Bob Helsingin mainoskampanja lupaa, että toimisto tekee elämästäsi vaikeaa. Jo itse ilmoitus on siitä elävä todiste.

Olen aina ihmetellyt, miksi mainostoimistot mainostavat omia palvelujaan niin harvoin. Joskus tuntuu, etteivät ne usko edes itse omiin keinoihinsa.

Siksi olin ilahtunut, että Markkinointitoimisto Bob Helsinki käynnisti mainoskampanjan. Ilmoitus löytyy esimerkiksi maanantain (25.5.2009) Kauppalehden kakkossivulta.

Viesti ilmestyi samanlaisena myös kadulle. Tässä iltapäivällä nappaamani kuva Espoon Suomenojalta:

Markkinointitoimisto Bob Helsinki mainostaa

Markkinointitoimisto Bob Helsinki mainostaa

Joku aina joskus vihjailee, että olen ilmeisesti saanut kärsiä työpaikkakiusaamisesta mainostoimistossa. Muuten ei ole selitettävissä, että mollaan visuaalisia suunnittelijoita aina, kun saan siihen tilaisuuden.

Olipa traumani syy mikä tahansa, Bobin mainos on oiva näyte siitä, miksi AD-porukka saa kenet tahansa (lue: maksajan) kireäksi.

Mihin bobilaiset tarvitsevat kilpailijoita, kun heillä on palkkalistoillaan taiteilijoita?

Ei se ole oleellista, kuka on taittanut tekeleen. Jokainen ulkopuolinen näkee heti, että tulos on aivan kaseikossa.

Onnettoman epäselvä toteutus on erityisen harmillinen siksi, että copywriter on rustannut kohtuullisen nasakan tekstin. Ainakin sen näkökulma poikkeaa valtavirrasta, koska kirjoittaja ei yritä nuoleskella asiakasehdokkaita.

Miltä mainos olisi saattanut näyttää, jos artisti olisi säilytetty tiukasti häkissään? Pusasin kokonaisuudesta esimerkin vuoksi vaihtoehtoisen, ei-luovan version:

Bobin mainoksen ei-taiteellinen versio

Bobin mainoksen ei-taiteellinen versio

Korvasin otsikosta passiivimuodon (tarvitaan) aktiivisemmalla (tarvitset). Näin kirjoittaja alkaa puhua suoraan lukijalle. Karsin myös leipätekstistä turhaa turinaa.

Mitä mieltä olet, kumpi näistä myy tehokkaammin bobilaisten tunnetusti rautaista osaamista?

Viestin tärkein ominaisuus on sen ymmärrettävyys (myös visuaalisesti). Tätä viestiä mainostaiteilijat eivät ymmärrä.