Ostin hetki sitten kiinnostavan, uunituoreen raportin. Madridin ja Ohion yliopistojen tutkijat selvittivät, miten tietyt rituaalit vaikuttavat asenteisiimme.
Miten ihmiset pääsisivät eroon kielteisistä ajatuksista? Voisiko niitä tuhota kuin jätteitä?
Ensimmäisessä kokeessa 83 espanjalaista koululaista kirjoitti paperille myönteisiä tai kielteisiä ajatuksia omasta kropastaan. Sen jälkeen heidän tuli joko heittää paperinsa roskikseen tai oikolukea tekstinsä.
Tutkijat olettivat, että roskiin lentäneet ajatukset pyyhkisivät vastaavat mietteet myös pääkopasta.
Näin todella kävi. Nimittäin hetkeä myöhemmin koehenkilöiden tuli arvioida kehoaan.
Jos koululainen oli juuri tuhonnut paperinsa, sille kirjatut vastaukset vaikuttivat hänen asenteisiinsa vertailuryhmää vähemmän.
Toiseen kokeeseen osallistui 284 opiskelijaa. Tällä kertaa kysymykset koskivat Välimeren ruokavaliota. Jokaisen tuli listata sitä koskevia myönteisiä tai kielteisiä ajatuksia niin paljon kuin 3 minuutissa ehti.
Tällä kertaa koehenkilöt oli jaettu kolmeen ryhmään.
- Ensimmäiseen kuuluvat heittivät vastauksensa roskiin.
- Toinen joukko talletti paperinsa joko taskuun, lompakkoon tai käsilaukkuun.
- Kolmas ryhmä vain taitteli vastausarkkinsa nurkat hiirenkorville.
Seuraavaksi vastaajat saivat arvioida Välimeren ruokavalion terveellisyyttä, haluttavuutta ja muita ominaisuuksia.
Nyt roskiin lentäneet vastaukset vaikuttivat entistäkin rajummin. Kielteisiä ajatuksia listanneet kannattivat ruokavaliota jopa enemmän kuin sen myönteisiä ominaisuuksia pohtineet.
Kun koehenkilöt pitivät alkuperäisiä ajatuksiaan roskana, heidän mielipiteensä kääntyivät päinvastaisiksi.
Toisaalta paperinsa perstaskuun tallettaneet pitivät kiinni alkuperäisistä näkemyksistään entistä jämerämmin.
Tuotteistajan näkökulmasta havainnot ovat erittäin kutkuttavia. Mahtaako tuloksilla olla yhteyttä siihen, miten painavat esineet vaikuttavat ihmisiin?
Fyysiseen muotoon siirretyt näkemykset selvästi ohjaavat asenteitamme. Jos kohtelemme ajatuksiamme kuin aitoa roskaa, alamme samalla hylkiä myös mietteitämme.
Vastaavasti voisi kuvitella, että palvelujen tuotteistajille tuttu aineettoman palvelun konkretisointityö vaikuttaa toiseen suuntaan.
Kenties esitteiksi, tuotelaatikoiksi ja muuten fyysisiksi esineiksi paketoidut ajatukset vahvistuvat?
Ainakin arkihavaintoni tukevat oletusta. Olen tuottanut kymmenittäin erilaisia tuotelaatikoita, joissa ei ole sisällä kuin painoa. Silti projektiryhmän jäsenet esittelevät muille ylpeänä aina nimenomaan boksia: ”Katsokaa, miten hienon palvelun me olemme tuotteistaneet!”
Asiakkaasi on parantumaton hiplaaja, haistelija ja maistelija.
