Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Vapaus vai vankila?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Yrittäjän kannattaa keskittyä rahaan. Jos massi ei oikein kiinnosta, yrittäjän vapauden sijaan luvassa on pitkä kakku pakkotöissä.

Juttelin Pohjolan yrittäjäpäivillä Toivo Utson kanssa. Hän on aloittavia yrittäjiä opastavan YritysHelsingin vastaava yritysneuvoja.

Toivo kertoi oudosta ilmiöstä.

Jos YritysHelsinki tarjoaa tuoreille tai tuleville yrittäjille myynnin tai markkinoinnin koulutusta, paikalle vaivautuu väkeä vähänlaisesti.

Mutta jos tarjolla on valmennusta veroasioista tai taloushallinnosta, pulpetit ovat taatusti täynnä.

Päädyimme siihen, että usein uutta yrittäjää kiinnostaa puuhastelu. Kun hän istuu kaikin puolin järkevässä koulutuksessa pohtimassa lakiasioita, hänen ei tarvitse kohdata karua arkea. Myyntityö saa vielä hetken odottaa, kunnes ”tärkeät perusasiat” ovat kunnossa.

Mielestäni tämä kertoo myös jakomielisestä suhtautumisesta rahaan. Selvästi osa yrittäjäksi ryhtyneistä häpeilee kaikkea mammonaan viittaavaakin. Rahapuhe saa heidät hihittelemään hysteerisesti kuin teinitytöt terveysopin tunnilla.

Toisaalta pätäkkää tekisi mieli. Mutta entä jos entiset ystävät ja tutut alkavat haukkua ahneeksi porvariksi ja sikariistäjäksi? Tulevat vielä kateellisiksi ja alkavat puhua pahaa selän takana.

Kolmikko Eero Lehti, Timo Rope ja Manne Pyykkö on kirjoittanut kirjan Mikä tekee yrittäjästä menestyjän, joka julkaistiin vuonna 2007. Teoksen runkona on tutkimus, joka selvitteli suomalaisten perusyrittäjien ja superyrittäjien* eroja.

Superyrittäjistä runsaat 13 prosenttia suosittelisi yrittäjyyttä lapsilleen sillä perusteella, että niin voisi ansaita rahaa. Perusyrittäjistä sellaista suositusta ei olisi antanut yksikään.

Vastaavasti useampi joka kymmenes perusyrittäjä ei suosittelisi yrittäjän uraa lapsilleen. Superyrittäjistä vain noin yksi sadasta on samaa mieltä.

Yrittäjiltä kysyttiin monella tavalla myös sitä, miten tärkeä menestyksen mittari raha heille oli. Erot olivat selviä.

Superyrittäjät olivat selvästi kiinnostuneempia rahasta. He myös pitivät selvästi enemmän yrityksensä tulosta menestyksensä mittareina.

Mitä väliä tällä kaikella sitten on?

Raataja jättää palkkatyönsä siksi, että hän haluaa olla vapaa. Typerät pikkupomot jääkööt sabotoimaan muiden loppuelämää. Pian päivät toisten torpparina päättyvät.

Koittaa kuitenkin ankea arki. Kuuluisa yrittäjän vapaus alkaa tuntua vitsiltä tai urbaanilta legendalta.

Kun muut painuvat kotiin, yrittäjä jää hoitamaan juoksevia asioita illan pimeiksi tunneiksi. Käteistä on kassassa niukasti. Palkka putoaa pitkäksi ajaksi alle puoleen entisestä. Ongelmia riittää ratkottavaksi joka päivä yli oman tarpeen.

Eräs entinen esimieheni tiivisti osuvasti:

Kun meillä on riittävästi rahaa, kaikki muut murheemme ovat häviävän pieniä. Mutta kun kassanpohja alkaa paistaa, pienistäkin asioista alkaa tulla isoja riitoja.

Mielestäni yrittäjällä voi olla vapautta vain, jos hänen yrityksensä menestyy. Menestyksellä tarkoitan sitä, että bisnes tuottaa rahaa. Rahaa on vaikea tahkota, jos sen haluaminen tuntuu synniltä ja pyytäminen huoraamiselta.

Yrittäjäpäivien juontaja Tommi Vuorinen mittasi paikalla olevien yrittäjävalmiuksia tosi näppärästi. Hän heilutteli kourassaan seteliä ja kysyi, kuka haluaisi vitosen.

Muutamat sentään viittasivat.

Tommi huusi kovempaa: ”Kuka haluaa vitosen!!?”

Nyt muutamat kuulijat alkoivat jo hihkua, että haluaisivat rahan.

Tommi karjui edelleen kerta toisensa jälkeen samaa kysymystä.

Lopulta yksi ymmärsi nostaa persuuksensa penkistä. Hän kävi nappaamassa setelin Tommin kourasta.

Katselin muutamien paikalla olevien yrittäjäkandidaattien ilmeitä. Heistä temppu oli selvästi moukkamainen.

Luulen, että paheksujat olivat juuri niitä, jotka lopettavat puljunsa kannattamattomina ennen firman viisivuotispäiviä. Tai sitten on luvassa pitkä putki pakkotyötä vapauden sijaan.

Sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi. Mutta kai sinäkin itket mieluiten Mersussa?

* Superyrittäjä tarkoitti vähintään 15 vuotta yritystoimintaa harjoittanutta yrittäjää. Hänen firmansa pääoman tuotto, omavaraisuus ja maksuvalmius oli saanut 90 pistettä sadasta Kauppalehden analyysissä vuosina 2002-2004.

Perusyrittäjälläkin piti olla 15 vuoden yrittäjäputki takanaan. Hänellä oli kuitenkin Kauppalehden luokituspisteitä vain 50. Esimerkiksi pääoman tuotto oli jäänyt alle viiteen prosenttiin tarkastelujakson aikana.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

13 kommenttia

  1. Ihan hyvä herättelykirjoitus. Myönnän itsekin että joskus tulee sorruttua asioiden ikuiseen valmistelemiseen sen sijaan että alkaisi vain toimia. Onneksi kuitenkin harvemmin.

    Silti haluaisin kommentoida, että varmasti löytyy myös keskitie rahaa häpeävien ja pelkkään rahantekoon keskittyvien yrittäjien välimaastosta. Se tie on niille ihmisille, joille vapaus on ensiarvoisen tärkeää, jopa tärkeämpää kuin yrittäjäpalkan vertaaminen työssäkäyvän palkkaan. Mahdollisuus päättää tehdä lyhempää päivää mutta työskennellä silti itselleen tärkeän asian parissa voi joillekin toteutua vain yrittäjyyden kautta. Sillä oman vapaa-aikaammehan me tässä maailmassa vaihdamme rahaan, ja täten vapaa-ajan lisääntyminenkin voi olla yksi yrittäjän onnistumisen mittareista, ei pelkästään se itkukammarina toimiva mersu 🙂

  2. Moi Nick,

    Kiitos hyvästä näkökulmastasi!

    Tarkkaan ottaen en kyllä tarkoittanut, että kenenkään tarvitsisi tai edes pitäisi keskittyä vain ja ainostaan rahan tekemiseen. En sellaisiin koneisiin ole tainnut koskaan törmätä. Kaikilla on myös muita motiiveja.

    Halusin korostaa sitä, että rahan on oltava yksi tärkeimmistä huolehdittavista asioista. Muuten selkä on aina seinää vasten. Ne, jotka elävät hyvinäkin aikoina kädestä suuhun, ovat nyt alkavan taantuman vuoksi ensimmäisenä lirissä.

    Olen vain nähnyt monta kuvaamasi kaltaista yrittäjää, joiden toivoma elämäntapa karkaa aina vain kauemmaksi. Vasta riittävä kassavirta takaisi huolettomat olot. Pienikin rahapula on lopulta hyvin stressaava, jos se on kroonista.

    ”Riittävällä” tarkoitan tässä mitä tahansa summaa, joka on tarpeeksi kulujen kattamiseksi. Se tietysti riippuu itse kunkin tilanteesta ja vaatimustasosta.

  3. Luin tuon samaisen kirjan kesällä ja sen jälkeen lähti päässäni käyntiin kirkastumisprosessi. Nyt alan vähitellen ymmärtää sen, että yrityksen perustaminen ei riitä tekemään ihmisestä yrittäjää. Sen verran toki on ymmärrystä, että laskutusta täytyy olla enemmän kuin entisen bruttopalkan verran, mutta silti en vieläkään osaa kunnolla ajatella asioita kuten yrittäjä. Olen duunari toiminimellä.

    Duunarin ei tarvitse markkinoida osaamistaan kuin työhaastattelussa ja sielläkin ohjia pitelee joku muu. Jos pyörittää yritystä samalla mentaliteetilla, jokaisen kuun kulut raapiutuvat kasaan väkisin ja ehkä vähän myöhässä eikä seuraavasta kuukaudesta ole mitään tietoa.

    Muuntautumisprosessi sujuu yksillä nopeammin, toisilla hitaammin, kolmansilla se ei käynnisty koskaan. Kolmansien ei ehkä koskaan olisi pitänyt jättää päivätyötään.

  4. Sanamestari, osut naulan kantaan!

    Olin välillä 1990-luvun vaihteessa & alkupuoliskolla palkkatöissä yhteensä kuutisen vuotta. Kun sitten 1996 lähdin taas yrittäjäksi, huomasin mielenkiintoisen ilmiön.

    Tuntui nimittäin todella oudolta, ettei kukaan koskaan tule sanomaan, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä! Jos en itse päättänyt järjestää strategiakokousta, ei sitä kukaan muukaan tullut vaatimaan.

    Kului varmasti vuosi ennen kuin olin taas palautunut palkkatyön aiheuttamasta taantumisesta. Oma-aloitteisuuteni alkoi olla edes hiukan sillä hehtaarilla kuin sen yrittäjällä on oltava.

    Tutkimuksen mukaan villiminkillä on keskimäärin 20 prosenttia isommat aivot kuin tarhatulla lajikumppanillaan.

  5. Jari,

    Ihan totta puhut, enkä haluakaan syyllistää sinua kapeakatseisuudesta. Ajattelinkin hieman kärjistää (kuten itse usein opetat), sillä joillekin artikkelin lukijoille saattaa jäädä keskitien mahdollisuus täysin tajuamatta. Ja olet kyllä oikeassa siinä, että tuon keskitien menestyksekäs toteuttaminen ei suinkaan ole helppoa!

  6. Kait sitten pitäisi jakaa kolmeen eri kastiin:
    – Palkkatyöläiset
    – Vapaat ammatin harjoittajat
    – Yrittäjät

    Jotenkin itse lasken itseni enemmän vapaaksi ammatinharjoittajaksi kuin yrittäjäksi. Eli ns. ennakkoperintärekisterissä oleminen mahdollistaa entistä vapaammin työtehtävien valinnan ja töiden ja vapaa-ajan yhdistämisen. En näe vielä rikastumsita päätarkoitukseksi vaan riittävän toimeentulon.

    Vaikka on tuolla ajatuksissa pyörinyt jo hiukan oma tuotekkin, jolla voisi aidosti pyrkiä hiukan rikastumaankin. Mutta se vaatisi sitä myyntiä sekä uskallusta. Ammatinharjoittajana on helpompaa.

    Kun myy omaa osaamistaan, niin pääsee helpommalla 🙂 Mutta toisaalta, tulevaisuudesta ja visioista ei oikein ole tietoa vaan tuppaa elämään kädestä suuhun mentaliteetillä.

    Ehkäpä tämä blogkin on itselle sellaista salaista opiskelua markkinoista jne. kun insinöörinä ei kehtaa tunnustaa että oman tuotteen myyminen on vaikeaa.

  7. Hei Jari, myyntiin liittyen haluaisin ihan mielenkiinnosta kysyä, että teetkö koskaan ns. ”kylmäsoittoja” tuntemattomille potentiaalisille asiakkaille (puhelimella tai sähköpostilla)?

    Vai odotatko aina että nämä potentiaaliset asiakkaat antavat sinulle yhteystietonsa (esim. kotisivujesi kautta tai lähettämäsi esitteen ansiosta) ja sen jälkeen alat kauppaamaan heille jos he tuntuvat sopivalta asiakkaalta?

    Tai teetkö koskaan siten, että lähetät esitteen normaalilla- tai sähköpostilla ja soittelet perään jos ei vastaanottajasta kuulu mitään vähään aikaan?

    Itselleni ei oman tuotteen myyminen tuota ongelmaa, paitsi ehkä jos pitäisi näitä kylmäsoittoja harrastaa, mutta ne ei onneksi taida olla enään niin kovassa huudossa kuin korkeintaan lehtimyyjillä.

    Mutta jos tekisin kylmäsoittoja, haluaisin tehdä ne samalla sykkeellä kuin Stenfors: https://www.youtube.com/watch?v=EZqr6tCdzs4

  8. Moi Jouni,

    Olen pusertanut aikanaan sen verran monta kylmää soittoa, että se kyllä sujuu tarvittaessa kohtalaisesti. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että pitäisin siitä.

    Sähköpostilla lähestyn ventovieraita vielä harvemmin niin, että se olisi ensikontakti. Jos sitten niin kuitenkin joskus teen, viesti ei todellakaan saa näyttää tai tuntua spämmiltä.

    Tästä aiheesta löydät lisää täältä blogini vuoden takaisesta kirjoituksesta ”Vihaatko sinäkin tyrkyttämistä?”.

  9. Pidän siitä, että provosoit miettimään.

    Tämä on vain kömpelö vastaväite, mutta tulkitsin mainitsemastasi Tommin yrittäjäpäiväesimerkistä toisenlaisenkin tarinan oman johtopäätöksesi rinnalle:

    Tommi heiluttelee vitosen seteliä yrittäjyydestä kiinnostuneiden edessä. ”Kuka haluaa vitosen?!”, Tommi huutaa. Kotvasen kuluttua vain yksi ymmärtää nousta tuoliltaa ja hakee setelin tyytyväisenä. Tommikin on tyytyväinen – edes yksi ymmärsi toimia. Tällä on edellytyksiä menestykseen.

    Eräs toinen liiketoimintavalmentaja katseli samaan aikaan muiden paikallaolijoiden ilmeitä, jotka kertoivat selvästi närkästymisestä. Tempusta ei pidetty ja osa piti sitä moukkamaisena.

    ”Näillä muilla ei ole valmiuksia yrittäjyyteen”, ajatteli tuotteistaja itsevarmana, ”He lopettavat puljunsa kannattamattomina ennen firman viisivuotispäiviä, koska eivät ole valmiita keskittymään rahaan ja toimimaan sen mukaan”.

    Vaikka esimerkin tarkoituksena pohjimmiltaan onkin kannustaa yrittäjiä toimimaan, niin kaikkien muiden esimerkissä olleiden kuuntelijoiden tuomitseminen epäonnistujiksi on vähintäänkin ennenaikaista ja perusteetonta. Voisi väittää, että kyseiset herrat ja rouvat eivät esimerkiksi nähneet naamansa myymistä viidellä eurolla kannattavana. Esimerkin mallina toimiminen ei sinällään ollut kunniatonta, mutta koska muut tulkitsivat toimen odotetustikin halvaksi niin siihen suostuminen ei olisi ollut järkevää, jos kaikki muut ympärillä leimaavat sen jälkeen häikäilemättömäksi röyhkimykseksi.

    Tulkintani on kömpelö, mutta halusin tuoda toisenlaisen näkemyksen aihetta rikastuttamaan, kun ei aiemmista kommenteista sellaista löytynyt.

  10. Jos luit juttuni tarkasti, sanoin siinä, että tarkkailin muutamien paikalla olleiden ilmeitä. En siis väittänyt kaikkia muita luusereiksi.

    Olen ollut aikanaan arvioimassa työkseni lähes sadan aloittavan yrittäjän bisnesideaa ja valmiuksia. Myöhemmät kokemukset kymmenistä asiakasyrityksistäni on vain vahvistanut käsitystäni.

    Jos yrittäjää hävettää ottaa rahaa, kun joku sitä hänelle suorastaan tyrkyttää, ennuste ei valitettavasti ole kaksinen. Yrittäjä tarvitsee ainakin ripauksen asennetta tai kovuutta, jota joku herkkähipiäinen saattaa pitää jopa röyhkeytenä. Muuten suoraviivaisemmat kilpailijat jyräävät varmasti ylitse.

    Jos moinen on jonkun mielestä kunniatonta, suosittelen hänelle mieluummin vaikkapa virkamiesuraa. Silloin hän voi keskittyä vain jakamaan ja kuluttamaan rahaa, jonka joku muu on hänen puolestaan kehdannut ottaa vastaan.

  11. Mielenkiintoista. Itse olen havainnut, että keskiverrosta (työssäkäyvästä) ihmisestä ei ole vain myymään. Tehdään kaikkea muuta kuin kysytään asiakkaalta: ”haluaisitko ostaa”. Joku taisikin sanoa, että myyntityö on itsensä alentamista.

    Porukka pelkää hirveästi, että saa pakit ja joku ei osta, kun kysyy. Myyntityö on kuitenkin todellinen ”numbers game”: kun kysyt sadalta kymmenen ostaa, jos yrität kysyä niiltä kymmeneltä, yksi ostaa.

    Asian voi myös havainnollistaa kysymällä kunnon pelimieheltä, monet pakit hän on saanut.

    Numbers game!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: Pyyhepino jäi ihmetyttämään

Kävin toissailtana vetämässä kolmituntisen sissimarkkinointikoulutuksen Tuusulan Onnelassa. Käsiäänestyksen perusteella selvä enemmistö yleisöstä oli yrittäjiä. Tilaisuuden järjestäjä Keuke tietää luultavasti tarkan pääluvun. Mutta veikkaisin, että se osui johonkin 150–200

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.