Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Muikkuja, perkele!

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Mainostoimistopellet itkevät vuodesta toiseen, ettei Suomessa osata viimeistellä töitä. Brändikätyrit haluaisivat tappaa viimeisenkin merkin aidosta elämästä.

Kun kansainvälinen mainoskilpailu on taas kesäkuun lopussa pidetty, suomalaiset alkavat pohtia, miksei pärjätty. Ruotsalaisetkin voittavat Etelä-Ranskassa ties kuinka monta jalometallielukkaa joka kerta.

Sitten mainostoimistoepeli keksii, mikä mättää.

 Töitä ei osata viimeistellä yhtä hienosti kuin muissa maissa!

En ihan tarkkaan tiedä, mitä ”viimeistely”  tarkoittaa. Mutta usein ahdistuneet tuntuvat ajattelevan,  että mainoskuvaan oli jäänyt väärä sävy. Tai logo oli pikselin pielessä. Ehkä kirjasimesta olisi pitänyt valita jokin toinen leikkaus.

Näkökulma on tyypillinen mainostoimistoissa asiakkaiden rahoilla itseään toteuttaville perfektionisteille. Muoto on ajanut ohi kaikesta muusta. Kukaan ei enää jaksa muistaa, että tavoite oli myydä jotain.

Pienelle tai keskisuurelle (ja miksei tosi pitkällekin) yrittäjälle viimeistelyt käyvät kalliiksi. Kahmaloittain kassaa palaa joutavaan hinkkaamiseen.

Tulokset alkavat muistuttaa mammaa, joka on piikittänyt pärstäänsä yliannoksen Botoxia. Näky on kammottava.

Kuitenkin monet asiakkaat etsivät jotain aitoa. Jotain sellaista, jossa olisi vielä jotain rosoa, hajua tai tunnetta jäljellä.

Päristelin puolitoista vuotta sitten Espoon keskuksessa. Silmään pisti pysäyttävä markkinointiviesti. Paiskasin auton penkalle ja ampaisin ottamaan valokuvan.

Muikkuja-mainos Espoon keskuksessa
Muikkuja-mainos Espoon keskuksessa

Ensin taivastelin, millainen Turopetteri on pystynyt pusaamaan noin onnettoman kilven. Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, onhan se todella liikuttava mainos. Moista ei voi tilata yhdestäkään mainostoimistosta.

Sieluni nenällä haistoin ehdan kalastajan, todellisen alkuperäiskansalaisen.

Hänen päällään on tuuman paksuinen, tönkkösuolattu, ei enää suorastaan kirkasvärinen villapaita. Käteen oli sattunut vanerinpala. Kieli ei taatusti pysynyt suussa, kun hän polvistui rantakalliolle sommittelemaan tekstiä. Lapion kokoisilla käsillä ei kalligrafisia ihmeitä synny.

Aivan varmasti sissikalastajamme murahtelee torilla tyhmiä kysyville ohikulkijoille kärttyisästi, että ”kyllä ne muikkuja on, perkele!”

Sitä paitsi ne on paistettu voissa, ei missään viherpipertäjien markariinissa.

Moni pieni tai keskisuuri (ja miksei tosi lihavakin) yrittäjä voisi pohtia, kuinka paljon hänen kannattaa rakentaa kulisseja. Siinä sivussa aitous katoaa. Totuus paljastuu kuitenkin heti, kun asiakas hiihtelee ostoksille.

Sissi ei keskity paklaamaan julkisivua. Täydellisyyttä vastaan on kallista ja turhaa kilpailla.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

23 kommenttia

  1. On jo pelottavaa kuinka samoilla linjoilla olen kanssasi.

    Meidän perushomma toistaiseksi (josta tulee se ehta voi sämppärin väliin) on tuottaa mainostoimistoille digitaalisuuden ihmeitä. Lähes joka projekti venyy tuon pikseli-/sävy-/heijastuskulmanysväyksen takia turhan pitkälle.

    Olisiko jopa niin (kuten väität), että suuri osa meistä ei enää noteeraa moisia viestejä lainkaan niiden epätodellisuuden takia? Toki olen myös sitä mieltä, ettei huonoakaan voi tehdä huonosti, vaan se vaatii joko täysrehellisyyden alusta loppuun (muikkukyltti-kalastaja-hyvä muikku), tai oivaltavan luovasti (kamera – sano muikku – hyvä muikku).

    Kaiketi joudumme vielä tovin puskemaan asiakashangessa ylämäkeen….enää tuon seuraavan kukkulan yli niin alkaa helpottaa!

    1. Kaimaseni,

      Kiitos viisaasta pohdinnastasi! Hyvä esimerkki epätodellisen tylsästä kamasta on kansainvälisen kuvapankin henkilökuvagalleria. Olemme kai kaikki tavattoman kiinnostuneita toisten ihmisten katselemisesta. Mutta kun potreteissa on joukko mahdollisimman symmetrisiä ja ihannemittaisia kiiltokuvaihmisiä, tulos ei enää toimi.

      Kukaan ei samaistu muista maanosista oleviin kuvapankkihahmoihin. On usein pakko ottaa erikseen kuvia aidoista suomalaisista, jotka siis eivät ole liian komeita/kauniita.

  2. Mainonta ja markkinointi pitäisi käsitteinä selkeämmin eriyttää niin että ihmiset oppisivat ymmärtämään, että toinen on tarkoitettu alunperin tukemaan toista, mutta muuta tekemistä niillä ei ole keskenään.

    Samoin kuin web-analytiikassa on kaikenmoisia sertifikaatteja, pitäisi olla jokin markkinointisertifikaatti, jota ei voisi saavuttaa ilman markkinoinnillisia lähtökohtia. Näin ihmiset oppisivat valitsemaan mainos- ja markkinointitoimistojen välillä.

    Ugh!

  3. Samainen kenkämyyjä on oivaltanut toisenkin totuuden: hän myy ”sopivia” kenkiä, jollaisia ainakin minä haluaisin ostaa. (Pahoitteluni kuvalinkin puutteesta: kuvitelkaa teksti neonkeltaiselle pohjalle.)

    Sopiva voikin sitten olla mainostoimistolle ja sen asiakkaalle aivan eri asia. Mainostoimistoa voi kiinnostaa enemmän eteläranskalaiset jalometallit kuin yrittäjän myynti.

    Ei kai kukaan kuvitellut, että ko. kenkäkauppias hyväksyisi maksuvälineenä muuta kuin käteisen rahan? No, tästä huolimatta, tai juuri tämän vuoksi, hän on korjannut minulta jo kolmet kengät.

  4. En tiedä onko olemassa tuoreempia tilastoja, mutta David Ogilvy kertoo 1980-luvun alusta Clio-mainospalkintoja voittaneista toimistoista:

    Neljä voittajamainostoimistoa oli menettänyt mainostajan, jolle olivat voittajatyön tehneet.
    Yksi Clio-voittaja (mainostaja) oli mennyt nurin.
    Yksi Clio-voittaja oli siirtänyt mainosrahansa pois televisiosta.
    Yksi Clio-voittaja oli siirtänyt puolet mainostoimistotilistään toiselle toimistolle.
    Yksi Clio-voittaja kieltäytyi pyörittämästä palkittua mainosta televisiossa.

    Kun vuosien mittaan oli jaettu 81 Clio-palkintoa TV-mainoksista, 36 noiden palkittujen mainosten tekemisessä mukana olleista toimistoista oli mennyt nurin.

    Viimeinen väittämä on aikaperiodin suhteen kovin epämääräinen, mutta lista kertoo, että mainoskilpailuilla ja myynnillä on hyvin vähän jos lainkaan tekemistä keskenään.

    Mutta miksi kisoissa sitten halutaan menestyä. Ogilvy myöntää itsekin tehneensä mainoksia, jotka eivät ole jatkuvan testaamisen kautta saatujen oppien mukainen. Hän sanoo kuitenkin tehneensä niitä siksi, että ”vain” myyvää mainontaa tekevän mainostoimiston on vaikea päästä esille ja saada isoja mainostajia asiakkaikseen. Kuulostaa uskomattomalta, mutta niin hän väittää. Vikaa ei ehkä siis olekaan pelkästään mainostoimistoissa, vaan myös asiakkaalla mainonnan tavoite on saattanut hämärtyä.

    1. Sanamestari,

      Kiitos mainiosta näkökulmastasi! Tämä M&M:ssä 19.4.2002 julkaistu anekdootti on aika kuvaava:

      Hasan & Partnersin tekemä Carrolsin mainonta ehti kerätä mainosalan palkintoja. Samaan aikaan Hesburgerin mainokset on noteerattu korkeintaan camp-klassikoina.

      Heikki Salmela kuvaa lievästi järkyttyneenä vierailuaan Carrolsin pääkonttorilla.

      ”Siellä oli seinä oli täynnä mainospalkintoja, vaikka myynti oli laskenut 25 prosenttia. Emme halua olla yhtiö, joka on saanut eniten palkintoja, vaan se joka myy eniten.”

      Hesen mainokset myyvät suoraviivaisesti tuotetta. ”Carrolsin juustohampurilaismainoksessa on iso kimpale juustoa, siinä puukko pystyssä ja hinta. Meillä on juustohampurilaisen kuva ja hinta. Emme kikkaile niin paljon”, Salmela kuvaa eroa.

  5. Wanhan Ykköstien varrella olevan Kasvihuoneilmiön kohdalla oli/on yksinkertaiset kyltit:

    Pysähdy, me tarvitsemme sinua

  6. Hieno analyysi Sanamestarilta, jonka tällainen taukkikin ymmärtää. Mainostoimisto tekee yltiöviilailtuja ja näyttäviä tuotoksia uusien asiakkasyritysten huomion saamiseksi. Kätevää, kun sen voi tehdä nykyisten asiakkaiden rahoilla. Säästyy omat markkinointifemmat takataskussa.

    Mainostoimistot eivät sittenkään ole niin tyhmiä – ne pelaavat omaa markkinointipeliään asiakkaidensa kukkarosta.

    Mainostoimistossa ensitapaamisessa yrityksellemme, jolla ei juuri ole mainostoimistojen palveluista kokemusta, perusteltiin tarjouksen suuruutta sillä, että nyt tulee hienoja näyttäviä juttuja. Ennakkoon toivoin, että sijoituksemme olisi näkynyt ensisijaisesti tuotteidemme myynnissä.

  7. Hiukan menee ehkä ohi, mutta tuli mieleen tekstaus K-kaupan ikkunasta:

    Mämmiä saatana!

    Liekö tarkoituksella, typo vai onko alitajunta tehnyt tepposen.

  8. … juu. Tunnen eräänkin mainosmajurin, joka kertoi aina aloittavansa spotin käsikirjoituksen laatimisen niin, että se tullaan kuvaamaan eksoottisessa etelän maassa, jossa hän ei ollut muuten onnistunut vielä käymään. Parin vuoden tahkoamisen jälkeen työ tuotti tulosta. En muista kenen rahoilla matka tehtiin, enkä muista nähneeni sitä mainostakaan missään.

  9. Joo, tunnen kaverit. Totuus on, että kun sitten arvon asiakas menee sinne muikkuständille staijaamaan, löytyykin sieltä juuri kyltin näköiset heebot. Ei tosin mitään kulttuurikalastajia, vaan oikein pultsarin näköisiä heppuja, joiden savustukset on milloin Mankkaan sittarin edessä, milloin Leppävaaran torilla. Talvella hiihtolomasesonkina pannut porisevat Levin P-paikalla, hieman Sirkan kylän laidalla. Aitoa Lapin Muikkua.

    Aitoa tavaraa siis, ja markkinointi on juuri ittensä näköistä. Rehellistä.

  10. Pakko myöntää, että tuo aito kalastajajuopon muikku ei kauheasti itseäni houkuttele.

    Pisti miettimään hyvin kohdennetun kohderyhmän suuruutta. Onko niitä, jotka kyltin perusteella oikeasti menevät ostamaan muikkua, mutta eivät kuitenkaan, jos kyltti olisi siististi tehty?

    No ainakin mainos jäi mieleen eikä ollut varmasti kauhean iso panostus kalastajalta.

    1. Moi JTEI,

      Kysymyksesi on ihan oleellinen. Samalla se on niin vaikea, ettei suurin osa markkinoijista koskaan suostu uskomaan vastausta.

      Jos nimittäin viestisi tai lähestymiskulmasi herättää tunteita (eli vaikuttaa ostopäätöksiin), se ei taatusti miellytä kaikkia. Niin ei käy koskaan. Tai jos muka käy, silloin kehittämäsi tunnehyöky on kuin millimetrin korkuinen väre lammen pinnalla. Kun yrität miellyttää kaikkia, tuloksena on mitäänsanomatonta sellua, joka ei puhuttele enää ketään.

      Suomalainen politiikka on tästä hieno käytännön esimerkki. Kun valtapuolueet eivät uskalla olla mitään mieltä mistään, yksi protestiporukka alkaa heti imeä mitättömään hyminään kyllästyneitä puoleensa. Jos Timo Soini myötäilisi kiltisti enemmistön mielipiteitä, hänen porukallaan ei olisi koskaan ollut mitään mahdollisuuksia. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä mieltä Soinin vastustajat ovat. Paitsi että hänestä on jo tullut monien mielestä vähemmistön puolesta kärsivä marttyyri, jonka riveihin täytyy liittyä jo pelkästään sen vuoksi.

      On siis parempi olla jotain kunnolla jollekin. Kannattaa etsiä jokin vähemmistö ja puhutella sitä reippaasti tavalla, joka häätää muuta mieltä olevat huitsinkuukkeliin. Tässä tapauksessa osa muikunystävistä saattaa hakea ”aitoa” asiaa. Osa taas kiertää pummilta näyttävät myyjät kaukaa!

  11. Mitä mieltä, Jari, olet VR:n uudesta vihreästä verkkosivustosta, jossa ei juuri junatoimintaan kuvilla viitata ja raide-logostakin on raiteet poistettu. ”Että tulisi tätä vihreyttä korostettua” niin kannattaako kaikki junatoimintaan viittaavat visuaaliset vihjeet poistaa?

    Muikkumies ei tosin kuvilla koreile, ehkä pitäisi laittaa vähän enemmän järvimaisemaa plakaattiin!

    1. Anssi,

      Pistit pahan kysymyksen tuosta VR:n viherpesusta. Tilanne lienee hiukan vastaava kuin pörssikurssien kanssa. Kukaan ei koskaan voi tietää etukäteen, missä kohdassa kurssikäyrää olemme.

      Vastaavasti kukaan tuskin tarkalleen tietää, joko vihreillä asioilla ratsastava firma on auttamatta jälkijunassa. Vai tuleeko ilmastonmuutos mylläämään elämämme niin, ettei mikään ole enää mitään siihen verrattuna.

      Pelkään pahoin, että pian kymmenen miljardia ihmistä tälle pallolle sullottuna johtaa jälkimäiseen. Sellaisia vanhempia ei ole syntynytkään, jotka eivät haluaisi aina lapsilleen parempaa elintasoa kuin mihin he itse ylsivät. Sitä ei mikään määrä valistustyötä tule muuttamaan.

      Aikanaan jäälohkareita myyneet firmat kuolivat ja jäähdytystä / kylmyyttä myyneet jäivät henkiin. Tiettyyn tekniseen ratkaisuun (jäähän) juuttuneet karsiutuivat ja ratkaisuja / hyötyjä (uusia jääkaappeja ja pakastimia) kaupanneet selvisivät.

      Saattaa olla järkevää, että myös VR siirtää itse junatekniikan taustalle. Se on kuitenkin yhdistelmä insinööriroinaa, kulkuneuvoja ja infrastuktuuria. Tuskin on järkevää paukuttaa asiakkaalle tuotteen teknisiä ominaisuuksia, vaan keskittyä siitä irtoaviin hyötyihin.

      Mietteliääksi pistää se, että VR:n bisnes lienee kuitenkin siirtää porukkaa mahdollisimman vaivattomasti paikasta toiseen. Onhan se hienoa, jos homma hoituu ekologisesti. Mutta valitsevatko matkustajat junan siksi? Luulen, että monet muut asiat painavat vaa’assa enemmän.

      Hyvää VR:n linjassa on se, että heille on selvästi löytymässä jokin linja. Jos se osoittautuu huonoksi, sitten he voivat etsiä toisen johtoajatuksen. Monilla muilla ei ole pokkaa valita mitään koskaan.

  12. Kohtalaisen samoilla linjoilla liikutaan. Olen Jarin kanssa samaa mieltä siitä, että VR:n ”viherpesu” on varmasti ihan oikea ja toisaalta hyvin turvallinen ratkaisu.

    Tosiaankaan junatekniikassa ei liioin mitään turhan vetävää ja onhan tekniikka todettu toimivaksi jo suomalaisessa sanonnassa ”toimii kuin junan vessa” 😉

    VR:n ratkaisu on hyvin polittiisesti korrekti ja nykytilanteeseen sopiva, myös varmasti jälleen mainospalkintoja ropisee. Tosin kuinka monta euroa vihreä linja generoi verrattuna aikaisempaan mainontaan verrattuna? No, kaikenkaikkiaan turvallinen ratkaisu joka tuskin ainakaan heikentää myyntiä, mielestäni tälläisen vahvan linjauksen olisi voinut tehdä huomattavasti aikaisemmin ja voittaa sillä myös euroja kilpailijoilta.

    Aloittajan urakka on tosin aina haastava, joka voi ajan jälkeen tosin palkita kaksin verroin.

    Tästä esimerkkinä autoteollisuuden jättimerkkien linjausratkaisut 90-luvulla. Chevroletilla oli varttia vaille valmis konsepti uudelle sähköautokonseptille Voltille, mutta amerikkalaismerkki päätti olla uurtamatta uraa ja keskittyä myymään hyvin tuottoisia maastureita, jättäen konseptin pöytälaatikkoon.

    Samaan aikaan veli-japanilaiset uskoivat uuteen linjaan ökyautobuumin keskellä ja keskittyivät hybriditeknologian kehittämiseen ja toivat markkinoille kymmenisen vuotta myöhemmin uuden auton nimeltä Toyota Prius. Priusin menestyksen uskossa ja toivossa koko merkki otti markkinointikärjekseen ”vihreän linjan” ja tämänhetkisen voittajan varmasti kaikki tiedämmekin.

    Chevrolet on lähes pillit pussissa ja todella pulassa ökyautojensa kanssa, kun taas japanilaismerkin brändi on maailman vahvin ja halutuin ja Toyotan ”vihreät autot” myyvät ekologisuudellaan ja monesti myös yrityksen brändikuvalla.

    Ja nyt kun homma kerran toimii, niin Chevroletkin on julkaisemassa uudelleen Volt koseptinsa:

    https://www.chevrolet.fi/konseptiautot/konseptiautot-volt.html .

    Aika näyttä onko jo liian myöhäistä, joskus siis aikanen ja rohkea lintu saa madon. Mutta toki linnulle jotka häärivät suositussa matomättäässä, riittää myös muonaa, kuten VR:n tapauksessa.

  13. Tismalleen samalla tavalla kirjoitettu keltainen läpyskä oli vain viikko sitten Kaarinan keskustassa (10 kilometrin päässä Turusta). Kummallista…

  14. Hienoa että VR on aloittanut imagonsa uusimisen kotisivuiltaan. Kohta kymmenen vuotta pyörinyt karmea (ja palkittu!) Kiviäijä-kampanja toivottavasti saa myös väistyä. Kylmien, tuimailmeisten ja romuluisten jättiläisten tuoma markkinointiviestinä on minulle ainakin tuulahdus 70-luvulta; töykeän, byrokraattisen, joustamattoman valtionfirman imagoa. Ei ole tehnyt edes mieli matkustaa VR:llä kyseisen kampanjan takia, vaikka mahdollisuuksia olisikin ollut. Toivon että uusi tj. tuo mukanaan jotain uutta.
    Vihreyden korostaminen on ihan jees: kauniit maisemat ja vehreä luonto kuuluvat junamatkustamisen plussapuoliin.

    1. Moi Marjutska,

      Kiitos kommentistasi, olenkin kertonut mielipiteeni mainitsemistasi, moneen kertaan palkituista kivihepuista aiemmin tässä blogissa.

      Eilisen Kauppalehden (12.5.2009) yleisönosastolla oli mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta. Tekniikan tohtori Jussi Sauna-aho ja DI Olavi H. Koskinen esittivät vakuuttavalta tuntuvat laskelmat, joiden mukaan juna ei ole erityisen vihreä kulkuneuvo. Linja-auto voittaa junan reilusti.

      No, tosiasioilla ei tietenkään ole suurta merkitystä. VR:llä riittää pätäkkää viherpesuun niin paljon, että mielikuva kääntyy haluttuun suuntaan joka tapauksessa.

  15. Oman kokemukseni mukaan ongelmana on se, että mainosmaakarit pitävät itseään taitelijoina, eivät asiakkaan liiketoiminnan edistäjinä. Välillä tuntuu siltä, että asiakas on vain pakollinen paha, jota on siedettävä, jotta saa ”toteuttaa itseään”. Tässä mainostoimistoille ilmainen vinkki: Mainostakaa itseänne, kuten Ediste; kun Ediste sanoo, että heillä ei ole laulua eikä leikkiä, ilmoittakaa, että te ette ole taitelijoita tai että ”emme tee pikselien viilausta”.

    1. Ikävä kyllä olet aivan oikeassa. Olen urani aikana törmännyt vain pariin graafiseen suunnittelijaan, joka miettii enemmän asiakkaansa bisnestä kuin omia taiteellisia ambitioitaan. Tosin tämäkin arvio saattaa olla rajua liioittelua.

      Copywriter-osastolla tilanne on sentään paljon parempi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: Pyyhepino jäi ihmetyttämään

Kävin toissailtana vetämässä kolmituntisen sissimarkkinointikoulutuksen Tuusulan Onnelassa. Käsiäänestyksen perusteella selvä enemmistö yleisöstä oli yrittäjiä. Tilaisuuden järjestäjä Keuke tietää luultavasti tarkan pääluvun. Mutta veikkaisin, että se osui johonkin 150–200

Sivistyneen konsultin sissimarkkinointi
Jari Parantainen

Sivistyneen konsultin sissimarkkinointi

Lotta on toimittaja. Hän aikoo kirjoittaa jutun, jonka aiheena on sissimarkkinointi – tai niin ainakin päättelin hänen listaamistaan esimerkeistä. Lupasin jatkaa luetteloa muutamalla näytteellä. Sissin keinot näyttävät usein

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Noste-energiapakkaus aiheuttaa riippuvuutta

Tiedemiehet selvittivät tuomareiden puolueettomuutta. Koehenkilöiden työ oli arvioida vankien ehdonalaista vankeutta koskevia hakemuksia. Tuomari käytti kunkin tapauksen tutkimiseen keskimäärin 6 minuuttia. Tyypillinen ratkaisu oli kieltävä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.