Hesari harjoitti taas eilen (5.10.2012) lievää törkeämpää tekstimainontaa. Se haastatteli samaan firmaan kuuluvan tv-kanavan (Nelosen) uusia toimittajia.
Silmääni pisti, miten samalla tavalla sekä 47-vuotias Niina Hyrsky että 43-vuotias Katja Ståhl vastasi kysymykseen ”Miksi halusitte Nelosen uutisankkureiksi?”.
Niina Hyrsky: ”Mutta sitten ajattelin, että jos tämänikäiselle naiselle tulee tällainen tarjous, josta on mahdollisuus oppia ja samalla tehdä myös toimittajan työtä ja juttuja, niin ilman muuta.”
Katja Ståhl: ”Sitten yksi kaverini sanoi, että kelaa, minkä ikäinen olet ja kuinka usein sulle tulee tuollaisia tarjouksia.”
Molemmat siis kertoivat, että hiukan yli nelikymppisenä he ovat mielestään ikäloppuja kehäraakkeja.
Kumpikin katsoi pelastautuneensa turvasatamaan, kun sellaista heille vielä vanhuuden partaalla armollisesti tarjottiin.
Jäin pohtimaan, mistä moinen alistunut terminaaliasenne saattaisi olla peräisin.
Yksi mahdollinen syy on yleinen ilmapiiri. Tiedotusvälineet – tai ainakin lehtien yleisönosastot – toitottavat jatkuvasti sitä, miten yli viisikymppisten on mahdotonta löytää uusia töitä.
Olisiko näin syntynyt itseään ruokkiva kierre? Monet hokemat tuppaavat muuttumaan todeksi.
Yhä nuoremmat alkavat pitää itseään vanhoina. Se lietsoo tappiomielialaa. Ikä on aina myös asennekysymys.
Fyysisestä tai henkisestä rappiosta ei voi olla kyse. Etenkin suomalaisen naisen keskimäärinen elinikä ryntää vauhdikkaasti kohti satasen haamurajaa.
Sitä paitsi tulemme näkemään jo lähivuosina, että eläkeikä on pakko nostaa 70 vuoteen. On aivan samantekevää, mitä demarit ja ay-pamput siitä tuumivat. Muuten mikään raha ei riitä.
Olen nyt 51-vuotias. Ajattelen muuttuvani viikko viikolta arvokkaammaksi bisnesmielessä. Ehkä opin uusia juttuja entistä hitaammin, mutta opin kuitenkin.
Harmaantuvista hiuksista on ainakin asiantuntijatehtävissä myös etua, koska ikä tuo auktoriteettia.
Jos asiakas ei osta palvelujani, en vain ole osannut dollarisoida tuottamaani hyötyä riittävän uskottavasti. Turha siitä on syyttää mailimittaria tai muita ulkoisia syitä.
Vaikka mistä sitä koskaan tietää. Ehkä alan jo parin vuoden kuluttua jauhaa vanhoja sotajuttuja ja horista muutenkin sekavia.
Jos puhut itsestäsi kuin vanhuksesta, asiakkaasi alkavat pitää sinua vanhuksena.
