Nordea-pankki (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) on törmännyt kinkkiseen ongelmaan. Riesan nimi on Noste Oy. Tai oikeastaan sen änkyrä omistajayrittäjä.

Sain ristikseni uuden Nordea-yhteyshenkilön pari vuotta sitten. Hän alkoi vaatia, että meidän pitäisi tavata. Kieltäydyin kunniasta sekä puhelimitse että sähköpostitse:

“Jos ehdotuksesi eivät tuota firmalleni vähintään tuhatta euroa vuodessa, miksi ihmeessä haaskaisimme aikaamme tapaamisiin?”

Tiedän jo etukäteen, että pankin ns. ratkaisut tarkoittavat nakkiputkalleni ehkä 26 euron säästöjä vuodessa. Viestini ei kuitenkaan mene perille. Olen saanut kuulla jos jonkinlaista ruikutusta.

Pitää kuulemma miettiä, tarvitsenko yrityspuolen yhteyshenkilöä lainkaan. Olen tehnyt selväksi jo monta kertaa, etten itsekään keksi sellaiselle mitään käyttöä.

Viime päivinä painostus on taas yltynyt. Ensin sain synkeää sähköpostia:

“Meidän tulisi käydä Noste Oy:n liiketoiminnasta, edustuksesta ja omistuksesta muutamia seikkoja vielä lokakuun aikana.”

“Näin ollen voitte varmistua jatkossakin toimivista pankkipalveluista.”

“Tarkemmat tiedot mihin lakeihin ja määräyksiin nämä perustavat ja miksi näitä tietoja kysytään oheisesta linkistä ja liitteessä.”

Toisin sanottuna pankki on ottanut nyt raskaat aseet käyttöön. Jos en tottele, “palvelu” päättyy. Rikon lakeja ja määräyksiä, jollen hilaa hanuriani heidän luokseen ja vähän äkkiä.

Kieltämättä Nordean viestintä on virkistävän reipasta. Eipä ole käynyt mielessänikään, että myös uhkailu & kiristys kuuluisi markkinoijan keinovalikoimaan.

Kun en heti jaksanut reagoida vihamieliseen viestiin, Nordean numero alkoi ilmestyä puhelimeeni jopa monta kertaa päivässä. Lopulta huokasin syvään. Päätin kuunnella ripitykseni.

Soittaja ei ollutkaan yhteyshenkilöni. Sen sijaan pankki oli hälyttänyt hänelle apuvoimia. Kerroin, etten silti halua tavata.

Seuraavaksi sain kuulla, että Nordean täytyisi tunnistaa minut. Siis häh?!

Ihmettelin, miten pankki ei yhtäkkiä tunne kymmeniä vuosia vanhaa asiakastaan. Ettei kamreeri vain kärsi dementiasta?

Lisäksi meidän pitäisi kuulemma yhdessä tutkia Nosteen taseita. Ehdotin, että Nordea tilaisi firmani tilinpäätöstiedot Suomen Asiakastieto Oy:stä. Sitä varten pankit aikanaan senkin yrityksen perustivat.

Lopulta soittaja turvautui natsi- Fiva-korttiin:

Finanssivalvonta ottaa Nordealta toimiluvan, jos määräyksiä ei noudateta.

Sori vain Suomi. Noste näköjään kaataa koko kotimaisen pankkijärjestelmän. Itse olen kuvitellut, että EU-maat nimenomaan pelastavat pankkeja hinnalla millä hyvänsä.

Myönnän, että käämini kärähti. Ilmoitin äänekkäästi, että

  1. en edelleenkään aio tavata nordealaisia ja
  2. jos tämä ei sovi, siirrän rahani ilomielin jonnekin muualle.

Jo pari vuotta jatkunut piirileikkimme kertoo karusti, että pankkiporukka on jämähtänyt jonnekin kasarikuvioihin. Heille ei ole vieläkään valjennut, kuka on asiakas ja kuka myyjä.

Rahakauppiaiden tuotekehitys vasta kuppaista onkin. En kerta kaikkiaan kaipaa heidän vakuutuksiaan, en rahastojaan, en lainaa, en mitään. Käytän vain muovikorttia ja Nordean kivikautista verkkopankkia.

Jos meitä kiusankappaleita on muitakin, markkina suorastaan huutaa pelkästään verkossa toimivaa, modernia maksuvälittäjää. En tosin tiedä, pitääkö sitä kutsua pankiksi lainkaan.

Soita asiakkaallesi. Haluathan sinäkin varmistaa, ettei pitkäaikainen palkanmaksajasi ole sortunut rahanpesuhommiin.