Hesari (31.1.2015) raportoi, etteivät vanhemmat ole kovin innokkaita ilmoittamaan lapsiaan kouluun Wilma-palvelun kautta. He mieluummin marssivat vanhaan tapaan koululle hoitamaan asian livenä.
Mielestäni uutinen muistutti erästä Postin julkaisemaa selvitystä joitain vuosia sitten. Sen mukaan ihmiset kuulemma asioivat mieluummin (hitaissa) postikonttoreissa kuin (nopeilla) pakettiautomaateilla.
Molemmat esimerkit haiskahtivat heti. Ihmisen psykologia ei vaihtele viikoittain miten sattuu. Tietyt perussäännöt pätevät aina – ihan aina.
Esimerkiksi siihen voin aina luottaa, että ihminen on patalaiska. Jokainen terve ihminen etsii jatkuvasti keinoja, joiden avulla hän säästäisi energiaansa.
Ihmettelisin siis kovasti, jos useimmat vanhemmat todella haluaisivat marssia koululle lomake kourassa. Toki jotkut pervot pitävät sitä hauskana riittinä. Mutta laiskuuden voimaa ei pidä koskaan aliarvioida.
Tulevan ekaluokkalaisen äiti Tuula Tenni kertoikin eilen lehden mielipideosastolla, ettei hän ollut löytänyt Wilmasta ilmoittautumiseen sopivaa kohtaa lainkaan.
Pian kävi ilmi, ettei hän ollut poikkeus. Myös monet tutut olivat haahuilleet Wilman syövereissä tuloksetta.
No, tämähän oli aivan loogista. Esimerkiksi Katleena ”Kävelevä Katastrofi” Kortesuo on kuvannut eloisaan tapaansa, millainen suomalaisen insinöörityön huipentuma Wilma on.
Psykologia ei siis ollutkaan rikki. Ei se koskaan ole.
Jos joku raportoi ihmisten järjenvastaisesta käytöksestä, hän on tulkinnut havaintojaan miten sattuu.
Asiakkaani Raskone Oy huoltaa kuorma-autoja ja perävaunuja. Tuotteistusprojektissamme päätimme laajentaa Vantaan korjaamon aukioloaikoja niin, että asentajat siirtyvät maaliskuussa kolmeen vuoroon.
Ryhmämme konkarit tiesivät kertoa, että jotkin kilpailijat olivat kokeilleet 24-tuntista palvelua jo 1990-luvulla. Mutta ilmeisesti kysyntää ei riittänyt, koska kaikki lopulta palasivat perinteisiin päivävuoroihin.
Mitä 20 vuotta sitten tapahtui? Olivatko kuljetusyrittäjät tuolloin niin joutilasta porukkaa, että he huollattivat autojaan mieluiten valoisaan aikaan?
Sehän tarkoittaisi, että useimmat asiakkaat menettivät mieluiten päivän laskutuksensa, kun kalusto nökötti korjaamolla.
Ei kuulosta uskottavalta. Olen satavarma, että kokeilut kaatuivat johonkin ilmeiseen esteeseen, jota kukaan ei enää muista. Tuskin yrittäjät olivat ennen muka jotenkin vähemmän ahneita. Psykologia ei vain toimi niin.
Lupaan syödä polttaa piponi, jos vuorokauden ympäri toimivalla korjaamolla ei riitä kysyntää.
Köröttelin viime viikon lopulla tuhat kilometriä keikkamatkoja pitkin räntäistä Etelä-Suomea. Lasinpesunestettä sai olla tankkaamassa alvariinsa. Huomasin huvittavan jutun.
Ostan nykyisin mieluiten ns. valmista pesunestettä. Siis sellaista, jota ei tarvitse jatkaa vedellä. Vesi kuuluu hintaan.
On tietenkin paljon helpompaa lorotella nesteitä konepellin alle vain yhdestä tonkasta. En joudu täyttämään huoltamon paskaista kastelukannua, jonka edellinen asiakas juuri tyhjensi nenäni edestä.
Psykologia ei petä koskaan. Se on kivijalka, jonka varaan voit rakentaa koko bisneksesi.
