Helsingin Sanomat julkaisi 8. heinäkuuta näyttävän jutun, jonka otsikko oli ”Konsultin tuplarooli ihmetyttää”.
Sitra oli tilannut konsulttiyhtiö Accenturelta selvityksen siitä, mikä olisi paras vaihtoehto suomalaiseksi potilastietojärjestelmäksi. Yllättäen Accenture oli päätynyt ohjelmistoon, jota se itse myy.
Juttu oli mielestäni hupaisa siksi, että Hesarilla on aivan vastaava rooliongelma. Se on harrastanut tuotteensa järjestelmällistä piilomainontaa jo pitkään.
Lehden tiedesivulla on julkaistu keväästä saakka otteita sveitsiläisen Rolf Dobellin kirjasta Selkeän ajattelun taito.
Hassua asiassa on se, että Dobellin teoksen suomenkielinen versio on Hesarin itsensä kustantama. Juttusarjan – tai täsmällisemmin sanottuna tekstimainossarjan – otsikko onkin tilanteeseen sopivasti Harhaa vain!
Journalistin ohjeet toteavat asian mielestäni riittävän selkeästi:
” Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.”
Mitkä mahtavat olla ne journalistiset perusteet, jotka oikeuttavat moiset tuotenäytteet? Se ei mielestäni muuta asiaa, että kunkin otteen loppuun on painettu maininta kytköksestä.
Tekstit näyttävät joka tapauksessa ilmiselvästi toimitukselliselta aineistolta.
Mikään muu kirjankustantaja ei saisi vastaavaa juttusarjaansa Helsingin Sanomien sivuille – ei ilmaiseksi, eikä maksullisena ilmoituksena.
Lehtihenkilö heristelee herkästi sormea muille, muttei näe malkaa omassa silmässään.
6 vastausta
Vastaavanlaista näkee toki muissakin lehdissä. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti valitsee Hän-henkilökuviensa kohteeksi huomiota herättävän usein kirjailijoita, joiden kirja on juuri ilmestymässä SK:ta julkaisevalta Otavamedialta.
Kiitos Niko! Suomen Kuivalehti on tietysti sikäli mielenkiintoinen esimerkki, että kyseinen aviisi lienee olevinaan tiukan asiallisen journalismin esitaistelija.
HS:n levikki on ulkopuolelta tarkasteltuna samalla tavalla epäterve ilmiö kuin Kekkosen valtakausi tai S- ja K-ryhmien hallitsema päivittäistavarakauppa. En tiedä missä on mennyt aikanaan vinoon, onko kyseessä ”maan tapa” vai vähäisestä väestä johtuva ilmiö.
Tänne on joka tapauksessa vaikea mahduttaa edes toista valtakunnallista sanomalehteä – tai päivittäiskauppaketjua jolla olisi 10% markkinaosuus.
Tämä näkyy pahimmillaan ylimielisyytenä. Lehti ei kerro mielipiteistään ja kannoistaan reilusti pääkirjoituksessa vaan uutisissa ja artikkeleissa ja kaupoissa myydän ylipäiväisiä tuotteita ja karrikoiden ”pelkkää marinadi-broileria”.
Kari Haakanan blogissa on kouluesimerkki samasta aiheesta:
Kari Haakana: Jokakoti kuumentaa Sanomia ja Almaa
https://www.karihaakana.net/blog/2012/03/jokakoti-kuumentaa-sanomia-ja-almaa/
Kiitos Jari huomiosta! Erittäin kiintoisaa.
Myös HS:n tapa tekstimainostaa Flow-festivaaleja on mielenkiintoinen. HS on tapahtuman pitkäaikainen yhteistyökumppani, mikä ei kuitenkaan ilmene Hesarin ja Nyt-liitteen isoista Flow-jutuista.
On käynyt niinkin, että sama henkilö on kirjoittanut sekä esittelyn Flow-artistista festivaalien omille sivuille että ylistävän arvion saman artistin keikasta HS:n kulttuurisivuille.
Vaikuttaa tosiaan siltä, että jo pelkästään Hesarissa puurot ja vellit menevät sekaisin jos jonkinlaisilla tavoilla.