Tuoreet verotilastot kertovat, että naiset ovat edelleen palkkakuopassa. Mutta aiheuttavatko he tilanteensa ihan itse?
Tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomien jokavuotisessa verojen taivastelunumerossa oli mukana otsikko ”Naisten työtä ei arvosteta”.
Toimittaja Annukka Oksanen kirjoittaa, että suomalaiset naiset ovat opiskelleet yliopistoissa jo 140 vuotta. Tasa-arvosta on puhuttu vuosikymmeniä. Silti vero- ja palkkatiedot kertovat karua kieltään.
Kovapalkkaisinkin nainen on vuoden 2009 verotilastoissa vasta sijalla 40.
Pisti silmääni viime viikon perjantain (29.10.2010) Hesarista mielenkiintoinen yksityiskohta Uuden insinööriliiton tekemästä tutkimuksesta. Lehti kertoi, että tuore naisinsinööri työllistyy miestä nihkeämmin.
Suurin sukupuoliero löytyi tutkimuksen kohdasta, jossa 800:lle keväällä valmistuneelle insinöörille esitettiin väite ”insinööriosaamiseni on huippuluokkaa”.
Miehistä 57 prosenttia oli samaa mieltä. Naisista vain 38 prosenttia piirsi rastinsa samaan ruutuun.
Insinööri laskee päissäänkin aika nopeasti, että alan miehen itseluottamus on keskimäärin 50 prosenttia rautaisempi kuin naiskollegansa.
Esimiehet yrittävät tänäänkin lukuisissa työpaikkahaastatteluissa arvioida, kenet he valitsisivat tasavahvojen ehdokkaiden joukosta.
No kumpikohan vetää pidemmän korren? Se joka uskoo kykyihinsä. Vai se joka vähättelee niitä?
Laukkakisoissakin riittää, että voittaja on turvan mitan muiden edellä. Palkinnon lisäksi se saa voittajan maineen.
