Viimeksi olimme pahasti myöhässä. Yritimme varata pöytää tamperelaiseen Ravinteli Berthaan vain muutamaa viikkoa etukäteen. Ei puhettakaan, että olisimme onnistuneet.
Tänä vuonna olimme ajoissa liikkeellä. Saimme paikat. Niinpä popsimme illallisemme puolitoista viikkoa sitten lauantaina.
Näin tuotteistajan kannalta ilta oli hauska yllätys. Vaihtoehtoja löytyi listalta tasan kaksi: joko neljän tai kuuden ruokalajin illallinen.
Sapuskan jälkeen jututin yhtä yrittäjistä. Pekka Salmela kertoi, että aikaisemmin menussa oli esimerkiksi kolme alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kolme jälkiruokaa.
Toisinaan äijät olivat kuitenkin tarjonneet vain yhtä vaihtoehtoa, johon kuului jokin tietty määrä ruokalajeja. Noina päivinä asiakkaiden palaute oli ollut poikkeuksellisen myönteistä.
Niinpä berthalaiset siirtyivät vuoden 2017 alusta kokonaan kahden vaihtoehdon systeemiin. Hyvin on kuulemma pelittänyt.
Tavallaan idea syntyi siis vahingossa. Tai sitten voisi sanoa, että ravintoloitsijamme kuuntelivat asiakkaitaan.
Miten järjestely näkyi meille?
No vaikkapa niin, että apetta napsahteli pöytään tosi nopeasti. Tuskin olimme ehtineet varista sanoa, kun alkuruoka oli jo edessä.
Tietysti myös tilausvaihe oli erittäin vikkelä. Kun olimme päättäneet ruokalajien määrän, jäljellä oli oikeastaan vain yksi kysymys: otatteko juomapaketin?
Eikä siinä tietenkään vielä kaikki. Totta kai laskutuskin oli selkeää. Hintahan oli jo täsmälleen tiedossa etukäteen.
Voin vain kuvitella, miten paljon tehokkaammaksi keittiön tuotantotyö muuttuu, kun valikoima supistuu. Silti ei käynyt mielessäkään, että me palkanmaksajat olisimme jotenkin kärsineet jotenkin niukkuutta.
Itse asiassa en edes katsonut etukäteen, mitä lautasille ilmestyisi. Oli paljon hauskempaa tulla yllätetyksi kerta toisensa jälkeen.
Törmään vuodesta toiseen eri alojen asiantuntijoihin, jotka jankuttavat samaa: ”Kaikki asiakkaat ovat erilaisia”. Ja kun näin on päätetty, palveluja on sitten löydyttävä joka lähtöön.
Seuraukset käyvät kalliiksi. Valikoima räjähtää niin laajaksi, ettei sitä hallitse kukaan. Suurin osa palveluista jää tuotteistamatta, koska niitä on vain liikaa.
Rönsyily taas näkyy asiakkaalle viimeistään toimitusvaiheessa. Laatu vaihtelee holtittomasti niin, että se näyttää riippuvan lähinnä ilmanpaineesta ja kuun asennosta.
Todellisuudessa ostajat haluaisivat, että vaihtoehtoja olisi mahdollisimman vähän. Se tekisi tilaamisesta paljon helpompaa.
Aivomme vihaavat päättämistä, koska se on raskasta työtä. Fiksu myyjä jättääkin asiakkaalle enintään kaksi vaihtoehtoa.
