Kauppalehti Option päätoimittaja Jenny Jännäri kiitteli pääkirjoituksessaan (Läpi lasikattojen, 13.5.2015) nuorten naisten reipasta asennetta. Heidän menestyksensä huhtikuun eduskuntavaaleissa sai Jännärin toivomaan, että lasikatot olisivat pian historiaa.
Toisaalta hän totesi tosiasian, että yritysjohtajat ovat edelleen enimmäkseen miehiä.
Olen aina pitänyt Jännäriä taitavana toimittajana. Silti mieleeni tuli Hesarin kuukausiliitteen artikkeli Naiset tekevät sen itse vuodelta 2008. Toimittaja Seija Sartti aloitti purevan tekstinsä näin:
”Kun naiset poseeraavat julkisuudessa alasti tai puolialasti, he ihmettelevät jälkeenpäin, miksi heitä pidetään bimboina.”
Sartti listasi kymmenittäin esimerkkejä, miten monet julkisuudessa viihtyvät naiset – kuten naiskansanedustajat – onnistuvat lähettämään puheillaan ja teoillaan kovin ristiriitaisia viestejä.
Jenny Jännäri on itsekin johtaja, eikö niin? Hän on vakavasti otettavan aikakauslehden päätoimittaja. Se tarkoittanee myös, että hän on viestinnän asiantuntija.
Huomaatko siis pääkirjoitussivulta mitään erityistä?

Väitän, että osa naisten johtajuusongelmista liittyy nimenomaan siihen, että he eivät ymmärrä näyttää johtajilta.
Jännärin ilmeestä ja asennosta voisi päätellä, että hän on juuri kärähtänyt käsi kyynärpäätä myöten piparipurkissa. Valtaa tai auktoriteettia kuvasta ei löydy hakemallakaan.
Katsoin pari iltaa sitten, millaisia neuvoja Harvardin professori, sosiaalipsykologi ja tutkija Amy Cuddy antoi vuoden 2012 TED-puheessaan Your body language shapes who you are. Kyse ei ole pelkästään siitä, millaisia mielikuvia luomme.
Cuddy kertoo tutkimuksestaan, jonka mukaan ihmisen asento vaikuttaa hormonitasoihin parissa minuutissa.
Kun ihmisellä on valtaa, hän ”suurentaa” itseään. Laumanjohtajan ryhti on suora, hän levittelee käsiään – tai ehkä pitää niitä lanteillaan – ja jalat pyrkivät röyhkeästi haralleen.

Alamainen vastaavasti pienentää itseään. Hän kumartuu ja vetää kädet eteensä. Jalatkin hakeutuvat yhteen.

Cuddy toteaa, että kaikkien kädellisten lajien laumanjohtajilla on tyypillisesti veressään paljon (valtahormoni) testosteronia ja vähän (stressihormoni) kortisolia.
Matala kortisolitaso kertoo siitä, että porukan pomo sietää stressiä. Tuskin hän muuten pärjäisi – sikäli kuin hermoilijaa edes koskaan johtajaksi valittaisiin.
Cuddy kertoo tutkimuksestaan, jossa koehenkilöiden piti asettua kahdeksi minuutiksi joko valta- tai alistuja-asentoon.
Jo tuo pari minuuttia riitti muuttamaan hormonitasoja. Valta-asento kasvatti testosteronin määrää 20 prosenttia. Alamaiseksi tekeytyneillä se putosi 10 prosenttia.
Vastaavasti stressiä mittaavat kortisolitasot heilahtivat päinvastaisiin suuntiin. Valtaa simuloivilla se putosi 25 prosenttia. Vallattomilla lukema kasvoi 15 prosenttia.

Tutkija suosittelee, että esimerkiksi juuri ennen työpaikkahaastattelua kannattaa ilman muuta asettua erilaisiin valta-asentoihin. Se vaikuttaa testosteronin eritykseen. Se taas kasvattaa itseluottamusta. Työnhakija antaa itsestään luontevan kuvan.
Cuddy oli testannut tätäkin. Työnhakijoita arvioineet koehenkilöt eivät tienneet mitään asentoharjoituksista tai hormonimittauksista. Mutta niin vain kävi, että he valitsivat joukosta nimenomaan valta-asentoja juuri harjoitelleet ehdokkaat.

Kuten edellisessä postauksessani (Seksiä tilattiin, kuolema toimitettiin) kerroin, olen vieraillut monta kertaa henkilöstövuokrausfirmassa viime aikoina. Aulassa on joka kerta istunut työnhakijoita valmistautumassa Extraajien haastatteluihin.
Joka ainoa ehdokas näpräsi kippurassa kännykkäänsä tai järjesteli hakupapereitaan – siis niin supussa kuin mahdollista. He olivat muuten kaikki naisia.
Professori Amy Cuddy on toki kokenut esiintyjä. Silti hänkin näpelöi kasvojaan (suojaa kaulaansa?) vähän väliä. Lisäksi hän pitää kauko-ohjaintaan rintansa edessä kaksin käsin suuren osan esityksestään.
Naisjohtaja antaa usein itsestään heikon mielikuvan. Ihmiset arvioivat johtajaehdokasta alitajuisesti sen perusteella, näyttääkö hän johtajalta.


