Kärjistävät termit ovat aika yleisiä täällä. Viimeeksi samanlainen sota taisi syttyä kun keskustelussa oli taiteelle vaadittu tuki.

      2. Joku sanoi jokin aika mielestäni viisaasti: ”Ei työ tekemällä lopu, tekemättä kylläkin”

    2. Olen erittäin hyvin selvillä, että osa suomalaisista ei pärjää työmarkkinoilla. Miksi ihmeessä muka lyttäisin näitä ihmisiä? Sinä itse kutsut heitä heikoiksi tai epäonnistuneiksi.

      Sen sijaan lyttään niitä, jotka yrittävät oikein työkseen uskotella terveille ja työkykyisille kansalaisille, että he eivät ole vastuussa omasta työmarkkina-arvostaan. Ihminen on muutenkin mestari ulkoistamaan vastuunsa ja kehittämään jos jonkinlaisia itsepetoksen muotoja. On vaikea käsittää, miksi sellaiseen pitäisi vielä erikseen kannustaa horisemalla vaikkapa niistä kuuluisista rakenteellisista ongelmista.

      1. Oikeastiko ihmettelet, miksi kirjoituksestasi (ja monista kommenteista) jää ymmärtämättömän lyttäämisen ja syyllistämisen maku? Kuten sanoin, en minäkään sinänsä ole eri mieltä monien argumenttiesi kanssa. Mutta jää helposti sellainen kuva, että haluat vain leikkiä kovaa jätkää, joka ylpeilee työelämän armottomilla arvoilla. Tällaisella epärakentavalla asenteella kirjoitettua retoriikkaa on ikävä lukea, varsinkin kun se on työttömille varmasti jo ennestään puuduttavan tuttua. Kukin toki tyylillään.

        Sivuutat myös sen totuuden, että vaikka ihmisellä on totta kai vastuu elämästään, kaikkea ei ihminen pysty hallitsemaan. Menestykseen ja menestymättömyyteen on muitakin muuttujia kuin oma ansio ja omat kyvyt. Ei sen toteaminen ole mitään horinaa. Usko siihen, että kukin tässä elämässä saa tasan sen minkä hän ansaitsee, on sekin aikamoista kohtalonuskoa.

        1. Totta kai sivuutan miljoona yksityiskohtaa. Muuten jokaisen kirjoitukseni lopussa pitäisi olla loputon lista disclaimereita.

          Kai nyt jokainen täyspäinen ymmärtää, ettei kukaan mahda mitään syövälleen, maanjäristykselle tai maahan osuvalle komeetalle. Pitääkö se silti erikseen kertoa?

          Onko myös niin, että jos huono tuuri on periaatteessa mahdollista, heittäydytään vain kaikki lattialle sätkimään ja odottamaan jotain jumalaista ilmestystä?

          Sitäkään en ihan ymmärrä, miksi palaat kuitenkin kommentoimaan jorinoitani, jos niitä on mielestäsi niin ikävä lukea.

          1. No, sellainen kuva ei vaan oikein teksteistäsi välity, että ymmärtäisit kovin paljoa työttömien todellisista haasteista – ei mistään maahan osuvista komeetoista vaan paljon tavallisemmista asioista. Siksi halusin kommentoida.

            Kukaan ei toivottavasti ole heittäytymässä lattialle sätkimään. Mutta täällä aika monet kommenttiensa perusteella ovat itse työntämässä työtöntä sinne lattialle kumolleen ja sitten sanomassa perään, että ”oma vikasi kun olet niin heikko”.

    3. Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, Tiina Arlin eikä kukaan muukaan työtön ole ansainnut nousukkaiden ja narsistisen ajattelumaailman omaavien ihmisten alentuvaa arvostelua, luulisi melkein, ettei puhutakaan oman maan kansalaisista, ihmttelen, jos näillä henkilöillä(kaikkitietävillä) arvostelijoilla ei omassa lähipiirissään ole ensimmäistäkään työtöntä? Se muuten koskettaa nykypäivänä lähes jokaisen sukua tai perhettä jossain vaiheessa elämää, niin ja ovatko kaikki puoli miljoonaa työtöntä liian tyhmiä ja laiskoja hakemaan töitä? Aikamoinen prosenttiosuus sentään kansasta, huvittavaa on tämä toisten kanssaeläjien aliarviointi ja oman itsensä nostaminen korokkeelle, kannattaa lukea ne tietys kommentit, monen kirjoituksissa korostuu ”minä” sana todella usein, mitä se kertoo ihmisestä?

      1. Jos Tiina Arlin lähettää mielipiteensä julkaistavaksi valtakunnan päälehteen, tietenkin hänen näkemyksiään saa jokainen arvostella mielin määrin.

        En tietenkään sanonut, että kaikki puoli miljoonaa työtöntä on tyhmiä ja laiskoja hakemaan työtä. Tuo on vain omaa mustavalkoista ”ajatteluasi”.

        No, koska kommenttisi pyörivät nyt kehää, pyydän, että alat purkaa tuntojasi seuraavaksi jollain toisella foorumilla.

  13. Toisaalta jos ajatellaan, että yhteiskunnan pyörittämiseen ei tarvita yrittäjyyttä. Pelkästä yrittäjyydestä ei ole oikeasti mitään hyötyä, ei ainakaan VATT:n mukaan eli se on tapa siirtää sosiaaliturva yksinyrittäjillä valtiolta yrittäjälle.

    Vaan ihan perusajatus on, että kaikista kannatavinta yrittämistä on sellainen kasvuyrittäjyys, joka jotakin kautta työllistää muitakin. Olkoot ne sitten alihankkijoita tai palkkatyöläisiä. Eli tärkeintä yrittäjyydessä on se, että yritys kehittyy. Se luo työpaikkoja ja kasvattaa yrittäjän pottia, mikäli hän on fiksu.

    Eli työttömyys katoaa helpommin, kun on rohkeita yrittäjiä, jotka uskaltavat yrittää eivätkä vain hanki omaan elämiseen tarvittavaa pätäkkää. Vain itsensä elättäminen on sitä, että maksoi oman edun, muttei mitään muuta.

    Ja sitten kun tulevana diplomi-insinöörinä (juu, pidän välivuotta työnteosta ja ajattelin valmistua koulusta) katselee nykyistä työelämää, niin ikäiseni johtajat (50–60 v) istuvat pöydän takana pissi housuissa ja pohtivat, mistä leikattaisiin ja yritettäisiin pitää katteet yllä, että bonukset tulevat tänäkin vuonna.

    Ainoa asia, jota he uskaltavat innovoida, on tuotannon kehittäminen siihen pisteeseen, että sillä elää vielä pari vuotta. Toisenlainen innovointiuskallus puuttuu, koska heillä ei ole enää tarkoitus olla silloin johtotehtävissä, vaan pelaamassa golfia aurinkorannalla.

    Entä jos työttämyys onkin 50–60 vuotiaiden diplomi-insinöörien, ekonomien ja muiden reippaiden miesten tekosia? Niiden, joilla ei ole uskallusta yrittää, vaan jotka keskittyvät ihmettelemään, kun matalan jalostusasteen rauta, vessapaperi tai puusellu ei tuo enää leipää pöytään.

    Niiden samojen heppujen, jotka eivät ole huomanneet maailman muuttuneen. Ja ne jotka on huomanneet sen, ovat muuttaneet elämäänsä niin, etteivät he myy vain ihmisliikuttimia, vaan palvelua. Palvelu voi olla ihmisen siirtämistä kerrosten välillä tai muiden valmistajien ihmisliikuttimien ylläpitoa.

    Työttömyys on kyllä työttömän vika, hän ei ole kerinnyt ylipitkän päivän jälkeen kouluttautumaan lisää. Tai jos hän osaa, niin hän on liian osaava nuoremmille, joiden osaamistaso on muuta. Ja he pelkäävät oikeita osaajia.

    Työtönhän on kouluttautunut väärin, vanhentunut väärään aikaan ja muutenkin täysin samaton luuseri, joka on tehnyt ihan vääriä duuneja viimeiset 20 vuotta työnantajan palveluksessa.

    Entä jos työttömyys onkin meidän ikäisten vika? Meidän, jotka eivät uskalla enään irroitella, yrittää ja innovoida. Ja siltikään ei uskalla myöskään luopua johtajan pallista.

    1. Jos on viisikymppinen työtön insinööri, joka pyytää kokemukseensa(?) vedoten tuplaliksaa vastavalmistuneeseen nähden, niin hankala on työpaikkaa saada, jos tuottavuus ei ole kohdillaan. Suomessa kun on tesseissä palkankorotuksia vain sen perusteella montako vuotta olet onnistunut työpaikalla lojumaan. Kovimmat karpaasit saa 15-vuotislisiä.

      1. Hmmm…. Mitataanko tuottavuus:

        Kokonaistuottavuus = Tuotoksen määrä/Panoksen määrä

        Vaiko

        Kokonaistuottavuus = Tuotoksen määrä ja laatu/Panoksen määrä ja laatu

        Tällä hetkellä keskusteluissa keskitytään ensimmäisen tavan yhteen kohtaan eli panoksen määrään. Ihan vaan siksi, että on liian harvoja ketkä osaavat pohtia tuotoksen määrän ja laadun suhdetta.

        Eikös siellä mainoksessakin sanota, että kokemus tuo varmuutta…

        Mutta mitäpä näitä pohtimaan… Ei pieni insinööri noiden päälle ymmärrä.

    2. Kari, totta kai ikäisistämme johtajista löytyy myös saamattomia pönttöjä. Oma havaintoni on vain se, että toimitusjohtaja saa entistä herkemmin kenkää, jos hän ei onnistu saavuttamaan omistajien asettamia tavoitteita.

      Vastaavasti viivytystaistelu on usein lähtöisin juuri omistajista. Heillä on monesti paljon menetettävää, etenkin jos yritys on menestynyt. Kaikki uudistukset pelottavat niin perkuleesti.

      Työllistäminen on tietysti poliitikkojen toive, mutta liiketoiminnan kannalta se on usein merkki tehottomasta turaamisesta. Jos yksinyrittäjä pyörittää kannattavaa bisnestä rehellisin keinoin, se tarkoittaa, että hän tuottaa asiakkailleen jotain hyödyllistä tai arvokasta.

      1. Eli jos omistajilla olisi tähtäimessä vuosittaisten kvartaalien tuottovaatimusten sijaan vuosisataisten kvartaalien tuottovaatimus, niin silloinvoisi keskittyä myös uuden innovoitiin pelkkien kulujen karsimisen sijaan.

        Toisaalta myös työttömyys on yrittäjien etu. Silloin on ostajien markkinat eikä myyjien.

        ____

        Ja itse kyllä olen sitä mieltä, että myös duunarin pitää tehdä työtä sen eteen että työlllistyy. Ehkä siksi tällä hetkellä päivitän 1980- luvun insinööriosaamisen 2020 luvun di-osaamisen tasolle.

  14. No huh,huh. Ensin luulin kirjoitusta halvaksi pilaksi, kunnes tajusin kirjoittajan olevan tosissaan. Järkyttävää! Mistä tällainen arvomaailma ja yliusko itseensä periytyy. Joskus vahva ja menestynytkin voi menettää sen lahjan, kyvyn tai ominaisuuden, joka hänen menestyksensä tuotti. Tätä olen nähnyt omin silmin paljon työssäni kuntoutuspuolella. Ei kukaan ole kaikkivoipa. Eikä ketä tahansa ihan oikeasti ole koulutettavisa ihan mihin tahansa. Sitä ohjaa myös meidän persoonallisuuden piirteet, lahjakkuudet ja kyvyt. Itse en ainakaan haluaisi olla ”Työkkäsin uudelleenkoulutuskurssin” käyneen lääkärin enkä edes hoitajan hoidettavana. Ja myös koodarit tarvitsevat muita. Ei koko maailma pyöri pelkän koodaamisen ympärillä, eikä yhteiskunnat rakennu pelkästä koodaamisesta. Myös koodarit tarvitsevat katon päänsä päälle, murua rinnan alle, koulutusta, lapsilleen ja vanhuksilleen hoitoa ja huolenpitoa, infrastruktuuria, kulkuneuvoja, terveydenhoitoa ja myös itselleen hoivaa ja huolenpitoa. Jos me kaikki nyt vain koodaisimme ja keskittyisimme omaan menestykseemme, kuka hoitaisi nuo kaikki muut tehtävät yhteiskunnassa? Ja olisiko meillä kaikilla silloin edes asiakkaita ja markkinarakoa? Kilpailisimme vain keskenämme. Jotta joku voi menestyä, on jonkun toisen ’ei menestyttävä’. Niin se vain menee. Sorry.

      1. Luonnollisen työttömyysasteen kohdalla on hyvä muistaa, että pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet eivät eivät hillitse palkkojen nousua. Vaikka joku osa väestöstä olisikin aina työttömänä jonkin aikaa, niin yhteisön edun vuoksi heidän täytyy pyrkiä työllistymään,

        Pitkäaikaistyöttömänä olo ei siis ole mikään palvelus yhteiskunnalle, josta tulee maksaa. Vähän tuon käsityksenhän Uschanovin kirjoituksesta saa.

    1. Työtön humanisti: ”Joskus vahva ja menestynytkin voi menettää sen lahjan, kyvyn tai ominaisuuden, joka hänen menestyksensä tuotti.”

      Jos noin käy, niin silloin menestyneen pitää vain hakeutua vähemmän menestystä tuottaviin hommiin. Asiathan ovat varsin hyvällä tolalla, jos henkilö ymmärtää sen lahjan kadonneen. Tarjolla on myös töitä, jotka eivät vaadi mitään erityisiä lahjoja.

      Pääkaupunkiseudulla taitaa jokainen koulutettu lastenhoitaja tai sairaanhoitaja saada töitä. Eikä heiltä vaadita mitään sellaisia erityisominaiuuksia, jotka poikkeaisivat muista alalla toimivista. Ammattilaisen asennetta työntekoon tarvitaan, kuten kaikissa hommissa.

    2. Kuka väitti, että ihmisten pitäisi olla kaikkivoipia? Tai että kenet tahansa pitäisi voida kouluttaa mihin tahansa?

      Jos ”me kaikki nyt vain koodaisimme ja keskittyisimme omaan menestykseemme”, silloin kai me kaikki tuottaisimme asiakkaillemme jotain hyödyllistä?

      1. ”Jos ”me kaikki nyt vain koodaisimme ja keskittyisimme omaan menestykseemme”, silloin kai me kaikki tuottaisimme asiakkaillemme jotain hyödyllistä?”

        Millä tavalla omaan menestykseen keskittyminen varmasti tuottaa hyödyllistä asiakkaillemme? Eiköhän tuollainen asenne yllytä asettamaan oman menestyksen asiakkaiden edun edelle. Esimerkiksi siten, että pakotetaan asiakas riippuvuussuhteeseen yhtestä palveluntuottajasta.

        1. Voi pyhä yksinkertaisuus! Näytä minulle yksikin yrittäjä, joka muka menestyy ilman, että hän tuottaa hyötyä asiakkailleen.

          Toki jokin jallitus voi onnistua hetkellisesti. Mutta emme nyt tietenkään lähde siitä, mitä kenties jotkut rikolliset tai huijarit tekevät.

  15. Mielenkiintoista, kuinka rajusti voidaan sanat asetella. Ensin ajattelin että kirjoittaja on sarkastinen/ironinen mutta ilmeisesti ei, vaan ihan tosissaan uskoo sanoihinsa. Näin pitkäaikaistyöttömänä sain kyllä aamun parhaat naurut tästä kirjoituksesta, olin tukehtua kahviini myös lukiessani myötäilijöiden kirjoituksia. Kun oman virallisen työurani olen aloittanut -83 (epävirallisen työuran -78 (13v)), silloin vain marssin työhönottajan luo kysymään töitä, ammattitaitoa ei hirveesti ollut, mutta itsevarmuutta sitäkin enemmän. Työhönottaja kehoitti tulemaan kunhan täytän 18v, ja niin menin töihin synttäreiden jälkeisenä päivänä. Työnantaja otti ja koulutti minut ammattiin, ei siis odotettukaan mitään mahtista ammattiosaamista, vaan työ koulutti. Siinä työpaikassa tein kaikkea mitä halusin oppia, mm. järjestelijänä ja huoltomiehenä(naisena) Sitten tulikin lamakausi ja jouduin työttömäksi -94. Jolloin opiskelin ja päädyin töihin kotipalveluun, josta siirryin takaisin entisen työantajan leipiin, kun pyydettiin takaisin. Vakava loukkaantuminen 2000, väliaikainen eläke, ja neljäs ammatti hankintaan. Koska tein maatalousyrittäjän töitä kokoajan mieheni rinnalla. Neljännen ammatin (valmistuminen 2008) jälkeen ei olekkaan ollut kuin satunnaisia pätkätöitä, parivuotta suunnittelutoimistossa, pari vuotta kirjastossa yms. Tänään yksikään työhönottaja ei kutsu edes haastatteluun, vain yksi puhelinhaastattelu on ollut liki 3vuodessa, siinäkin stadilainen haistattelija, haistatteli ja haukkui, oulunmurretta puhuvan vanhan akan. Kai sitä on pelottava muija, nuorten 25-35 haastattelijoiden mielestä, tai se ennakkoasenne että pitkäaikaistyötön on juoppo, laiska, tyhmä, joka makaa tyytyväisenä sohvalla kaljakeissin kanssa. Harmi kun kukaan ei yritä edes vaikuttaa työhönottajan ennakkoasenteisiin pitkäaikaistyöttömiä kohtaan. Kun on lähettänyt yli 500 työhakemusta ja osa ei edes vaivaudu lähettämään sitä kiitos, mutta ei kiitos, niin What’s the point. Ainiin, työttömiä Suomessa noin 300000, joidenkin tietojen mukaan jopa yli 500000(kun mukaan laskee ne jotka on jo tippuneen tilastoista, elävät siis miehen/vaimon/vanhempien/lastensa avustuksella, ja avoimia työpaikkoja 15302. Miksi muuten tänään ei työnantaja puolella ole mitään halua edes kouluttaa ammattiin, siis jos tyyppi haldaa hommat A, B, C, D, E mutta F on vähän hakusessa niin ei mitään halua ole edes opettaa vaan valitetaan että kun ei saada ammattitaitoista väkeä. Ja joka hommaan täytyy olla sitäjatätä passiataikorttia, eikä niitä ainakaan peruspäivärahalla työtön hanki, jos sen 500€ saat kuukaudessa, ei sillä makseta 200-300€ kortteja. Onneksi tänäpäivänä tulonsiirto toimii hyvin, köyhiltä rikkaille, keskituloiset saa vielä olla rauhassa tosin vahvasti näyttää että myös keskituloiset saavat piakkoin maksaa tulonsiirtoa rikkaille.

    1. Kommenttisi konkretisoi mainiosti kirjoitukseni monta kohtaa. Onko mieleesi putkahtanut, että jos 500 hakemustasi ei purrut, joko myyntipuheessasi tai tuotteessasi on jotain vikaa? Asiakasta (työnantajaa) tuskin kannattaa syyttää, jos hän ei osta.

      1. Myyntipuhe on aina kohdennettu ko. toimea/työpaikkaa varten, sehän on ihan hakemuksen aajaoo, hyvän hakemuksen kirjoittamiseen menee useampi tunti, koska hakemuksesta täytyy saada myyvä ja työhönottajaa kiinnostava. Kun on pitkät työhönottokurssit käyty ja hakuvalmennukset, kuinka myyn itseäni-kurssit. Mutta tuote on todennäköisesti vanhentunut, parasta ennen päivämäärä ummessa, et sä ota kaupanhyllyltäkään tuotetta jonka parasta ennen päivämäärä oli 11/2005. Yksinkertainen ja simppeli asia, työhönottajan mielestä 40+ vuotias nainen on ikivanha ja hankala (tän on sanonut 4 työhönottajaa, ettei luulla että on määluulenjuttua, toki ei saa yleistää). Sinänsä käsittämätöntä, kun ei niitä lapsia ole enää sairastamassa, mitä nyt itse on vanha ja osittain loukkaantumisen takia sopimaton niihin :kaikkihan pystyy vanhuksia/lapsia/vammaisia hoitamaan tai siivoamaan. Ei valitettavasti pysty. Ja tuotteeseen ei voi vaikuttaa, syntymävuosi on ja pysyy, ulkonäköspeksit ei täyty kaikilta osin. Ammattitaitoa yritetään pitää kotioloissa yllä ja onneksi aina voi itsekseen ja ilmaiseksi opiskella vaikka mitä, kirjastot on hyviä paikkoja siihen. Toki loukkaantumisen aiheuttamat vammat on ja pysyy. Ja palkkavaatimuskaan ei ole päätähuimaava, kun tää mummo kelpuuttaa palkan joka on 1500 kieppeillä, se on paljon enemmän kuin kelantuki 700+risat-22,5% veroja, ja muutahan en saa. Ehkä Suomessakin työhönottajat heräävät siihen että ikä on vain numero, Ruotsissa ikää ei enää tuijoteta. Vaan sopivuutta ja plussaahan on elämänkokemus ja se että sairauspäiviä ei tule vuodessa montaa. Tää on näitä ikuisuusasioita joista voi vääntää maailmantappiin asti, ja siltikin mikään ei muutu tai parane. Koska on ihmisiä jotka syyttää toista tahoa ja sitten se vastapuoli joka syyllistää toista puolta. Kun oikeasti koko tämä meidän järjestelmä pitäisi kääntää ympäri, itsekeskeiset ja narsistiset ihmiset tätä maata pyörittää, ja empatia ja ihmisten ymmärtäminen on mennyttä. Onneksi itse olen tällainen dinosaurus, muinaismuisto jolle ihmisyys ja empatiakyky on se arvo jota kunnioitan ja arvostan. Ihmisen arvo ei tule siitä kuinka paljon rahaa olet hankkinut, mitään et mukaan saa puupalttoossa ei ole taskuja. Eli tähän loppuun olen arvokas ja ainutlaatuinen, minua ei ole kuin minä yksi, ja jos tämä tuote ei ole kelvollinen se on jonkun muun tappio, ei minun. ”None of us are getting out of here alive”

        1. En sitä epäile yhtään, että osa työnantajista harrastaa syrjintää jos jonkinlaisilla perusteilla. Mutta onhan toki aitojakin syitä, miksi vaikkapa yli 40-vuotias ei ole paras vaihtoehto.

          Kun aikanaan palkkasin softafirmaamme konkarin, keski-iältään hiukan yli 20-vuotiaat koodarimme eivät löytäneet hänen kanssaan yhteisiä puheenaiheita.

          Osaaminen ei siis ollut ongelma. Eikä ikä sinänsä. Mutta tulokas jäi täysin ulkopuoliseksi. Hän lähtikin pian omasta aloitteestaan.

          1. Tuokin on ennakkoasenteista kiinni, mulla ei jostain syystä ollut ollenkaan vaikeaa sopeutua tai löytää puheenaiheita neljättä ammattia hankkiessani, olihan muut iältään nuorempiakin kun mun vanhimmat lapset. Ja hyvin kelpasin myös vapaa-ajalla nuorison mukaan niin Teatriaan keikoille, kun Onnelaan bilettään. Pidetään ihmisiä ihmisinä ja unohdetaan ne ennakkoasenteet. Vaikka muistan kyllä kun aloitin opiskelun ja opettaja oli katsonut ”voi ei taas yks jolle täytyy opettaa kuinka tietokone käynnistetään ja miten hiiri otetaan käteen” No, olin ehkä iloinen yllätys, olinhan käyttänyt tietokonetta jo 80-luvulta lähtien ja hiirikin pysyi kädessä. Koodaamistakin opin jonkin verran, mutta pidän sitä tylsänä puuhana ja itselleni täysin sopimattomana työnä.
            Ehkä tulokkaasi koko työpaikkasyrjintää, ehkä muut keski-iältään 20-vuotiaat olivat ennakkoon jo päättäneet toi on tylsä, ehkäpä sinä olisit voinut vaikuttaa tilanteeseen ja tehdä jotakin ennakkoasenteille. En tiedä, kun itse olen työskennellyt, ainoana naisena miesten joukossa, opiskellut aikuisena (n40v), 16-20 vuotiaiden kanssa, hoitanut 70-100 vuotiaita, sekä pieniä lapsia, ollut myös itseni pomona maanilveilijänä. Ja olen kokenut sen kuinka pomo, miesvaltaisessa työpaikassa suhtautui ennakkoasenteellisesti naisiin, kuinka pärjäät miesten kanssa, miten jaksat ajaa 100km töihin, naisethan vain tienaa kampaamorahoja töissä, eikä he tarvi palkankorotusta, pomo myös kertoi panojuttuja ulkomaanreissuiltaan, sangen valistavaa. Huh, todella ala-arvoista. Ehkäpä hänelle oli myös helpotus että lähdin reilun kahden vuoden jälkeen ko.työpaikasta. Vaihdoin fiksumpaan firmaan jossa myös vain miehiä työkaverina, mutta kohtelu oli asiallista. Mutta nyt keskityn opiskelemaan vaikka katutyökurssimateriaalia, sekin voi olla hyödyksi jossain vaiheessa elämää, tai sitten ei, mutta osaanpahan keskustella siitäkin jos tarve vaati.

          2. Kysyitkö koodareilta, mitkä mahtoivat olla heidän sosiaaliset taitonsa siinä iässä? Onhan se selvää, ettei yhteisiä aiheita löydy ainakaan vapaa-ajalta, mutta työstä olisi luullut löytyvän, yhtä ihmistä ihmetellään, mutta joukko nuoria miehiä saa synninpäästön käytöksestään? Huh huh! Kai siellä oli tarkoitus tehdä töitäkin eikä vain seurustella työkavereiden kanssa?

          3. Kiitos Maarit, mutta nyt riittää. Seuraavat kommenttisi menevät suoraan roskikseen.

      2. Onko sinun mieleesi tullut, että työnantajien asenteissa 50+ työnhakijoita kohtaan olisi jotain parannettavaa? Emmehän toki syytä, ihmettelemme vain tuota pikkusieluisuutta, kokemusta ja näkemystä olisi, myös ns. hiljaista tietoa, mutta maksajat loistavat poissaolollaan? Edelliseen firmaani oli tärkeintä palkata keski-ikäisten leidien tilalle nuoria säihkysääriä, nuoret naiset oikein kilpailivat, kellä lyhyempi minihame ja korkeimmat korkkarit, minä pidän tällaisia palkkaamiskriteereitä perin lapsellisina ja lyhytnäköisenä toimintana, semminkin, kun ne samat nuoret leidit olivat raskaana vähän ajan päästä, lapset sairastelivat, mutta keski-ikäiset istuivat uskollisesti työpisteissään tekemässä sitä tulosta, näitä ihmisiä nykyisin potkitaan pihalle, jaa, että miksikö? Yksi syy on korkeammat eläkemaksut ja monet muut tyhmät työnantajien ja keskiportaan pomojen mielleyhtymät, minua huvittaa suuresti aina välillä ajatus, että kun minä sain lähteä, vuoden sisään oli palkattu minun hommiani tekemään 3 nuorta naista! Kannattiko työnantajalle? Joskus on ihan hyvä pureutua sen keski-ikäisen puurtajan työn tuloksiin, lyhytnäköiset ratkaisut voivat tulla yrittäjälle todella kalliiksi, jos ei henkilökuntapolitikka ole vahvin laji.

        1. Maarit: Aika harvassa ovat nykyään ne firmat, joissa johtajat voivat toteuttaa omia mielihalujaan tuloksesta riippumatta. Olen ollut töissä 3 firmassa viimeisen 12v aikana ja sinä aikana jokaisen noiden firman toimari on saanut kenkää ja yhdessä firmassa toimari sai kenkää kahdesti.

  16. Kuinka moni työssäkäyvä luulee vielä, että se oma työpaikka on se ikuinen ja pysyvä ja ettei työttömien asiat koske heitä? Ylkkäri pylkkäri, voit kohta huomata olevas kortistossa ja joku työtön tekee työsi palkatta!
    Kukaan ei ole korvaamaton.
    Työttömien asia on kaikkien asia!
    Ja jos vieläkin luulet olevasi korvaamaton, laita sormesi vesilasiin. Kun otat sormesi pois ja veteen jää kuoppa, silloin todellakin olet korvaamaton. Ja melkoinen harvinaisuus…

  17. Voi, mikä mielenkiintoinen keskustelu!

    Jos nyt koulusta aloittaisin, niin nythän ollaan enenevissä määrin menossa itseohjautuvampaan suuntaan koulussa, oppilaille annetaan tehtäväpaketteja, joista valita ja joita suorittamalla saa itse valita, millaiseen arvosanaan pyrkii yms. Ongelma tulee niiden oppilaiden kohdalla, jotka eivät ole itseohjautuvia, vaan hyötyvät enemmän perinteisen opetuksen mallista.
    Toinen iso ongelma kouluissa on maahanmuuton lisääntyminen. Kun oppilaista puolet on äidin-/kotikieleltään muita, kuin suomenkielisiä ja kulttuurierot (eräissä kulttuureissa miespuolisen, oli ikä mikä tahansa, ei tarvitse kuunnella naisia (joita on suurin osa opettajista), vaan vain miespuolisen aikuisen sana painaa) päälle, niin osalle oppilaista jää ymmärtämättä tehtävän annot. Erittäin mielenkiintoinen tilanne on vieraan kielen tunnilla, kun siis muun kuin suomenkielinen opiskelee vaikkapa englantia suomeksi opetettuna….. Ja sitten tietenkin lisääntyneet oppimisvaikeudet, ADHD yms ja alas ajetut erityisopetuspaikat, niin en nyt kyllä opettajia ihan kauheasti voi syyllistää siitä, että paljoa sen ydintyön lisäksi (ja kun siinäkin isoin aika voi mennä työrauhan ylläpitämiseen, eikä niinkään varsinaiseen opettamiseen, kun mitään kurinpitotoimia on vaikea tehdä, ettei tule loukanneeksi oppilaan oikeuksia…..) ei jaksamista ole, kun työpäivä on pelkkää selviytymistä. Tämä on suoraa seurausta siitä, että resursseja on vähennetty, luokkakoot ovat liian isoja, jne. Opettajat itse eivät voi asioita tuoda julkisuuteen, koska silloin rikkoutuu vaitiolovelvollisuus. Ja sama myös vanhemmilla, jos omalla nimellään asioista alkaa puhua, äkkiäkös sitä nimestä on helppo yhdistää, missä koulussa ko. Vanhemman lapsi/lapset ovat… Koulut pyörivät määrärahoilla, jotka antaa joku ihan muu, kuin joka sitä rahaa käyttää. Ne, jotka asioista päättävät, eivät useinkaan sitä koulun arkipäivää näe sisältäpäin. Ja kun rahaa jaettavaksi on rajallisesti, se pannaan sinne, mitä kulloinkin jakamisesta päättävät arvostavat. Koulua ei nähdä tuottavaksi (en käsitä miksi…..), nin sieltä on hyvä leikata. Tässä yksi ongelma.

    Toinen on se, että kaikista ei vain ole yrittäjiksi. Ei vain ole. Ihminen on laumaeläin ja kuten koirissakin, jotkut ovat johtajia ja toiset seuraajia luonteiltaan. Johtajat haluavat ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä, toiset haluavat mielummin, että joku muu kertoo, mitä pitää tehdä. Ja tämä käskyjen noudattamisen kyky on aivan olennainen esimerkiksi armeijassa tai missä tahansa muualla, jossa sooloilu voi maksaa oman tai jonkun muun hengen. Pelkät johtajat eivät sotaa voita.

    Yhteisöt ovat johtajiensa näköisiä.

    Tästä voikin johtaa kysymyksen, että miksi Suomen kansa on sellainen kuin on ja nostaa katseen sinne johtajiin, minkälaista esimerkkiä sieltä meille tulee?
    Jos haluttaisiin tähän maahan lisää yrittäjiä, miksi siitä on tehty niin vaikeaa ja hankalaa, että iso osa yrittäjistä kokee helpommaksi toimia Virosta käsin? Ja toisaalta, sosiaalitukien väärinkäyttöä huomattavasti isompi ongelma on niiden alikäyttö, ihmiset lannistuvat liian ison byrokratian edessä. Ja tämä alistamismentaliteetti on se, mikä lamauttaa myös esim. työttömät.
    Ihan mikä tahansa johtamisen (tai vanhemmuuden) käsikirja kertoo, että kannustamalla ja positiivisella palautteella saa kaikkein eniten tuloksia, saa ihmiset innostumaan ja yhteisön toimimaan paremmin, kuin pelkillä kielloilla. Miksi siis Suomessa koko ajan leikataan, mutta mitään porkkanoita ei tule, erityisesti paljon parjatuille työttömille? Pieni porkkana on esim. Työttömän ilman tukien vähennystä ansaitsema 300€. Homman loukku on siinä, että kun se tuki ei riitä elämiseen nytkään, sitten jos saisi/tekisi työpaikan, josta saisi sen 300€, sillä vasta paikkaa sitä, mitä puutetta jää, se ei vielä kannusta pyrkimään sen enempään. Ja sitten, jos tulotaso menee liian isoksi, putoavat tuet ja sitten onkin tilanne, jossa palkka on liian pieni elämiseen ja tukia ei saa, koska palkka on liian iso. Nykypäivän pätkätyötilanne ei ainakaan selkeytä sitä. Moni mielummin ottaa sen pienen varman tulon ja kitkuttelee, kuin riskeeraisi. Hyppy (erityisesti pitkäaikais-) työttömästä riittävästi ansaitsevaksi on suuri. Ja työttömästä yrittäjäksi alkavalla pitää olla säästöjä tai elättävä puoliso, jotta ensimmäisten kahden ”kuolemanlaakson” ajasta on edes teoreettinen mahdollisuus selvitä. käytännössä järjestelmä ei tunne osa-aikayrittäjyyttä työttömän ollessa kyseessä.

    Toinen sudenkuoppa työttömän koulutuksen suhteen on te-keskuksen kyttäysmentaliteetti, työttömän pitää anoa lupa koulutukseen, ennen koulutuksen alkamista ja saada se lupa, jotta työttömuusetuus eli toimeentulo ei vaarannu. Maalaisjärjellä ajatellenhan niitä työttömiä pitäisi palkita, jotka haluavat itseään kehittää ja siten parantaa ammattitaitoaan ja työpanoksensa laatua, mutta meillä mielummin vahditaan ihmisten tekemisiä ja lähetellään selvityspyyntöjä, koska työtön itsehän ei pysty mitenkään määrittelemään, kykeneekö ottamaan vastaan kokoaikatyötä opiskelunsa aikana. Tai vaikka aloittamaan opiskelun ja jos sattuisi se ”unelmien työpaikka” löytymään, tarvittaessa keskeyttämään opinnot. Mutta systeemi on rakennettu siten, että työtön ei päätä, vaan te-keskus päättää. Myös tapauksissa, joissa on opiskellut kokoaikatyön ohessa ja työstä on irtisanottu, te-keskus haluaa selvityksen, jos opiskelua jatkaa, vaikka päivätyö päättyikin. Vaikka siis on olemassa jo todiste, että työtön on työssä ollut ja opiskellut samaan aikaan. Te-keskuksen lausunnoista ei voi valittaa, vasta Kelan päätöksistä voi ja valistusprosessi on pitkä ja hidas ja silläkin ajalla pitäisi elää jollakin. Pitkäaikaistyötön on syönyt säästönsä jo ajat sitten, etenkin perheellinen, ja kun elämä on selviytymistä, sääntöviidakoissa taiteilua, niin se vie voimavaroja niin, että innovatiivisuutta on aika vaikeaa löytää. ”Köyhyys on syöpä, joka mädättää aivot,” kirjoitti Jani Kaaro muistaakseni Hesarissa muutama vuosi sitten ja oli kyllä oikeassa.

    En missään tapauksessa kannata sohvalla makoilua, mutta ei meidän sosiaalisysteemi yhtään auta yksilön omia ideoita. Etenkin, jos kerran olet vaikkapa yrityksen suhteen epäonnistunut, apua on todella vaikeaa saada mistään. Tässä maassa saa olla hullun kova itsetunto, että epäonnistumisesta pystyy nousemaan. Onneksi heitäkin on, esim. Annu Palmu, mutta kaikki eivät omaa samanlaisia verkostoja.

    Puhumattakaan sitten niistä, jotka eivät esim. fyysisen vamman takia täysipainoisiksi työelämän osallisiksi pysty, mutta kaikkea ei yhteen kirjoitukseen voi tunkea, joten jätän vammaislait sikseen…

  18. 😀 😀 😀 Keskustelu liikkuu täysin olennaisen ulkopuolella: miten maapallo selviää? Miten riittää puhdasta vettä, ilmaa, ruokaa? Miksi saa riksastua teettämällä tavaraa työntekijöillä, joiden palkka on olematon ja työolosuhteet epäinhimilliset? Miksi länsimaiden (ja muillekin) markkinoille tuuapataan jatkuvasti helposti hajoavaa, korjauskelvotonta roinaa, yhä enemmän erilaista viihde-elektroniikkaa?

    Raha ei ole menestyksen mittari. Työpaikka ei ole menestyksen mittari. Paras ihminen, ”menestynyt”, onnellinen, ottaa huomioon lähimmäisensä, ne kaukaisetkin. <3 Jari Parantainen, oletko selvittänyt, missä oloissa käyttämäsi vaatteet on tehty, millaisista olosita hankittu vaikkapa älykännyysi tarvittavat harvinaiset metallit? Miten kannat vastuusi omista arjen valinnoistasi, jotka vaikuttavat suoraan toisten ihmisten elämään (esimerkiksi Kaakkois-Aasian hikipajoissa)?

    Jos et ole näitä miettinyt, suosittelen perehtymään aiheeseen ja kuuntelmaan omaatuntoasi. Sinä itse voisit yhtä hyvin olla syntynyt köyhään perheeseen köyhässä maassa.

    1. Raha on kyllä sikäli oiva menestyksen mittari, että se kuvaa todella fiksusti kaikkea sitä arvokasta, iloa ja hyötyä, jonka joku on toisille ihmisille tuottanut.

    2. ”Miksi saa riksastua teettämällä tavaraa työntekijöillä, joiden palkka on olematon ja työolosuhteet epäinhimilliset?”

      Olematon kenen mielestä? Sinun? Sinun pikkukivoilla standardeilla – jotka muuten itsekkäät menestyjät ovat sinulle luoneet – pitäisi määritellä jokaisen aasialaisen elintaso?

      On se kumma, että länsimaalaiset kaksinaismoralistit kehtaavat määritellä aasialaisten puolesta, mikä on hyvä palkka ja mikä ei.

      Ikäänkuin aasialaiset olisivat jotain sylivauvoja, jotka eivät itse kykene päättämään omista asioistaan.

    3. Sirpa: Otapa selvää* kuinka paljon elintaso on Aasiassa noussut. Ota myös selvää maksavatko länsimaalaisten yritysten alihankkijat parempaa vai huonompaa palkkaa kuin puhtaasti paikalliset toimijat.

      En kyllä ymmärrä miten tämä edes etäisesti liittyy siihen asiaan, että työntekijän täytyy itse hankkia hyödyllisiä taitoja ja hakeutua taitojaan vastaavaan työhön? Aasiassa koulutustaso joka tapauksessa nousee kohisten ja palkat myös.

      (* Koska Sirpa ei nytkään tule ottamaan selvää, niin tässä oikeat vastaukset: Aasian elintaso on raketoinut. Länsimaalaisten firmojen käyttämät ns. ’hikipajat’ maksavat todistetusti kovempaa palkkaa kuin puhtaasti paikalliset firmat ja niiden työolot ja -työturvallisuus on todistetusti parempaa tasoa. Jos Aasialainen saa valita, niin hän menee töihin ’hikipajaan’ eikä johonkin paikallista tarvetta palvelevaan tehtaaseen, jonka palkka ja työolot ovat huonommat.)

    1. Juu, ilman muuta politiikka vaikuttaa paljonkin. Ei tässä tarvitse katsella vaihtoehtoisen politiikan tuloksia Ruotsia kauempaa.

      Mutta ikävä kyllä ne rakenteet näyttävät antavan monille tekosyyn ulkoistaa oman vastuunsa ja heittäytyä toisten holhottavaksi.

  19. Hieman ihmettelen miten aikuiset ihmiset eivät tunnu sisäistäneen, että jokainen on oikeasti itse vastuussa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan (lue: työllisyydestään). Mikä muu taho tuollaisen vastuun voisi edes ottaa? Jos tuntisin oloni yksinäiseksi tai minulla ei olisi ainuttakaan ystävää, en voisi syyttää tilanteesta muita kuin itseäni. Yhtälailla syyllinen jatkuneeseen työttömyyteen löytyy lopun viimein peilistä. Mikään ei estä työtöntä investoimasta oman markkina-arvonsa parantamiseen ja vielä käyttämästä tähän niin paljon aikaa/rahaa kuin tilanne vaatii. Se on kuitenkin ainut realistinen vaihtoehto, joka todennäköisesti johtaa ulos ikävästä tilanteesta.

  20. ”Hieman ihmettelen miten aikuiset ihmiset eivät tunnu sisäistäneen, että jokainen on oikeasti itse vastuussa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan”

    Tuollainen näkemys on biologian vastainen. Jokainen koirankasvattaja tietää, että yksilöt ovat erilaisia. Joistain ei tule kalua millään koulutuksella. Osa on suoranaisesti luonnevikaisia.

    Niin ikään monet koirat voi pilata huonolla koulutuksella tai sosiaalistamisella.

    Sama se on ihmisten kanssa, mikä psykologiassakin hyvin tiedetään.

    Tahtoa ei ole. Tahto on kristilliseen ihmiskuvaan liittyvä harha, jossa ei tunnusteta, että kaikki on ainetta. Meillä ei ole henkeä, jonka voimalla voisimme tahtoa. Olemme vain ärsykkeisiin reagoivia sätkynukkeja.

    Tämä näkyy myös tilastoista. Ihmisen synnyintausta ja vanhempien elämänhallinta määrittää ihmisen tulevaisuutta hyvin voimakkaasti, ei ihminen itse.

  21. Uteliaalla heräsi kysymyksiä. Mitä lisäarvoa tälläinen postaus tuo ydinbisneksellesi? Vai onko tämä sinun persoonallinen tapasi parantaa maailmaa?

    1. Toivon, että saisin edes yhden yrittäjän, johtajan tai asiantuntijan ottamaan enemmän vastuuta omasta osaamisestaan.

      Vedin hiljattain lukupiirin eri yritysten toimitusjohtajista koostuville ryhmälle. Postitin kaikille vuoden parhaan kotimaisen bisneskirjan maksutta muutamia viikkoja etukäteen.

      Mitäs tuumit siitä, että sessioon osallistuneista toimareista vain joka viides oli lukenut teoksen (ainakin osittain)? Muilla ei ollut moiseen aikaa.

        1. Mietin ihan samaa. Arvo olisi pitänyt ilmaista vaikkapa niin, että kirja on maksuton niille, jotka lukevat sen. Lintsarit saavat maksaa siitä 74 euroa + toimituskulut + laskutuslisä + alv + rikesakot + …

        1. Mielestäni vuoden paras bisneskirja on Sari Torkkolan teos Lean asiantuntijatyön johtamisessa. Kerron perusteluni tässä lähiaikoina.

  22. ”Bisneskirjailija ja yhden miehen puulaakin onneton toimari”
    Mistä helvetistä näitä perseaukisia kokoomuksen komppareita oikein sikiää?
    Ei voi kun sääliä. 😀

  23. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja keskustelun avauksesta. Se todellakin on mielestäni paikallaan. Tämä kirjoitukseni tulee olemaan ehkä osalle pitkähkö, mutta en todellakaan aio pyytää sitä anteeksi.

    Olen itse syntynyt Itä-Suomalaiseen pienmaanviljelijä perheeseen. Työntekemisen kulttuuri imettiin jo äidinmaidossa ja kirjaimellisesti töitä oli tehtävä vaahtosammuttimen ikäisestä saakka. Kun oltiin liian pieniä pitämään heinähankoa ja haravaa kätösissä, nökötettiin pellonlaidalla, kun vanhemmat ja kynnelle kykenevät sisarukset ahersivat hikihatussa pellolla helteessä. Niin tein minäkin. Ajoin traktoria ensimmäisen kerran kun olin viisivuotias. Ilmeisesti yrittäjähenkisyys oli jo tuolloin verissä, sillä se ei ihan ollut kuulemma tarkoitus. Koskaan ei missään vaiheessa tullut mieleenkään ruikuttaa, että kun joutuu tekemään töitä kesähelteellä, kun voisi polskia järvellä.

    Kirjoitan parasta aikaa ensimmäistä kirjaani, joka on omaelämänkerta ja sitä kirjoittaessa on mainio paikka katsoa omaa ja vähän muutakin lähihistoriaa. Suomalainen hillitön pyrkimys tasapäistämään on tullut kaikissa elämänvaiheissa hyvin voimakkaasti esille. Tuo hillitön vimma tasapäistämiseen ja yrityksiin takoa virheiden pelkoa päähän olivat läsnä läpi kouluhistorian, lukuunottamatta ammatillista koulutusta, jonka muuten maksoin lainalla ja sitten lyhensin ajanmittaan lainan pois. Jos teki virheen tuli ala-asteella karttakepistä, tukkapöllyä ja jos ei keittiön pöperö maittanut, tuli opettaja tunkemaan lusikan tai haarukan käkättimeen ja ryyditti huutamalla kehottaen, että joka murunen on syötävä, kun Afrikassa on nälänhätä. Yläasteella oltiin niin edistyneitä, että opetuksen sisältö etenkin fysiikassa, kemiassa ja matematiikassa jäi yhteen lauseeseen: ”olemme sopivia pelkästään popkornitehtaalle poksauttelemaan palaneita popkorneja liukuhihnalta” ja pari muuta ääliötä tölväisyä. Tasapäistämisen innon kulttuurin kiteytti äidinkielen lehtori yhdeksännellä luokalla. Hermostuin lopulta, kun aina sain ainekirjoituksesta 7 ja läpi koko yläasteen myös aineen numero oli 7. Kysyin lopulta asiaa lehtorilta, mikä tähän on peruste. Vastaus tuli kuin apteekin kuuluisalta hyllyltä, ”aineesi ovat niin erilaisia kuin muilla oppilailla”

    Kaikista tasapäistämisyrityksistä ja virheiden tekemisen turmiollisuudesta pelottelevista saarnoista ja selkäsaunoista huolimatta, pidin pääni ja päätin kulkea omia polkujani. En koskaan luovuttanut. Jos epäonnistuin, yritin niin kauan että aloin onnistumaan. Tuo asenne ja motto ovat kulkeneet vaahtosammuttimen kokoisesta naskalista läpi elämän ja kulkevat edelleen.

    Olen kokenut elämässäni niin paljon vastoinkäymisiä, epäonnistumisia, tehnyt mitä älyttömämpiä virheitä ja saanut turpaan sekä kuvainnollisesti että fyysisesti (tosin vain kehässä). Olen kohdannut sen kaikkein karmeimman ihmisluomuksen eli sodan, nähnyt kuinka muutama tunti aiemmin elämänhalua uhkuneet hienoimmat ihmiset, jotka olen koskaan tuntenut ja joiden puolesta oli valmis heittämään oman hengen jos tarve niin olisi vaatinut, makaavat tuusaksi käsiteltyinä. Niin ikään on tullut koetuksi ihmisen petollisuus sekä siviili että liike-elämässä. On pöllitty oma elämäntyö, se ensimmäinen. Jäinkö itkeä pillittämään ja parkumaan apua valtiolta tai yhteiskunnalta? En! Tässä elämässä on kuulkaa pärjättävä ihan itse. Jos epäonnistut, nouset ylös, pyyhit pölyt ja yrität paremmalla tekniikalla ja onnella uudestaan. Tuntuu päivä päivältä vahvemmin siltä, että tämä maa on täynnä nynneröitä tyhjäntoimittajia, jotka parkuvat heti joka vaikeuden kohdatessaan apua kaikilta muilta paitsi itseltään ja hakevat syytä kaikilta muista tahoista paitsi siitä pärstävärkistä joka peilistä tuijottaa. Elämä kamppailua, se ei ole valssin tanssimista ruusuilla, prinsessa ruususen kera joka muiskauttaa märän suukon poskelle aina kun munaat. Se on raakaa, todellista kamppailua ja kilpailua. Mitäpä jos tarttuisitte vaihteeksi itseänne niskasta kiinni ja tekisitte jotain, te jotka ruikutatte kun ei ole sitä tai tätä eikä edes tuota. Tehkää asialle jotain. Maailma on tietoa täynnä, sen kuin hakee. Itse osasin jo 10 vuotiaana yläasteen historian oppimäärän, koska olin kiinnostunut. Löytäkää se oma intohimo ja intohimot olipa kyseessä työ tai siviilelämän asia. Antakaa itsestänne 150% ajatuksen ja sydämen kera, mutta herran tähden lopettakaa tuo loputon ruikuttaminen. Toimikaa!

    1. Erinomainen kirjoitus.

      Tuli Ayn Rand mieleen: ”It is not in the nature of man—nor of any living entity—to start out by giving up, by spitting in one’s own face and damning existence.”

    1. Toimittaja Juha Akkanen kirjoitti Hesarissa eilen (5.10.2016) osuvasti:

      ”A-STUDION sinänsä ansiokkaassa keskustelussa jäi sanomatta ääneen se, minkä totesi eräs virkamies joskus takavuosina: Tanskassa järjestelmä tekee passiiviseksi heittäytyvän työttömän elämän niin hankalaksi, että hän kohta suostuu ottamaan vastaan melkein mitä työtä tahansa.”

      Kirjoittamastasi jutusta käy hyvin ilmi, että suomalainen sen sijaan voi nirsoilla vaikka kuinka pitkään.

  24. Sohaisenpa tätä muurahaispesää.

    Itse kävelin reilu vuosi sitten kiinnostavaan taidealan liikkeeseen sisään ja tarjouduin tulemaan töihin. Omistaja ei heti lämmennyt, sillä rahat olivat tiukissa. Parin kuukauden sisällä asioidessani putiikissa tutustuin omistajaan. Alkuvuonna tarjouduin tulemaan palkatta töihin niin pitkäksi aikaa, että alan ansaita firmalle rahaa omalla työpanoksellani. Tämä järjestely sopi omistajalle, ja siitä eteenpäin olen tehnyt ”ilmaiseksi töitä” – omasta vapaasta tahdostani.

    Työpanokseni eivät ole olleet turhia, eivät itselleni saati omistajalle. Olen tänä aikana vaikuttanut merkittävästi yrityksen kehitykseen. Ensimmäinen (vielä vaatimaton) palkka tuli viime kuun 15. päivä. Seuraava, jo suurempi palkka, napsahtaa tililleni taas 15. päivä. Suunta on ylöspäin.

    Tominin yrittäjäpohjalta, mikä tarkoittaa sitä, että en ole koko aikana ollut oikeutettu työmarkkinatukeen tms. Minulla ei myöskään ole rikasta miestä tai vanhempia, jotka paapoisivat minua vielä aikuisiässä. (Olen 30-vuotias.)

    Eli esimerkkini kertoo, että töihin todella voi ja kannattaa mennä ”ilmaiseksi”. En oikein ymmärrä, miksi olisin tuhlannut nämä viime kuukaudet hyödyttömien työhakemusten täyttelyyn tai joutenoloon. Nyt minulla on vahva asema yrityksessä ja rahaa on jo alkanut tulla. Kaiken kukkuraksi kyseessä on taideala, eli ei aivan helpoin yhtälö ansaintamielessä.

    Kiitos Jarille oivasta asennekasvatuksesta ja tsemppiä kaikille, jotka vielä miettivät liikkeellelähtöä ja toimeen tarttumista.

    1. Kiitos Liisa, olet selvästikin sisäistänyt investoinnin idean. Kaltaisiasi tyyppejä Suomi kaipaisi rutkasti lisää!

  25. Tämä keskustelu osoittaa mainiolla tavalla pari seikkaa. Missään vaiheessa kouluissa ei opeteta rahan käyttäytymistä. Jos lukijakunta vastaisi sisimmässään rehellisesti, kysymykseen mitä vanhempasi ja opettajasi ovat opettaneet sinulle rahasta? Vastaus olisi luultavasti seuraavanlainen. ”Opiskele ahkerasti, ansaitse hyvät arvosanat, hakeudu isoon vakavaraiseen yritykseen töihin ja tee kovasti töitä”. Suurin osa ihmisistä on opetettu tuolla metodilla ja jopa hyvin ansaitsevista suurin osa työskentelee rahan vuoksi. Olen itsekin käynyt tuon idioottimaisen opetusrumban läpi. Valaistus on alkanut tulemaan hyvin myöhäisessä vaiheessa, kun tajusin että kannattaa muuttaa koko systeemi ja lopettaa itsensä tappaminen ylettömän pitkillä työpäivillä ilman lomia. Työ on itse asiassa lyhytaikainen ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan. Pelko rahan puuttumisesta ajaa useimpia ihmisiä aina vauvasta hamaan hautaan saakka. Ei, ajattelet, että tämä koskee vain tavallisia työtätekeviä. Todella hyvin tienaavissa ja jopa rikkaiden keskuudessa on ihmisiä, jotka työskentelevät vain rahan vuoksi. On ihmisiä joilla on pankkitileillään miljoonia ja silti he elävät hillitön pelko takapuolessa, että he menettävät rahansa. Etenkin niille lukijoille, jotka ovat tällä hetkellä työttöminä. Nyt on huippu hyvä aika investoida aikaa, kun sinulla on ”Matti kukkarossa”. Toisin sanoen kannattaa ryhtyä opiskelemaan. En kuitenkaan tarkoita iän ikuista luokkahuoneessa kökkimistä, jossa opettaja toistaa ulkoa opettelemansa mantrat, vaaan opetelemaan miten voit pistää rahan työskentelemään sinulle, sen sijaan, että työskentelisit rahan vuoksi.

    1. Kiitos Jyrki, totta tupiset. Kun ihmisen varallisuus kasvaa, samalla menettämisen pelko hiipii mukaan.

      Mietiskelin hetken, sisältyikö edes insinöörin opintoihin aikanaan mitään bisnekseen, talouteen tai rahaan liittyvää. Ainakin itse onnistuin valmistumaan vuonna 1989 niin, etten siihen mennessä ollut kuluttanut sekuntiakaan moiseen hapatukseen.

      Ehkä elektroniikan ja ohjelmistojen ihmeellinen maailma imaisi liiaksi mukaansa.

      Joku fiksumpi olisi valinnut mahdollisista vapaaehtoisista kursseista myös talouspuolen juttuja. Kai niitä olisi voinut poimia myös muualta kuin omasta tiedekunnasta, jos sieltä ei mitään sopivaa olisi löytynyt.

  26. Avuttomuuden opettamisesta olen täysin samaa mieltä, mutta onko se töyttömän oma vika, että hänet on opetettu avuttomaksi.

    Sitten toinen tosiasia on se, että maailma muuttuu vauhdilla useilla aloilla.

    Ennen vanhaan ja ennen tietokoneiden ja automaation aikaa, kaikenlaisia töitä oli tarjolla paljon enempi kuin nykyään, silloin oli töitä vaikkei ollut koulutustakaan. Nykyään joka alalle vaaditaan jonkinlainen koulutus, joka tekee alan vaihtamisesta hidasta.

    Eli kyllä se työpaikkojen väheneminenkin on tosiasia. Se taas on vähän epärealistista, että jokainen tehdastyöläinen voisi noin vain alkaa yrittäjäksi, jossei sen alan osaamiselle ole kysyntää.

    Vaatii uudelleenkouluttautumista.

    Työttömyys voi tulla yllättäen, eikä se siinä hetkessä työttömän oma vika ole. Jos jää hyvin pitkäksi aikaa työttömäksi, kenties sitten pitäisi hoksata vaihtaa alaa.

    1. Kukahan juuri totesi että näyttää siltä että ensimmäistä kertaa vanhoja työpaikkoja katoaa alta enemmän kuin uusia (uuden teknologian myötä) syntyy tilalle..

  27. Olen samaa mieltä. Työttömyys on työttömän vika, varsinkin pitkäaikaistyöttömän työttömyys. Olen itse ollu työttömänä 2v ja sain viimein työpaikan alaltani. Jos olisi vielä mennyt pidempään niin olisin vaihtanut alaa kouluttautumalla. Pitkäaikaistyöttömät ovat saamattomia nahjuksia. Valittamalla ei töitä löydy.

  28. Maailmaan mahtuu monenlaista mielipidettä. Täällä on edellisten tekstien perusteella mielipide, ihmisen pitää ottaa elämästään ja työllistymisestään vastuu.

    Työttömyysuhan alla olevan, työttömän ja etenkin pitkäaikaistyöttömän pitää ottaa työllistymisestään vastuu parhaan tietonsa pohjalta. Mitä se tieto on sitten?

    Otan esiin yhden kohdan laajasta tiedon käsitteestä, työllistymiseen liittyen. Teet työhakemuksen kohdennettuna työntarjoajalle, johon liität tietosi osaamisestasi ja ehdotuksia joistakin osaamisesi hyödyistä työntarjoajalle. Olet aktiivinen ja tiedustelet hakemuksesi tilannetta. Et kuitenkaan tule valituksi. Odotat hetken mahdollista palautetta työntarjoajalta, jota ei tule, tai tulee esimerkiksi teksti, jonka viesti on ”ette tällä kertaa tulleet valituksi”.

    Työttömän tulisi parantaa nyt työllistymisedellytyksiään kehittämällä osaamistaan. Minkälaista uutta tietoa hän on nyt saanut edellisen hakemuksen ja työntarjoajan palautteen pohjalta? Työntarjoaja tarjoaa tiedoksi, että et tullut valituksi. Edellisestä voisi vetää monenlaisia johtopäätoksiä, jotka kaikki olisivat olettamia. Päädymme ongelmalliseen tilanteeseen, miten työtön kehittäisi työllistymisedellytyksiään siten, että valitsisi oikeat vaihtoehdot monista. Itse en pysty ratkomaan tilannetta oikein, koska tieto kehityskohteistani ei ole lisääntynyt työhakemuksen palautteen perusteella. Jääkin työttömän itse ratkottavaksi miten kehität itseäsi olettamien perusteella ja siten voit ajaa itsesi entistä vaikeammin työllistyvien joukkoon.

    Minkälainen osuus on sitten työntarjoajalla? Tulisiko hänen antaa yksilöidympää palautetta kehittämiskohteista tai mitä juuri heidän yrityksensä kaipasi tai kaipaa edelleen?

    1. Niin, ehkä sitä palautetta ei tule sähköpostilla. Ihan vaan ehdotuksena niin voisihan sitä esimerkiksi soittaa potentiaalisille työnantajille ja kysyä että minkälaisesta työvoimasta ja osaamisesta niillä on pulaa?

      Eli oletan että dialogia käymällä saa todennäköisesti paljon enemmän tietoa kuin odottelemalla vastausta johonkin automaattihakuun. Tai sitten juttelemalla kavereiden, tuttujen tai tuntemattomien kanssa siitä että minkälaisille töille olisi nyt ja tulevaisuudessa tarvetta.

      Työnantajilla on yleensä monenlaista puuhaa ja kiirettä joten en usko että he automaattisesti kehittävät systeemin joka antaa palautteen kaikille hakijoille (lisäksi tämä vie niiden (aika)resursseja). Sen sijaan he varmasti voivat aktiivisille työnhakijoille tarjota vinkkejä mitä heidän kannattaisi kehittää ja onko joistakin osaajista esimerkiksi pulaa. Jos eivät työnhakijan sitkeästä yrityksestä huolimatta anna vastauksia niin siinä tapauksessa työnhakija ei varmaankaan kovin hyvää työnantajaa missannut.

      Jos jälleen kerran verrataan työnhakijaa myyjään niin tuskin hyvä myyjä jää odottamaan asiakkaalta vastausta että tuliko kauppaa vai ei. Sen sijaan hyvä myyjä todennäköisesti kyselee asiakkaalta että milloin he tekevät ostopäätöksen ja päätöksen jälkeen vielä soittaa vielä perään miksi sai tai miksi ei saanut kauppaa. Tämän dialogin perusteella myyjä sitten kehittää tarjousta seuraavaa keissiä varten.

    2. Olin jo eilen vastata kommenttiisi, mutta päätin odottaa hetken. Niinpä Tumpe kirjoittikin juuri sen, mitä itsekin heti ajattelin: kuvaamasi kaltainen passiivinen odottelu ja käsien vääntely ei tietenkään johda mihinkään.

      Esimerkiksi yrittäjän ura loppuisi todella lyhyeen, jos hän käyttäytyisi noin. Mutta kuten täällä blogini keskusteluissa on monta kertaa todettu, useimmat suomalaiset on opetettu jo koulusta saakka kulkemaan kiltisti jonossa vaikka teuraaksi.

    3. Itse asiassa tiedän tapauksia jossa tilaaja (lue työnantaja) ei ole tehnyt ensimmäisen kierroksen jälkeen päätöstä kenestäkään vaan odottaa että ketkä toimittajat (lue hakijat) kyselevät tilauksen perään. Vasta näistä kyselijöistä (joita on yleensä hälyttävän pieni määrä!) tilaaja tekee päätöksen kenet valitaan.

      Tämä on helppo tapa testata hakijan aitoa mielenkiintoa tehtävää tai toimeksiantoa kohtaan. Antaa muuten mielettömän etulyöntiaseman sille toimittajalle jolla ”myyntiprosessi” on kunnossa.

      Toki ymmärrän että työnhakijaa turhauttaa ylimääräinen vaivannäkö mutta juuri se sinnikkyys tupataan yleensä palkita.

  29. Olette oikeassa, että passiivinen odottelu ei tuota tulosta todennäköisesti kovinkaan hyvin. Tähän aikaan mitä elämme, on kiire hyvin istuvaa. Useimmilla tuntuu olevan kiire, miksei myös työtä hakevilla. Tiedämme mitä tehokkuus merkitsee yrityksille, menestytkö vai kuihdutko pois. Työnhakijoiden aktiivisempaa yhteydenpitoa työnantajiin tarkasteltaessa, tehokkuuden heikentyminen on todennäköisempää kuin tehokkuuden lisääntyminen. Aktiivisemmalla toiminnalla tarkoitan, että jos edes 50% hakijoista soittaisi työnantajalle palautteen saamiseksi, voisi ajatella sen tuottavan monelle PK-yritykselle vaikeuksia suoriutua yrityksen pyörittämisestä rekrytointi prosessin aikana. Isommilla yrityksillä olisi resursseja suunnattavaksi rekrytointiin, en kuitenkaan näe sitä kovin todennäköisenä pienillä yrityksillä. Toisaalta prosessin kestäessä useampia viikkoja ja nykyisin hakijoiden määrän ollessa lähempänä sataa kuin kymmentä, pitäisi joka tapauksessa tehdä muistiinpanoja hakijoiden kehittämisen kohteista, jotta antaisi kohdennettua palautetta. Edellisen pohjalta voidaankin nähdä sähköpostitse annettu palaute tehokkaammaksi tavaksi kuin puhelin palaute, varsinkin kun rekrytointiin osallistuva voisi antaa tuoreeltaan palautteen, jota ei ohjaisi ihmisen muistiin liittyvät vääristymät.

    1. Teksti tarjosi taas kerran elävän esimerkin siitä, miten pihalla tohtori voi olla. Tutkinto ei takaa, että hän ymmärtäisi edes arkisia talouden perusteita.

      Jokainen ulkopuolinen huomaa jo lainaamassassi kommentissa kivitalon kokoisen ristiriidan. Piti hetki ihan miettiä, oliko kyseessä parodia.

    2. Ilmeisesti tutkimuslaitokset eivät missään päin maailmaa ymmärrä työnhakijan tuottamaa arvoa (oletetaan tekstin perusteella että tohtori kykenee tuottamaan hyviä kv-tason akateemisia julkaisuja joko taloudessa, kaupassa tai lääketieteessä). Vaihtoehdot ovat seuraavat:

      1) Tutkimuslaitosten rekrytoinneista vastaavat ovat täysin pihalla ja valitsevat vain ulospäin suuntautuneita markkinamiehiä tutkijoiksi (rekrytoija on pahis)
      2) Tohtori aidosti luulee että hänellä on kv-tason osaamista mutta arvioitsijoiden mielestä ei (käsitys asiasta osapuolten välillä on epäsymmetrinen)
      3) Tohtori valehtelee osaamisestaan eli joko kiinnostusta tutkimustuloksiin ei ole tai ei ole näyttöjä että ne mielenkiintoiset tulokset ovat oikealla/luotettavalla tavalla saatuja (tohtori on pahis)

      Kommenttikenttää nopeasti vilkaistaessa hämmästyin silti suuresti kuinka paljon tohtoria kompattiin. Odotin täystyrmäystä

      1. Nebraskan yliopisto teki kuuluisan kyselynsä joskus vuosituhannen vaihteessa. Sen mukaan 94 % professoreista oli mielestään keskimääräistä parempia opettajia.

        Hyvä koulutus ei siis näytä vähentävän ihmisen harhaisia kuvitelmia omista kyvyistään.

    3. Uusimmassa Aalto-yliopiston lehdessä oli mainiota juttua. Alan ammattilainen naureskeli sähköautoille ja tuumasi, että on ihan mahdotonta rakentaa sähköauto jolla pääsee mökille asti.
      Ei ollut kai koskaan Teslasta kuullut…

      1. Totta, olen ihmetellyt ihan samaa. Tavallisella lataushybridilläkin pääsee helposti jo 30–40 kilsaa pelkällä sähköllä. Teslasta nyt puhumattakaan.

  30. Tiina taisi olla tällä viikolla A-Studiossakin kertomassa tilanteestaan. Jari Lindström ja Li Andersson pyrkivät hänen sanomisiaan kuuntelemaan.

    Ja ihan tottahan hän puhui että työtön tarvitsee työtä eikä välttämättä mitään jonninjoutavia kursseja. Jakso katsottavissa täältä: https://areena.yle.fi/1-4341924

    Se mikä jäi vaivaamaan että jos ottaa asenteekseen että ”meitä toimistolan viisikymppisiä on pilvinpimein” työmarkkinoiden ulkopuolella, niin ymmärrän että ikää ei voi muuttaa mutta eikö silloin pitäisi katsoa sellaista markkinaa jossa työvoiman kysyntää on enemmän kuin tarjontaa? (Ja kuten ollaan puhuttu niin isossa kuvassa niin ”väärä” ikä tuskin on palkkaamisen este, väärä asenne kylläkin)

    Jos markkinoilla on esimerkiksi paljon enemmän toimistosiivoojia kuin töitä ja vastaavasti rakennussiivoojia vähemmän kuin tekijöitä niin yrittäjä todennäköisesti yrittäisi tarrautua tähän toiseen mahdollisuuteen. Tai sitten yrittäisi toimistosiivousmarkkinoilla tehdä asian jollakin tavalla erilailla (halvemmalla tai muuten täysin uudella konseptilla, voihan se olla premium-hintaistakin). Luulisi ettei ainakaan näkyvyydestä ole työnsaanti jäänyt kiinni ko. henkilöltä.

    Vaan kyllä Suomessa jossain on menty isossa kuvassa harvinaisen mönkään jos ihmiset pokkana väittävät että muiden on maksettava nopeampi nettikin heille: https://www.hs.fi/paivanlehti/24012018/art-2000005535842.html

    1. Katsoin kyseisen A-parodianpätkän itsekin. Li Andersson oli toisaalta samaa mieltä Arlinin kanssa siitä, että ei niitä työpaikkoja kaikille riitä.

      Toisaalta Andersson oli sitä mieltä, että viranomaisia ei riitä tarpeeksi auttamaan työttömiä löytämään niitä työpaikkoja, joista hän juuri itse totesi, ettei niitä kaikille riitä.

      Toki ymmärrän, että vasemmistoliittolaisen mielestä sekin olisi ihan hyvä, että valtio palkkaisi työkkäriin vaikkapa kymmenkertaisen määrän virkamiehiä. Mutta mitä järkeä siinä tiinojen kannalta on, kun ei heille kuulemma niitä työpaikkoja kuitenkaan ole?

      Sekin oli veikeää, ettei Arlin ymmärtänyt, miten se lisäisi työpaikkoja, jos ihmiset muuttaisivat työn perässä.

      Kuvitellaanpa, että Suomessa olisi vain kaksi työtöntä ja kaksi vapaata työpaikkaa. Uudessakaupungissa on yksi asentajan paikka autotehtaalle. Helsingissä on yksi siivojan duuni.

      Jos nyt siivooja jäkittää Uudessakaupungissa (tai missä tahansa muualla kuin Helsingissä) ja asentaja vastaavasti Helsingissä, näiden kahden työntekijän työttömyys on sata prosenttia. Mutta jos molemmat muuttaisivat työnsä perässä, käsittääkseni työttömyys olisikin yhtäkkiä nolla prosenttia.

      Mutta kuten sanottu, jopa tämän tason ”ajattelu” näyttävää olevan monille (ainakin joillekin yli viisikymppisille) aivan ylivoimaista.

    2. Sarjassamme ”yksilö ei ole vastuussa työllistymisestään” voidaan päästä tohtori ääneen. Juttu luettavissa: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/pitaako-muuttaa-oulusta-helsinkiin-osa-aikaisen-tiskarin-tyohon–harmistunut-tohtori-vastaa-professori-puttoselle/Rf82pqVt

      ”Hänen mielestään yksilö on vain osin itse vastuussa siitä, saako omalla koulutuksella töitä. Esimerkiksi tohtoriksi kouluttautuminen kestää niin monta vuotta, että aloituspäätöstä tehdessä eri alojen työllisyystilannetta valmistumisen aikaan eivät pysty varmuudella ennustamaan edes parhaat taloustieteilijät”.

      Samalla logiikalla yrittäjä ei ole vastuussa omasta konkurssistaan koska ei yritystä perustettaessa voinut tietää lähteekö bisnes lentoon. Ja tätä ei pysty varmuudella ennustamaan edes Tekesin parhaat virkailijat!

      1. Siinä jälleen tohtori, joka syyttää asiakkaita:

        ”Ridderstad kuittaa, että tohtori on hyvä sijoitus, kunhan hänet vain osataan hyödyntää.”

        Ongelma ei siis ole Ridderstadin osaamisessa tai valmiuksissa, vaan esimerkiksi tyhmissä työnantajissa. Tämä on vain yksi tapa jälleen ihmetellä, että eikö hyvä tuote myykään itse itseään.

        Tohtorin ei näköjään tarvitse miettiä sitäkään, miten hän oppisi tarjoamaan asiakkailleen tai työnantajilleen entistä arvokkaampia (hyödyllisempiä) palveluja:

        ”Suuri akateeminen enemmistö kilpailee yhä vähäisemmiksi käyvistä asiantuntijapaikoista ja joutuu tyytymään alhaisempaan ansiotasoon kuin edeltäjänsä”.

        Ridderstad tuntuu ajattelevan, että markkinoilla olisi jokin ennalta määrätty kiintiö asiantuntijatyötä, jonka tohtorit joutuvat jakamaan keskenään.

    3. Luulisi että korkeimman koulutuksen saaneilla voisi olla jo tässä maassa oma vastuu oman hyödyn myymisessä ja osoittamisessa työnantajille.

      Ja kyseessä kuitenkin toimiala jossa työnantajia löytyy useimmiten ympäri palloa.

      Jollakin oudolla tavalla silti ymmärrän logiikkaa että ylikoulutettua ei kannata laittaa selvästi alikoulutettuun tehtävään, mutta jos on tehnyt väärän investointipäätöksen alkujaan niin tuskin lainoittajia kiinnostaa millä rahalla lainan maksat. Vai pitäisikö älypuhelinkauppaan investoineen yrittäjän sanoa rahoittajilleen ettei suostu myymään kaupassaan puhelimien suojakuoria jos sillä saisi lainan maksettua?

      ”Jatko-opiskelija tekee tuottavaa tutkimustyötä keskipalkkaa pienemmällä ansiolla, tonnin apurahalla tai rahoittaa tohtoroitumisensa itse. Työn tulokset, tutkinto (100 000 € per väitös) ja julkaisut, hyödyttävät useimmissa tapauksissa yliopistoa ja yhteiskuntaa rahallisesti enemmän kuin opiskelijan koulutus maksaa.”

      No tässähän tuli vastaus Suomen ongelmiin. Jos tämä kerta on rahallisesti hyvä sijoitus yhteiskunnalle niin se lienee hyvin helposti mitattava myös.

      Jos myy itsensä alihintaan, markkinat lienevät oikeassa tai henkilö väärässä paikassa

    4. Näköjään tohtorien tilanne on toimituksissa nostettu enemmänkin esille (https://www.aamulehti.fi/uutiset/inari-aaltojarvi-kituutti-vuosia-surkealla-palkalla-yliopiston-patkatoissa-nyt-tyoton-tohtori-avautuu-tuttavani-jarkyttyivat-kun-kerroin-mita-tienaan-200687005/)

      Tämä oli juttuna ja asenteeltaan jo paremmin kirjoitettu kuin tuo KL:n artikkeli. On ihan syytä silti kysyä että mikä ihmisen saa lähtemään tällaisiin hommiin nälkäpalkalla jo alunpitäen. Jos näkymät ovat olleet heikot jo silloin niin tuskin se tilanne kovin valoisalta on alunperinkään näyttänyt.

      ”Lisäksi arki yliopistoissa on kaukana nykyajan työelämästä. Aaltojärvi sanoo, ettei koko hänen yli 15-vuotisen yliopistouransa aikana ollut minkäänlaista valmennusta työelämään”

      No mikä se yliopiston tehtävä oikein on? Valmentaa korkeasti koulutettuja ”työelämään” vai tuottaa tutkittua tietoa ja levittää sitä opetuksen kautta?

      Tässä meinaa itku tulla. Jos ei tuollaisen työpätkän jälkeen ole jo oppinut käyttämään menetelmiä hyväksi ja oppinut jotain miten tämä yhteiskunta toimii (yhteiskuntatieteiden tohtori?) niin kuinka kyvykkäitä he ovat tutkimustiedon hankkimisessa ja levittämisessä?

      Kävi myös mielessä että eikö se yliopisto ole työelämää siinä missä muuallakin? Vai onko Tampereen yliopisto niin eristäytynyt linnake ettei sieltä olla yhteydessä ulkomaailmaan millään tavalla?

      1. Yritin olla välittämättä tohtori Arja Lundánin kirjoituksesta (HS-mielipide 22.1.2018). Mutta pakko kai sekin on linkittää tähän: Osataanko tohtorien taitoja hyödyntää?

        Lundán ensinnäkin toteaa, että tohtoreiden huono tilanne ”ei ole ole tohtoriksi kouluttautuneen tai tohtorintutkinnon syytä vaan johtunee pikemminkin siitä, ettei yhteiskunnassa ymmärretä tarpeeksi tohtorikoulutuksen monipuolisuutta ja tohtoreiden soveltamistaitoja eri työtehtävissä”.

        Lisäksi Lundán kyselee, että ”olisiko yritysten kohdalla kyse esimerkiksi väärinymmärryksestä, ymmärtämättömyydestä tai haluttomuudesta ymmärtää tohtoreiden osaamista ja vahvuuksia laajemmin?”

        Mielestäni tämä on aivan sama kuin jos jonkin tuotteen myyjä syyttäisi asiakkaitaan pässeiksi. He kun eivät ymmärrä hänen hienon tuotteensa ominaisuuksia ”laajemmin”.

        Lisäksi Lundán tuntuu vihjaavan, että ilkeät työnantajat eivät tahallaan halua ymmärtää tohtoreiden arvoa. Miksi ihmeessä yritysten päättäjät olisivat rakentaneet moisen salaliiton?

        Vaikka tohtorit ovat niin tavattoman fiksuja ja arvokkaita, nämä herrantertut eivät silti millään osaa kertoa hyödyllisyydestään palkanmaksajilleen niin, että hekin ymmärtäisivät.

        Eiköhän se ole aina viestin lähettäjän ongelma, jos jokin viesti ei vastaanottajalle aukea.

    5. Arja ilmeisesti vihjaa että jos proffiksi tulisi enemmän naisia niin tohtoreiden työllisyys paranisi jotenkin mystisesti.

      Eli miesproffat (tai sellaisiksi halajavat) pitäisi lykätä bisneksen puolelle niin ne ymmärtäisivät palkata enemmän tohtoreita?

      Aaaargh, nämä vaativat nyt liikaa pähkäilemistä, mutta selvää on ettei se nyt ainakaan tohtorin oma syy voi olla ettei osaamistaan osaa markkinoida ja myydä. Systeemin vika ja sitä voidaan korjata vaikkapa asettamalla sukupuolikiintiöt proffille

      1. Ehkä miestohtorit pilaavat naistohtoreidenkin maineen.

        Vaikea on keksiä muuta syytä, miksi erilainen sukupuolijakauma yhtäkkiä auttaisi työnantajia ymmärtämään tohtoreiden erinomaisuuden.

  31. Eksyin tänne ensimmäistä kertaa. Ikävä kyllä. Nyt on oikeasti jäätävä paskapää bloggaamassa. Äänestät varmaan kokoomusta?

    1. Kiitos, olen ylpeä antamastasi tittelistä! Toki se hiukan syö sen arvoa, että esiinnyt tyypillisen pelkurin tapaan nimettömänä.

      Valitettavasti vaaleissa ei ole ehdolla puoluetta, joka olisi markkinatalouden kannattaja. Mutta onneksi joistain puolueista kuitenkin löytyy yksittäisiä fiksuja ehdokkaita.

      Sellaisia ovat esimerkiksi Juhana Vartiainen ja Elina Lepomäki. Heistä on helppo valita, koska espoolaisena en edes periaatteessa voi äänestää Vartiaista.

      Niinpä ääneni menee jälleen Lepomäelle, jos hän on vielä ehdokkaana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: ”Alussa jutusteltiin vähän turhia”

Toissapäivänä jännitti tavallista enemmän. Koulutuksen aihe oli nimittäin aivan uusi: ”Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen”. Tunnelma oli tiivis, koska 30 hengen luokkaamme ilmestyi 29 innokasta opiskelijaa. Kouluttajiakin

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: liian hidasta ja liian nopeaa

Viime viikon tiistaina (5.4.2016) vedin kevään toisen Näin voitat tarjouskilpailun -koulutukseni Rantasipi Airportissa Vantaalla. Kaksi osallistujaa piti päivän tahtia liian hitaana. Yksi oli taas sitä mieltä,

Pähkinäpussit
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: ”Enemmän esimerkkejä hinta-ankkureista”

Viikko sitten tiistaina vedin kevään ensimmäisen Näin voitat tarjouskilpailun -koulutukseni Rantasipi Airportissa Vantaalla. Ilmoittautuneita oli tällä kertaa parikymmentä. Heistä yksi toivoi, että koulutukseen olisi saanut kuulua enemmän esimerkkejä

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action