Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Haluan Talouselämä-lehteni taksilla

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Nyt on katumme postilaatikot ryhmitelty neljän boksin ryppäiksi, jotta jakajan olisi helpompi jättää hommansa hoitamatta.

Talouselämä- ja Tekniikka & Talous -lehdet tulivat taas kerran perille vasta tiistaina tänne Espooseen. Aviisit kuitenkin ilmestyivät jo perjantaina.

Aikaisemmin Posti sentään vastasi tyypillisellä ”heitä asiakas voltti” -vakioviestillä reklamaatioihin, joita vaimoni sitkeästi lähetti. Nyt firma on nostanut kädet pystyyn: se ei vastaa enää mitään.

No se siitä, mutta tästä pääsemmekin yhteen lempiaiheistani. Se tiivistyy kolmeen sanaan:

Kenen on vastuu?

Oletetaan, että asiakkaani tilaa minulta tuotteen, joka pitäisi toimittaa kiireesti postipakettina Jyväskylään. Mutta lähetys myöhästyy päiväkausia, koska Posti kadottaa boksin.

Tilaaja tietenkin polttaa päreensä – ja ihan syystä. Rauhoittelen häntä niin kauan, että matkapuhelin alkaa toistaa hänen äänensä säröytymättä.

Kenen on vastuu?

Ikävä kyllä moni alkaisi selittää, että tietenkin syyllinen on Posti. Sehän lupasi toimittaa paketin pikana. Mutta ei sitten toimittanut.

Totuus on kuitenkin se, että olen itse vastuussa.

Ihan itse valitsin alihankkijakseni Postin. Miksen sen sijaan värvännyt jotain luotettavampaa palvelua, kuten vaikkapa DHL:n kuriiria? Olen syyllinen.

Olisiko kuriiri maksanut enemmän? Luultavasti olisi. Mutta kuuluuko se jotenkin asiakkaalleni? No ei todellakaan kuulu.

Oletetaanpa sitten, että ostan Alma-medialta (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) jonkin tuotteen. Se ei kuitenkaan vastaa sovittua. Kenen syy se on?

Eiköhän se ole almalaisten syy?

Mitä firma kuitenkin tekee? Se syyttää kerta toisensa jälkeen huonoa alihankkijaansa. Jopa Talouselämä-lehden pääkirjoitussivulla on osoiteltu sormella Postia jo monta kertaa.

Jos Posti ei hoida hommiaan, eikö Alma-median pitäisi vaihtaa alihankkijaa?

Haluan lehteni sovitussa aikataulussa perille, koska niin on sovittu. Siitä olen maksanut.

Mielestäni almalaisten pitäisi lähettää Talouselämänsä vaikka taksilla tänne, jos muu ei auta.

Jos tuotteesi toimitus myöhästyy, syyllinen olet AINA sinä itse.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen -kurssilleni. Vedän sen ensi viikon tiistaina 25. lokakuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla. Vielä on kaksi paikkaa vapaana!


Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

38 kommenttia

  1. Saimme Postilta alkusyksystä kuukausi aiemmin lähetetyn ilmoituksen, että konsultti olisi tulossa käymään naapurustomme postilaatikoilla. Ilmoitettu ajankohta tosin oli ollut jo kaksi viikkoa ennen kuin kirje ehti laatikkoomme. En siirrä sitä mihinkään, koska en tiedä mihin se pitäisi siirtää, eikä ole minun asiani selvittää sitä. Siirtäkööt itse tai lähettäkööt ilmoitukset ajallaan.

    1. Koko tuo postilaatikoiden siirtelyjupakka on aivan erikoinen juttu. Miksi me postin vastaanottajat joudumme maksamaan siitä, että Posti haluaa leikata jakelukustannuksiaan? Moni omakotiasuja joutuu ostamaan tai rakentamaan laatikoilleen telineet – ja tietenkin kaiken omalla kustannuksellaan.

      Postilaiset vain käyvät tökkäämässä tikun kohtaan, johon laatikoiden pitäisi heidän mielestään siirtyä. Siinä ei kysellä kenenkään mielipiteitä.

      Mainitsemasi ”konsultit” olivat muuten tuppisuisia pakulla ajelevia heppuja, joille näytti olevan ihan sama, mihin laatikot lopulta tulevat. Olihan sekin erikoinen ”palvelu”kokemus.

      1. Eikös tuo postilaatikoiden sijoittelu perustu ihan postilakiin ja viestintäviraston ohjeistukseen ?

        ”Määräys koskee postilaatikkojen sijoittelua niin, että sijoittelu on mahdollisimman tasapuolista ja yhdenmukaista koko maassa. Tavoitteena on ennaltaehkäistä sijoittelusta syntyviä erimielisyyksiä.”

        1. Aivan, eli yksi yritys turvautuu lakiin ja ukaaseihin sen sijaan, että se miettisi asiakkaidensa näkökulmaa sekuntiakaan.

          Saisinpa minäkin viranomaiset käskyttämään puolestani, jos haluaisin simputtaa palkanmaksajiani.

          1. Eipä Postin bisnes muistuta muutenkaan normaalia bisnestä, koska lainsäädäntö antaa Postille myös ikäviä velvoitteita: mm. pakon jakaa posti joka ikinen päivä maan jokaisen haja-asutusalueen kaikkiin kolkkiin. Eikä lähetyksiä saa edes hinnoitella sen mukaan, kuinka hankalassa paikassa / kaukana kaikesta vastaanottaja asuu. Suhteellisen hankala yhtälö.

          2. Voi olla, että et sittenkään olisi kovin tyytyväinen, jos viranomaiset alkaisivat säädellä liiketoimintaasi. Postillakin menisi varmasti paremmin ilman velvoitteita.

          3. Tuo velvoite kantaa postia alkaa päivä päivältä tuntua kummallisemmalta. Itse joudun käymään postilaatikolla silloin tällöin, koska sinne joskus tulee jotain tauhkaa, jota ei vain tunnu saavan sähköisenä.

            Onhan nuo laatikot ihan kiva olla olemassa, mutta kyllä sähköinen asiointi pitäisi saada sille tasolle, että kaikenlaisista fyysisen postin kulkua sääntelevistä laeista päästäisiin eroon. Tällä hetkellä velvoite jakaa kannattamatonta postia kaikkiin korpiin rajoittaa koko alan kehitystä. Kerran viikossa pitäisi riittää ja silloinkin korpiseuduilla noutopiste olisi ihan ok. Lisämaksusta sitten niin paljon enemmän palvelua kuin kukin haluaa.

          4. Tämä pohdinta oli jo hyvin todellista, kun Posti alkoi lähetellä postilaatikoiden siirtämistä koskevia ukaasejaan.

            Muutaman silloin tällöin putoilevan kirjeen vuoksi ei paljon jaksaisi jumpata. Nekin ovat joidenkin menneisyydessä rypevien virastojen lähettämiä.

            Käytännössä kaikki lehdet voisi lukea jo digitaalisena. Tosin kaikista ei ole vielä pelkkää sähköistä versiota tarjolla, mikä on merkillistä jätepaperin pakkosyöttöä.

  2. Olen täsmälleen samaa mieltä Postin toiminnasta. Postininjat yllättävät tämän tästä ”et ollut kotona” korteillaan ja pakottavat minut käymään Postissa, vaikka olen tilannut tuotteen toimitettavaksi kotiin.

    Noh, nyt on pakkoa kertoa tosi tarina aivan poikkeuksellisesta Postin työntekijästä. Olin tilannut netistä tuotteen tai paremminkin useita (siis sitä, mitä ei saa mainostaa tai kutsua drinkiksi). Postin kaveri soittaa minulle, että kadulla sijaitsevan portin ovikoodi ei toimi. Saimme kuin saimmekin sen toimimaan ja hetken päästä kaveri oli oveni takana pakettia ojentamassa.
    Minä lähes sanattomana ja tippa silmäkulmassa kiitin kaveria ja unelmoin, että voi kun tämä toistuisi vielä kerran elämässäni.

    1. Toistan nyt itseäni, mutta aikanaan englantilaiset ratkaisivat tuon ninja-ongelman hyvin yksinkertaisesti.

      Postinjakajia alettiin mitata sen perusteella, montako lähetystä he olivat toimittaneet (todistettavasti) perille asti. Ja kappas, yhtäkkiä paketit alkoivat löytää vastaanottajat!

      Kaikesta näkee, että suomalaista postinjakajaa mitataan vain siitä, että hän on viettänyt työaikansa puuhastelemassa jotain. Miksi hän siis näkisi vähääkään ylimääräistä vaivaa, jos ei satu huvittamaan?

  3. Ei se pelkästään Postin touhu ole tehotonta. DHL:n miehet kiertävät kotien ovilla päiväsaikaan toteamassa että verkkokaupasta tilannut henkilö on työpaikallaan aikaa viettämässä. Sitten pistää käsin kirjoittaen lapun että paketti on noudettavissa jostakin.
    Luulisi moisen olevan aika kallista. Mikseivät soita tai SMSsää mitä asiakas haluaa paketilleen tehtävän, tai suoraan kertoisivat että hae sieltä. Mutta ei, kuskit tuhlaavat työpäivänsä verkkokaupan pakettien kanssa.

    1. Totta tupiset! Olen aikoinaan itsekin ihmetellyt, miksei DHL:n kuriiri voi soittaa ennen visiittiään. Tosin olen viime aikoina saanut monta kertaa sähköpostia tai tekstarin matkalla olevasta paketista noin vuorokauden etukäteen. Onneksi myös DHL on tuonut lähiostarille pakettiautomaatin. Pyydän toimitukset sinne niin, etten joudu päivystämään kotona.

      1. Sehän olisi ikään kuin nykyaikaa, jos ei soiteltaisi enää minnekään. Jos osoite on selvästi kotisoite, niin kuriirien kannattaisi lähettää automaattinen tekstari, jossa ehdotettaisiin esim. numeroin lisattuna lähimmät automaatit ja noutopisteet, ja pyydettäisiin vastaamaan numerolla. Muistaakseni jotkut jo tuota tekevätkin.

        1. Muistelen kaiholla, kun sain tällaista palvelua Amazonin kirjetilauksen yhteydessä viime vuoden elokuussa. Toimituspäivän aamuna tuli tekstiviesti että paketti on tulossa ja kyseltiin miten haluaisin sen toimitettavan. Muistaakseni vaihtoehdoiksi annettiin Postin palvelupiste tai pakettiautomaatti, saattoivat tarjota ovelle toimitustakin. Onnekseni minunkin lähiostarilla on pakettiautomaatti, joten valinta oli helppo. Näistä kun valitsi pakettiautomaatin niin seuraava viesti pyysi valitsemaan mihin lähialueen automaateista haluan paketin toimitettavan. Iltapäivällä sitten tuli viesti että paketti on noudettavissa valitsemastani automaatista ja annettiin tarvittavat koodit. Ihailtavan sujuvaa ja modernia palvelua. Harmikseni tämä on jäänyt ainutkertaiseksi palveluksi, koska sen jälkeen olen joutunut metsästämään paketteja Postista sen perinteisen ”Ette olleet kotona ja paketti ei mahtunut luukusta ” -proopuskan kanssa. Muistaakseni tässä elokuun keississä palveluntarjoajana oli DHL ja lähetysmuotona pikapaketti, mikä saattoi selittää palvelun laadun.

          1. Ei lähetysmuoto saisi tänä päivänä olla paremman ja halvemman tavan esteenä. Kuriirille automaattiin tai miehitettyyn noutopisteeseen toimittaminen on takuulla halvempaa kuin yksityishenkilön tavoitteluyritykset. Järjettömimmilläänhän kuriiri käy useasti ovella turhaan.

            Esim. nettikaupan toimitusketju pilkkoutuu useille toimijoille. Tästä syystä on ihan ymmärrettävää ettei tilatessa pysty aina valitsemaan toimituspistettä. Paketin saapuessa maahan, pitäisi ketjun kuitenkin olla jo selvillä ja silloin olisi aika selvittää esim. tekstarilla järkevä ja luultavasti havin tapa toimitukseen.

    2. Kyllä DHL:ltä saa tekstiviestin ja jopa puhelun, ainakin jos paketti on express eikä economy. Toki tähän tarvitaan se lähettäjä joka jaksaa ilmoittaa numerosi dhl:lle. (harva suomalainen jaksaa)

      1. Juu. Tänään tuli DHLltä aamulla klo 7.00 tekstari joka väitti että ovat tänään koittaneet toimittaa pakettia. Postininjat ovat siirtyneet Saksan postin palvelukseen.

    3. Tässäpä kirjallisuuden Nobelin veroinen lause: ”DHL:n miehet kiertävät kotien ovilla päiväsaikaan toteamassa että verkkokaupasta tilannut henkilö on työpaikallaan aikaa viettämässä.”

      Näin minulle nimittäin käy aina Amazonista tulleista paketeista. Onneksi jos se nyt tulee DHL:n kautta niin DHL-koodi siirtyy Postille ja duunista voi sitten katsella Postin sivuille, että hei nyt 11.26 pakettia on käyty tarjoamassa. Ja sitten voi kello 17.06 mennä hakemaan sen paikallisesta Postin alihankkijalta. Joka sitten lähettää seuraavaksi päiväksi pakettikortin että pakettisi on täällä noudettavissa. Tämä #digitalisaatio on hienoa.

  4. Roadlink, Combifragt, Kauko Group, Universal Spedisjon, NLC, Tranpoint…

    700 miljoonan euron verran syitä miksei Parantainen saa lehteänsä ajoissa.

    Neljä ensimmäistä ovat Posti-Itellan skandinaavisia rahti/varasto yritysostoja takavuosilta, hankinta hinta yhteensä yli 200 miljoonaa. Kaikki lahjoitettu pois toissa vuonna…
    NLC; 2008 ostettu venäläinen logistiikka yhtiö, hinta 315 miljoonaa… liikevaihto viime vuonna 118m€, tappiot 25 miljoonaa…
    Tranpoint; 2012 ostettu VR:n kappaletavara rahtiliiketoiminta, 100 miljoonaa… Ei vieläkään ole plussalla.

    Tänä vuonna alkoi sitten uusi kierros; Weine, Kuljetus Kovalainen.

  5. Olen viimeiset 5 vuotta testaillut Espanjan postin ja eri kuriiri/lähettipalveluiden toimintaa. Asun pienessä, n. 100 000 asukkaan kaupungissa, jossa etuna on mm. se että posteljoonit ja osa kuriiripalveluiden kuskeista ovat tuttuja.

    Paketti on tarvittaessa jätetty puhelinkeskustelun perusteella patiolle jos sisältö ja sää sen sallii, tai kuskattu lennosta toiseen osoitteeseen jos en ole toimistolla tai kotona ja yrittävät sitä toiseen kiikuttaa. Jos kumpikaan ei onnistu, toimiston ovet ovat säpissä jne. niin jättävät sen viereiseen baariin jos niin puhelimessa sovitaan.
    Sekä posti että kuriirit hätyyttävät asiakasta viesteillä ja soitoilla saadakseen romppeet toimitettua kerralla.

    Tosin näillä latituudeilla tuo Suomessa ilmeisesti vaivalloiseksi koettu riesa soitella asiakkaan perään on maan tapa, samaa tekevät mm. terveydenhuolto ja katsastuskonttorit joista tulee aina soitto ja SMS muistutuksena tapaamisesta.

  6. Morjensta,

    tavallaan, tai täysin, aiheeseen liittyen.. Tilasin ”tavaraa” Briteistä. Toimitusaika luvattiin olevan 5-10 päivää. Kun 15 päivää oli mennyt, laitoin (tänään) viestiä että mitähän ihmettä paketille kuuluu. Minulla kun ei ollut seurantakoodia. Sain noin 4 tunnin kuluttua urputuksestani vastausviestin, jossa oli mukana seurantakoodi. Siitä ilmeni, että pakettini oli saapunut Suomeen / Helsinkiin 17.10,2016 ja sen jälkeen ei mitään tietoa missä se mahtaa olla.

    Samaisessa viestissä mahtavalta tuntuva asiakaspalvelija (palvelukokemukseni) David kertoi, että hieman kummalliselta vaikuttaa, minne lie paketti hävinnyt. Ja samaisessa viestissä ilman mitään urputusta, hän kertoi lähettäneensä uuden samanlaisen paketin minulle ilman mitään lisähintaa. Vau. (Tai näinhän sen pitääkin olla). Parhaassa tapauksessa saan siis ehkä.. kaksi tilaamaani pakettia, ehkä joskus. (Toivottavasti nyt edes toinen niistä tulee joskus perille).

    Onko Posti kadottanut pakettini? Sitähän ei kukaan tässä vaiheessa tiedä, vaan veikata osaa jokainen..

    MUTTA, aivan mahtava asiakaspalvelufiilis tästä tuli, josta JP:kin on joskus kirjoitellut. (Asiakas kostaa varmasti jne). Osaakohan suomalaiset vastaavaa? Ja sanottakoon vielä hitaampi-ajattelijoille, että tästä em. asiakaspalvelusta asiakas lähti kertomaan asiasta sivustolle, jossa on muutamia lukijoita, ja samaista aihetta käsitellään..

    Noh, kait se on ”blokin käytäntöjen mukaista” että kerron mistä se palvelu oikeasti tuli: vvv.jacvapour.kom (kirjaimia vähän vaihdettu).

    JH

  7. DHL hoiti tämän toimituspaikkasumplinnan parilla tekstiviestillä, eli ruksaamalla sopivan vaihtoehdon toimittivat paketin seuraavana päivänä työpaikalleni:

    Valittavananne ovat seuraavat toimitusvaihtoehdot:
    B. Nouto DHL:n toimipisteestä Vantaalta
    C. Toimitus tänään klo 17-21
    D. Toimitus seuravaana arkipäivänä klo 11-16
    E. Toimitus seuravaana arkipäivänä klo 17-21
    F. Toimitus toiseen osoitteeseen seuraavana arkipäivänä klo 11-16.
    Saatte lisäohjeita vastausviestissämme. Vastatkaa tähän viestiin yhdellä merkillä B-F.

    Yksinkertainen järjestely on kätevä sekä asiakkaalle (saa varmistuksen tiedon mihin paketti toimitetaan) ja kuriirille (saa mahdollisimman vaivattomasti toimitettua paketin).

    1. DHL:n monivalinta on hyvä. Saksassa kuriirit toimivat kuuleman mukaan niin että jättävät paketin naapurille jos vastaanottaja ei ole kotona. Ei taitaisi toimia Suomessa.. Toisaalta miksi sitä vaihtoehtoa ei voisi rastittaa myös jos kokee että naapuri on kelvollinen vastaanottamaan kaalimadon paketin

  8. Luin eka kerralla koko tekstin läpi siten, että kuvittelin sinun haluavan lehtesi faksilla. Mikä sekin saattaisi olla parannus nykytilaan.

  9. Oho. Oudon suoraselkäistä ajattelua. Iso kyllä, päähankkija vastaa kokonaisuudesta asiakkaalle. Näin rakennetaan asiakassuhdetta. Niin yksinkertainen kun tämä ajatus onkaan, eipä kovin usein tule vastaan tätä kentällä.

    Se, että moinen ajattelu on harvinaista lienee ajanut ostajat ostamaan palan sieltä toisen täältä. Mitä sitä myyntipuheita uskomaan, kun ongelman tullen selitetään yhden sun toisen resurssin pettäneen.

    1. Olemme kaikki mestareita etsimään syyllisiä jostain muualta kuin peilistä. Toistan jälleen tämän armeissa opitun vakioselityksen: ”Ensin mä luulin, sitten mä ajattelin…ja oli siellä muitakin!”

  10. Raivostuttavaa tuollainen myöhästely.

    Mutta kuinka paljon Jari olisit valmis maksamaan siitä paremmasta toimitusvarmuudesta? Mediatalot käyttänevät Postia koska se lienee halvin vaihtoehto, joten palvelutason nostaminen nostaisi väistämättä lehtien tilaushintoja.

    1. Tässä on pieni loogisuuden puute. Samaan aikaan tuskaillaan että Posti ei toimita lehteä sovittuna aikana (tämä on tietenkin syvältä), mutta samaan aikaan kuitenkin sanotaan että paperinen materiaali on historiaa ja formaattina huono kun kerran sähköinenkin substituutti on tarjolla.

      Olen kyllä samaa mieltä että Alma-media/Talentum on vastuussa alihankkijansa/toimittajansa eli Postin virheistä mutta toisaalta Talouselämän digiversio on kyllä ainakin itselle tullut aina ajoissa.

      1. Olet Tumpe taas kerran inhottavan oikeassa. Nimittäin en voi käsittää sitä, miksen voi muka heittää Talouselämän paperiversiota roskiin ja todeta, että se on vain ylimääräinen digilehden varmuuskopio.

        Samaan aikaan kuitenkin suhtaudun vaikkapa Harvard Business Review -paperiversioon juuri noin. Luen lehden Zinion kautta digiversiona joka tapauksessa. Ani harvoin revin paperilehteä edes suojapussista ulos.

    2. Monet lehtitalot tosiaan väittävät, että heidän tuotteidensa hintajousto on suurta. Pienikin hinnankorotus häätää enemmän tilaajia ja tuloja kuin uusi hinta tuottaa lisäkatetta. Eikä siinä mitään, väite voi hyvin pitää paikkansa.

      Mutta on asiakasryhmissäkin eroa. On vaikea kuvitella, että bisneslehtien tilaajat ovat läheskään niin hintaherkkiä kuin vaikka harraste- tai viihdelehtien lukijat. Silläkin on väliä, maksaako laskun yritys vai kuluttaja.

      Olen (tai firmani on) tänä vuonna käyttänyt elokuun loppuun mennessä kolmisen tonnia lehtiin, kirjoihin ja tietopalveluihin. En usko, että saldo siitä juurikaan muuttuisi, vaikka jonkin tilaamani lehden kuljetusmaksu hiukan kasvaisi.

      1. Jep, bisnestilaajat eivät varmaan ole yhtä hintaherkkiä. Uskallatko paljastaa, minkä suuruista korotusta lehden hinnassa et huomaisikaan. Ei tätä blogia kuitenkaan kukaan kustantaja lue… 😉

        Itse harkitsen Kuukausiliitteen paperiversion tilaamisen lopettamista, koska somessa ehditään aina keskustella kaikki jutut puhki ennen kuin aviisi viimein suostuu saapumaan meillekin.

        1. En tiedä yhtään, mitä lehti maksaa nykyisin. Siitä voi päätellä jo jotain.

          No okei, jos pitäisi heittää 90-prosenttisen varma arvaukseni, Talouselämä maksaa yli 150 euroa ja alle 300 euroa vuodessa.

          Mutta nyt joudun heti tsekkaamaan, miten pahasti menin metsään.

          Suomen Kuivalehti kärsii samasta ongelmasta kuin Kuukausiliite. Lehti ilmestyy perjantaina, jolloin kaikki siitä löytyvät aiheet ovat yleensä jo loppuunkaluttuja – ehkä Ode Soininvaaran mainioita kolumneja lukuunottamatta. Ja nekin voi lukea hänen blogistaan hetkeä myöhemmin.

        2. Talouselämän kestotilaus maksaa näköjään 317 euroa vuodessa. Mutta arvaukseni koski tietenkin verotonta hintaa 😉

          Joka tapauksessa aion jatkaa tilaajana. Lehti on oikeasti helvetin hyvä. Iso toimitus täynnä viitseliäitä toimittajia. Sitä paitsi monet heistä osaavat kirjoittaa niin vanhanaikaista suomea, että itkettää.

          Ei tarvitse kärsiä ”mitä vaan”-, ”alkaa tekemään”- tai ”juurikin niin”-horinoista. Myös-sanatkin viittaavat oikeisiin asioihin. Tosin yhtä hyvää kieltä löytyy yllättäen monista naistenlehdistä, kuten Me Naisista tai Annasta.

          1. Mielenkiintoinen seikka, kuinka paljon Talouselämän paperiversio ja verkkouutisointi eroavat toisistaan; verkkosivut vetävät vertoja klikkiotsikoillaan iltapäivälehdille, kun paperinen versio on todella asiapitoinen.

          2. Arvelen, että tarkoitat Talouselämän verkkosivuilla julkaistuja juttuja. Tuoretavara happanisi muuten perjantaihin mennessä pahan kerran.

            Mutta sittenhän on kokonaan toinen asia, että Talentumin lehdet julkaistaan sellaisenaan maksullisessa Summa-palvelussa.

          3. Tuo Talouselämän paperiversion ja nettiversion eroavaisuus on ainoastaan loogista. Tai siis niin kauan kuin nettiversio on lukijalle ilmaista.

            Toisaalta tuo klikkiotsikointi voi myös kieliä siitä että Talouselämä on oppinut ja ymmärtänyt printin ja digin liiketoimintamallien erot oikein.

            Ainakin tilaajana miettisin muutaman kerran tilauksen jatkamista jos saisin saman sisällön ilmaiseksi. Toisaalta jokainen lukijakin voi miettiä minkä laatuista sisältöä ilmaiseksi voi ylipäätään saada.

            Varmasti maksumuurin voi joskus saada toimimaan mutta nyt se näyttää turhan haastavalta.

            Nykyisellä mallilla tosin ihmettelen että Talouselämä on tehnyt nettiversiota samalla brändillä. Vaarana tässä on brändin rapautuminen. Ehkä joku Talouselämä Online-brändiuudistus voisi olla ihan järkevä tehdä.

  11. Tumpe, olet pohdinnassasi todennäköisesti oikeassa. Se, mitä ihmettelyni pääasiassa koski, oli nimenomaan mainitsemasi brändi-puoli. Tottahan toki nykyiset Talouselämän tilaajat tietävät, kuinka laadukas ja asiapitoinen printtiversio on. Entä ne potentiaaliset tilaajat, jotka ovat nähneet lehdestä (=brändistä) vain netin klikkiotsikkopuolen? Itse ainakin miettisin kaksi kertaa, ryhtyisinkö tilaajaksi pelkän nettiuutisoinnin perusteella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Miten saksalainen putkiremontti voi valmistua viikossa?

Suomen Kuvalehti kertoo tuoreessa jutussaan (44/2016), miten saksalainen putkiremppa valmistuu yli kymmenen kertaa nopeammin kuin suomalainen. Jutusta näkyy karusti reaktio, johon olen törmännyt urani aikana lukemattomia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Turun telakka ja turhat insinöörit

Pari vuotta sitten näytti siltä, että Suomen meriteollisuus on kanttuvei. Sitten syyskuussa 2014 saksalainen Mayer osti Turun telakan. Yhtäkkiä näkymät muuttuivat rajusti. Nyt turkulaiset hukkuvat tilauksiin.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.