Yrityksestä tulee kiinnostava vain, jos se tekee kiinnostavia asioita. Tosin kiinnostus liittyy usein (johtajien mielestä) aivan vääriin asioihin.
Louder Oy:n toimitusjohtaja Juha Aalto tapaa sanoa osuvasti asian, joka saattaa kuulostaa ensin itsestään selvältä.
Yrityksestä tulee kiinnostava vain, jos se tekee kiinnostavia asioita.
Mutta koska organisaatiokaaviot eivät itsekseen tee mitään, olen päätynyt tarkentamaan väitettä.
Yrityksestä tulee kiinnostava vain, jos sen työntekijät ovat kiinnostavia. Heistä tulee kiinnostavia, jos he tekevät kiinnostavia asioita.
Juhan havaintoon kätkeytyy joka tapauksessa viisautta, joka ei ole valjennut läheskään kaikille firmojen vetäjille.
Nimittäin monet yritykset – anteeksi: yrityksen johtajat – marssivat mainos- tai viestintätoimistoon ja esittävät toiveen. He pyytävät tekemään jotain, jotta yrityksestä tulisi kiinnostava.
Perkele, taas oli kilpailijastamme iso juttu Kauppalehdessä. Miksei meistä kirjoiteta sellaisia? Tehkää jotain!
Siinä sitä sitten ollaan. Toimiston väki yrittää selittää, että ensin tarvittaisiin jotain. Tiedotusvälineet tarttuvat aivan varmasti yleisöä kiinnostaviin asioihin, jos he vain saavat sellaisesta vihiä.
Suomen kiinnostavimmat yritykset ovat hyvin usein niitä, joissa johtaja on (tai on ollut) kiinnostava henkilö. Listaa on helppo koota: Vesa Keskinen (Veljekset Keskinen), Kirsti Paakkanen (Marimekko), Jari Sarasvuo (Trainers’ House), Risto Siilasmaa (F-Secure), Björn Wahlroos (Sampo) ja niin edelleen.
Kaikkia näitä yrittäjiä tai johtajia yhdistää se, että he ovat tehneet mielenkiintoisia asioita. Lisäksi heillä on rohkeutta laukoa ”vääriä” mielipiteitä. Lopulta heistä on tullut myös varakkaita, mikä on useimmista meistä köyhistä jo sinänsä kiehtovaa.
Mutta sitten tulee iso mutta.
Ikävä kyllä tiedotusvälineiden näkökulmasta kaikkein myyvimpiä juttuja syntyy huonoista uutisista. Se tarkoittaa, että organisaation johtajat ovat sössineet asiansa.
Mikael Lilius on tuore esimerkki. Fortumin tunnettuus rikkoi tänä keväänä kaikkien aikojen ennätyksiä. Se ei johtunut hienoista tuotteista tai huipputuloksista. Maine kertyi yhden miehen päätöksistä.
Olipa Lilius sopimusteknisesti miten oikeassa tahansa, hänen jääräpäisyytensä maksoi Fortumille mirhamia.
Jos optiomiljonäärin kehittämä huono karma pitäisi saada haihtumaan perinteisen brändimainonnan keinoin, laskun maksamiseen eivät edes kaikki puljun jakamat optiomiljoonat riittäisi.
Se on selvä, että kaikki rohkeat johtajat jakavat yleisöä kahteen leiriin. Kuulijoista toiset innostuvat ja toiset torjuvat.
Mutta kehtaako joku todella riemuta esimerkiksi sitä, että kuutit saavat hukkua vielä kevään tai parin ajan Saimaalla? Voiko kannattajien leiriin kuulua enempää kuin kuusi vanhaa, puolikkaan iilimadon empatiataidoilla siunattua kalastajan jäärää jossain Savossa?
Luulisi, että esimerkiksi Suomen Keskusta pohtisi erityisesti näin vaalien alla, mitä organisaation johtohahmot puuhaavat. En pystyisi koskaan äänestämään puoluetta, jonka pomot suhtautuvat niin kylmästi viattomiin luontokappaleisiin.
Tässä aamulla rustaamani Sirkka-Liisan Matkatoimisto Oy:n mainos, joka toivottavasti tiivistää näkemykseni.
Jos olet kanssani samaa mieltä, lähetä linkki* tai pdf-tiedosto (159 kilotavua) kaikille tuttavillesi nyt heti. Tai ohjaa heidät tälle blogisivulle suoraan.
Yrityksesi muuttuu kiinnostavaksi vain, jos sinä teet mielenkiintoisia asioita. Mutta ikävä kyllä munauksesi kiinnostavat eniten.
PS. Suomen luonnonsuojeluliiton Pelastetaan edes norppa -kampanja on hieno. Tee mielenkiintoinen asia. Lahjoita katiska. Niin minäkin teen tänään.
