Yli 600 suomalaista virkamiestä sai uskomattoman tarjouksen. Jokaisella oli tilaisuus rikkoa totutut kuvionsa ja hypätä uransa seuraavaan vaihteeseen. Mutta kuinka sitten kävikään?
Kauppalehti kirjoitti muutamia päiviä sitten (torstaina 14. elokuuta) uudesta superministeriöstä. Sehän on siis työ- ja elinkeinoministeriö TEM, jota vetää ministereiden ohella kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Hänen kaitsettavanaan on peräti 620 työntekijää.
Näillä virkamiehillä on ollut ainutlaatuinen tilaisuus. Työministeriö fuusioitiin Kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa vuodenvaihteessa. Se on duunareille tietenkin traumaattinen kokemus. Siksi heille kaikille on ollut tarjolla houkuttava vaihtoehto.
Temmin virkamiesten nenän edessä on heiluteltu kymmenen kuukauden liksaa. Kymppitonnien piriste on ollut tarjolla jokaiselle, joka on valmis ottamaan ritolat ja vaihtamaan alaa.
Muistutan, että puhumme nimenomaan bisnesministeriöstä. Siellä hoidetaan asioita, jotka liittyvät suoraan yritystoimintaan. Se on virasto, joka johtaa työvoima- ja elinkeinotoimistoja. Lienee siis selvää, että se on täynnä yrittäjähenkistä väkeä. Miten he muuten voisivat eläytyä asiakaskuntansa tarpeisiin?
Meitä kaikkia tietysti kiinnostaa, miten moni virkamies näki tilaisuutensa tulleen. Heille tarjottiin sentään melkoista starttirahaa, jonka varassa voisi laittaa pystyyn vaikkapa pienen konsulttifirman.
Enää ei tarvitsisi katsella samoja vanhoja naamoja vuodesta toiseen. Töitä saisi tehdä kaikessa rauhassa kotona aamutakissa. Tai vaikka yrityshautomossa älykkäiden ja energisten ihmisten ympäröimänä. Iltapäivällä voisi ottaa torkut, jos sattuisi huvittamaan.
Ikivanhan, alamittaisen PC:n saisi vihdoin heittää ikkunasta. Kaupasta voisi hakea tilalle vaikka Macin, kun kukaan ei enää olisi sanelemassa toisin. Tuore yrittäjä tapaisi uusia ihmisiä ja pääsisi tutustumaan kiinnostaviin yrityksiin.
Mutta mitä ihmettä? Helsingin liikenne ei ole varsinaisesti tukehtunut virastoista ulos vyöryneisiin virkamiesjoukkoihin. Toki joku hätäinen olisi saattanut kuvitella, että viime viikolla Töölössä kirmailleet olivat vapaudestaan hurmaantuneita superministeriön ex-virkamiehiä. Mutta he osoittautuivatkin virolaisiksi pankkiryöstäjiksi.
Nimittäin ainutlaatuiseen tilaisuuteen tarttui nolla virkamiestä.
Siis nolla yli kuudestasadasta mahdollisesta ehdokkaasta!
Joku voisi tietenkin ajatella, että sepä hienoa: kerrankin jonkin työpaikan henkilökunta on sataprosenttisen sitoutunutta tehtäviinsä. Mutta mahtaako olla kyse siitä? Vai voisiko olla niin, että temmiläisiin on valikoitunut melkoinen revohka mielikuvituksettomia pelkureita?
Jo nyt on helppo ennustaa, mitä tuo byrokraattien joukko katuu eläkkeellä kiikkustuolissaan. Ihmiset eivät yleensä märehdi aikaansaannoksiaan. He murehtivat niitä asioita, jotka jäivät aikanaan tekemättä.
En tosin halua ajatella sellaista vaihtoehtoa, että ministeriöönsä jämähtäneet eivät edes katuisi.
Paul Arden kertoo kirjassaan WHATEVER YOU THINK, THINK THE OPPOSITE ystävästään, jonka isällä oli jotain tekemistä IRA:n kanssa.
Poika tunnusti isälleen, että hän on joutunut pulaan.
Isä kysyi suoraan, että ”aikovatko he tappaa sinut?”.
”Ei, ei mitään sellaista”, juniori vastasi.
”Poika, ei sinulla ole ongelmaa”, isä totesi.
Lähde yrittäjäksi. Älä jää pohtimaan liikeideaa loputtomiin. Et keksi täydellistä kuitenkaan. Ehdit kyllä säätää suuntaa sitten aikanaan.
