Juttelin viime keväänä erään teollisuusjohtajan kanssa. Hän kertoi ostaneensa Nokian osakkeita, koska halvalla sai.
”Tuskin ne tästä enää kovin paljon voivat laskea.”
Koska olen kaiken muun lisäksi sijoitusnero, kiekaisin epäkohteliaasti, että totta kai kurssi voi ihan hyvin esimerkiksi puoliintua.
Nyt noksu on pudonnut jo alle puoleen vuoden takaisesta. Koska se on niin epäreilua, parku on alkanut.
Hesarin mielipidekirjoituksista löytyi lauantaina (16.6.) parikin esimerkkiä.
Erkki Havansin mielestä olisi kohtuullista, että valtio korvaisi edes miljardilla eurolla suomalaisten piensijoittajien Nokia-tappioita.
Perusteluna Havansi käytti sitä, että persnettoa tehneet piensijoittajat ostivat aikanaan osakkeensa isänmaallisista syistä.
Olavi Markkanen puolestaan oli huolissaan siitä, että jotkut ovat vaatineet Nokian saamien tukien perimistä takaisin valtiolle.
”Jos se [konkurssi] tulee, menevät viimeisetkin työpaikat, ja suomalaisten hyväuskoisina hankkimat osakkeet menettävät loputkin arvostaan.”
Voi pyhät pyssyt, sanon minä!
Osakekauppa täytyisi tehdä luvanvaraiseksi, jos hyväuskoiset ihmiset tosiaan syytävät vähiä ropojaan pörssiin isänmaallisisista syistä.
No, totta kai tiedämme, että jokainen Nokian osakkeita haalinut on ollut liikkeellä tasan oma hyöty mielessään. Jopa ahneus on saattanut hiukan riivata.
Jälkikäteen on vain paljon mukavampi selittää, että huonojen sijoitusten taustalla olikin jokin ylevä syy.
Ahneus on tyypillinen yksityinen motiivi. Isänmaallisuus on esimerkki julkisesta motiivista.
