Jos tuote on surkea, markkinoija on liemessä. Usein tuotekehitykseen sijoitettu kymppi olisi tehokkaampi kuin tonni markkinointiin.
Vieläkin on mustelmia persuuksissa. Se on Kauppalehden (22.1.2009) syytä. Aviisissa oli juttu, miten B2B-kilpailun voittajalle patenttitoimisto Papula-Nevinpatille pusataan markkinointistrategiaa.
Putosin lattialle, kun luin tällaisen kuolemattoman lausahduksen:
”Mikään markkinointistrategia ei ole hyvä, jos sitä ei pysty puristamaan ihmisiä liikkeelle saavaksi mainokseksi.”
No voi pyhät pyssyt!
Varmasti hyvä strategia on sellainen, että se on kiteytettävissä lyhyesti ja selkeästi. Mutta että jos siitä ei saa mainosta, strategia on turha?
Kuvitteliko kirjoittaja, että markkinointi on sama asia kuin mainonta? Se on edelleen yleinen väärinkäsitys.
Ehkä lausunnon selittää se, että juttusarja on mainostoimiston sponsoroima. Toimittaja vain vangitsi virkkeeseensä mainosmiehen näkemyksen.
Sissi tietää, että markkinointikeinoja on tuhansia muitakin. Yksi tehokkaimmista on tuotekehitys.
Uusin Tekniikan Maailma (3/2009) kertoi British Airwaysin uudesta palvelusta. Matkustajat voivat hoitaa lähtöselvityksensä matkapuhelimella. Kuvassa oli siisti käyttöliittymä Applen iPhonelle.
(Ei se ole tietenkään ensimmäinen järjestelmä laatuaan. Finnair julkaisi vastaavan WAP-pohjaisen hässäkän jo vuonna 2000.)
Joka tapauksessa BA:n palvelu on esimerkki siitä, miten voimakas markkinointivipu pienikin tuote- tai palvelushyppäys saattaa olla. Matkustajat olivat nimittäin pommittaneet systeemiä heti ensimmäisen kuukauden aikana 16000 kertaa.
Se on toki mitätön osuus kaikista BA:lla reissaajista. Pelkästään tammikuun 2009 liikennetilasto sanoo, että yhtiö kärräsi yli 2,3 miljoonaa matkustajaa. Mutta toisaalta kokeilijat lienevät joukkoa, joka miehittää bisnespuolen nahkanojatuolit.
Kumman luulisit markkinoivan lentoyhtiötä tehokkaammin? Onko se mainossivu talouslehdessä? Vai se, että lentokentillä työkseen notkuva saa buukatuksi kännykästään mieluisan istuinpaikan?
Etenkin suuret yhtiöt saattavat polttaa valtavasti rahaa niin sanotun brändikokemuksensa paranteluun. Se tarkoittaa, että ketjun myymälät näyttävät kaikki aivan samanlaisilta. Tai että huoltoreiskat pukeutuvat firman uusimpiin haalareihin ja köröttelevät identtisesti teipatuilla pakuilla.
Ikävä kyllä hienoinkin ulkoinen ilme jää kirkkaasti kakkoseksi, kun asiakas kohtaa huoltomiehen. Jos rasvakoura on hommassaan loistava, on aivan samantekevää, millaiset vetimet hän sattui aamulla kiskomaan ylleen.
Vastaavasti niin hienoa brändikokemusta ei mikään mainostoimisto pysty suunnittelemaan, ettei kärttyisä asiakaspalvelija pystyisi tuhoamaan päämajan hyviä aikomuksia silmänräpäyksessä.
Tuotteen tai palvelun voima on moninkertainen markkinointiin verrattuna.
Istuin muutamia vuosia sitten mainostoimistossa palaverissa. Sisään syöksyi huohottava akkount manakeri – eli suomeksi sanottuna myyjä. Hän karjui, että ”nytonkiire ja vaikea tilanne, tarvitaan ideoita ja vähän äkkiä!”
Toisessa neukkarissa kulutti kampaviinereitä asiakas, jonka tuote oli aivan surkea. Siinä ei ollut kerta kaikkiaan mitään, mistä repiä järjellistä markkinointia. Kiitin hiljaa mielessäni kaikkia myyntimiesten pakanajumalia siitä, ettei tuo ollut minun murheeni.
Paskasta ei saa konvehtia, kuten syntyjään pudasjärveläinen anoppivainaani tapasi napauttaa.*
Jos (palvelu)tuotteesi on mitätön, mikään markkinointi ei tee siitä hittiä. Pienikin tuoteparannus saattaa myydä enemmän kuin mikään mainoskampanja ikinä.
* Hän ei viitannut vävyynsä (toivottavasti).
