Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Brändiroina pilaa rainasi

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Brändipoliisi luulee, että hänen tehtävänsä on tunkea firman värit ja logot joka paikkaan. Tuloksena on visuaalista hälyä, joka ei edistä mitään. Logokin joutaisi lähes aina romukoppaan.

Kun seuraavan kerran pääset nauttimaan Riitan tai Pekan PowerPoint-tykityksestä, katso hänen materiaaliaan sillä silmällä. Jos saan arvata, jokaiselta seinälle ilmestyvältä sivulta löytyvät ainakin seuraavat asiat:

  1. Firman logo ja/tai liikemerkki
  2. Copyright-merkintä
  3. Päivämäärä
  4. Sivunumero

Näiden lisäksi kuvassa saattaa olla vielä joitain firman viralliseen ilmeeseen liittyviä taustahässäköitä, palkkeja tai muuta ryönää. Iskulause kruunaa komeuden.

Tässä vaiheessa kangas on jo aivan täynnä tavaraa, jolla ei ole mitään tekemistä esittäjän viestin kanssa. Hän kai kuitenkin on kertomassa jotain, ei suinkaan esittelemässä markkinointiosaston ”kekseliäisyyttä”.

Tyypilliset PowerPoint-esitykset ovatkin täynnä visuaalista hälinää. Kaikki ylimääräinen sälä vaatii huomionsa. Se varastaa osansa katsojan aivojen kaistanleveydestä.

Minkä muuten luulisit olevan yleisimmän palautteen, jonka seminaariosallistujat antavat eri firmojen esityksistä?

Voin paljastaa, että se kuuluu näin: ”Esiintyjä mainosti liikaa omaa yritystään.”

Kuulijoiden purnaus tarkoittaa tietenkin, että estradille hypännyt puhuja poltti kallista aikaa organisaatiokaavioihinsa ja kasvukäyriinsä. Mutta palaute antaa vihjeen myös esitysmateriaalin sisällöstä.

Katsojat eivät pidä siitä, että esiintyjä myy. Siksi esityskään ei saisi näyttää esitteeltä.

Puljusi brändiroina pilaa rainasi jo ennen kuin olet saanut sanaakaan suustasi. Materiaalisi näyttää tietenkin kaupalliselta, koska se on täynnä kaupallisia kikkuloita. Kukaan yleisöstä ei kuitenkaan halua nähdä sellaista.

Entä  jos poistaisit esitysmateriaalistasi kaikki sivunumerot, päivämäärät ja iskulauseet? Jätä logokin vain ensimmäiselle ja viimeiselle sivulle.

Voin luvata, ettei yksikään kuulijasi koskaan ikinä milloinkaan tule valittamaan, että aineistosi oli liian pelkistettyä.*

Mitä se muuten tarkoittaa, että logo on esityksesi jokaisella sivulla? Sehän on sama asia kuin jos olisit keskustelemassa. Sitten toistaisit oman nimesi jokaisen lausumasi virkkeen aluksi.

Kukaan ei ole kiinnostunut firmasi brändielementeistä. Viestisi menee paremmin perille ilman niitä.

* Äkkäsin näkökulman kirjasta Presentation Zen: Simple Ideas on Presentation Design and Delivery, jonka on kirjoittanut Garr Reynolds (2008). Olen testannut asiaa jonkin aikaa ja totta se on: kukaan ei ole kysynyt, miksei Edisteen logoa löydy esitysmateriaalini jokaiselta sivulta! Muusta silpusta puhumattakaan.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

16 kommenttia

  1. Kun brändihälinä jätetään pois powerpointeista niin silloin tulee se ongelma, että sinnepäin viittaavaat lauseet ei riitä ja joudutaan tuottamaan hyödyllistä sisältöä. Puolilta powerpointtien tekijöistä menisi ikään kuin pohja pois kun ei olisi sitä visuaalista höttöä, jonka varaan esitys on helppo rakentaa. Melkein veikkaan, että isojen yhtiöiden pp-esityksiä rakentavat työntekijät haluavat pitää noista elementeistä ihan yhtä paljon kiinni kuin mainososastokin.

  2. Olen Jari hieman eri mieltä tuosta kaistanleveys-asiasta. Kun dokumentissa samat asiat toistuvat samoissa paikoissa, niin (terveen) ihmisen aivot, ei itseasiassa enää rekisteröi samanlaista symbolia, samassa kohtaa lainkaan. Rekisteröinti saadaan aikaiseksi vain varioimalla, koska päämme menisi sekaisin jos emme luonnostaan kykenisi suodattamaan kaikkea turhaa informaatiota.

  3. Tämän osalta osin samaa ja osin eri mieltä. Lukaisin tuon saman kirjan viime syksynä ja muutin siltä istumalta esitykseni toisen näköiseksi. Kirjan yksi ydinviestihän on mielestäni, että kuulijat ovat tulleet kuuntelemaan sinua – eivät lukemaan kalvojasi. Eli olen itse siirtynyt sisäisissä ”innostus” ja asiakas puheenvuoroissa käyttämään kalvoja joissa on lähinnä yksi kuva ja ehkä yksi lause.
    Mutta väitän, että tuo kuulijoiden purnaus ei johdu logoista tai sivunumeroista, vaan juuri tuosta em seikasta. Suuri osa esiintyjistä tulee paikan päälle lukemaan kalvojaan, ja sen sijaan että yleensä puhuisi jostain kuulijoita kiinnostavasta ja hyödyllisestä, niin puhuu omasta firmastaan ja siitäkin vailla innon hiventä. Kyllä ”mainospuheenvuorokin” voi olla mielenkiintoinen, jos esittäjä on aidosti innostunut siitä mistä puhuu.

  4. Periaatteessa joo… Toisaalta aivot kuitenkin tietävät edelleen mitä siinä kohdassa dokumenttia on; ne vain eivät tarkista, jo tuntemaansa sisältöä, jatkuvasti 🙂

    En silti tarkoita että sen logon pitäisi olla siellä oikeassa alanurkassa (tai varsinkaan vasemmassa ylänurkassa) jatkuvasti, varsinkaan sellaisessa tilaisuudessa, jossa on muutenkin selvää minkä yrityksen edustaja on puheenvuorossa.

  5. Tulipa mieleeni tapaus muutaman vuoden takaa kauppakorkean viestinnän kurssilta. Esitelmän aiheena oli yrityspresentaation pitäminen ja optimaalinen esitysgrafiikka. Luennon pitäjä esitteli tutkimuksen, jonka mukaan paras määrä sanoja per slide on 12 kpl.

    Nopeasti ajateltunä tämä tuntuu todella pieneltä, mutta idea on siinä, että seinälle heijastetaan ainoastaan avainsanoja (tai lauseita) ja itse asia tuodaan esiin puheessa. Monasti presentaation pitäjät tunkevat kalvon täyteen pitkiä lauseita, eikä yleisö pysty tällöin keskittymään lainkaan puhesisältöön (koska kaikki huomio keskittyy lauseiden tavaamiseen kalvoilta).

    Hassun tapahtumasta tekee se, että välittömästi tämän luennon jälkeen alkoi kauppakorkean rehtorin pitämä tiedotustilaisuus jostain yliopistolain uudistuksesta ja kalvot olivat täysin päinvastaisia kuin äsken opetettu viestinnän kurssilla. Jokainen dia oli tungettu aivan täyteen copy-paste -lauseita jostakin tiedotteesta ja suurin sanamäärä per kalvo oli yli 180. Yrittäkääpä itse mahduttaa moinen määrä tekstiä powerpoint-kalvolle.

    1. Kaikkein huvittavinta PowerPoint-sirkuksessa on se, että usein saan kaikkein parhaat palautteet esityksistä, jotka vedän kokonaan ilman esitysmateriaalia.

      Seminaarien järjestäjillä vain on sellainen päähänpinttymä, että osallistujille on jaettava jotain kättä pidempää. Eikä siinä mitään, ymmärrän toki heitä. Materiaali vain kuuluu asiaan ja on osa palvelua.

      Mutta sitten tullaan Tommin esittämään näkökulmaan. Omatkin esitysmateriaalini ovat aina vain pelkistetympiä. Useimmat sivut ovat vain aiheeseen liittyviä kuvia. Niistä on aika vähän riemua jälkikäteen – ellei kuulija sitten kirjoita niiden oheen muistiinpanoja.

      Muistini avuksi en enää tekstejä tai PowerPointia tarvitse, sillä olen vetänyt shown satoja kertoja aikaisemminkin. En aivan samanlaisena koskaan kahta kertaa, mutta kuitenkin.

  6. Pääomasijoittaja ja kirjailija Guy Kawasakilla on hyvä sääntö esityksiin potentiaalisille sijoittajille. Jos sinulla on tunti aikaa, niin käytä 10 diaa, valmistaudu puhumaan 20 minuuttia (loppu aikaa kysymyksille ja keskustelulle) ja käytä vähintään fonttikokoa 30. Eli 10-20-30. Tai tuon viimeisen kohdalla voi käyttää laskentasääntöä – jaa vanhimman kuuntelijasi ikä kahdella ja käytä sitä fonttikokona. Eli jos kuuntelemassa on lauma teinejä, niin silloin voi 8 pistettäkin olla sopivaa…Usein vain pääomasijoittajat ovat jo +55 iässä, joten siksi 30 on hyvä lähtökohta.

  7. Johannes:
    180 sanaa per sivu on täysin älytöntä, mutta on kuitenkin muistettava että presentaatioiden tarkoitukset ovat erilaisia: Koulussa kun ope pitää luentoa, niin kalvon pitää olla sellainen että siitä kerkiää kirjoitella asioita vihkoon, jos ei ehdi niitä puheesta blokata. Sen sijaan yrityspresentaation jälkeen voi yleensä jakaa jotain kättäpidempää yleisölle (kun osallistujamäärät normaalisti ovat pienempiä). Tässäkin kohtaa olisi hyvä, jos sisältö ei olisi täysin sama kuin kalvo-showssa, koska muuten se nipu jätetään lukematta: ”johan mä kuuntelin ton litanian” 😀

    Jari:
    Noin sen pitää mennäkin. Todellinen myyntimies hioo puhettaan kerta kerralta paremmaksi ja sovittelee sen kohdeyleisöään varten itse-tilanteessa, sisällön kärsimättä. Mitä tiukempaan se kalvo-show on ahdettu tavaraa, sitä enemmän se kahlitsee esitystä, mikä ei varmaankaan ole hyvä asia enää silloin kun kaveri todella osaa asiansa.

    Olen itse ollut todistamassa pettämättömän myyntipuheen evoluutiota työskennellessäni 4-vuotta eräässä teollisuusyrityksessä. Puljun myyntimies veti aina samat litanjat kerta toisensa jälkeen, mutta joka kerta astetta innostuneemmin ja hurmioituneemmin. Puhe sorvautui pala palalta paremmaksi asiakkailta saadun suoran palautteen ja onnistumisten perusteella, ja siihen lisättiin silloin tällöin uusia asioita sen mukaan, millaisia uusia tuotteita oltiin taas keksitty.

    Jälkikäteen olen monesti muistuttanut ihmisiä siitä, että samalla rahalla, jolla voisi ostaa 5 eri myyntipuhetta, voisi hioa yhden myyntipuheen niin timanttiseksi, että se tuottaa paljon enemmän kuin nuo 5, eikä koskaan vanhene! Samaa myyntiviestiä pitäisi jatkuvasti kehittää, sen sijaan että keksii joka kerta pyörän uudestaan.

  8. Tämä menee hiukan aiheesta ohi, mutta opettaessa tuntuu purevan kalvoja paremmin taululle tehdyt kaaviot, ranskalaiset viivat ja muu roina.

    Silloin tuntuu, että esitysmatreiaali seuraa esitystä eikä esitys esitysmateriaalia. Ja tarvittaessa saa hiukkasen varioitua samaakin aihetta.

    Itse ”inhoan” eniten esityksiä joissa näytetään hyppimällä kalvoja Ja samassa kalvosarjassa on myös niitä jotka hypitään yli. Eli samaa kalvosarjaa käytetään joka lähdössä.

    Ja siitä olen samaa mieltä, että ihmistä on turha rasittaa liialla informaatiolla pp- kalvojen kautta. Jos ihminen lukee kuvaputkinäytöltä noin 25% hitaammin kuin paperilta, niin paljonko vaikuttaa valkokangas aiheeseen. Saati sitten epämääräisillä lisukkeilla varustettu valkokangas.

    1. Kari, kiitos kommentistasi!

      Osa Canonin kopparimyyjistä on miettinyt asian viimeisen päälle. He harjoittelevat nimenomaan fläppityöskentelyä oikein tosissaan. Jokainen saa kouraansa vihkosen, jossa tiettyjen perusjuttujen juoni on piirretty malliksi. Sitten niitä treenataan ja treenataan.

      Etuna on juuri tuo mainitsemasi joustavuus. Mitä vuorovaikutteisempi tilanne, sen surkeammin PowerPoint-esityksen etukäteen fiksattu marssijärjestys pelittää.

  9. Eikös se ole vähän niin, että mitä vähemmän asiasta itse ymmärtää, sen pidemmästi sitä tupataan kirjoittelemaan…
    Turhauttavampaa ei voi olla, kun kalvosulkeisissa luetaan koko 50 kalvon sarja sanasta sanaan, eikä esityksessä ole mitään omaperäistä.

    Tunnin esityksen kalvojen maksimäärä on mielestäni ehdottomasti 13 ensimmäinen (otsikko ja yhteystiedot) ja viimeinen sivu (lähteet ja lisälukemisto) ml.

    Kalvolla maksimissaan kolme lausetta. Mieluummin vain kolme sanaa.

  10. Kauppakorkeakoulussa proffat pyörittää helposti 50 powerpoint-ruutua per luento. Katselin netistä huippuyliopistojen (Yale, Harvard jne) taloustieteiden luentoja. Siellä professorit luottavat vielä liitutauluun, joka jättää tilaa improvisoinnille.

  11. Luin viime kesänä tuon Jarin mainitseman kirjan läpi hartaudella, samoin kuin Dan Roamin The Back of the Napkin -kirjan.

    Sen jälkeen muutin omia esitysmateriaalejani erittäin radikaalisti. Kuluvan vuoden aikana olen saman seminaarijärjestäjän toimesta puhumassa kuivasta pankkiliiketoiminnasta ja varsinkin maksuliikenteestä. Saamani yleisöpalaute on noussut reilusti. Aikaisemmin esitykseni arvioitiin asteikolla 1 -5 lähelle neljää ja nyt palaute on melkein viittä. Kaikki ovat kehuneet selkeää esitystapaa ja havainnollsta esitystä. Katsojille olen jakanut jälkikäteen lyhyen noin 10 sivun muistion aiheesta, jossa samat asiat kerrotaan kirjasen muodossa.

  12. Vaikka ei ole tullut mitään varsinaisia firmojen powerpointteja tehtyä tai esiteltyä, niin eipä niistä firman logoista mitään hyötyä ole, vievät vain tilaa itse asialta.

    Sen sijaan on tullut parikin kertaa puhuttua tekijänoikeuksista ja internetistä (pääosin) ei-juristeille – selvää on, että kauhean montaa pykälä-copypastea ei sellaiseen esitykseen kannata mahduttaa, koska se vain harhauttaa ihmisiä eikä ole kovin mielenkiintoista, varsinkaan ei-juristien mielestä :).

    Slaidien määrää voi miettiä ihan yksinkertaisella matematiikalla. Jos esiintyjän on todellakin tarkoitus puhua (minkä ainakin PITÄISI olla se esiintyjän päätarkoitus!), kannattaa muistaa puhumisen vievän aikaa… Jos esitysaikaa on 45 minuuttia ja slaideja 30, se tarkoittaa alle kahta minuuttia per slaidi. Kiire tulee – varsinkin mikäli yleisökysymyksiä ottaa myös kesken esityksen.

    Toisaalta jos kyseessä on luento, toinenkin tapa voi toimia. Esimerkiksi https://www.ted.com/talks/larry_lessig_says_the_law_is_strangling_creativity.html tässä videossa Lawrence Lessig puhuu (asia koskee luovuutta ja tekijänoikeuksia, jos asia kiinnostaa) lähes sanasta sanaan sitä mitä hänen powerpoint-esityksessään näkyy. Samaa tapaa käyttää myös Skandinavian Googlen Policy Manager (mitä ko. titteli sitten tarkoittaakaan) Nicklas Lundblad. Selvää tietysti on, että tämä jättää varioinnille tai yleisökysymyksille hyvin vähän tilaa, mutta toisaalta jos esiintyjä osaa asiansa, esitys voi olla todella vaikuttava.

    Mitä esitysten pitämiseen muuten tulee, suosittelen kaikille noita TEDtalks-videoita, joko ted.comista tai Youtubesta. Lähes kaikki puheiden pitäjät ovat sillä tasolla esityksissään, että niistä voisi ottaa oppia. Mutta ehkä nyt alan jo eksyä asiasta 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: Pyyhepino jäi ihmetyttämään

Kävin toissailtana vetämässä kolmituntisen sissimarkkinointikoulutuksen Tuusulan Onnelassa. Käsiäänestyksen perusteella selvä enemmistö yleisöstä oli yrittäjiä. Tilaisuuden järjestäjä Keuke tietää luultavasti tarkan pääluvun. Mutta veikkaisin, että se osui johonkin 150–200

Sivistyneen konsultin sissimarkkinointi
Jari Parantainen

Sivistyneen konsultin sissimarkkinointi

Lotta on toimittaja. Hän aikoo kirjoittaa jutun, jonka aiheena on sissimarkkinointi – tai niin ainakin päättelin hänen listaamistaan esimerkeistä. Lupasin jatkaa luetteloa muutamalla näytteellä. Sissin keinot näyttävät usein

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Noste-energiapakkaus aiheuttaa riippuvuutta

Tiedemiehet selvittivät tuomareiden puolueettomuutta. Koehenkilöiden työ oli arvioida vankien ehdonalaista vankeutta koskevia hakemuksia. Tuomari käytti kunkin tapauksen tutkimiseen keskimäärin 6 minuuttia. Tyypillinen ratkaisu oli kieltävä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.