Vuonna 2005 firmani Noste Oy:n puhelinvaihteessa kävi kiihtyvä sutina. Sinne soitteli ihmisiä, joita kiinnosti Noste-ohjelma.
Kyse oli monivuotisesta aikuiskoulutuksen konseptista, jonka opetusministeriö oli polkaissut käyntiin. Temppu oli ällistyttävä, koska myös oma putkani on aina toiminut koulutusbisneksessä.
Otin yhteyttä ohjelman pomoon, joka oli opetusneuvos Jorma Ahola. Hän ei ottanut reklamaatioitani kuuleviin korviinsa.
Ajattelin, että ehkä julkisuus auttaisi Jormaa muuttamaan mieltään. Niinpä laadin avoimen kirjeen. Julkaisin sen Helsingin Sanomissa.
Ilmoitus oli noin neljännessivun kokoinen, joten se tietysti maksoi mansikoita. Mutta valitettavasti tuloksena oli vain suutari.
Hesari teki aiheesta jutun, mutta eipä juuri muuta. Ahola selitteli asiaa parhain päin. Noste-ohjelma jyräsi entiseen tapaansa.
Aholan puolustus oli se, ettei Noste-ohjelma ole yritys. Se nyt vain muuten meni sekaisin yrityksen kanssa.
OPM:n budjetti oli miljardeja. Heillä olisi varaa ja aikaa käydä oikeutta maailman tappiin. Oli siis vain tyydyttävä koulukiusatun osaan.
Noste-ohjelma oli onneksi määräaikainen. Riesa loppui vuonna 2009. Mutta kuusi vuotta häiriköintiä oli aivan tarpeeksi.
Avoin kirje on sinänsä tehokas ilmoitusmuoto. Sen useimmat lukevat, toisin kuin vastaavan kokoista mainosta.
