Esitän tuntomerkkejä. Kerro niiden perusteella, mistä valtiosta on kyse.

  1. Maassa riehuu jopa 10 000 prosentin hyperinflaatio.
  2. Maan päämies päätti puolittaa hinnat viranomaismääräyksin.
  3. Peruselintarvikkeista, kuten leivästä, sokerista ja maissista on huutava pula.
  4. Liha on loppunut jopa mustasta pörssistä käytännössä kokonaan.
  5. Polttoainetta on vaikea saada.
  6. Sairaaloissa potilaat kuolevat lääkkeiden puutteeseen.
  7. Sähkökatkoista on tullut jatkuva riesa. Myös veden jakelu tökkii.

Aivan, kyse on tietenkin Zimbabwesta kymmenen vuoden takaa. Tiivistin listan The New York Timesin artikkelista Caps on Prices Only Deepen Zimbabweans’ Misery elokuulta 2007.

Lista voisi aivan yhtä hyvin olla Venezuelasta. Ei suinkaan ole sattumaa, että maailman suurimpien öljyvarojen päällä nököttävässä valtiossa asiat etenevät täsmälleen samaa rataa kuin lukemattomia kertoja muissa maissa aiemmin.

On kuitenkin kiinnostavaa seurata, mitä vaikkapa valtakunnan päälehti arvelee Venezuelan kriisin syyksi:

  • “Sosialistisen Venezuelan romahdus alkoi raakaöljyn hinnan puolittumisesta 2014.” (HS 22.3.2017)
  • “Maan koko talous rakennettiin öljyn varaan. Sitten tuli romahdus.” (HS 25.11.2016)
  • “Öljyn hinnan romahdettua tuontiin ei ole enää varaa.” (HS 16.10.2016)
  • “Määräykset ovat uusi vaihe kurimuksessa, johon Venezuela on vajonnut öljyn hinnan romahdettua.” (HS 16.5.2016)
  • “Venezuelan vientituloista 95 prosenttia tulee öljystä, joten öljyn hinnan romahdus on syventänyt vaikeuksia.” (HS 6.3.2016)
  • “Venezuela ei ole saamassa helpostusta ahdinkoonsa öljyn hinnasta.” (HS 8.2.2016)

Myönnän, että poimintani on vain mikroskooppinen osa Hesarin jutuista. Niissä on kyllä puitu Venezuelan pahenevaa kaaosta monesta näkökulmasta. Mutta silti toimittajat tuntuvat aina päätyvän siihen, että ongelmien taustalla olisi öljyn hinta.

Ajatuksen taustalla on tietysti kutkuttava paradoksi:

Miten on mahdollista, että periaatteessa upporikas öljyvaltio on käytännössä rutiköyhä.

En olisi niin varma, että Venezuelan kaaos johtuu lopulta fossiileista lainkaan. Nimittäin mikä tahansa upporikas valtio voi kehittää itse itselleen todella helposti pulan miltei kaikesta, siis vaikkapa ruoasta, lääkkeistä, polttoaineista, vedestä, energiasta – tai jopa asunnoista.

Kriisiin tarvitaan vain yksi päätös. Se houkuttaa erityisesti populismiin taipuvaisia poliitikkoja, jotka eivät norkoilleet aivan jonon kärjessä, kun järkeä jaettiin.

Kiusaus on lähes ylivoimainen myös siksi, että ainakin 95 prosenttia äänestäjistä on päätöksestä aivan innoissaan. Harvat heistä hahmottavat myöhemminkään, mikä helkkari suunnitelmassa meni niin pahasti pieleen.

Se yksi tuhoisa päätös on nimeltään hintasääntely.

Sillä ei ole suurta väliä, asettaako hallitus katto- vai pohjahintoja. Molemmat johtavat ongelmiin. Monet niistä ovat juuri samoja, jotka riivaavat Venezuelaa.

Houkuttavinta on tietenkin tohtoroida liian korkeilta vaikuttavia hintoja. Eikä siihen tarvita mitään banaanivaltiota. Esimerkiksi oman Kelamme tuore johtaja Elli Aaltonen ehdotti heti kautensa aluksi, että Suomessa pitäisi ottaa jälleen käyttöön vuokrasääntely. Näin muka saataisiin kasvukeskusten asuntopulaa korjatuksi.

Kuitenkin on aivan hyvin tiedossa, mitä markkinahintojen rajoittamisesta aina seuraa. Se vain pahentaisi tilannetta.

Esimerkkiä ei tarvitse käydä Tukholmaa kauempaa katsomassa. Kaupunkilaiset jonottavat vuokrasäänneltyihin asuntoihin jopa 20 vuotta.

Kiinnostavaa hintasääntelyssä on se, että vaikkapa ruoasta tai lääkkeistä ei välttämättä ole todellista niukkuutta. Molempia saattaa olla jossain varastot pullollaan. Mutta kun hintaleikkuri tekee bisneksestä kannattamatonta, kukaan ei halua toimittaa tuotteitaan – ei ainakaan virallisia kanavia pitkin.

Kun hinnoittelun avulla on saatu pula aikaan, siitä seuraa monenlaisia lieveilmiöitä. Ihminen on kekseliäs otus.

Ensinnäkin kaikki kynnelle kykenevät alkavat hamstrata. Aikanaan 1970-luvun energiakriisin aikana Yhdysvalloissa bensa loppui huoltoasemilta. Kuten jokainen tajuaa, se oli USA:ssa paha kriisi jo sinänsä.

Minne polttoaine joutui? No, se päätyi tietenkin kansalaisten autojen bensatankkeihin. Kun miljoonat autoilijat tankkasivat pirssinsä piripintaan yhtäaikaa, normaalikulutuksen mukaan mitoitettu jakeluketju kuivui saman tien.

Kun polttoaineesta tuli pula, salaliittoteoriat yleistyivät heti.

Kansalaiset olivat aivan varmoja, että täpötäydet tankkerit seilasivat ympyrää merellä odottelemassa, että hinnat nousisivat jälleen. Harvalla kävi mielessä, että “kadonnut” bensa olikin hänen oman autonsa tankissa.

Venezuelassa vainoharhoja ei tarvitse edes itse keksiä. Presidentti Nicolas Maduro syyttää ongelmista kaikkea mahdollista, aina maan tuotantoa sabotoivista porvareista ulkovaltojen salaliittoon.

Tietenkin myös Venezuelassa kaikki hamstraavat kaikkea niin paljon kuin pystyvät. Siitä onkin enää lyhyt matka seuraavaan vaiheeseen.

Korruptio alkaa kukoistaa. Mustanpörssin markkinat käynnistyvät.

Neuvostoliitossa saattoi saada jopa kuolemantuomion ruoan myymisestä mustassa pörssissä. Silti jopa neljä viidestä neuvostoliittolaisesta hyödynsi kiellettyjä kanavia.

Hintaleikkuri johtaa myös siihen, että pian tuotteiden laatu romahtaa. Kun kaikesta on (näennäistä) niukkuutta, kysyntää riittää huonoillekin hyödykkeille. Ongelma koskee myös palveluja.

Julkisen terveydenhuollon autuudesta vakuuttunut suomalainen ei ehkä tule ajatelleeksi, että terveyskeskuksen viikkojen tai kuukausien jono on laatuongelma. Eikä se johdu lääkäri-, hoitaja- tai rahapulasta. Varsinainen syy on julkiseen järjestelmään sisäänrakennettu hintasääntely.

Yksityisellä puolella sama palvelu järjestyy heti huomiseksi, vaikka hoidon todelliset tuotantokustannukset tuskin poikkeavat oleellisesti julkisen puolen lukemista.

Tyhmän populistipoliitikon kehittämä perushyödykkeiden hinnoitteluongelma riittää ajamaan minkä tahansa yhteiskunnan vaikeuksiin.

Lähde: Basic Economics – A Common Sense Guide to the Economy, Thomas Sowell 2015


Toukokuun lukupiiri on vuorossa perjantaina 26.5. klo 9:15. Webinaari on maksuton. Se kestää 45 minuuttia.

Ruodittava kirja on nimeltään Zero to One: Notes on Start Ups, or How to Build the Future.

Teoksen on kirjoittanut miljardööri Peter Thiel, joka on yksi PayPalin perustajista. Thiel on kiinnostava heppu, sillä hän selvästi näkee monia asioita toisin kuin enemmistö.

Lisäkseni Thielin ajatuksista tulee juttelemaan tuotteistaja Antti Apunen, joka on kova poika lukemaan itsekin.

Lukupiiriin kannattaa osallistua, vaikket ehtisi lukea teosta etukäteen. Saat nopeasti käsityksen sisällöstä. Voit jopa sujuvasti teeskennellä, että olet ahminut koko pläjäyksen alusta loppuun.

Ilmoittaudu toukokuun Pölli tästä -lukupiiriin


Lisää lukupiirin ajankohta kalenteriisi suoraan tästä:

Google-kalenteri  Apple-kalenteri  Microsoft Outlook


Tiesithän, että saat esimerkiksi iPadillesi tai puhelimeesi Kindle-lukusovelluksen maksutta?

Sitten voit ostaa Zero to One -kirjan Kindle-version Amazonista. Se maksaa vain noin 13 taalaa. Pääset lukemaan teosta muutamassa minuutissa tilauksestasi.

Kindle Applen laitteille  Kindle Android-laitteille  Kindle PC:lle tai Mäkille