Iisalmen ihme Genelec Oy päätyy usein lehteen, kun toimittaja tarvitsee esimerkin suomalaisesta vientikaupan kestomenestyjästä.
Kutkuttavaa firmassa on myös se, että putiikki nököttää keskellä ei mitään. Tai no, paikka on Pohjois-Savossa, josta myös äidin puolen sukuni on kotoisin. Mutta joka tapauksessa sijainti on logistisesti älytön.
Pääsin piipahtamaan tehtaalla jo opiskeluaikoina. Iisalmi oli oululaisille teekkareille houkuttava ekskursiokohde, jonne jokainen vuosikurssi suuntasi vuorollaan. Paikkakunnalla paneskeleva Olvi saattoi vaikuttaa asiaan.
Totta kai olen näin elektroniikka-alan DIPLOMI-insinöörinä ostanut jokusen Genelecin itsekin. Mutta kun kamaa ei ole koskaan tarpeeksi, päätin hankkia työhuoneeseeni pari pönttöä lisää.
Koska ämyrit tulevat kiinni mäkkiini – tai oikeastaan sen jatkoksi ulkoiseen äänikorttiin – halusin laadukasta ääntä. Tietenkin iskin silmäni Genelecin söpöihin G-sarjan purkkeihin.
Heti ensimmmäiseksi yritin selvittää, miksi kaiuttimien nimet ovat G-jotain. Siis G One, G Two, G Three tai G Four.
Ominaisuudet ja hinnat tietysti kasvavat numeron mukaan. Mutta miten nämä eroavat vaikkapa perinteisistä 8000-sarjaan kuuluvista versioista?
No, jotenkin riveiltä ja niiden väleistä päättelin, että G-sarja on kuluttajille tarkoitettua tavaraa (studioammattilaisten sijaan). Mutta mitä se sitten tarkoittaa?
Ehkä Schuko-verkkopiuhoja ja RCA-liittimiä? Virtakytkintäkään ei ilmeisesti tarvitse näpelöidä. Tai jotain.
Seuraavaksi aprikoin, mikä olisi käyttööni passeli kaliiperi. Olisiko se G One vai G Two – vai pitäisikö heti investoida vielä järeämpään kalustoon?
Tässä vaiheessa asia alkoi mennä hankalaksi. Genelec kuvaa verkkosivuillaan kahta pienintä mallia täsmälleen samalla tavalla:
”G xxx on erittäin monipuolinen ja kompakti kaksitiekaiutin, joka on suunniteltu erityisesti musiikin kuunteluun, tietokonekäyttöön tai kotiteatteriympäristöön. Aktiivikaiutinteknologian ansiosta G xxx voidaan kytkeä suoraan esim. tietokoneen äänikortin, kannettavan mp3-soittimen, kotiteatterivahvistimen tai muun äänijärjestelmän linjatasoisiin antoliittimiin.”
Lisäksi sivulla on mainittu tietysti Harri Koskisen muotoilema kotelo. Loppu onkin lähinnä teknistä jorinaa ja termihumppaa tyyliin ”Directivity Control Waveguide (DCW™) -suuntain”.
Järkeilin sitten, että kun työhuoneeni on pieni ja vaatimaton, luultavasti jo G One -mallista irtoaa meteliä ihan riittävästi. Lisäksi kaveriksi voi tietysti ostaa F One -subbarin.
Asiaan vaikutti myös se, että Verkkokauppa.com tarjosi paria G One -laatikkoa suoraan Helsingin myymälän hyllystä. Ampaisin sinne loppiaisena.
Ei alkanut tavaraa löytyä. Piti ihan nöyrtyä kysymään myyjältä neuvoa. Pienen harhailun jälkeen paikansimme boksit.
Ei ihme, etteivät ne tarttuneet tutkaan. Genelec näköjään pakkaa tuotteensa maailman surkeimpaan tuotelaatikkoon!
Yritän olla tietysti tarkertumatta ihan jokaiseen (tuotteistusta koskevaan) epäkohtaan. Muuten en ehtisi edes syödä, kun pitäisi taivastella aina jotain viiden minuutin välein.
Mutta nyt geneleciläiset jumalauta!
Jopa tällaisella yhden miehen koulutusfirmalla on hienompi tuotelaatikko. Siellä Iisalmessa on ollut 38 vuotta aikaa miettiä suuria linjoja. Koska tulee yksityiskohtien vuoro?
Yksittäiset jutut eivät ehkä pistäisi silmään. Mutta kun myös firman mainokset ovat latteita. Kuvat kyllä saattavat olla siistejä, mutta muuten varsinainen viesti on hukassa vuodesta toiseen.
Lisäksi verkkosivut ovat kuin jäänne suoraan yhdeksänkymmentäluvulta. Todisteeksi jo etusivu pyytelee anteeksi, että sisältö on vanhentunutta.
Juu, Genelec tekee hienoja tuotteita. Ja toki markkinointi tarkoittaa paljon muutakin kuin mainoksia, tuotelaatikoita tai verkkosivuja. Mutta silti uumoilen, että iisalmelaisten kuluttajatuotekauppa saattaisi käydä paljon paremminkin.
Genelec on taas yksi suomalainen insinööritalo, joka pärjää markkinoinnistaan huolimatta.
