Kirjailija saattaa kärsiä pahasta valkoisen arkin oireyhtymästä. Sama vaivaa useimpia työntekijöitä. Mitään ei tahdo syntyä tyhjästä. Onneksi tuotteistajalla on ongelmaan patenttilääke, joka toimii varmasti.
Törmäsin tuttuun muuriin taas viime viikolla. Projektiryhmän olisi pitänyt keksiä keinoja, joilla bisnes saataisiin erottumaan kilpailijoiden touhuista.
Voi sitä toljottavien katseiden määrää! PowerPoint-sivu pysyi tyhjänä tosi pitkään.
Kyse oli kirjoittajille tutusta valkoisen arkin syndroomasta. Se tarkoittaa, että tyhjä sivu alkaa hirvittää. Mitä siihen uskaltaisi kirjoittaa? Mitä pidempään vetkutteluun menee, sen korkeammaksi aloituskynnys kasvaa.
Lopulta vapautin osallistujat tuskistaan. Esitin listan keinoista, joilla joku toinen oli onnistunut joskus jossain.
Nyt kaikki osasivat yhtäkkiä kertoa, miksi ehdotukseni olivat aivan surkeita. Siitä oli jo paljon helpompi jatkaa ja kysyä, mikä ehdotuksissa oli vikana. Kun vastaukset olivat tiedossa, olimme saaneet kokoon jo myös rakentavia ehdotuksia.
MicroMedian toimitusjohtaja Petteri Hakala kertoi viime viikolla Talentumin seminaarissa käytännön kokemuksiaan palvelun tuotteistamisesta.
MicroMedian uuden Nelson-palvelutuotteen kontolleen saanut projektipäällikkö oli todennut heti, että työohjeiden ensimmäinen luonnos oli aivan hanurista. Dokumentti oli remontoitava perusteellisesti.
Sitä projektipäällikkö ei tiennyt, että juuri näin oli tarkoituskin.
Työohje oli vain arvaus. Oli jo alun perin tiedossa, että sisältö menee uusiksi, kunhan asiakkaat ehtivät opettaa palvelutoimituksesta vastaavia. Niin käy aina.
Ehkä olet törmännyt tämän ilmiön usein toistuvaan versioon työpaikkallasi. Ensin joku pysyy tuppisuuna kokouksessa, jossa päätätte uusista linjauksista. Sitten sama hyväkäs marssii seuraavaan palaveriinne. Siellä hän kertoo, miksi kaikki muiden ideat ovat suorastaan ala-arvoisia.
Tuotteistajan kannattaa kuitenkin käyttää asetelmaa hyväksi. On aivan turha olettaa, että monikaan meistä olisi kovin hyvä tempomaan ideoita tyhjästä. Siksi kannattaa laatia ehdotuksia. Se on helppoa, sillä huonot ehdotukset saattavat olla tässä vaiheessa jopa parhaita.
Jos olet koskaan ollut markkinointihommissa, tiedät, miten asiat etenevät. Ensin kysyt kaikilta, mitä esitteeseen pitäisi kirjoittaa. Kukaan ei osaa sanoa mitään järkevää.
Kun sitten menet esittelemään ensimmäistä esitevedosta, jokainen osaa kertoa, mitä paperille olisi pitänyt kirjata. (Tosin joukossa on aina joku, joka saa suunsa auki liian myöhään. Hän alkaa kommentoida, kun tuhansien esitteiden painos on jo postissa.)
Tuotteistaja laatii siis ehdotuksia, joiden ei ole tarkoituskaan olla lopullisia. Paras lähtökohta saattaa olla esimerkiksi esite, joka on aivan turhan ärhäkkä.
Anna muiden pyöritellä silmiään ja meuhkata aivan rauhassa. Jokainen saa osallistua ja kertoa painavan mielipiteensä. Pian tiedät, millainen sisältö voisi mennä läpi seuraavalla päivityskierroksella.
Älä kysy, mitä paperilla pitäisi lukea. Sen sijaan laadi provosoiva ehdotus. Kohta kaikki osaavat kertoa, mitä paperilla ei pitäisi lukea. Siitä on enää kukonaskel maaliin.
