Hyvä strategia kertoo, miten yritys poikkeaa kilpailijoistaan

Strategia tarkoittaa toimia, jotka tähtäävät pitkän aikavälin menestykseen. Hyvä strategia asemoi yrityksen niin, että se erottuu kilpailijoistaan.

Mikä on strategian tavoite?

Tero Vuorinen toteaa teoksessaan Strategiakirja – 20 työkalua (AlmaTalent 2013), että yrityksen strategia voi tähdätä kahteen erilaiseen tavoitteeseen:

1. Ensimmäinen strategian tavoite on tehdä jotain tehokkaammin tai paremmin. Johtaja pyrkii sopeutumaan ja pärjäämään jossain vallitsevassa markkinatilanteessa.
2. Toinen strategian tavoite on se, että johtaja haluaa saavuttaa jotain uutta ja erilaista. Nyt hän ei niinkään yritä sopeutua vallitsevaan tilanteeseen, vaan auraa latua umpihankeen.

Suomalainen johtaja on harmillisen harvoin kiinnostunut uudesta ja erilaisesta tekemisestä. Hän mieluummin optimoi nykyistä tekemistä loputtomasti.

Mihin strategiaa tarvitaan?

Strategia on ennen muuta johtajan viestintäväline. Johtaminen on pitkälti viestintätyötä. Strategian avulla johtaja viestittää, mitä yrityksen tulisi tehdä eri tavalla kuin kilpailijat. Viestintä on taitolaji. Lähes kaikki maailman ongelmat saavat alkunsa isoista ja pienistä viestintäongelmista.

Mitkä ovat strategiatyön vaiheet?

Strategiamenetelmiä on kymmenittäin. Joskus riittää, että johtoryhmä vastaa kolmeen kysymykseen:

1. Kuka on (ensimmäinen) asiakas*, jota yritys haluaa palvella?
2. Mikä on asiakkaan polttava ongelma? Mitä hän yrittää saada aikaan, mutta onnistuu siinä huonosti?
3. Millainen tuote tai palvelu ratkaisisi asiakkaan ongelman? Entä miksi hän haluaisi ostaa ratkaisunsa juuri meidän yritykseltämme?

*Asiakas on aina henkilö.

Millainen on huono strategia?

Huono strategia on helppo tunnistaa:

1. Se ei asemoi yritystä kilpailijoistaan erottuvaksi. Jos strategiasta poistaisi yrityksen nimen, se voisi olla minkä tahansa kilpailijan strategia.
2. Se vilisee epämääräisiä ilmauksia, kuten johtava, riittävä, tarvittava, valitsemamme jne. Ne voivat tarkoittaa mitä tahansa.
3. Se ei karsi vaihtoehtoja. Se on tragikoomista, koska strategian pitäisi nimenomaan perustua valintoihin.
4. Se vilisee passiivimuotoja. Toisin sanottuna tekijöitä ei ole nimetty. Ikävän usein suunnitelma muuttuu todeksi sellaisenaan: kukaan ei tiedä, kuka vastaa mistäkin strategian tavoitteesta.

Toki huonon strategian tuntomerkkejä on muitakin. Esimerkiksi tavoitteet ovat täysin epärealistisia. Jos onnistumisen todennäköisyys on lottovoiton luokkaa, strategiasta ei liene kummoista apua johtajan työssä.