Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kurista oma kuuttisi

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Yrityksestä tulee kiinnostava vain, jos se tekee kiinnostavia asioita. Tosin kiinnostus liittyy usein (johtajien mielestä) aivan vääriin asioihin.

Louder Oy:n toimitusjohtaja Juha Aalto tapaa sanoa osuvasti asian, joka saattaa kuulostaa ensin itsestään selvältä.

Yrityksestä tulee kiinnostava vain, jos se tekee kiinnostavia asioita.

Mutta koska organisaatiokaaviot eivät itsekseen tee mitään, olen päätynyt tarkentamaan väitettä.

Yrityksestä tulee kiinnostava vain, jos sen työntekijät ovat kiinnostavia. Heistä tulee kiinnostavia, jos he tekevät kiinnostavia asioita.

Juhan havaintoon kätkeytyy joka tapauksessa viisautta, joka ei ole valjennut läheskään kaikille firmojen vetäjille.

Nimittäin monet yritykset – anteeksi: yrityksen johtajat – marssivat mainos- tai viestintätoimistoon ja esittävät toiveen. He pyytävät tekemään jotain, jotta yrityksestä tulisi kiinnostava.

Perkele, taas oli kilpailijastamme iso juttu Kauppalehdessä. Miksei meistä kirjoiteta sellaisia? Tehkää jotain!

Siinä sitä sitten ollaan. Toimiston väki yrittää selittää, että ensin tarvittaisiin jotain. Tiedotusvälineet tarttuvat aivan varmasti yleisöä kiinnostaviin asioihin, jos he vain saavat sellaisesta vihiä.

Suomen kiinnostavimmat yritykset ovat hyvin usein niitä, joissa johtaja on (tai on ollut) kiinnostava henkilö. Listaa on helppo koota: Vesa Keskinen (Veljekset Keskinen), Kirsti Paakkanen (Marimekko), Jari Sarasvuo (Trainers’ House), Risto Siilasmaa (F-Secure), Björn Wahlroos (Sampo) ja niin edelleen.

Kaikkia näitä yrittäjiä tai johtajia yhdistää se, että he ovat tehneet mielenkiintoisia asioita. Lisäksi heillä on rohkeutta laukoa ”vääriä” mielipiteitä. Lopulta heistä on tullut myös varakkaita, mikä on useimmista meistä köyhistä jo sinänsä kiehtovaa.

Mutta sitten tulee iso mutta.

Ikävä kyllä tiedotusvälineiden näkökulmasta kaikkein myyvimpiä juttuja syntyy huonoista uutisista. Se tarkoittaa, että organisaation johtajat ovat sössineet asiansa.

Mikael Lilius on tuore esimerkki. Fortumin tunnettuus rikkoi tänä keväänä kaikkien aikojen ennätyksiä. Se ei johtunut hienoista tuotteista tai huipputuloksista. Maine kertyi yhden miehen päätöksistä.

Olipa Lilius sopimusteknisesti miten oikeassa tahansa, hänen jääräpäisyytensä maksoi Fortumille mirhamia.

Jos optiomiljonäärin kehittämä huono karma pitäisi saada haihtumaan perinteisen brändimainonnan keinoin, laskun maksamiseen eivät edes kaikki puljun jakamat optiomiljoonat riittäisi.

Se on selvä, että kaikki rohkeat johtajat jakavat yleisöä kahteen leiriin. Kuulijoista toiset innostuvat ja toiset torjuvat.

Mutta kehtaako joku todella riemuta esimerkiksi sitä, että kuutit saavat hukkua vielä kevään tai parin ajan Saimaalla? Voiko kannattajien leiriin kuulua enempää kuin kuusi vanhaa, puolikkaan iilimadon empatiataidoilla siunattua kalastajan jäärää jossain Savossa?

Luulisi, että esimerkiksi Suomen Keskusta pohtisi erityisesti näin vaalien alla, mitä organisaation johtohahmot puuhaavat. En pystyisi koskaan äänestämään puoluetta, jonka pomot suhtautuvat niin kylmästi viattomiin luontokappaleisiin.

Tässä aamulla rustaamani Sirkka-Liisan Matkatoimisto Oy:n mainos, joka toivottavasti tiivistää näkemykseni.

Kurista oma kuuttisi
Kurista oma kuuttisi

Jos olet kanssani samaa mieltä, lähetä linkki* tai pdf-tiedosto (159 kilotavua) kaikille tuttavillesi nyt heti. Tai ohjaa heidät tälle blogisivulle suoraan.

Yrityksesi muuttuu kiinnostavaksi vain, jos sinä teet mielenkiintoisia asioita. Mutta ikävä kyllä munauksesi kiinnostavat eniten.

PS. Suomen luonnonsuojeluliiton Pelastetaan edes norppa -kampanja on hieno. Tee mielenkiintoinen asia. Lahjoita katiska. Niin minäkin teen tänään.

* https://pollitasta.fi/wp-content/uploads/2009/05/kurista_kuutti1.jpg

22 vastausta

  1. Jari, kiitos hienosta mainosparodiasta!

    Nyt suosittelen, että pyrit Keskustan listoille seuraavissa vaaleissa. Sitten näkisimme, hokevatko he sokeasti ”eni paplissiti is kuud paplissiti”. 😀

  2. Kammottava tuo sinun mainos. Tehokkuudessaan vailla vertaa, mutta tuli huono olo.

    Teit pointin tehokkaasti siitä miten yksi henkilö voi mielipiteillään/tekemisillään joko myrkyttää koko yhtiön maineen tai onnistuessaan luoda hienon tarinan ja sädekehän koko yhtiön päälle.

    1. Kimmo,

      Kiitos reaktiostasi! Pahoittelen, että vastaukseni menee nyt hiukan aiheen vierestä. Mutta luulen, että norpan kohtalo on sinetöity, jos sen suojeleminen on aina jonkun muun asia. On helppoa kannattaa hyviä asioita, kunhan ei vain tarvitse tehdä itse mitään. Sivusta on passiivisina töllötetty monta kertaa jopa kadulle kuolevia ihmisiä, muutamista kansanmurhista puhumattakaan. En puhu nyt sinusta tietenkään, vaan ihmisluonnosta yleensä.

      Mistä huono olosi syntyi? Aiotko tehdä asialle jotain?

  3. On totta, että ihmisille saa puhua vakavista asioista vain vihjaillen – eihän ketään saa loukata. Valitettavasti näin. Meidän ihmisten kovasydämisyyshän tässä on takana. Jos aidosti välittäisimme toisista ihmisistä, niin emmekö lähettäisi apua ja luopuisi jopa omastamme, jotta voisimme lievittää kärsimystä – on sitten kyseessä naapuri, sukulainen, ventovieras tai TV:ssä näkyvä kärsivä ihminen tai häviävä norppa. Näistä luemme ja näemme päivittäin uutisissa. Olemme niin turtuneita ja itsekkäitä, että emmehän halua lähettää apuamme esim. Afrikkaan (tuhansia kuolee päivittäin nälkään, Malariaan jne.), vaan mieluummin ostamme citymaasturin. Onneksi erilaiset avustusjärjestöt uskaltavat ottaa käyttöön myös rohkeampi kampanjoita: eihän kyseessä ole kuin TOTUUDEN viestiminen tavalla, joka synnyttää meissä halu antaa. Jos emme kestä totuutta, niin mitäs sitten?

    Olen myös huomannut, että usein kun annamme omastamme, emme niinkään ajattele saajaa, vaan rauhoittelemme omaatuntoamme. Tuntuu, että tässä Jarin casessa on samasta asiasta kyse: hyvä mainos synnytti tuskan ja halun antaa. Mutta lopulta – motiiveista riippumatta – pääasia lienee, että kärsivä saa avun tai kalastaja katiskan.

  4. Toivottavasti muistit kysyä Taskiselta edes jälkikäteislupaa kuvan käyttöön. On nimittäin paradoksaalista pelastaa kuutti, jos sen hinta on nälkään kuollut valokuvaaja.

    1. Anne,

      Kiitos ohjeestasi! En pyytänyt Juha Taskisen lupaa etukäteen siksi, että näin hän ei ole millään tavalla osallinen vastamainokseni syntyvaiheisiin.

      Ihailen Juhan työtä ja hänen rohkeuttaan ajaa asiaansa. Luotan siihen, että pääsemme yhteisymmärrykseen sopivasta korvauksesta. Voit siis olla huoletta: en aio käyttää hyväksi hänen mestariteostaan maksutta.

  5. Pidän palopuheestasi. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ota mallia luvattomasta kuvan käytöstä, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.

    1. Moi Anssi,

      Kiitos kommentistasi! Ymmärrän toki näkökulmasi täysin. En suosittele vastaavaa rötöstelyä kenellekään muulle.

      Mutta nyt kaikille heti tiedoksi, että voitte vapaasti tuhlata energiaanne, heristellä sormeanne ja tuhista moraalista pahennustanne. Sillä ei kuitenkaan ole enää mitään vaikutusta rikokseeni.

      Olen jo esitteeseen kirjannut tarvittavat todisteet. Siinä tunnustan, että olen käyttänyt Juha Taskisen kuvaa ilman hänen ennakkolupaansa. Mitä siitä sitten mahdollisesti seuraa, on meidän välisemme asia. Maksan mielelläni vaikka sakot, jos sen vuoksi yksikin kuutti pelastuu.

  6. Mitäköhän ”Tarkoitus pyhittää keinot” on joskus tarkoittanut? Nykyään se ei tarkoita mitään.

    Kuvan luvaton käyttö näyttää aiheuttavan suuremman kohun kuin kuva itse tai siihen johtaneet syyt.

    Mielenkiintoista…

    1. Sami,

      Kiitos tästä naulan kantaan osuvasta pointistasi! Luulen, että itse asia (kuuttien hukkumiset) on niin ahdistava, että ihmisten täytyy väistää sitä ja kiinnittää huomionsa johonkin epäolennaiseen. Silloin on mukava kiekua, että ”VÄÄRIN SAMMUTETTU!”

      Tämähän ei ole ensimmäinen kerta. Joskus aikaisemmin Pölli tästä -blogin puolella alkoi riekkua tuohtunut amatöörilakimiesten ja -naisten joukkio, jonka mielestä olin järjestänyt laittomat arpajaiset. Tulin nimittäin maininneeksi, että lahjoitin muutamia kirjojani erään seminaarin osallistujille. Itse kirjoituksen aihe unohtui siinä sivussa kokonaan.

      Opin jo aikanaan Imatran Voimalla kesätöissä, että jos siellä aikoi saada jotain aikaiseksi, missään tapauksessa ei kannattanut pyytää lupaa etukäteen. Sitä ei koskaan kuitenkaan irronnut. Sen sijaan oli parasta tehdä homma ensin luvatta ja pyytää sitten jälkikäteen anteeksi. Näin kaikki olivat tyytyväisiä (esimiestä myöten) ja tuloksiakin syntyi.

  7. Muistan, Jari, tuon arpajaiskeskustelun. Ihmisillä on koko ajan enemmän taipumusta kiinnittää huomiota siihen, miten asioita sanotaan, ei siihen, mitä sanotaan. Ainoastaan esitystapa rekisteröidään.

  8. Jari,

    ammattilaisilla on tapana pyrkiä eettisesti pitävään toimintaan. Nimittäin pieni lipsahdus vie helposti uskottavuuden hyviltäkin elkeiltä. Näin taisi päästä käymään tässä tapauksessa.

    Puolihuolimaton ja asiaton tapasi lainata muiden ammattilaisten työtä ja vielä rehennellä päälle että sillä ei ole mitään väliä vie uskottavuutta mielipiteiltäsi, vieden ne enemmän torikauppiaan kontekstiin. Tulen suhtautumaan niihin tästä lähin huomattavasti isommalla varauksella.

    Turhaan yrität sumuttaa virhettäsi väittämällä että asiasta herännyt keskustelu liittyisi jotenkin kuvan aiheeseen. Eikö olisi helpompaa tunnustaa että nyt tuli vähän innostuksissaan vähän mokattua?

  9. Hei Jari,
    kirjoituksesi herätti meidät ja päätimme yhdessä siippani kanssa lahjoittaa yhden katiskan. Liito-oravilla näyttää olevan suurempi markkina- ja media-arvo kuin 260 norpalla, mutta norppa nousee vielä; toivottavasti ensi keväänä ei yksikään kuutti kuolisi turhaan!

  10. Hei Jari ja Sami,

    Teette arvokasta eläinsuojeluunvaikuttamistyötä. Toivottavasti mahdollisimman moni kuutti jää tämän kampanjan ansiosta kuolematta.

    Luvattoman kuvan käytöstä mainitsemisella ei ole mitään tekemistä väistämis- tai huomionkiinnittämisliikkeiden kanssa. Pahoittelut siitä.

  11. Terve Jari!

    Kiitos sinulle tästä blogista ja eriityisesti haasteesta osallistua norpansuojeluun. Sekä sinun että myös Sami Hurmeen innostamana lahjoitin yhden katiskan.

    Kiitos tietenkin myös Suomen Luonnonsuojeluliitolle arvokkaasta työstä.

    Pääsin ihastelemaan 10-15 vuotta sitten Linnansaaren kansallispuistossa kirkkoveneretkellä seitsemää norppaa, joista yksi tuli suurien tappisilmiensä kanssa ihmettelemään meitä soutajia noin 10 metrin päästä. Ikimuistoinen kokemus!

    Toivottavasti tämä kampanja omalta osaltaan auttaa tuon suloisen lajin pelastamisessa sukupuutolta.

  12. Jari,

    itse olen sisäistänyt seuraavan intiaanien vanhan sanonnan niin lasten kasvattamiseen kuin töissä asiakkaiden kanssa vaikuttamiseen.

    “Tell me and I’ll forget
    Show me and I may not remember
    Involve me and I will understand”

  13. Hyvä Suunnittelija,

    Kiitos viestistäsi! Olenkin aina toivonut, ettei kukaan uskoisi väitteitäni, vaan jokainen epäilisi sanomisiani joka kerta – samoin kuin kaikkea muutakin lukemaansa. Suosittelen, että kaikki tämän blogin miljoonat lukijat käyttäisivät omia aivojaan.

  14. Kuuttimainos ylitti minun hyvän maun rajat. Tervetuloa tutustumaan luonnonkauniiseen Saimaaseen kaikessa rauhassa sekä aikuiset että lapset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Mitä sissimarkkinointi tarkoittaa?
Jari Parantainen

Sissimarkkinointi tarkoittaa muutakin kuin oivaltavia mainoksia

Sissimarkkinoinnin määritelmä näyttää riippuvan täysin siitä, keneltä sitä kysyy. Tämä näkyi selvästi, kun pyysin Twitter-kansalta vinkkejä tuoreista sissimarkkinoinnin esimerkeistä. Mutta käsitteen isän Jay Conrad Levinsonin

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Noste-energiapakkaus aiheuttaa riippuvuutta

Tiedemiehet selvittivät tuomareiden puolueettomuutta. Koehenkilöiden työ oli arvioida vankien ehdonalaista vankeutta koskevia hakemuksia. Tuomari käytti kunkin tapauksen tutkimiseen keskimäärin 6 minuuttia. Tyypillinen ratkaisu oli kieltävä.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.