Kun markkinoija alkaa pitää itseään rautaisena ammattilaisena, hänen itseluottamuksensa kääntyy taakaksi. Mitä hän – ja jokainen sissikokelas – voisi oppia lentäjiltä?
Ystäväni Sepon silmässä alkoi tuntua roska. Vaiva paheni muutamassa päivässä niin, että näköelin oli todella kipeä.
Seppo marssi työterveysasemalle. Sieltä hänet passitettiin silmälääkärille. Diagnoosi oli selvä: sarveiskalvon pintaan oli tullut naarmu. Lääkettä vain ja tilanne olisi hallinnassa muutamassa päivässä.
Toisin kävi. Potilaan olo ei kohentunut.
Ensimmäinen erikoislääkäri lähetti Sepon toisen spesialistin juttusille Meilahteen. Tämä ihmetteli ja taivasteli, että olipa mielenkiintoinen ongelma.
Silmä vain ei parantunut. Vasta kolmas asiantuntija löysi ongelman.
Sarveiskalvoon oli tarttunut piilolinssin palanen. Lääkäri puudutti silmän ja nappasi vieraan muovinkappaleen irti.
Nyt auktoriteetteihin uskova suomalainen jo taivastelisi, että kävipä Sepolla huono mäihä.
Sen vielä ymmärtää, että työterveyslääkäri oli aseeton. Hänellä ei ole edes tarvittavia välineitä. Mutta se on jo käsittämättömän huonoa tuuria, että silmätieteen erikoislääkärit epäonnistuvat diagnoosissaan kerta toisensa jälkeen.
Ikävä kyllä kyse ei ole vain onnesta. Lääkärit tunaroivat pelottavan usein.
Ruumiinavausten perusteella tehdyt tutkimukset osoittavat, että joka viides diagnoosi menee pieleen. Eikä silloin ole kyse harmittomista venähdyksistä, vaan kuolemaan johtavista ongelmista.
Mikä karmeinta, lääkärit tekivät lähes yhtä paljon virheitä jo 1930-luvulla. Heidän osumatarkkuutensa ei ole kehittynyt niistä ajoista mitenkään oleellisesti. Pelkästään ”edistyneissä” teollisuusmaissa vuosittain miljoonat ihmiset saavat Sepon tavoin hoitoa aivan väärään sairauteen.
Lääkäreitä on mielenkiintoista verrata lentäjiin. Lentäjät sössivät aina vain harvemmin.
Esimerkiksi USA:ssa laivaston ilmavoimille sattui vielä 1950-luvulla vakavia onnettomuuksia 50 kappaletta jokaista sataatuhatta lentotuntia kohden.
Vuosituhannen vaihteeseen mennessä lukema oli pudonnut 50:stä 1,5:een. Hasardit olivat siis vähentyneet 97 prosenttia.
Myös siviililentäjät ovat edistyneet. USA:ssa kohtalokkaat lento-onnettomuudet ovat vähentyneet 65 prosenttia pelkästään kymmenen viime vuoden aikana.
Miksi ilmojen sankarit ovat kehittyneet selvästi valkotakkeja nopeammin?
Tutkijat ovat löytäneet useita syitä. Yksi ilmeinen selitys on se, että lentäjän virhe tappaa hänet itsensä. Sen sijaan lääkärin riski on mitätön. Musta Pekka jää potilaan kouraan.
Hiljattain tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvisi, miten selvästi lääkäreiden asenteet poikkeavat lentäjistä. Kokeneista lentäjistä 97 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän alaisensa saavat asettaa esimiehensä päätökset kyseenalaisiksi.
Kirurgeista vain 55 prosenttia oli valmis kuulemaan poikkipuoleisia mutinoita ryhmänsä nuoremmilta lääketieteilijöiltä.
Tulos kertoo, miten vaarallinen asiantuntijan asenne saattaa olla. Mitä rutinoituneempi konkarista tulee, sitä varmempi hän on omista mielipiteistään. Se ei tarkoita, että hän olisi oikeassa sen useammin kuin kukaan muukaan. Hän on sitä vain omasta mielestään – ja se on aivan eri asia.
Mitä sinä voisit oppia lentäjiltä?
Yksi konkreettinen pilotin työväline on tarkistuslista. Se on todiste nöyryydestä, jollaiseen aniharva asiantuntija taipuu. Lentokoneen ohjaamossa ei kukaan ole kehdannut väittää enää vuosikausiin, että hänen muistinsa olisi pettämätön.
Tuli aikanaan naputelluksi tuotteistusprojekteja varten esitemaakarin tarkistuslista. Lataa se ja tulosta malliksi.
Valitse jokin toistuva työtehtäväsi, joka on muuttunut itsestäänselväksi rutiiniksi. Muokkaa esimerkistä itsellesi sopiva tarkistuslista. Jos jaksat piirrellä rasteja riittävän nöyrästi, typerät virheet vähenevät selvästi.
Mitä varmempi olet asiastasi, sitä todennäköisemmin olet väärässä. Olen siitä aivan varma.
Lähde: Why We Make Mistakes, Joseph T. Hallinan 2009
