Ravintola lähetti mainoksen kabineteista, joiden hintaa asiakas ei voi tietää etukäteen. Samoin toimi aikanaan japanilainen kiintolevyvalmistaja.

Posti kiikutti pari päivää sitten Casa Mare -ravintolan lähettämän esitteen ja saatekirjeen. Nelisivuinen brosyyri oli vakuuttavan näköinen ja valokuvatkin olivat ammattilaisjälkeä.

Ravintola tarjoaa neljää siistiltä näyttävää kabinettia, joista löytyvät kaikki tarvittavat kokouskamat langatonta verkkoa myöten.

Olen aina ollut sitä mieltä, että myyjän on uskallettava tunnustaa hintansa. Muuten hän antaa itsestään epäilyttävän vaikutelman. Luvut kannattaa kirjata reippaasti myös markkinointimateriaaleihin.

Casa Maren väki on toiminut oikein. Hintapolitiikka oli painettu esitteeseen.

Mutta mikä kabinetin vuokra sitten on?

Tässä tapauksessa esite kuvasi perusteen näin:

“Varsinaista tilavuokraa emme kabineteistamme peri, mutta käytämme ns. hinnoittelussamme tuntitakuumyyntiä. Tuntitakuu tarkoittaa tavoitemyyntiä kabinetin käyttötuntia kohden. Mikäli myynti ylittää tavoitemyynnin, ei tilavuokraa laskuteta lainkaan. Jos taas myynti jää tavoitteen alle, laskutetaan erotus tilavuokrana. Tuntitakuuhinta on Tallberg I, Tallberg II ja Gýlden -kabineteissa 60€.”

Öööö…osaako joku nyt sitten sanoa, millainen summa loppulaskuuni ilmestyisi?

Jos ymmärsin oikein, kabinetin hinta voi olla jotain nollan ja kuudenkympin väliltä. Mutta mistä se sitten riippuu, ei oikein kaltaiselleni maalaistollolle auennut.

Tuli tästä mieleeni hiukan vastaava arpajaisia muistuttava hinnoittelu, jota Fujitsu harrasti aikanaan 1990-luvun alkuvuosina. Olin silloin vielä PC-tukkurin teknisen tukipalvelumme vetäjänä.

Huoltoteknikoideni tehtävä oli toimittaa Japanin tehtaalle kaikki kiintolevyt, jotka olivat tulleet meille takuupalautuksina.

Päämies sitten tarkasti lähettämämme laitteet. Jos tuote oli rikki, saimme aikanaan joko hyvityksen tai uuden tilalle.

Mutta jos levy ei ollutkaan rikki, jouduimme tilittämään aiheuttamastamme turhasta vaivasta sakkoa!

Meillä ei ollut käytännössä mitään varmaa tapaa selvittää, oliko asiakkaan meille tuoma levy varmasti kaikissa tapauksissa rikki vai ei. Siksi oli mahdotonta todeta, milloin Fujitsun meiltä perimät rangaistusmaksut olivat perusteltuja.

Ratkaisin asian yksinkertaisesti.

Kehoitin teknikoitamme iskemään jokaisen vastaanottamamme levyn seinään. Sen jälkeen värkin sisukset olisivat aivan taatusti tuhannen päreinä.

Asiantuntijoideni mielestä oli kerrankin oikein hauskaa noudattaa ohjeitani.

Hyväkin hinta happanee, jollei asiakas voi arvioida loppusummaa etukäteen. Älä turhaan kikkaile hinnoilla niin, että se vain hämmentää ostajan.