Suomalaisia ketuttaa. Yritysten osingot valuvat ulkomaille. Siellä ahneet sijoittajat jo lipovat huulirasvojaan.

Sitä ei juuri kukaan tunnu pohtivan, miten nuo roistot ylipäätään pääsevät luikertelemaan maahamme. Eikö se pitäisi jotenkin kieltää, etteivät ne perkeleet pääse kuppaamaan roposiamme?

Katastrofi saa alkunsa niin, että satunnainen suomalainen urpo luulee liikoja itsestään. Hän perustaa firman.

Epähuomiossa hän onnistuu tuottamaan jotain hyödyllistä. Vastineeksi ostajat tyrkyttävät yrittäjälle rahojaan. Pahuuden siemen alkaa itää.

Todella ongelmalliseksi tilanne äityy siinä vaiheessa, kun firman kassaan kertyy enemmän pätäkkää kuin sitä kuluu vuokriin, palkkoihin ja veroihin. Se on huono homma, sillä nyt alkaa syntyä voittoa. Sitä moni suomalainen vihaa, eikä suotta.

Toisaalta miljoonat suomalaiset lottoavat säännöllisesti, jotta he saisivat järkyttävän paljon rahaa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Erityisen törkeää on se, ettei työntekijöille makseta parempia palkkoja. Sen sijaan yrityksen epäpätevä johto alkaa repiä duunareiden selkänahoista joitain epäreiluja ylijäämiä.

Toki sadattuhannet suomalaiset itse maksavat palveluista niin vähän kuin mahdollista. Usein jopa pimeästi. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Turha on selvää asiaa kuitenkaan kiertää: voitto on vääryys.

Tietenkin me kaikki haluamme myydä vaikkapa asuntomme niin, että siitä kertyy mahdollisimman paljon myyntivoittoa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Kun yritys tekee voittoa, kohta se ryökäle alkaa maksaa osinkoja. Se on erityisen harmillista, sillä nyt yrittäjät tai muut sijoittajat alkavat saada sijoituksilleen korkoa. Ja korkohan on tunnetusti vain kieroilun kiertoilmaisu.

Me kaikki haluaisimme saada korkoa pankkiin tallettamistamme säästöistä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

No nyt kuitenkin käy niin, että kohta on ilkeä ulkomainen psykopaattisijoittaja saa vihiä tuottoisasta yrityksestä. Pian hän hiipii koputtelemaan sinivalkoisen menestyjän takaovea.

Nilkki haluaisi kaikessa hiljaisuudessa ostaa firman osakkeita rahoillaan, jotka hän on hankkinut ties millä rötöksillä.

Me kaikki maksamme palkoistamme eläkemaksuja, joilla eläkevakuutusyhtiöt ostavat ulkomaisia osakkeita, jotta saisimme aikanaan mahdollisimman isoja eläkkeitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Laiskuudestaan ja ahneudestaan tunnettu suomalainen yrittäjä sortuu maanpetokseen. Hän menee myymään putiikkinsa ulkomaille. Yhteiskuntaamme nakertava syöpä alkaa levitä.

Harva meistä myisi autonsa ostajalle, joka tarjoaa vain toiseksi parasta hintaa. Anteliain ehdokas saa pirssin, vaikka hän puhuisi venäjää. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Joka tapauksessa tilanne kiristyy entisestään. Sivistymättömät moukat (asiakkaat) pitävät yrityksen tuotteita tai palveluja edelleen mainioina, vaikka putka on nyt ulkomaisessa omistuksessa. Onneksi edes tiedostava älymystön edustaja ymmärtää, että nyt olisi vähintään boikotin paikka.

Kuitenkin demari ostaa K-kaupasta muhkeita ranskalaisia omenoita mieluummin kuin madonsyömiä suomalaisia pökäleitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Nyt yhteiskuntamme ykkösongelma huipentuu. Ulkomaalaisten kaappaama yritys tekee valitettavasti vieläkin voittoa. Se lähettää siivun siitä jopa osinkona omistajilleen. Rahat valuvat maastamme jonnekin ilman, että niistä maksetaan edes veroja.

Tietenkin me kaikki itse käytämme kaikki mahdolliset verovähennykset hyväksemme. Lisäksi käymme ostamassa viinat Virosta ja bensat Venäjältä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Eikö yhteiskunta voisi rakentaa esimerkiksi sairaalat sen sijaan, että ketkut yrittäjät hoitavat asian ulkomaisten sijoittajien rahoilla?

Totta kai voisi, sehän on oiva ajatus!

Mikään ei ole poliitikolle mieluisampaa kuin maksattaa raksahenkilöiden liksat valtion tai kunnan budjetista. Niin hän varmistaa menestyksensä taas seuraavissa vaaleissa.

Jokainen meistä haluaa maksaa enemmän veroja. Jää sitten vähemmän tuhlattavaa lasten joululahjoihin. Sillä emmehän me ole mitään ahneita sijoittajia.