Suomalainen yrittäjä on melko epeli. Toisaalta hän haluaa lyödä kilpailijaa kuin vierasta sikaa. Mutta auta armias, jos naapuri iskee takaisin. Alkaa itku markkinahäiriköistä ja epäreilusta pelistä.

Kajaanista kajahtaa: paikallinen Tekniset-liike päätti myydä avajaistensa kunniaksi muistitikkuja eurolla. Se oli hyvä tarjous, kun vastaavan tuotteen markkinahinta on vitosen paikkeilla.

Mutta naapurissa sijaitsevan, kilpailevan Gigantin kauppias Juha Salo oli hereillä. Hän käynnisti nerokkaan operaation.

Salo lupasi lunastaa Tekniset-kaupan myymät muistitikut itselleen 5,90 euron hintaan, mikäli tuote oli avaamattomassa paketissa.

Niinpä asiakas saattoi realisoida Tekniset-putiikista saamansa saaliin 4,90 euron voitolla. Siis jos hän jaksoi kävellä muutamia kymmeniä metrejä viereiseen kauppaan.

Gigantti turvautui hyväksi havaittuihin sissimarkkinoinnin keinoihin. Naapurin avajaisiin tullut asiakas sai pihamaalla kouraansa lentolehtisen, joka kertoi kilpailijan ostotarjouksesta.

Tekniset oli varannut erikoishintaisia muistitikkuja myyntiinsä 200 kappaleen erän. Gigantin Salo kertoi ostaneensa niistä joitain kymmeniä. Isoista rahoista ei siis ollut kyse, pikemminkin napakasta markkinoinnista.

Entä miten avajaisiaan viettäneen liikkeen vetäjä reagoi tähän kätevään manööveriin?

Toimitusjohtaja Pentti Piirainen alkoi tietenkin marmattaa Kauppalehden toimittajalle, että kyse oli keskieurooppalaisesta raukkamaisesta kaupantekotyylistä.

Hah! Eikö Tekniset-liike sitten muka tarjonnut muistitikkujaan polkuhintaan? Eikö tarjouksen tavoitteena ollut nimenomaan viedä asiakkaat Gigantilta, häh?

Reaktio on tyypillinen suomalaiselle. Kilpailu saa olla vaikka kuinka veristä – kunhan se onnistuu jotenkin kasvottomasti. Mutta jostain syystä suoraan hyökkäykseen omissa nimissään ei muka koskaan saisi lähteä. Puhumattakaan, että kohteella olisi oikeus iskeä takaisin.

Käytäntö näkyy hienosti rekrytointimarkkinoilla. Kilpailijalta ei ole lupa vokotella työntekijöitä julkisesti. Osaksi juuri sen takia yritykset käyttävät rekrytointikonsultteja.

Kuitenkin head hunterin homma on nimenomaan kalastaa tarvittaessa suoraan kilpailijan katiskasta. Se ei tunnu haittaavan ketään, koska operaatio hoituu kulissien takana.

Lopputulos on sama. Työntekijä vaihtaa naapurifirman leipiin.

Melko tekopyhää, vai mitä?

Olen aikoinaan rikkonut tätä kirjoittamatonta sääntöä tavalla, jota moni pitää suorastaan röyhkeänä. Lähetin 1990-luvun jälkipuoliskolla sähköpostitse työpaikkatarjouksen parille tusinalle kanssamme kilpailleen ohjelmistotalon TJ-tiedon työntekijälle.

Pian firman toimitusjohtaja, sittemmin paljon käräjäsalissa aikaansa viettänyt Jyrki Salminen soitti ja alkoi raivota puhelimessa. Hän kertoi olevansa vaikutusvaltainen mies ja huolehtivansa, ettemme enää koskaan voisi harjoittaa liiketoimintaa Suomessa.

Rauhoittelin Jyrkiä ja sanoin, että tarjouksemme koituisi meidän molempien eduksi. Jos yksikin hänen bittinikkareistaan olisi tyytymätön nykyiseen duuniinsa, olisi vain hyödyllistä, jos hän lähtisi TJ-tiedolta toisen työnantajan riesaksi.

Lupasin myös, että kohtuuden nimissä Salminen saisi palkata meiltä kaikki oloihimme kypsyneet ammattilaisemme vaikka saman tien. Suostuisin maksamaan jopa lähtijöiden taksikyydin toimistoltamme TJ-tiedon pääoven eteen.

Jyrki ei jostain syystä innostunut tästä jalosta tarjouksestani, vaan jatkoi keuhkoamistaan. Mutta mitä siitä? Meteliä ja suuria sanoja maailmaan mahtuu.

Täsmäiskumme tuotti tulosta. Saimme riveihimme uuden osakkaan. Leipiimme siirtynyt Titu Lukkarinen osoittautui maailman ahkerimmaksi it-raatajaksi. Eikä Salminen onnistunut lopettamaan bisnestämme.

Päinvastoin, paljon TJ-tietoa pienempi yrityksemme nousi luottoluokitukseltaan AAA-sarjaan. Tietoviikko-lehti valitsi sen Suomen parhaaksi uusmediafirmaksi. Paria vuotta myöhemmin myimme puljun pois.

Filmitehdas Fujin iskulause oli aikanaan reipashenkinen “Kill Kodak”. Iske sinäkin kilpailijaa niin kovaa kuin pystyt. Se kuuluu bisnekseen. Mutta tee se reilusti ja avoimesti, älä tekopyhästi selän takana juonittelemalla.

Lähde: Kauppalehti.fi 19.4.2008