Yrittäjäksi aikovat ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin. He yrittävät keksiä itselleen äkkiä katsoen järkevältä vaikuttavaa näennäispuuhastelua. Sen varjolla suuret päätökset on helppo lykätä hamaan huomiseen.
Olin lauantaina puhumassa Pohjolan Starttipäivillä. Edellisten vuosien tapaan paikalle oli tullut parisensataa yrittäjyydestä kiinnostunutta. Tunnelma oli tiivis ja yleisö tarkkaavaista.
Osallistujat olivat saaneet lähettää esiintyjille kysymyksiä etukäteen. Ne olivatkin mielenkiintoista luettavaa. Tai oikeastaan juuri päinvastoin: ne koskivat poikkeuksetta hyvin mekaanisia yksityiskohtia.
Erityisen suosittu pohtimisen aihe oli yritysmuoto. Pitäisikö perustaa toiminimi vai osakeyhtiö? Entä miten verottaja niitä kohtelee? Mitä perusasioita kirjanpidosta pitäisi ottaa huomioon?
Toki huolet olivat ihan ymmärrettäviä, semminkin kun lähes kaikki puhujat käsittelivät yrityksen perustamista, verotusta, vakuutuksia ja pankkiasioita.
Siitä huolimatta tuli tunne, että monet itsenäisiksi aikovat suuntaavat energiansa aivan vääriin asioihin. He pohtivat mekaanisia yksityiskohtia.
Itse uhraan taloushallintoon pari tuntia kuukaudessa. Se tarkoittaa ehkä prosenttia työajastani! Osuus kertonee jotain siitä, miten oleellista paperisota on pienyrittäjälle. Höpötys suomalaisfirmoja kurittavasta ankarasta byrokratiasta on pelkkää tarua.
Olen kuitenkin törmännyt aivan täyspäiseen yrittäjään, joka tuntuu viettävän puolet ajastaan kirjanpitäjänsä kanssa. Jos pomon kuukaudesta kuluu päiväkausia tilitoimiston kahvia killittämässä, hän ei taatusti keskity oikeisiin asioihin.
Vastaavasti moni yrittäjyyttä pohtiva tuhlaa aikaansa puuhastelemalla mielenkiintoisten yksityiskohtien parissa. Erilaisia mustesuihkareita on mukava vertailla ja toimiston verhojen väri täytyy valita. Firman nimeä on vatvottava koko suvun voimin loputtomiin.
Todellisuudessa itsenäiseksi aikovan tulisi jo varhain miettiä pää punaisena, mistä ja miten hän saa asiakkaita. Entä kuinka bisneksensä erottuisi selvästi kilpailijoistaan? Mikä on se suorastaan törkeä lupaus, joka saa ostajien sukat pyörimään jaloissa?
Jopa Starttipäivät ja muut vastaavat tilaisuudet saattavat olla joillekin osallistujille silkkaa sijaistoimintaa. Ne on helppo selittää itselleen tärkeiksi tietonhankintaretkiksi. Etenkin kun sisältö on aidosti monipuolinen ja hyödyllinen.
Mutta sen enempää seminaareista kuin Excel-taulukoistakaan ei löydy vastausta kysymyksistä kaikkein pelottavimpaan: tulenko pärjäämään yrittäjänä?
Keksitkö itse päivät pitkät kaikenlaista mielenkiintoista värkkäilyä, joka ei todellisuudessa ole kovin tärkeää? Yritätkö lykätä päivää, jolloin joudut tekemään todellisia, vaikeita päätöksiä?